Siirry pääsisältöön

Lokakuun luetut



Nora Roberts: Unelmien aika
Jälleen sitä todella kevyttä luettavaa. Näköjään niin kevyttä, etten ilman kirjan selailua edes muistanut, mistä kirja kertoi. Mutta romanttista hyvää hömppää.

Peter Franzen: Tumman veden päällä (tms)
Suhtauduin tähän kirjaan hieman epäillen. Monessa kirjablogissa sitä kuitenkin suositeltiin, joten päätin myös sen lukea.  Ja tykkäsin. Kirja oli kirjoitettu kokonaan lapsen näkökulmasta, mikä jätti monia asioita auki. Jonkun verran olisi kaivannut asioiden syvällisempää pohtimista. Toisaalta kirjasta ei tullut liian synkkä ja raadollinen, kun se oli kirjoitettu tuosta näkökulmasta.

Susan Krinard: Pimeällä puolella
Hämmentävä vampyyrirakkausromaani 1920-luvun New Yorkista. Mulle selvis vasta kirjan lukemisen jälkeen, että kyseessä oli itse asiassa Harlekiini-romaani. No, sellanen se olikin. Todella todella todella kevyttä. Ja tässä ei ollut oikein mitään erityisen sykähdyttävää.

Kajsa Ingemarsson: Kajsan maailma
Ensimmäinen Kajsa Ingemarssonin kirja, minkä luin. Pidin tyylistä vaikka tää olikin kokoelma lehteen kirjotetuista kolumneista. Innostuin tyylistä sen verran paljon, että päätin lukea muitakin Ingemarssonin kirjoja

Kajsa Ingemarsson: Vettä vain
Tämän kirjan poimin pokkarina lentokentältä. Ja se tulikin luettua läpi kahtena ekana lomapäivänä. Aluksi mulle tuotti hieman vaikeuksia päästä kirjaan sisään. Jotenkin päähenkilö ärsytti suunnattomasti. Mutta siitäkin pääsin yli ja loppujen lopuksi tykkäsin kovasti. Kirja kertoi kirjailijasta, joka kirjoitti kirjaa. Ihan hauska idea.

Anna Godbersen: Jazz-tyttö peilaa
Kevyen lukemisen sarja jatkuu. Tämä oli mukavaa luettavaa, mutta ei kyllä antanut mitään sen kummempaa. Aika kului kuitenkin mukavasti.

Marianne Cederwall: Ajattelen sinua kuolemaasi saakka
Kirja, joka osui käsiini aivan sattumalta kirjastossa. Pidin kirjan tyylistä. Tarina ei sitten oikein kolahtanut. Joiltakin osin toisaalta, mutta suurelta osin ei.

Kommentit

  1. Tuon Franzenin kirjan olen minäkin lukenut, se oli minusta aika rankka tarina, kun oikein asiaa ajatteli sen kevyemmän pintakuoren taakse. Näin kirjan julkaisemisen aikoihin Franzenin haastattelun, joka oli varsin puhutteleva sekin.

    VastaaPoista
  2. Rankka kirja ehdottomasti oli. Ja surullinen. Koen silti, että kirja oli ikään kuin helpompi lukea, kun se oli kirjoitettu valitusta näkökulmasta. Toisaalta se teki siitä vielä koskettavamman. Kyseessä oli kuitenkin lapsi ja se, kuinka lapsi näki kaiken tapahtuvan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Beijing8

Tässä vaiheessa vuotta väsymys alkaa hieman (no, aika paljon enemmänkin) painaa päälle. Väsymyksen saapuessa, mielikuvitus tuntuu väistyvän taka-alalle. Tästä seuraa se, että vapaat illat pääsevät yllättämään ("mitä, eikö nyt olekaan skidejä?" "siis, eikö kummallakaan ole mitään menoa?"), mikä on sikäli aina iloinen uutinen. Näille vapaille illoille tekemisen keksiminen tuntuukin olevan haastavampaa. Aika usein olemmekin H:n kanssa jääneet ihan vain kotisohvalle. Viime viikonloppuna kuitenkin kiskoimme itsemme liikenteeseen ja suuntasimme Kampin kauppakeskuksen viidenteen kerrokseen: Kampin Kortteliin. Korttelissa on kymmenen (tai sitten laskin väärin) erilaista ravintolaa, jotka eivät todellakaan ole perinteisiä kauppakeskusravintoloita. Ylipäätänsä tilasta ei tullut mieleen mitenkään kauppakeskus, koko tila oli nimittäin aika tyylikäs ja samaan aikaan kodikas. Kauppakeskuksen kuulutukset eivät ylös kuuluneet ja koko tila oli erittäin siisti ja lisäksi yllättävän …