Pientä elämää

Tänä vuona vietimme glögijuhlia jo neljättä kertaa, tällä kertaa tosin uudessa osoitteessa. Vieraslista on vuosien mittaan vaihdellut suuresti ja ajankohtakin on hyppinyt ympäri joulukuuta. Tänä vuonna glögiä keiteltiin jo joulukuun alussa.
Joinakin vuosina on glögi-iltoihin kuulunut jotain ohjelmaakin (mm. pakohuonepeli: Pako lastenhuoneesta), mutta tänä vuonna pääpaino oli ihan vain glögissä ja seurustelussa. Ja lisäksi oli ihan pienen pieni musavisa (joukkueittain vieraiden tehtävä oli arvata, mikä kappale on kyseessä pelkän alkusoiton perusteella).

Glögikattilat höyrysivät hellalla ja vieraat tulivat ja menivät. Glögeinä tarjoiltiin sekä tummaa että vaaleaa. Tumma oli ihan kaupan purkista, mutta vaalean keittelimme itse.
Vaalea glögi
Glögipohja:
tilkka vettä 2 dl sokeria 1l omenamehua 2-3 kanelitankoa maun mukaan neilikkaa(kuivattuna) maun mukaan tähtianista(kuivattuna) Laita kattilaan pieni tilkka vettä ja  sokeri. Kiehautetaan nin, että sokeri liukenee. Lisää omenamehu, kanelita…

Muutama viikko sitten perjantaina alkoi lomavarvasta jo hieman kutkuttamaan. Aamupäivän 4 oppituntia menivät aika näppärästi. Ei ongelmia ja ihanaa keskittynyttä opiskelua. Hankalatkin asiat upposivat oppilaisiin. Puolilta päivin hurautin tuomaan auton kotiin ja ehdin istua sohvalla ja hymyillä tulevalle minilomalle. Sää ei mitenkään näyttänyt hehkeältä, mutta onneksi se ei haittaa mitenkään minilomakohteessa.
Miniloma tosissaan oli nimittäin miniloma. Risteily Tukholmaan.... Ei siis mitään isoa eikä ihmeellistä. Mutta tässä vajaan 6 vuoden parisuhteessa tämä oli a) ensimmäinen yön yli kestävä risteily yhdessä b)selkeä (yli 12 tuntia kestävä) irtiotto arjesta kahdestaan. Tälle syksylle sitä olikin jo kaivattu.

Ristely toi univelan lisäksi yllättävän hyvät ravintolakokemukset, ihanan pakkaskävelyn (Helsingistä lähtiessä satoi kaikkea ikävää, Ruotsin puolella aurinko paistoi) Tukholmassa sekä ihan vain olemista. Energiaa, energiaa. Sieltä sitä tuli.

Mutta ne ravintolat. Yllättävän hyviä…

Ensimmäinen päivä joulukuuta heräsin perheen voimistelijan kanssa aikaisin. Pakkasaamussa saatoin voimistelijan esiintymispaikalle ja hipsin takaisin kotiin. Makkarin nojatuolissa teetä nauttiessa oli jälleen kerran ihana nauttia talon hiljaisuudesta. H:n kanssa avattiin joulukalenteri vielä muiden nukkuessa. Oli kiva fiilistellä aamua ja joulukuuta. Ja siitä se normikiire sitten lähtikin. Mutta onneksi aina välillä ehtii pysähtyäkin.
Jälleen kerran joulukuu pääsi yllättämään. Ihan vasta oli elokuu ja syyskuu ja syyloma ja ja ja... Ja nyt kohta ollaa jo joululomalla. Ja sitä ennen ehtii tapahtua vielä paljon. Hyvässä.

Tänä viikonloppuna on otettu joulua vastaan urakalla. Lasten kanssa leivottiin (ja koristeltiin; yhdessä todettiin, että itse tehty pikeeri toimii hirveän paljon paremmin kuin kaupan) pipareita. Joulukalentereita on avattu ja syöty paljastuvia yllätyksiä ilolla + kauhulla... Lasten kalenterista tulee kasa jelly beanseja. Osa niistä on hyviä ja osa aika paljon pahempia..…

Fleksaaja, niin siis mikä???
Tässähän ei siis kyse ole venymisestä tai taivuttamisesta. Toki venyttely tekisi allekirjoittaneelle erittäin hyvää, mutta nyt kyseessä on siis ruokavalio. Fleksauksessa (fleksitarismissa) on kyse kirjaimellisesti ruokavalion venyttämisessä kasvisten suuntaan. Ja oikea termi saattaa olla myös fleksitaristi, ken tietää...

Meidän taloudessa fleksausta on harrastettu jo useat vuodet. Ruokavalio on venynyt koko ajan enemmän ja enemmän kasvisten suuntaan. Erilaisten kasviperäisten proteiinivalmisteiden lisääntyessä on tämä käynyt koko ajan helpommaksi ja helpommaksi.

Ilmastonmuutoksen takia lopetimme myös tässä taloudessa naudanlihan syömisen viime keväänä. Tässäkään emme kuitenkaan ole ehdottomia. Me emme itse osta naudanlihaa, eikä sitä meillä kotona meidän aloitteesta valmisteta. Vieraana ollessa emme kuitenkaan tee minkään tason numeroa omasta naudattomuudestamme vaan syömme sitä, mitä tarjotaan. Kesäjuhlilla syömme lihahampurilaisia siinä missä muutkin ja …

Muutimme kesällä uuteen kotiin ja vähensimme samalla reilut 100 neliömetriä asumispinta-alaa. Tämä päätös muuttaa pienempään oli osittain ilmastokysymys, mutta paljon myös muuta. Edellisen kodin teimme tietoisesti eteenpäin myytäväksi ja emme itse olleet niinkään mukana suunnittelussa. Asuimme talossa 3 vuotta, jonka jälkeen se myytiin eteenpäin. Oli siis loogista muuttaa seuraavaan asuntoon. Oli myös loogista muuttaa hieman pienempää, koska emme todellakaan tarvitse 170 neliötä. Yli 50% ajasta meitä nimittäin asustelee tässä taloudessa 2 henkeä. Osan ajasta meitä sitten onkin 5 henkeä.

Muuton lähestyessä teimme suurta karsintaa tavaroista. Edellisessä kodissa oli asumisneliöiden lisäksi vielä kylmä ullakko sekä autotalli, joten tavaraa oli huomaamatta varastoitunut paljon.... Kuskasimme tavaraa kirppiksille, hyväntekeväisyyteen sekä lahjoitimme tuttaville. Myimme yhden sängyn, tv-tason, kirjahyllyjä, pöytiä jne. Hieman pelotti mahtuvatko loput tavarat uuteen kotiin.

Ja mahtuivathan n…

Syömässä ystävien kera, peräkkäisinä iltoina. Kukkaro kiitti (eli ei), mutta niin mielikin (tässä ei ironiaa). Ystäviä saman pöydän ääressä. Toisessa 3 ihmistä kolmelta eri vuosikymmeneltä (syntymävuoden perusteella, ei sentään harrastettu aikamatkailua), toisessa 16 ihmistä myöskin kolmelta eri vuosikymmeneltä. Ensimmäisenä iltana olin keskimmäiseltä, toisena lähimmältä vuosikymmeneltä.
Kumpikin ruokailu meni nappiin. Hyvää ruokaa, hyvin yhteen sopivia viinejä, hyvää palvelua. Ravintoloissa oli yhteistä pieni intiimi tila ja puhuvat tarjoilijat (pidän siitä, että kerrotaan mitä syön ja juon). Inarissa ruoka oli Aasian suuntaan viettävä, Kolmos3ssa taas oltiin kotimaisten asioiden äärellä. Ruoka vei kummassakin kielen mennessään. Inarissa kännykän kamera ei ollut ystäväni, joten sieltä jäivät kuvat saamatta. Nämä herkullistakin herkullisemmat annokset ovat siis Kolmos3n.
Kummankin aterian päätteeksi päätettiin myös jatkaa iltaa. Ja niin vain kolmella eri vuosikymmenellä synty…