Pientä elämää

...monta vaaraa ompi eessä. ...varsinkin pyöräillessä. Mua alkaa pikku hiljaa kauhistuttaan ihmisten piittaamattomuus pyöräteitä kohtaan. Vaaratilanteita tulee niin sairaan paljon vastaan. Ja kuitenkin pyörällä on yleensä aika paljon nopeutta ja vaikka kuinka yrittää havainnoida ympäristöään, niin ei millään ehdi havainnoida joka ikistä koiraa ja lasta ja lastenvaunua.... Pahimmat ovat kyllä ehdottomasti koirat flex-hihnoissa. Olisiko liikaa vaadittu, että omistajat pitäisivät koiransa edes samalla puolella katua kuin itse ovat... Ja ehkei siinä kevyen liikenteen väylällä ole pakko pitää sitä flexiä täysin vapaana... Flexin narua on nimittäin todella todella vaikeaa nähdä kauemmas, ja jos koira vielä sattuu olemaan jossain puskassa niin tadaaa, satavarma kolari edessä...  Ja miten kummassa voi olla vaikeaa lukea niitä liikennemerkkejä ja huomata maahan maalattuja polkupyörien kuvia... Kyllä, se todellakin meinaa sitä, että siinä on pyörätie. Ei jalkakäytävä, ei tie, jossa voi menn...

Tänään on ollut jälleen hidas päivä. Ainut, minne oli pakko ehtiä, oli jumppa. Ja koska heräilin itsekseni suhteellisen aikaisin, niin sinnekään ei tullut kiire. Ehdin hyvin juoda teetä, lueskella lehtiä ja järjestää sukkalaatikkoa (kaikki normisukat olivat hukassa ja puolisukilla ei enää oikein tarkene). Muun päivän olen kuluttanut käymällä hieman kaupoilla, tekemällä ruokaa (josta ei tullut niin hyvää kuin oisin halunnut :/ ) ja hieman siivoilemalla. Teinifiilistelyfiilis tuli kuitenkin siinä kohdin, kun käperryin parin työjutun kanssa sohvan nurkkaan. Koska lauantaita ei kuulu käyttää töiden tekoon, piti siitä tehdä hieman mukavampaa. Siispä töiden teko kului vihreää teetä siemaillen ja kuunnellen Bon Jovin These Days -CD:tä... Töiden teko tosin välillä häiriintyi, kun oli pakko lauleskella kappaleiden mukana... Onneksi meillä on suhteellisen hyvin äänieristävät seinät naapureihin. Ja tuli kyllä niin teiniolo. Mietin samalla, että mulla teininä musiikin kuuntelu oli nimenomaan v...

Olen reilun kuukauden pyrkinyt aktiivisesti kohti vähähiilarisempaa ruokavaliota. Nimenomaan pyrkinyt.... Missään nimessä en voi sanoa itseäni karppaajaksi. En varmaan edes lievimmän määritelmän mukaan. Mulle vähähiilihydraattinen ruokavalio tarkoittaa pastan, perunan, jauhojen, sokerin, leivän ja mehujen vähentämistä. Syön kuitenkin aktiivisesti erilaisia hedelmiä ja en ole kyennyt millään lisäämään rasvaa niin kuin karppaajat tekevät. Rasva ei vain maistu hyvälle...  Tosin en edelleenkään mitenkään orjallisesti osta kevyttuoteita.  Romahduksia tähän ruokavalioon on mahtunut monta monituista... Ja en olekaan mitään suurta stressiä koko ruokavaliosta ottanut. Ja lähinnä romahdukset ovat tapahtuneet ruisleivällä (ja sehän nyt on kuitenkin aika terveellistä, eikö?). Ja matkoilla tai kyläreissuilla en oo ottanut koko ruokavaliota mitenkään huomioon, enkä kyllä läheskään joka kerta ravintolassakaan.... Hmm, noilla perusteilla en siis koskaan syö vähähiilihdyraattisesti... Oikeas...

Tässä kuluneiden muutamien vuosien aikana on tullut vietettyä aikaa paljon Saksassa. Ja eihän siellä kyllä ole Berliinin voittanutta kaupunkia, mutta Dortmundkin on kyllä aika kiva....Mitenkään erityisen nätiksi kaupunkia ei voi sanoa, mutta omalla rähjäisellään tavallaan se on kyllä aika kiva. Katukuvassa on vierivieressä vanhoja taloja ja (toisen maailman sodan aikana kaupunki pommitettiin lähes maan tasalle) uudempia funkkistyylisiä taloja. Dortmund on asukasluvultaan suunnilleen Helsingin kokoinen ja on todella monikulttuurinen kaupunki. Kaupunki sijaitsee Ruhrin teollisuusalueella ja suurien viheralueiden lisäksi kaupungista löytyy myös ruostuneita tehdasrakennuksia. Torstai-illalla siis matkasin Dortmundiin. Lensin Düsseldorfiin ja sieltä junalla sitten matkasin n.40 minuutin matkan Dortmundiin. Ja kerrankin Dortmundissa paistoi aurinko sinne saapuessani. Oli suorastaan jotenkin nostalgista katsella tuttuja maisemia (viimeksi kävin Dortmundissa keväällä, mutta toissa kesän viet...

Tänään kävin ystävän ja koiruuden kanssa lenkillä metsässä. Selkeästi oli jo syksyä ilmassa ja hieman tuli jo ikävä villahanskoja. Ne on ehkä pakko kaivaa laatikoiden kätköistä esille. Tänään aamulla mulla olikin jo kevytpipo päässä, kun odottelin työkaverilta kyytiä. Metsässä oli paljon kauniita asioita. Puut alkavat olla jo kivan keltaisia ja punaisia. Ja sieniäkin näkyi. Tosin sieniä tunnistaessa ainut valttini on, että tunnistan suurimman osan myrkyllisistä sienistä. Parhaiten tietenkin tällaisen yksilön

Tässä muuan päivä bongasin kädenvääntöä-blogista punajuurireseptejä. Tänään tuli sitten kokeiltua kädenvääntöä-blogin sopan ohjetta hieman mukaillen. Tässä on siis mun sovellukseni alunperin Maku-lehden samettisesta punajuurisosekeitosta . Punajuurisosekeitto (n.3 hengelle) ½ litraa punajuuria lohkottuna n. 1dl omenaa kuutioituna n.1dl sipulia silputtuna 1 valkosipulin kynsi silputtuna 5dl vettä ½ kasvisliemikuutio (itse laitoin kyllä puolikkaan lihaliemikuution, koska kasvisliemikuutiot oli loppu...) 80g Koskenlaskija paprikaa n.½ dl kuohukermaa mustapippuria myllystä kuivattua basilikaa ripaus suolaa Kuori ja lohko punajuuret. Ne kannattaa olla aika pieninä paloina, niin kypsyminen on nopeampaa. Kuori ja kuutioi/silppua myös omena, sipuli ja valkosipulin kynsi. Kaada edelliset kattilaan veden ja kasvisliemikuution kanssa. Anna kiehua, kunnes punajuuret ovat kypsiä (ehkä suunnilleen 30 - 50min). Soseuta sauvasekoittimella ja lisää Koskenlaskija, kuohukerma ja maust...

Tänään piti tehdä illalla paljon kaikkee, kuten mennä jumppaan (Elixian Power). Mutta olin jotenkin niin ärtynyt töiden jälkeen, että en sitten jaksanut.... Sen sijaan tulin kotiin ja kaivoin pakastimen kätköistä itse tehtyä daim-piirakkaa (on muuten niin hyvää... ja täynnä kaloreita ja hiilareita ja...) ja haudutin vihreetä teetä. Näiden herkkujen kanssa sitten käperryin kirjaa lukemaan sohvan nurkkaan. Helpotti. Ärsytys väheni... En oikein ees tiiä, että mistä tuo mun ärtymys sai alkunsa. Kaiketi siitä, että tänään oli niiiin kiire päivä töissä. Tiesin sen kyllä etukäteen ja olin siihen mielestäni jo henkisesti valmistautunutkin, mutten näköjään tarpeeksi. Valmistelin siis iltapäivän tapahtumaa kaikkien omien töiden lisäksi ja käytännössä siis juoksin paikasta toiseen. Ja mua ihan pikkasen ärsytti se, ettei kukaan tarjoutunut millään tavalla auttaan... Toisaalta oisin voinut itse kysyäkin enemmän apua, mutta sen yhden kerran kun kysyin, niin kyseinen ihminen oli sitä mieltä, että k...