Siirry pääsisältöön

karjalanpiirakat

Ystäväni U:n kanssa olemme jo varmaan kaksi vuotta puhuneet karjalanpiirakoiden tekemisestä... Hieman aikaa se otti, mutta nyt ne on vihdoin tehty ja syötykin :). U:lle tämä oli ensimmäinen kerta karjalanpiirakoiden maailmassa, itse olen piirakoita leiponut ehkä 5 kertaa elämässäni ja edellisestä kerrasta on kyllä useampi vuosi. Ihmeen hyvin näytti pulikka kuitenkin kädessä pyörivän ja U oppi myös piirakoita tekemään. Sopivasti valittiin vain leipomispäiväksi hellepäivä, joten asunnon lämpötila nousi todella korkealle, kun sähköuunikin oli täysillä....

Karjalanpiirakoita varten pitää ensinnäkin keittää riisipuuro. Itse keitän sen haudekattilassa näin:

Ensinnäkin keitän vedenkeittimellä vettä kiehuvaksi ja laitan sen kattilan alaosaan. Kattilan haudeosaan laitan myös 2dl kiehuvaa vettä sekä lisäksi 2 dl puuroriisiä. Sekoittelen ja keittelen pari minuuttia niin, että vesi on imeytynyt lähes kokonaan riisiin. Sen jälkeen riisiin lisätään 1 l punaista maitoa. Itse lisäilen maitoa pikku hiljaa. Puuro on valmista, kun maito on imeytynyt ja seos on puuromaista. Haudekattilassa tähän menee ehkä n. 1½ h. Lopuksi lisään vielä suolaa 2 tl.
Sitten puuro jäähdytetään. Voi olla vaikka yön yli jääkaapissa.

Sitten se taikina:

1 dl vettä ja 1 tl suolaa sekoitetaan. Lisätään 1 dl vehnäjauhoja ja reilu 1½ dl ruisjauhoja. Sekoitetaan kunnolla ja vaivataan sopivasti. Taikinasta teen 3 n. 2 - 3 cm paksuista pötköä. Ne pötköt, jotka eivät ole leipomisvuorossa kannattaa säilyttää kelmun alla, muuten taikina kuivuu ja leipominen hankaloittuu entisestään. Pötköstä leikataan sitten n. 1cm paksuisia kiekkoja, jotka pulikan ja ruisjauhojen avulla kaulitaan ohuen ohuiksi. Pulikkaa kannattaa pitää käden alla (matemaattisesti sanottuna käsi on pulikan normaali eli käden ja pulikan välillä on 90 asteen kulma) ja kädellä tehdä pientä pyörivää liikettä myötäpäivään. Hankala selittää ja saattaa olla helpompiakin tapoja saada kiekoista oikean muotoisia ja tarpeeksi ohuita.

Sitten kun pohja on tarpeeksi ohut ja sopivan kokoinen nostetaan se pellille ja keskelle lisätään riisipuuroa. Sitten rypytetään jollakin tekniikalla taikinan reunat puuron päälle. Piirakat paistetaan niin kuumassa uunissa kuin mahdollista n. 15min. Paistamisen jälkeen ne uitetaan vielä vesi-voiseoksessa (vaikka 100g vettä ja 100g voita, jotka kiehutetaan keskenään) ja annetaan jäähtyä.

Tältä ne tuotokset sitten näytti raakoina ja paistettuina. Ulkonäköön voitaisiin vielä vähän panostaa :D


Kommentit

  1. Omatekemät näyttävät aina omatekemiltä, se kuuluu asiaan! :) Mulle olisi kyseiset piirakat myös maistuneet, olivat varmaan tosi hyviä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj