Siirry pääsisältöön

Tallinna: Leib Resto ja Aed


Tallinna-viikonlopun kokeilut alkoivat Leib Resto ja Aedista. Ihastuttava puutarhaympäristö oli iso osa tätä ravintolakokemusta. Eikä ruoassakaan ollut valittamista.Tämä olikin viikonlopun ravintoloista ainut, johon ei ollut pöytävarausta. Ja hieman tiukkaa meinasi tehdä, satuimme kuitenkin sopivasti saumaan, jossa meillä oli 60 minsaa aikaa syödä ennen pöytämme siirtymistä eteenpäin.

Vaikkakin sää oli hieman epävakainen koko Tallinnan reissun ajan (ja sunnuntaina satoi ja satoi ja satoi), niin uskaltauduimme Leib Restossa syömään ulkosalla. Ja kyllähän sitä loppujen lopuksi hyvin tarkeni. Ja edelleen, ne näkymät.
H (useimmiten jo seuralaisenani viime aikoina teksteissä pyörinyt) valitsi annoksekseen maksaa ja oli siihen mielettömän tyytyväinen. Itse päätin mennä hieman pienemmällä syömisellä ja päädyin kasvisannokseen, josta en kyllä oikein ollut selvillä, mitä se on. Listassa luki näin: "Spring cabbage
with green beans, puffed buckwheat and burnt cabbage oil". Ja annos näytti tältä:
Hieman annoksen nähtyäni olin, että hmm. MUTTA tää oli ihan törkeen hyvää. Voisi sanoa, että se oli kaalta liemessä. Ehkä jonkinlainen kesäkeiton versio. Mutta oli mitä oli, se oli hämmentävän hyvää. Jälkkärit syötiin sitten kuitenkin myös (oli ehkä virhe, vatsa oli pois lyllertäessä niiiin täynnä) ja nekin oli herkullisia. Loistava ravintolakokemus.

Vinkkinä tähänkin ravintolaan, pöytävaraus kannattaa tehdä.

Kommentit

  1. Tuo on loistopaikka! Itsekin kävin kokeilemassa, meillä oli varaus joten saatiin istua oikein pitkän kaavan mukaan. Tosiaan, varaus on erinomainen vinkki!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…