Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Sofia Gastro

Sofia Gastroon päädyin omasta näkökulmastani puolivahingossa. Etsimme ystäväni kanssa sopivaa ravintolaa musiikkikeikan alle. Yritimme saada pöytää muutamasta muusta ravintolasta, mutta pikkujoulukauden takia tilaa ei yksinkertaisesti ollut. Siispä päädyimme varaamaan pöydän ystäväni ravintolalistalta löytyneestä Sofia Gastrosta . Ja onneksi varasimme. Tämä oli nimittäin Ruokaelämys isolla R:llä. Pitkästä aikaa ravintola, joka onnistui yllättämään ja tuomaan pieniä kivoja jippoja ruokiin. Söimme 3 ruokalajin aterian, mutta todellisuudessa pieniä ruokalajeja taisi olla kuusi kappaletta. Ruokailu alkoi kokin terveyhdyksillä, jotka olivat viedä kielen mennessään. Ja huonommaksi ruoka ei missään nimessä muuttunut. Elämyksen tästä ateriasta teki yllätyksellisyys. Jokaisessa annoksessa oli jokin pieni jippo. Joko makumaailmassa tai asettelussa tai ruoan sisällössä. Jälkkäriksi olleessa valkosuklaapallerossa oli esimerkiksi sisällä mustikkamehua (tarjoilija onneksi etukäteen k

Siisteydestä

En ole luonnostani siisti. En niin millään. En mitenkään erityisemmin inhoa siivoamista tai siistimistä (no, varsinkaan imurointi ei kyllä kuulu mun top10-tekemisiin. Eikä taida päästä top100-listallekaan), mutta keksin yleensä monta monituista asiaa, jotka teen mieluummin kuin siivoan/siistin paikkoja. Mutta... Pidän siitä, kun ympärilläni on siistiä. Silmä lepää, eikä tarvitse miettiä sitä, että mihin mikäkin tavara kuuluu. Senpä takia on harmi, että tälläisen epäsiistin ihmisen toiseksi puoliskoksi on valikoitunut ihminen, joka ei myöskään ole luonnostaan siisti. Ja sitten tällä toisella epäsiistillä ihmisellä sattuu olemaan vielä jälkikasvua, jotka yhtä poikkeusta lukuunottamatta eivät myöskään ole kovin järjestyshenkistä. Niinpä meillä on yleensä aina kaaos. Paitsi silloin, kun on siivottu. Ja aina kun on siivottu, teen hiljaisen päätöksen, että nyt tästä siististä ihanuudesta pidetään kiinni. Ja viimeistään 2 vuorokautta myöhemmin koko siisteys on mennyttä....  Enkä voi edes

Perinteinen glögi-ilta

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän näköjään haluaa ympärilleen erilaisia perinteitä. Selkeästi tuttua ja turvallista aivoille. Tärkeäksi olen kokenut myös pitää kiinni nimenomaan sellaisista perinteistä, jotka tuovat itselleni hyvää oloa (ja mielellään toki muillekin). Olen jo vuosia sitten päätynyt siihen, etten tee asioita vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Jos jonkun asian tekemiseen ei ole muuta hyvää syytä, niin se on parempi jättää tekemättä. Mutta siis asiaan. Viime viikonloppuna meillä oli perinteinen glögi-ilta ystäville. Tämä oli jo viides perättäinen vuosi, kun glögikattilat olivat kuumana, pöydässä oli erilaisia syötäviä ja kasa ystäviä vietti iltaa yhdessä. Tänä vuonna saimme vieraaksi myös muutaman ihanan ystävän, jotka eivät aiempina vuosina olleet paikalle päässeet. Olipa ihanaa nähdä jälleen. Tänä vuonna glögeilemässä (tosin ilman glögiä) oli myös Papu Papunen, joka toki muutti illan luonnetta hieman. Illan emäntä esimerkiksi suhautti muutaman kerran illan ai

Teetä Espoossa: Nokkalan majakka

Jos et vielä ole käynyt Matinkylän rannassa sijaitsevassa Nokkalan majakassa , niin mene ihmeessä. Meren rannassa sijaitseva kahvila, jossa on kohtuu suuri katettu terassi (talvellakin aika lämmin) ja kesäisin myös katolla sijaitseva terassi. Näihin kahteen ovat koirat myös tervetulleita. Lisäksi on itse ravintola-/kahvilapuoli. Viime keväänä kävin Nokkalan majakassa lounaalla kesken työpäivän (harvinaista herkkua, että on tälläiseen mahdollisuus) ja nyt iltojen pimennettyä suuntasimme Kumpupilven kanssa Kello viiden teelle. Kello viiden teetä on Nokkalan majakassa tarjolla keskiviikkoiltaisin, pöytävaraus kannattaa tehdä ehdottomasti. Meidän lisäksi kello viiden teetä oli nauttimassa useita muita pienempiä ja suurempia seurueita. Tarjoilut olivat hyviä ja mukavan omanlaisiaan. Suolaisista löytyi kyllä kolmioleivät, mutta niissä olikin välissä jonkinlaista punajuuriasiaa. Juustopiiras oli viedä kielen mennessään ja myös lohituulihatut sekä skonssit suolaisella levitteellä olivat

Elämää koirallisena

Olemme eläneet koirallista elämää noin 5 kuukautta. Etukäteen mietitytti ajan riittäminen ja se, kuinka joku on koiran kanssa tarpeeksi kotona. Entä miten onnistuvat mahdolliset reissut. Onko jollakin tarpeeksi aikaa ja energiaa olla myös koiran kanssa. No, tähän asti nuo yllä mainitut asiat eivät ole suuremmin aiheuttaneet huolta. Totta kai aikataulusäätöjä on pitänyt tehdä. Onneksi meitä on kuitenkin kaksi aikuista sekä vielä kolme alaikäistä osana päivistä. Pienillä värkkäyksillä ollaan saatu tähän asti hoidettua niin, ettei Papulla ole tullut yli 8 tunnin yksinolohetkiä. Nyt tosin jouluun asti on kerran viikossa haastepäivä. Mutta sekin onnistunee. Vaatii tosin osana viikoista venymistä yhdeltä alaikäiseltä, osana viikoista taas H huristelee hyppytuntien aikana Papun seuraksi ja joskus Papu menee päivähoitoon koirakaverin luo. Katsotaan olenko vielä joulun aikoihin sitä mieltä, että homma hoitui ilman suurempia säätöjä.... Joitakin karsimisia on pitänyt tehdä. Työkavereiden k

Miniversio kaartin kutosesta

Joka ei tosin tapahtunut kaartin kaupunginosassa, eikä sisältänyt kuutta ravintolaa eikä liity mitenkään virallisen Kaartin6:n järjestäjiin. Mutta tämä oli Kaartin6:n inspiroima itse järjestetty tapahtuma. Kävi nimittäin niin, että viimeksi tapasimme Kaartin6:lla aivan ihastuttavat ihmiset (aiemmin emme siis tunteneet keskenämme). Kesällä päätimme tavata uudestaan tämän kuusikon kanssa terassi-illan merkeissä, ja koska oli edelleen mielettömän hauskaa, niin päätimme kehittää itsellemme kivan illan. Niinpä yksi meistä (iso kiitos I:lle) varasi neljä ravintolaa noin tunniksi kerrallaan. Meille muille niin ravintolat kuin annoksetkin olivat yllätyksiä. Ilta oli mielettömän onnistunut. Meillä oli niin hauskaa ja ruoka oli hyvää. Aloitimme alkumaljoilla + kasalla pieniä jaettavia ruokia Wernerissä . Herkullista. Werner oli meidän taloudelle täysin uusi paikka ja pääsi kokeilulistalle uudestaankin. Seuraavaksi suuntasimme Raguun , jonka iki-ihanat leivät + levitteet olivat tälläki

Valkosuklainen raparperipiirakka

Tänä vuonna meidän kasvilavoissa ovat menestyneet lähes kaikki kasvit (ainoastaan punajuuret ja porkkanat jäivät miniversioiksi, koska kesäkurpitsat varjostivat ne täysin). Myös raparperia on tullut paljon. Kesän herkullisin raparperipiirakka oli versio, jossa piirakkaan lisättiin myös mansikoita. Nyt syksyn tultua maasta pukkaa raparperia edelleen, mutta mansikkakausi on jo auttamattomasti ohi. Siispä piti keksiä uusi resepti. Tämän reseptin olen muokannut omenapiirakasta, joten raparperin puuttuessa voit vaihtaa ne omeniin. Pohja 150 g voita 150 g valkosuklaata 2 dl sokeria 0,5 dl kuohukermaa (tai maitoa) 4 kananmunaa 4 dl vehnäjauhoja 2 tl vaniljasokeria 1 tl leivinjauhetta 0,5 tl suolaa Päälle n. 400 g raparperia paloina 0,75 dl fariinisokeria 0,5 dl kaurahiutaleita 50 g valkosuklaata paloina Paloittele pohjan voi ja valkosuklaa ja sulata ne varovasti mikrossa. Sekoita kunnolla ja lisää sokeri sekä kerma. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sekoita tällä välin kuivat

Yötä Bengstkärissä

Loppukesästä olen ollut suorastaan luvattoman hiljaa. Papu-koiran kanssa puuhailu on vienyt yllättävän paljon aikaa (ainoastaan positiivisessa mielessä), mutta siitä myöhemmin. Nyt voi kuitenkin palata vielä hieman kesän tunnelmiin. Kesäkuussa nimittäin vietimme iki-ihanalla porukalla reilun vuorokauden Bengstkärin majakalla. Reilu vuorokausi luodolla, jossa oli hiljaista ja rauhallista. R e n t o u t t a v a a. Kirjan lueskelua kallion kolossa (silloin kun aurinko vielä paistoi), kävelyä luodolla, merilintujen bongailua. Kuntoiluosuus majakan torniin kiipeämisen yhteydessä. Saunomista. Nukkumista. Jutustelua. Ja syömistä. Bengstkärin majakalla voi käydä päiväreissulla (esim. Kasnäsistä) tai sitten yöpyä (kuten me teimme) täysihoidossa. Ruoat (ja erityisesti pullat) olivat hyviä ja ruokailussakin oli oma tunnelmansa. Toki Bengstkär on reilun sadan vuoden aikana ottanut osumaa. Jatkosodan aikana osumaa tuli vähän enemmänkin, mutta siitä majakka on sitten kunnostettu. Kuitenkin kast

Viikonloppu täynnä Turku-ravintoloita

Kesäkuussa vaihdoimme ystävien kanssa asuntoja pitkäksi viikonlopuksi (todella hauska idea, kannattaa kokeilla :)). Ystävämme asustivat lapsensa kanssa meidän kotona Helsingissä ja me sen sijaan majoituimme Papun kanssa heidän kotiinsa Turun kupeeseen. Meidän viikonloppumme suurin agenda oli ruoka. Söimme hyvissä ravintoloissa jokainen kerta pitkä kaavan mukaan. Kolme ravintolaa ja kolme maistelumenua. Iso peukku tälle. Missä ravintoloissa sitten kävimme? Tässä lyhyesti: 1. Kaskis . Tähän todella suosittuun ravintolaan pitää pöytävaraus tehdä hyvissä ajoin. Me taisimme varata pöydän 3 kuukautta aiemmin ja ainut vapaa aika oli klo 16.00. Kaskis tarjoaa ainoastaan maistelumenuja (+ sopivia viinipaketteja). Valittavissa oli nelonen, vitonen tai kutonen. Me otimme kutosen + viinipaketit. Ravintola onnistui lähes täydellisesti. Ruoka oli hyvää ja annokset nättejä. Palvelu toimi ja systeemi oli näppärästi tehostettu. Yhteen kattaukseen otettiin n.12 henkeä ja puolen tunnin välein aina 1

Juhannuksen aamuletut

Tänä vuonna vietimme juhannusta kahden perheen poppoolla pääkaupunkiseudulla. Juhannuksen viettäjät olivat iältään lähes kaikkea mahdollista 10 ja 58 vuoden väliltä. Syötiin, kisattiin juhannusolympialaisissa ja vietettiin aikaa yhdessä. Papulle tämä oli samalla 24h ulkona -haaste (isäntäväessämme oli koira-allergikkoja, joten riskejä ei haluttu ottaa, vaikka villakoira allergisoikin vähemmän kuin monet muut koirat). Suurimman osan ajasta kyllä me kaikki muutkin olimme ulkona, mutta toki sisällä piipahdeltiin hakemassa erinäisiä tavaroita. Papulle juhannus oli myös ensimmäinen kokeilu teltassa nukkumiseen. Ja sehän sujui mainiosti. Papu nukkui lähes koko yön kiltisti omalla tyynyllään ja vasta aamuyöstä hiipi meidän muiden kainaloihin. Lisäksi tämä oli ensimmäinen yö Papun historiassa, kun hän ei herättänyt allekirjoittanutta keskellä yötä/aamuvarhaisella ulkona käymistä varten. Jo toisena vuonna peräkkäin olemme juhannuspäivän aamuna hoitaneet aamupalan ulkona paistetuilla let

Voihan villakoira

Meidän talouteen on muuttanut söpöäkin söpömpi Papu. Papu on kääpiövillakoira ja hänellä on ikää tällä hetkellä aikalailla 9 viikkoa. Papun mielipuuhaa on leikkiä flamingo-lelulla sekä mustilla sukilla, herätä aamuisin 5.00 - 6.00, jahdata pihalla erilaisia heiniä sekä juosta kovaa ympyrää iltavillin aikana. Lisäksi Papu rakastaa torkkuja sylissä ja kulkisi allekirjoittaneen perässä (vielä) mielellään kaikkialle. Papu on myös oppinut viikon aikana hirmuisesti asioita. Papu osaa Tänne-sanan lähes aina (paitsi jos ne ruohot siellä pihalla yrittävät juosta karkuun, silloin pitää keskittyä niihin). Hän osaa hienosti odottaa, kun hänelle laitetaan kaulapanta ja hihnassa kulkemistakin hän opettelee ahkerasti (kotona on tylsää ja hihna on lähinnä hidaste, silloin sen kanssa hypitään, pompitaan ja kiskotaan. Kaupungilla kulkiessa hän on sen sijaan osannut kävellä yllättävänkin mallikkaasti. Paitsi, kun vastaan tulee lintuja, tai pyöriä tai autoja tai niitä karkailevia ruohotupsuja.). Papu e

Paahdettua leipää ja salaattia

Tässä uudessa (kohta vuoden vanhassa) kodissa grilli sijaitsee ulkona aivan olohuoneen/keittiön vieressä (pienten tilojen etuja) ja niinpä se onkin ollut todella ahkerassa käytössä myös nykyään pienemmillä ruoilla. Viime aikojen iltojen ilo on ollut grillissä paahdettu leipä, paistettu (tms) avokado sekä salaatti. Täyttävää, hyvää ja kohtuullisen terveellistäkin. Paahdettu leipä salaatilla 250 g kirsikkatomaatteja (tai miniluumutomaatteja) 1-2 kesäsipulia 1,5 dl oliiviöljyä 0,5 dl valkoviinietikkaa 1 tl suolaa ½ tl mustapippuria ½ tl sokeria salaattia kurkkua paprikaa fetaa (itse olen käyttänyt Apetina snackseja) Vuolukanaa (Atrian tuote) Maalaisleipää sopiva määrä tilkkanen öljyä muutama avokado Sekoita keskenään oliiviöljy, valkoviinietikka, suola, mustapippuri ja sokeri. Halkaise tomaatit ja pilko (itse käyttäisin sanaa pienistä, mutta se ei taida olla oikea sana) kesäsipulit (varret voi laittaa mukaan myös) ja lisää ne marinadiin. Anna muhia noin

Asiaa jätteistä

Meidän taloudessamme jätteiden lajittelu kuuluu tavalliseen arkeen. Pyrimme lajittelemaan kaiken mahdollisen, minkä vain keksimme. Nykyisessä taloyhtiössä tämä on nykyään myös suhteellisen helppoa, koska jätekatoksessa sijaitsevat sekajäteastian lisäksi biojäte, muovinkeräysastia sekä kartonginkeräysastia. Lisäksi keräämme myös lasia, metallia, paperia sekä paristoja. Ehjät ja käyttökelpoiset vaatteet, joita itse emme käytä (eikä taloudesta löydy toista käyttäjää) joko myymme eteenpäin tai viemme hyväntekeväisyyteen. Samoin ehjät huonekalut ja astiat. Kirjat joko lahjoitamme eteenpäin tai viemme kirjaston kierrätyspisteeseen. Ainoana poikkeuksena näistä on rikkinäiset vaatteet (jos niitä ei pysty korjaamaan), ne menevät lähes kokonaan sekajätteeseen (silloin tällöin farkuille on joku keräys, jota varten rikkinäiset farkut on säilötty). En usko vaatekauppojen kierrätyssysteemeihin toistaiseksi. Nykyään jokainen alamittainenkin osaa maitopurkin tyhjennyttyä huuhdella sen ja jättää

Loop: toinen kerta toden sanoo

Lapinlahden entisellä mielisairaala-alueella sijaitseva Loop oli tällä kertaa brunssiryhmän kokeilulistalla (muutama viikko sitten). Itsehän kävin toisen seurueen kera paikassa noin 3 vuotta sitten, jolloin kokemus ei ollut ehkä aivan onnistunein (voit lukea siitä täältä ). Tällä kertaa kokemus oli kuitenkin huomattavasti parempi. Ensinnäkin vanhaa sairaalarakennusta oli nyt sisältä selkeästi remontoitu. Tila ei ollut enää sairaalamainen vaan kiva tila, jossa on ravintola, kahviloita, taidetta yms. Itse ympäristöhän on mitä kaunein ja ikkunoista avautuvat maisemat ovat hienoja. Ruokaan oli tällä kertaa selkeästi panostettu enemmän kuin kolme vuotta sitten. Tai sitten hävikkiruokasaldo oli ollut hieman parempi. Alkupalat olivat hyviä. Leipien kanssa oli tarjolla todella herkullisia levitteitä ja salaatit olivat hyviä (eivätkä tuntuneet tai näyttäneet yhtään vanhentuneilta). Pääruokana oli kasvislasagnea, joka oli ihan perushyvää. Ei vienyt kieltä mennessään, mutta oli maultaan

Kohti kesäkenkiä

Varmoja kevään merkkejä. Avokeittiön/olohuoneen (yksi yhtenäinen tila) lattialla majailee pienempiä ja isompia taimia odottamassa ulos muuttoa Terassi on täynnä erilaisia purkkiviritelmiä Kenkäkaappi on täynnä kenkiä. Talvikenkiä, välikausikenkiä ja kesäkenkiä. Eteisen takkikaappi on täynnä takkeja (talvitakkeja, välikausitakkeja ja kesätakkeja). Töissä on kiirettä. Mutta heei, kesä lähestyy. Sunnuntaiaamun ahkeran sääennusteiden selaamisen perusteella tein päätelmän, ettei yöpakkasia ole enää tulossa. Niinpä kasvit ovat muuttaneet ulos. Kasvilavoissa olivat jo aiemmin hengailleet ruohosipuli, raparperi ja mansikat (reilu viikko sitten yhdistelmä vesisade - pakkanen - lumisade oli hieman haastava kukkiville mansikoille. Loppupeleissään mansikoiden päällä oli harso ja ämpärit. Ah, kuinka nättiä. Mutta näköjään ne selvisivät tuosta haastavasta vaiheesta ja kukkivat edelleen). Eilen joukkoon liittyivät paprikan taimet, persilja ja korianteri (yhden taimen tapoin jo... jännitykse

St George Wintergarden: iltapäivätee

St Georgen Wintergarden oli pitkään tutustumislistallani. Nyt kevään aikana siellä on tullut jo käytyä muutamaan otteeseen (ja kertoja tulee varmasti lisääkin). Ensin menin ystävieni kanssa drinkeille (suosittelen, todella hyviä drinkkejä ja palvelu toimii) ja tästä innostuneena iltapäiväteelle ystäväni kanssa. Wintergardenissa iltapäiväteetä on tarjolla perjantaista sunnuntaihin klo 13 - 17. Tunnelma on rauhallinen ja ei liian pönöttävä. Palvelu on ystävällistä ja toimii. Asiakkaita ei meidän iltapäiväteehetken aikana ollut kovin montaa, joten äänimaisemakin oli hyvin rauhallinen. Näin teen ystäville teelistalla on suuri merkitys. Wintergardenissa lista toimi. Löytyi niin vihreää, mustaa kuin valkoistakin (ja yrttiversiokin taisi olla) sekä maustettuna että maustamattomana. Kumpikin meistä löysikin nopeasti oman valintansa. Iltapäiväteen hintaan (34 €) kuuluu yksi teelaji per asiakas. Tee tarjoillaan nätissä lasikannussa ja sitä saa myös lisää. Iltapäiväteehen kuuluu useimm

Grillistä kasvisnyyttejä

Grillikauden sää ei ehkä juuri nyt ole aivan parhaimmillaan (siis ei todellakaan ole...). Koska lunta ei kuitenkaan ole maassa (ja taivaaltakin sitä tulee lähinnä satunnaisesti) on grillikausi pysynyt käynnissä. Grillaamme kesäisin paljon (ja tänä kesänä varmaan edellisiä enemmän, koska vihdoinkin meillä on grilli ilta-auringon puolella), mutta suurena haasteena on keksiä jotain uutta grilliin laitettavaa. Turhan usein päädymme tuttuihin ratkaisuihin: jotain kanaa, herkkusieniä pekoniin käärittynä (sisällä aurajuustoa), sekä kasviksia grillin levyllä paistettuna. Silloin tällöin makkaraa, joskus possua. Tämän kesän uusi tulokas on ollut kasvisnyytit (erittäin hyvä kysymys, kuinka emme olleet näitä aiemmin itse grillailleet). Järisyttävän helppo tapa tarjota erilaisia kasviksia. Ja ovat vielä hyviäkin. Eilen kasvisnyytteihin pääsi: perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, parsakaalia, purjoa ja sipulia. Mausteena suolaa + pippuria sekä nokareet oivariiniä (maidoton versiokin on helpp