Siirry pääsisältöön

karjalanpiirakat

Ystäväni U:n kanssa olemme jo varmaan kaksi vuotta puhuneet karjalanpiirakoiden tekemisestä... Hieman aikaa se otti, mutta nyt ne on vihdoin tehty ja syötykin :). U:lle tämä oli ensimmäinen kerta karjalanpiirakoiden maailmassa, itse olen piirakoita leiponut ehkä 5 kertaa elämässäni ja edellisestä kerrasta on kyllä useampi vuosi. Ihmeen hyvin näytti pulikka kuitenkin kädessä pyörivän ja U oppi myös piirakoita tekemään. Sopivasti valittiin vain leipomispäiväksi hellepäivä, joten asunnon lämpötila nousi todella korkealle, kun sähköuunikin oli täysillä....

Karjalanpiirakoita varten pitää ensinnäkin keittää riisipuuro. Itse keitän sen haudekattilassa näin:

Ensinnäkin keitän vedenkeittimellä vettä kiehuvaksi ja laitan sen kattilan alaosaan. Kattilan haudeosaan laitan myös 2dl kiehuvaa vettä sekä lisäksi 2 dl puuroriisiä. Sekoittelen ja keittelen pari minuuttia niin, että vesi on imeytynyt lähes kokonaan riisiin. Sen jälkeen riisiin lisätään 1 l punaista maitoa. Itse lisäilen maitoa pikku hiljaa. Puuro on valmista, kun maito on imeytynyt ja seos on puuromaista. Haudekattilassa tähän menee ehkä n. 1½ h. Lopuksi lisään vielä suolaa 2 tl.
Sitten puuro jäähdytetään. Voi olla vaikka yön yli jääkaapissa.

Sitten se taikina:

1 dl vettä ja 1 tl suolaa sekoitetaan. Lisätään 1 dl vehnäjauhoja ja reilu 1½ dl ruisjauhoja. Sekoitetaan kunnolla ja vaivataan sopivasti. Taikinasta teen 3 n. 2 - 3 cm paksuista pötköä. Ne pötköt, jotka eivät ole leipomisvuorossa kannattaa säilyttää kelmun alla, muuten taikina kuivuu ja leipominen hankaloittuu entisestään. Pötköstä leikataan sitten n. 1cm paksuisia kiekkoja, jotka pulikan ja ruisjauhojen avulla kaulitaan ohuen ohuiksi. Pulikkaa kannattaa pitää käden alla (matemaattisesti sanottuna käsi on pulikan normaali eli käden ja pulikan välillä on 90 asteen kulma) ja kädellä tehdä pientä pyörivää liikettä myötäpäivään. Hankala selittää ja saattaa olla helpompiakin tapoja saada kiekoista oikean muotoisia ja tarpeeksi ohuita.

Sitten kun pohja on tarpeeksi ohut ja sopivan kokoinen nostetaan se pellille ja keskelle lisätään riisipuuroa. Sitten rypytetään jollakin tekniikalla taikinan reunat puuron päälle. Piirakat paistetaan niin kuumassa uunissa kuin mahdollista n. 15min. Paistamisen jälkeen ne uitetaan vielä vesi-voiseoksessa (vaikka 100g vettä ja 100g voita, jotka kiehutetaan keskenään) ja annetaan jäähtyä.

Tältä ne tuotokset sitten näytti raakoina ja paistettuina. Ulkonäköön voitaisiin vielä vähän panostaa :D


Kommentit

  1. Omatekemät näyttävät aina omatekemiltä, se kuuluu asiaan! :) Mulle olisi kyseiset piirakat myös maistuneet, olivat varmaan tosi hyviä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Beijing8

Tässä vaiheessa vuotta väsymys alkaa hieman (no, aika paljon enemmänkin) painaa päälle. Väsymyksen saapuessa, mielikuvitus tuntuu väistyvän taka-alalle. Tästä seuraa se, että vapaat illat pääsevät yllättämään ("mitä, eikö nyt olekaan skidejä?" "siis, eikö kummallakaan ole mitään menoa?"), mikä on sikäli aina iloinen uutinen. Näille vapaille illoille tekemisen keksiminen tuntuukin olevan haastavampaa. Aika usein olemmekin H:n kanssa jääneet ihan vain kotisohvalle. Viime viikonloppuna kuitenkin kiskoimme itsemme liikenteeseen ja suuntasimme Kampin kauppakeskuksen viidenteen kerrokseen: Kampin Kortteliin. Korttelissa on kymmenen (tai sitten laskin väärin) erilaista ravintolaa, jotka eivät todellakaan ole perinteisiä kauppakeskusravintoloita. Ylipäätänsä tilasta ei tullut mieleen mitenkään kauppakeskus, koko tila oli nimittäin aika tyylikäs ja samaan aikaan kodikas. Kauppakeskuksen kuulutukset eivät ylös kuuluneet ja koko tila oli erittäin siisti ja lisäksi yllättävän …