Siirry pääsisältöön

Syksy, se saapui

Tänä vuonna syksyn saapuminen pääsi ehdottomasti yllättämään. Väittäisin, että niistä yhdeksästä aiemmasta syksystä (mihin tämä aika oikein vierii???), kun olen opena aloittanut koulun elokuussa, ei yksikään ole ollut näin kylmä ja sateinen. Melkein poikkeuksetta olen aloittanut ensimmäiset työpäivät mekoilla tai kesähousuilla. Nyt on pitänyt olla oikeasti pitkät housut ja pitkähihainen paitakin töissä.

Ennen syksyn saapumista ehdittiin kuitenkin oikeasti nauttia vielä kesäpäivistä. Viimeiset viikot eivät ehkä olleet kovin lämpimät, mutta aurinko ainakin paistoi. Ehdimme nauttia kesäpäivistä Turun suunnalla. Kuunnella laineiden liplatusta laituriin. Ihastella tähtitaivasta. Yrittää tutustua Turun suunnan lehmiin (ne ei oikein lämmenneet meille), nauttia ystävien seurasta. Nauraa, laulaa, nukkua liian vähän.

Ja mikä fiilis on mökkeillessä hipsiä aamulla rantaan (ei, en mennyt uimaan. Vesi oli h y i s t ä.). Viritellä muurikka lämpenemään ja katsella vierestä, kun herkkuaamiainen valmistuu. Kuvitelkaa nyt: munia, pekonia, sieniä ja paahdettua leipää. Ja tämä kaikki nautittuna auringonpaisteessa merta katsellessa. Näihin fiiliksiin on hyvä palata näin vesisateen keskellä.

Ehdimme myös viettää kasaribileitä. Talo oli täynnä toinen toistaan karmaisevammin pukeutuneita ystäviä. Pöydässä oli tarjolla makaronisalaattia, pizzaa (tietenkin jokainen maustettuna aurajuustolla ja ananaksella) ja voileipäkeksejä.
Drinkkipöydästä löytyi ohjeet ihastuttaviin kasaridrinkkeihin (Ampiainen oli yllättävän hyvä, muut ei niinkään...). Stereoista tulvi 80-luvun hittejä. Ja koska vierasjoukko oli ikäjakaumaltaan laaja, päästiin myös kuulemaan paljon aitoja kasarimuistoja (itselläni ne ovat aika vähäiset, alle 10-vuotiaana ei ehkä ihan sitä maailmaa vielä hahmota). Niin, ja sitten me yllätettiin vieraat kertomalla menneemme naimisiin. Kasaribileistä kuorituikin siis jonkinlainen omituisempaakin omituisempi hääjuhla. Ja meitä myhäilytti; olimme kuitenkin onnistuneet pitää asian salassa yli kuukauden.

Olihan se päivä. Ja olihan se kesä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj