Pientä elämää

Etukäteen ajateltuna 6 hengen sulkeminen autoon (joka on normisti 5 hengen auto, mutta johon saa paikat 7 hengelle) noin 20 tunniksi ei kuulosta kovinkaan hyvältä idealta. Ja jos ei vuosi sitten olisi tehty kokeilureissua kaveriporukalla, ei tätä reissua olisi edes mietitty. Ekasta reissusta opittiin paljon ja hyvä niin. Nyt mentiin jo melkein rutiinilla ja osattiin korjata vanhat virheet (kuten, että laivamatka Tallinnasta Helsinkiin varattiin vasta 6 tunnin päähän arvioidusta saapumisajasta Tallinnaan. Vuosi sitten huristeltiin aikalailla kaasu pohjassa viimeiset sadat kilsat, että ehdimme satamaan ajoissa. Ja oltiin satamassa siis juuri ja juuri ajoissa. Tänä vuonna ehdittiin sitten odottaa laivaan menoa 5 tuntia, mutta ei haitannut. Tai no alamittaisia ehkä vähän, mutta me aikuiset hengitimme rauhassa ja olimme tyytyväisiä). Reissu sisälsi siis tänä vuonna laivamatkan Tallinnaan, siitä 1500 km Slovakiaan Liptovský Mikulá š iin. Minä ja H ajettiin vuorotellen. Tosin H oli jo...

En vaan voi kyllästyä tähän valoon. Tänäänkin töistä tullessa oli vielä klo 17.00 valoisaa. Ulkona näki. Lämpötilan siirryttyä plussan puolelle on nyt pari päivää ollut todella keväinen olo. Lumet sulavat ja teiden jäät alkavat olla jo poistumaan päin. Toki myönnettäköön, että kevät on kyllä tulossa nyt aivan liian aikaisin, mutta silti on ollut ihanaa olla ulkona. Eilen vietin maanantaivapaani kunniaksi jälleen aikaa keskustassa. Hoidin juoksevia asioita ja vietin ihanan iltapäivän ystäväni L:n ja suloistakin suloisemman H:n kanssa. Jotta H sai nauttia päiväunistaan vaunuissa, päädyimme me L:n kanssa kävelemään ihanassa auringon paisteessa. Suuntasimme loppujen lopuksi teelle Cafe Pirittaan . Pirittan tee- ja ruokavalikoima eivät aivan osu minuun, mutta sijainti kyllä paikkaa puutteet. Harvassa ovat nimittäin lähes Helsingin keskustassa olevat paikat, joilla on iso aurinkoinen terassi ja mukavat näkymät. Lisäksi ollaan poissa sen verran vilinästä, että vaunut pystyi jättämään te...

Vuosi sitten kävimme Helsingin Sinnessä syömässä pimeän illallisen. Tänä vuonna Sinneä ei enää kyseisessä paikassa ole, vaan paikalla toimii Sinnestä muotoiltu omalla konseptillaan toimiva Smyg . Smygillä on ollut tarjolla tammi- ja helmikuussa Valo pimeässä -illalliset, jotka toimivat samalla konseptilla. Jos vielä haluat päästä nauttimaan tästä, toimi nopeasti. Valoa pimeässä -illallisia on nimittäin vain keskiviikkoiltaisin, ja niitähän on helmikuussa jäljellä enää huimat kaksi kappaletta. Ravintolasali on pimeä, joten ilta istutaan lähes pimeässä. Todellisuudessa silmät tottuvat hämärään niin hyvin, että jonkin verran eteensä näkee. Menu on kolmen ruokalajin yllätysmenu (erikoisruokavaliot huomioidaan), jossa ruokalajit tuodaan pöytään kertomatta, mitä niissä on.  Meihin tämä konsepti uppoaa erittäin hyvin. Ruokien maistelu on aivan huippua näin. Lisäksi ruokalajien arvailu on oma ohjelmanumeronsa. Jälkiruoan jälkeen saimme sitten nähtäväksi menun ja tälläkin kertaa oli...

Tammikuussa brunssiryhmä kokoontui hieman vajaamiehistöllä Weeruskassa. Hassua, että tämä oli elämäni ensimmäinen kerta tässä Lintsin kainalossa sijaitsevassa ravintolassa. Weeruskassa brunssi oli hyvin peruskamaa. Ruokia oli paljon ja vatsat olivat vaihteeksi aivan ylitäydet. Alkupalapöydästä löytyi erilaisia salaatteja ja leikkeleitä. Leipää oli monenlaista ja karjalanpiirakoitakin löytyi. Lämpiminä ruokina oli ainakin lihapullia, kasvispyöryköitä, perunamuussia jne. Hyvin normiruokaa. Tarjolla oli erilaisia mehuja, montaa erilaista teetä ja kahvia. Ja sitten se jälkkäripöytä. Se oli aika wow. Oli muutamia kakkuja, mutta sitten oli pehmiskone. Pehmiskone, josta sai itse ottaa pehmeistä kippoon ja lisätä strösseliä tai muita härpäkkeitä. Todella isot plussat tästä. Me aikuiset ihmiset saimme tästä niin paljon iloa ja voin vain kuvitella, että lapsiin tämä kolahtaa vielä enemmän. Omaa askartelua sai harrastaa myös paistamalla itselleen vohvelin. Weeruskan brunssia tarjoilla...

En ollut ymmärtänytkään, kuinka paljon olin kaivannut aurinkoa. Auringonpaistetta. Pakkasta. Kirkkautta. Valoa. Voin olla hirveän väärässä, mutta mun mielikuvissa tammikuussa oli ehkä 2 päivää, jolloin aurinko paistoi. Toki niitä saattoi oikeasti olla vähän enemmänkin, mutta aina silloin, kun itse olin liikenteessä oli harmaata. Märkää, kosteaa ja harmaata. Ja tänään se pilviverho vihdoin ja viimein hävisi. Aamupäivän lumisadekin vaikutti jo aika hyvältä ja pilvien takaa vähän pilkisteli aurinko. Ja sitten aivan yllättäen, aurinko loisti kirkkaalta taivaalta. Oi. Aurinkoisen päivän lisäksi tänään oli myös hämmentävän aktiivinen päivä. Näin ystävääni J:tä pikaisesti kaupungilla. Meillä oli kävelytreffit samalla, kun J vaihtoi palaverista toiseen. Tästä ja omista harhailuistani ja aamun imurointisessiosta johtuen askelmittari kertoi jo 14.15 päivän aktiivisuuden tulleen 100 prosenttiin. Väitän, että sekin johtuu auringosta. Oli kiva kävellä ulkona. Iltapäivällä jatkoin vi...

Luvattomalta tuntuva vapaapäivä. Tai vapaapäivät. Sattui nimittäin niin somasti, että tässä jaksossa itselläni ei ole opetusta ollenkaan maanantaisin. Työtehtävätöntä päivää tämän ei tarvitsisi tarkoittaa, mutta olen itse pyrkinyt siihen. Aika harvoin nimittäin sattuu uran aikana niin, että saa kokonaisen päivän opetuksettomaksi. Sen verran olen työtehtävättömyydestä lintsannut, että Wilman viestit olen lueskellut ja vastannutkin välittömästi reagointia vaativiin. Muuten olen sitten yrittänyt pitää ajatukset irti työstä. En ole suunnitellut (ainakaan vielä) tunteja, en ole korjannut kokeita (ainakaan vielä). Olen ylipäätänsä nauttinut vapaasta. Maanantai vapaana on nimittäin aivan eri asia kuin viikonloppu. Tämä on vähän sellainen extrasti vapaa. Tuntuu välillä jopa vähän luvattomalta olla maanantaina lökövaatteissa vielä 11.00... Samoin tuntuu vähän luvattomalta suunnata kaupungille noin vain kesken normaalin arkipäivän.  Olen kyllä jo kerran poikennut normaalista maanan...