Siirry pääsisältöön

Lokakuun luetut



Nora Roberts: Unelmien aika
Jälleen sitä todella kevyttä luettavaa. Näköjään niin kevyttä, etten ilman kirjan selailua edes muistanut, mistä kirja kertoi. Mutta romanttista hyvää hömppää.

Peter Franzen: Tumman veden päällä (tms)
Suhtauduin tähän kirjaan hieman epäillen. Monessa kirjablogissa sitä kuitenkin suositeltiin, joten päätin myös sen lukea.  Ja tykkäsin. Kirja oli kirjoitettu kokonaan lapsen näkökulmasta, mikä jätti monia asioita auki. Jonkun verran olisi kaivannut asioiden syvällisempää pohtimista. Toisaalta kirjasta ei tullut liian synkkä ja raadollinen, kun se oli kirjoitettu tuosta näkökulmasta.

Susan Krinard: Pimeällä puolella
Hämmentävä vampyyrirakkausromaani 1920-luvun New Yorkista. Mulle selvis vasta kirjan lukemisen jälkeen, että kyseessä oli itse asiassa Harlekiini-romaani. No, sellanen se olikin. Todella todella todella kevyttä. Ja tässä ei ollut oikein mitään erityisen sykähdyttävää.

Kajsa Ingemarsson: Kajsan maailma
Ensimmäinen Kajsa Ingemarssonin kirja, minkä luin. Pidin tyylistä vaikka tää olikin kokoelma lehteen kirjotetuista kolumneista. Innostuin tyylistä sen verran paljon, että päätin lukea muitakin Ingemarssonin kirjoja

Kajsa Ingemarsson: Vettä vain
Tämän kirjan poimin pokkarina lentokentältä. Ja se tulikin luettua läpi kahtena ekana lomapäivänä. Aluksi mulle tuotti hieman vaikeuksia päästä kirjaan sisään. Jotenkin päähenkilö ärsytti suunnattomasti. Mutta siitäkin pääsin yli ja loppujen lopuksi tykkäsin kovasti. Kirja kertoi kirjailijasta, joka kirjoitti kirjaa. Ihan hauska idea.

Anna Godbersen: Jazz-tyttö peilaa
Kevyen lukemisen sarja jatkuu. Tämä oli mukavaa luettavaa, mutta ei kyllä antanut mitään sen kummempaa. Aika kului kuitenkin mukavasti.

Marianne Cederwall: Ajattelen sinua kuolemaasi saakka
Kirja, joka osui käsiini aivan sattumalta kirjastossa. Pidin kirjan tyylistä. Tarina ei sitten oikein kolahtanut. Joiltakin osin toisaalta, mutta suurelta osin ei.
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Kutri3. marraskuuta 2011 klo 15.39

    Tuon Franzenin kirjan olen minäkin lukenut, se oli minusta aika rankka tarina, kun oikein asiaa ajatteli sen kevyemmän pintakuoren taakse. Näin kirjan julkaisemisen aikoihin Franzenin haastattelun, joka oli varsin puhutteleva sekin.

    VastaaPoista
  2. piikkipaatsama3. marraskuuta 2011 klo 19.24

    Rankka kirja ehdottomasti oli. Ja surullinen. Koen silti, että kirja oli ikään kuin helpompi lukea, kun se oli kirjoitettu valitusta näkökulmasta. Toisaalta se teki siitä vielä koskettavamman. Kyseessä oli kuitenkin lapsi ja se, kuinka lapsi näki kaiken tapahtuvan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku
2 kommenttia
Lue lisää

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans
1 kommentti
Lue lisää

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj
Lähetä kommentti
Lue lisää