Pientä elämää

Fleksaaja, niin siis mikä??? Tässähän ei siis kyse ole venymisestä tai taivuttamisesta. Toki venyttely tekisi allekirjoittaneelle erittäin hyvää, mutta nyt kyseessä on siis ruokavalio. Fleksauksessa (fleksitarismissa) on kyse kirjaimellisesti ruokavalion venyttämisessä kasvisten suuntaan. Ja oikea termi saattaa olla myös fleksitaristi, ken tietää... Meidän taloudessa fleksausta on harrastettu jo useat vuodet. Ruokavalio on venynyt koko ajan enemmän ja enemmän kasvisten suuntaan. Erilaisten kasviperäisten proteiinivalmisteiden lisääntyessä on tämä käynyt koko ajan helpommaksi ja helpommaksi. Ilmastonmuutoksen takia lopetimme myös tässä taloudessa naudanlihan syömisen viime keväänä. Tässäkään emme kuitenkaan ole ehdottomia. Me emme itse osta naudanlihaa, eikä sitä meillä kotona meidän aloitteesta valmisteta. Vieraana ollessa emme kuitenkaan tee minkään tason numeroa omasta naudattomuudestamme vaan syömme sitä, mitä tarjotaan. Kesäjuhlilla syömme lihahampurilaisia siinä missä muutkin...

Muutimme kesällä uuteen kotiin ja vähensimme samalla reilut 100 neliömetriä asumispinta-alaa. Tämä päätös muuttaa pienempään oli osittain ilmastokysymys, mutta paljon myös muuta. Edellisen kodin teimme tietoisesti eteenpäin myytäväksi ja emme itse olleet niinkään mukana suunnittelussa. Asuimme talossa 3 vuotta, jonka jälkeen se myytiin eteenpäin. Oli siis loogista muuttaa seuraavaan asuntoon. Oli myös loogista muuttaa hieman pienempää, koska emme todellakaan tarvitse 170 neliötä. Yli 50% ajasta meitä nimittäin asustelee tässä taloudessa 2 henkeä. Osan ajasta meitä sitten onkin 5 henkeä. Muuton lähestyessä teimme suurta karsintaa tavaroista. Edellisessä kodissa oli asumisneliöiden lisäksi vielä kylmä ullakko sekä autotalli, joten tavaraa oli huomaamatta varastoitunut paljon.... Kuskasimme tavaraa kirppiksille, hyväntekeväisyyteen sekä lahjoitimme tuttaville. Myimme yhden sängyn, tv-tason, kirjahyllyjä, pöytiä jne. Hieman pelotti mahtuvatko loput tavarat uuteen kotiin. Ja mahtuivatha...

Syömässä ystävien kera, peräkkäisinä iltoina. Kukkaro kiitti (eli ei), mutta niin mielikin (tässä ei ironiaa). Ystäviä saman pöydän ääressä. Toisessa 3 ihmistä kolmelta eri vuosikymmeneltä (syntymävuoden perusteella, ei sentään harrastettu aikamatkailua), toisessa 16 ihmistä myöskin kolmelta eri vuosikymmeneltä. Ensimmäisenä iltana olin keskimmäiseltä, toisena lähimmältä vuosikymmeneltä. Kumpikin ruokailu meni nappiin. Hyvää ruokaa, hyvin yhteen sopivia viinejä, hyvää palvelua. Ravintoloissa oli yhteistä pieni intiimi tila ja puhuvat tarjoilijat (pidän siitä, että kerrotaan mitä syön ja juon). Inarissa ruoka oli Aasian suuntaan viettävä, Kolmos3ssa taas oltiin kotimaisten asioiden äärellä. Ruoka vei kummassakin kielen mennessään. Inarissa kännykän kamera ei ollut ystäväni, joten sieltä jäivät kuvat saamatta. Nämä herkullistakin herkullisemmat annokset ovat siis Kolmos3n. Kummankin aterian päätteeksi päätettiin myös jatkaa iltaa. Ja niin vain kolmella eri vuosikymmenel...

...niin, että millä? Kakulla, joka ulkonäön perusteella yhteistuumin ristittiin koiranoksennuskakuksi. Ja siltähän se siis juurikin näytti. Mutta ei se mitään, teemana oli Halloween, joten koiranoksennuskakku sopi teemaan kuin nenä päähän. Aamulla kakkua leipoessa iski mieleen uhkakuva kakun ulkonäöstä. Jos, tuota kakku on littana kuin mikä (ok, vuoka oli ehkä hieman liian iso halkaisijaltaan) ja sen päälle ripotellaan vaahtokarkkeja ja valkosuklaata ennen uuniin menoa, niin eihän siitä voi seurata mitään kovin nättiä... Mutta hei, se oli hyvää. Yltiömakeaa, mutta hyvää. Ei kuitenkaan niin hyvää, että tekisimme sitä uudestaan. Tosin itse 10-vuotias ihastui makeuteen sen verran, että ilmoitti tekevänsä kakkua toistekin. Hmm... Tänä vuonna Halloween olikin poikkeuksellisen paljon esillä meidän perhesekamelskassa. Osa Halloween-discoili, osa sotki itsensä tekoverellä ennen töihin menoa (naamoista tuli oikeasti ihan hienot). Lisäksi teemaan sopivasti pelattiin pakohuonelautapeliä (taa...