Pientä elämää

Tämä kuukausi alkoi lukemisen saralla parilla miespuolisen työkaverin suosittelemalla (ja ystävällisesti myös mulle kiikuttamalla) kirjalla. Jotenkin aika ilmeisesti kului tässä kuussa tosi nopeasti + kirjat olivat aika paksuja, joten luettua tuli vain neljä kirjaa. Richard Morgan: Musta mies Scifiä. Mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava kirja, joka sisälsi kyllä niin montaa eri kirjallisuuden lajityyppiä. Tästä kirjasta löytyi sitä kunnon scifiä, dekkaria, trilleriä, pornoa, harlekiinimaisuutta, filosofointia, toimintaa jne. Ei missään nimessä ennalta arvattava kirja. Mutta hyvä oli tämä kirja. Ernest Cline: Ready Player One Hillitön kirja. Tulevaisuutta ja 80-lukua sekaisin. Tarina, joka pääasiassa tapahtuu mielettömän pelimaailman sisällä. Tarina, joka on täynnä viittauksia 80-lukuun. Kolahtanee varmasti niihin, jotka ovat eläneet teini-ikänsä 80-luvulla ja katsoneet leffoja ja pelanneet tietokonepelejä ja kuunnelleet musiikkia silloin. Mäkin löysin mielettömän monta tuttua j

Lauantaina sain ystävän kylään avukseni kokoamaan uutta sänkyäni. Sänky saatiin koottua (kerrankin yksinkertainen Ikea-tavara), vaikka hieman harmaita hiuksia aiheutti ja aiheuttaa edelleen sängyn pääty. Ikeassa myyjän kanssa pääteltiin, että päätyä ei tarvitse sänkyyn kiinni laittaa. No, toisin oli asia. Ruuveilla ei toista osaa voinut liittää toiseen, jos se pönttö pääty ei ole paikallaan. ärrinpurrin. Nyt mulla on siis todella typerä pääty. Pitää vähän käydä kangaskaupassa katselemassa, ja jos vaikka äidin kanssa saataisiin ommeltua tuohon jonkinlainen järkevä kangassysteemi päälle. Toi pääty on siis sellainen, johon pitäisi laittaa Ikeasta ostettava "huppu". Ne huput oli vaan sen verran rumia, etten voisi kuvitellakaan sellaista tuohon laittavani. Paremman näköinen se on jopa ilmankin.... Sängynkoontiavusta vastineeksi lupasin tarjota ystävälleni ruokaa grillistä. Ja samalla tuli siis päätettyä tämän kesän grillikausi. Tällä kertaa uunissa valmistui jälleen maan mainioi

Kuluneen viikon aikana on tullut selailtua ahkerasti Ikean nettisivuja sekä viikon ensimmäisen Ikea-reissun jälkeen myös Ikean kuvastoa. Niin, kävin siis kaksi kertaa viikossa Ikeassa..... Harvinaista mulle, joka käy yleensä kaksi kertaa vuodessa Ikeassa. Toisaalta tällä kertaa reissut olivat erittäin tuottoisia sisustukselle ja totta kai siis lompakkoa köyhdyttäviä. Olen siis tyytyväinen. Varsinkin kun tiedän, että esim. kehysten ostaminen muualta olisi köyhdyttänyt lompakkoa vielä enemmän. Ensimmäisellä reissulla oli tarkoitus ostaa kaikki listassa olleet tavarat. Isoimpana asiana oli uusi sänky (jee, patja lattialla -elämä on vihdoin loppunut) ja sen etsimiseen, miettimiseen, kokeilemiseen ja pohtimiseen menikin sen verran kauan, että loput ostokset pitikin jättää seuravaan kertaan. Hyvä niin, sillä ehdin hieman pohdiskella lisää kehysasioita ja homma hahmottui paljon selkeämmäksi. Sängyn ja kehysten ja erinäisten pienten astiahärpäkkeiden lisäksi mukaan lähti myös ekassa ku

Olen löytänyt itsestäni viimeisen kuukauden aikana hämmentävän piirteen. Mä olen aamun virkku! Tosin aamuvirkeys edellyttää sitä, että oon mennyt ennen puolta yötä nukkumaan, mutta niin mä nyt useimmiten varsinkin arkena meen. Tän kuluneen kuukauden aikana kroppa on jotenkin totuttanut itsensä tiettyyn rytmiin. Tämänkin viikonlopun kumpanakin aamuna olen herännyt automaattisesti vähän ennen seiskaa. Wow, mä en tiedä, että onko musta tullut aikuinen, vai onnellisempi, vai omituisempi vai mitä. Mutta tämä on erittäin hämmentävää. Varsinkin, kun ottaa huomioon, että kesällä mä saatoin nukkua tai torkuskella vaikka koko aamupäivän, jos ei ollut jotain pakollista menoa. ...Veikkaan, itse asiassa onnellisuuden asteen olevan suurin tekijä, koska vanhenemisen lisäksi se on ainut noista kohdista, joka on selkeästi muuttunut. Tää aamuvirkkuus on tuonut myös muita yllättäviä havaintoja itsestäni. Mä oikeasti saan näköjään aamuisin huomattavasti enemmän aikaan. Miksi ihmeessä mä oon tähän

Reilu viikko sitten lauantaina suuntasin jälleen ystäväni P:n kanssa brunsseilemaan. Tällä kertaa tapasimme Tapiolassa WeeGee:ssä ja suuntasimme brunssille WeeGeessä sijaitsevaan Sis.Deli+Caféeseen. Ajatuksena oli myös käydä samalla Emmassa, mutta syömisen jälkeen oli niin täysi ja väsynyt olo, että Emma tuli skipattua... Siirryimme sen sijaan sisustuspohdintoihin P:n uudelle kämpälle. Mutta se brunssi. Sehän oli aika kiva. Menen varmasti uudestaankin, varsinkin kun Espoossa ei näitä brunssipaikkoja ole kuin sieniä sateella...  Brunssiin kuului muutamaa erilaista leipää,levitteitä,leikkeleitä. Erilaisia kalajuttuja (joihin en sen tarkemmin tutustunut), muutamaa erilaista salaattia, yllättävän hyvää perunapurjopiirakkaa, lihapullia, puuroa, jogurttia, mysliä.... Löytyi myös teetä (ei irtona :/ ), kahvia ja erilaisia mehuja. Jälkkäripöydässä oli makeaa piirasta sekä hedelmiä. Ja kiva ylläri oli laseihin tehdyt marjasmoothiet. Tykättiin molemmat kovasti. Lauantaina ainakin tilaa o

Sunnuntaina kävin Petran kanssa ensin Dylan Pinkin brunssilla. Brunssi oli jälleen hyvä ja täyttävä. Jee! Brunssin jälkeen suuntasimmekin sitten Kaapelitehtaalle Design Market -messuille. Ihmispaljouden keskellä tein myös muutamia löytöjä. Mukaan lähti yksi joululahja sekä itselle useampikin juttu. Löysin uuden kukkaron, vesikannun sekä julisteen. Seinälle tuleva tauluasetelma alkaa pikku hiljaa muodostua.  Kukkaro on kuvissa näkyvä mustapohjainen Kui Designin pieni pussukka. Tähän asti olen käyttänyt Marimekon kukkaroita lompakkona, mutta ajattelin kokeilla vaihteeksi tällaista. Muutaman päivän kokemuksella näyttää ajavan hyvin asiansa. Suloinen pinkki vesikannu on Arabian muovinen Koko Roses -kaadin. Käyttöön asti tämä ei ole vielä päätynyt, mutta ihailen sitä kaapissa päivittäin. Juliste on Muumurun juurikin mulle sopiva juliste. Siitä kuitenkin kuvaa myöhemmin, kunhan se on päässyt seinälle asti (eli luultavasti kestää useampia viikkoja/kuukausia...). En ole ihan nopei

Eilen sain vihdoin hankittua parvekkeelle Callunan. Seurakseen callluna sai Iittalan Kivi-tuikkuja. Nyt niitä kelpaa ihailla näin pimenevinä iltoina. Tosin parvekkeella majailevat edelleen myös ruohosipuli, chili sekä tomaatti. Kaikki ne ovat vielä hengissä :). Pitäisikin kerätä sato niistä ennen kuin yöpakkaset oikeasti iskevät.

Jääkaapista löytyneistä aineksista syntyi yllättävän hyvä salaatti. Jonkinlaisena pohja-ajatuksena käytin Meanwhile in Longfieldistä nappaamaani panzanellan reseptiä . Leipäsalaattia ei tästä omastani kuitenkaan tullut. Mozzarellasalaatti Salaattia kesäkurpitsaa öljyä, suolaa, pippuria tomaatti muutama kirsikkatomaatti avokadon puolikas pieni punasipuli puolikas buffalomozzarella pinjansiemeniä basilikaa Revi salaatti. Viipaloi kesäkurpitsa n. ½cm viipaleiksi ja voitele ne kevyesti öljyllä. Paista paistinpannulla kesäkurpitsoihin hieman rapeutta + väriä, mausta suolalla ja pippurilla. Viipaloi punasipuli, pilko tomaatti, kirsikkatomaatit, avokado sekä mozzarella. Paahda pinjansiemeniä pannulla. Sekoita kaikki ainekset sekaisin. Kastike 2 rkl öljyä 1 rkl punaviinietikkaa n. 1tl sokeria hieman suolaa hieman mustapippuria hieman chilimaustetta Sekoita kastike ja kaada se salaatin sekaan. Sekoita ja anna salaatin tekeytyä n.10-20 min.

Testasin sunnuntaina ystäväni P:n kanssa Cantina Westin brunssin . Tosin en kyllä kutsuisi tätä ehkä niinkään brunssiksi. Brunssi nyt kuitenkin tarkoittaa aamiaisen ja lounaan yhdistelmää, ja Cantina Westissä oli kyllä kyse Tex Mex -buffetista. Tarjolla oli muun muassa nachoja, salsaa, lihaisia salaatteja ja lihattomia salaatteja, erilaisia vihanneksia, tortilloja, chili con carnea, jonkinlaista kasvisversiota chili con carnesta, ribsejä, kanaa, lohta, leipää ja levitteitä. Lisäksi löytyi kahvia/teetä sekä mangokakkua, moussea ja smoothieta. Vatsa tuli täyteen ja tunnelma oli ihan tex mex:mäinen. ....mutta en mä silti sanoisi tätä brunssiksi... Tämän päivän keskustelunaiheet koskivat pääasiallisesti asunnon sisustamista, kahvikuppeja sekä lasten/nuorten lajivalmentamista. 

Tämä kuukausi alkoi harvinaisesti. Mulla oli seuraavan listan kolme ensimmäistä kirjaa yhtä aikaa kesken. Yleensä tyydyn lukemaan yhden kirjan kerrallaan. Nyt kuitenkin listan ensimmäinen oli sen verran paksu, ettei sitä ollut ollenkaan kätevä kantaa mukana liikenteessä... Tätä varten siis aloitin myös toisena olevan kirjan. Toisena oleva kirja ei kuitenkaan aivan täysin vienyt mua mukanaan ja kun se oli eräälle viikonloppumatkalle lähtiessä yli puolivälin, päädyin ottamaan mukaan tämän kirjan sijaan kolmantena olevan kirjan. Kaikki kolme olivat niin erilaisia kirjoja, että näköjään pystyin pitämään jokaisen pääpointit mielessäni eikä ollut ongelmia vaihdella kirjojen välillä. Jean M. Untinen-Auel: Maalattujen luolien maa Käsittääkseni Maan lapset -romaanisarjan viimeinen osa. Ensimmäisen näistä luin joskus 15 vuotta sitten ja oli kiva saada tarina päätökseen. Aivan samanlaiseen tunnelmaan en kuitenkaan päässyt kuin teininä. Johtuen joko iästä tai kirjasta...  Iällä on

Mistä tietää, että syksy on tullut? ...sukista ja mukeista... Syksy on siis todellakin täällä. Mä oon siirtynyt käyttämään päivittäin sukkia (koko kesän onnistuinkin elämään ilman niitä) ja iltaisin istun villasukat jalassa... Lisäksi tiskikoneen sisältö koostuu pääasiassa mukeista. Ilmat viilenee ja teetä kuluu näköjään urakalla. Ainut mikä tästä syksystä puuttuu on sukankudin. Kyynerpääongelman (tenniskyynärpää tai mikä lie) takia en oo voinut vielä kaivaa lankoja ja puikkoja esiin. Kohta voi tulla kiire joululahjasukkien kanssa...

Vietin  eräänä perjantaina ystäväni L:n kanssa "tytöt ulkona"-iltaa. Työpaikalla olin keräillyt listaa Helsingin hyvistä ravintoloista ja perjantaina valitsimme listalta kokeiluun Kitchin. Kitch on ihan ydinkeskustassa oleva ekologinen ravintola (kuten ravintola itse mainostaa), joka on sisustettu kierrätystavaroilla. Keskeinen sijainti, ihan kiva sisustus ja hyvä palvelu jättivätkin paikasta positiivisen olon. Myös ruoka ja viini olivat hyviä. Ruoka valmistetaan ravintolan nettisivujen mukaan alusta alkaen itse ja kieltämättä valmisruoan tuntua ei ollutkaan. Valikoimme listalta syötäväksi hampurilaiset. Itse otin kasvishampurilaisen, joka oli kyllä kerrassaan mainio. Tosin annos oli aika iso, mutta sitä ei liene voi miinukseksi laskea. Ystäväni otti kanahampurilaisen, jonka cheddarin vaihto vuohenjuustoon onnistui ilman pienintäkään ongelmaa. Hinta ei myöskään ollut paha, plussat siitä. Syömästä suuntasimme vielä skumppailemaan ja höpöttelemään. Illan puheenaiheissa vil

Olin eräässä koulutuksessa tässä muuan päivä (parhaassa muuten, missä oon ikinä ollut). Ja eräästä oheismateriaalista pomppasi eteen kappale, jossa kerrottiin opettajien olevan edelleen yksinäisiä puurtajia. Siitä, kuinka ovet omiin luokkiin pidetään kiinni, ja kuinka opettaja edelleen suunnittelee yksin opetuksen ja huolehtii yksin itse opetuksesta. Jäin pohtimaan tätä kovin. Nimittäin, mun työni opettajana ei todellakaan ole tuollaista. Jos olisi, niin saattaisinpa harkita alan vaihtoa. Mulle nimittäin yksi isoin voimavara töissä on yhteistyö. Rupesin miettimään, ettei mulla tässä jaksossa ole yhtäkään kurssia (yläkoulussa ei nyt oikein voi puhua kursseista, mutta parempaakaan nimitystä en keksi), jonka tunnit suunnittelisin täysin yksin... Itse asiassa 90% mun tunneista on sellaisia, että suunnittelen viikoittain ne yhdessä työkaverin/työkavereiden kanssa. Ja ne loput 10% on suunniteltu yleisellä linjalla yhdessä työkaverin kanssa. No, tämä mun yhteistyösysteemi perustuu pitkält