Siirry pääsisältöön

Raparperi-mansikkapiirakka

Kotipuutarhan raparperit ovat innostuneet kunnolla kasvamaan vasta nyt, joten raparperireseptitkin ovat päässeet hämmentävästi kokeiluun vasta näin heinäkuussa (muutenkin puutarhan sato on ruvennut mukavasti kypsymään. Parvekkeelta alkaa tulla runsaasti avomaankurkkuja ja tomaatit alkavat myös punastua. Chilit ovat hämmentävästi muuttuneet vihreistä tumman violeteiksi (luulin ostaneeni lajikkeen, josta tulee punaisia chilejä, joten en oikein tiedä, mikä näitä vaivaa). Kesäkurpitsa on saanut aikaiseksi 2 pientä alkua, joten saa nähdä kuinka niille tänä kesänä käy. Mansikat kukkivat varhain keväällä ja pääasiallinen sato (aika pieni tosin) syötiin jo kesäkuun puolella. Tämä resepti onkin siis kokeiltu ostomansikoilla).
Tämä resepti on yhdistely useammasta reseptistä ja tärkeimpänä vaatimuksena itselleni oli, ettei raparpereja tarvitse keitellä. Halusin myös päälle taikinamurua, joka näyttää kyllä kuvassa erehdyttävästi juustolta...

Raparperi-mansikkapiirakka
Pohja:
100 g voita (tai margariinia)
1 dl vettä
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
1 dl kaurahiutaleita
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Sulata rasva mikrossa. Kaada kulhoon ja lisää sekoittaen vesi, sokerit ja kananmuna. Yhdistä kuivat aineet omassa kulhossaan ja lisää taikinaan sekoittaen. Voitele piirakkavuoka ja levitä takina vuokaan nuolijan avulla (taikinan kuuluu olla todella notkeaa).

Täyte:
n.150 g raparperia
n. 150 g mansikoita
200g kermaviiliä (tai ranskankermaa tai jotain vastaavaa)
1 kananmuna
0,5 dl sokeria

Pilko raparperit ja mansikat ja levitä ne pohjan päälle. Jätä reunoille 1 - 2 cm ilman täytettä, jolloin reunat nousevat mukavasti. Sekoita kermaviili, kananmuna ja sokeri hyvin ja levitä päälle (itse käytin tähän samaan nuolijaa kuin taikinankin levittämiseen).

Murutaikina:
50 g voita/margariinia
0,5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja

Nypi käsin murumaiseksi ja levitä piirakan päälle.

Paista 200 C:ssa n. 30 min. Tarkkaile, ettei pinta pala ja levitä tarvittaessa päälle pala foliota. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj