Pientä elämää

20 vuotta sitten en ollut maistanut katkarapuja.
15 vuotta sitten en pitänyt katkaravuista.
6 vuotta sitten kohtasin ensimmäiset katkarapuruoat, jotka olivat hyviä.
Ja nyt, katkaravut ovat todellakin valloittaneet sydämeni. ...Tosin edelleenkään en niitä sellaisenaan haluaisi pistellä poskeen, mutta todella monet katkarapuruoat ovat nykyään mitä herkullisimpia. Liekö reseptit kehittyneet vai allekirjoittaneen makuaisti...

Viime aikoina meillä on käytetty ahkerasti peltistä muffinivuokaa niin muffineihin (alamittaiset ovat innostuneet niistä) kuin toast skagenien tekoon. Siispä

Toast Skagen -kupit

180 g katkarapuja pakasteesta
1 pieni punasipuli
120 g smetanaa tai Oatlyn iMat Fraichea
1 rkl limemehua (tai sitruunamehua)
1 tl wasabitahnaa
1 dl tuoretta tilliä silputtuna
hieman suolaa ja mustapippuria
12 viipaletta paahtoleipää
voita/margariinia

Sulata katkaravut ohjeen mukaan (yleensä 10 tuntia jääkaapissa tai pari tuntia huoneenlämmössä). Purista neste mahdollisimman hyvin katkaravuista…

Niin pitkälle ollaan päästy ruokakoulutuksessa, että kaksi alamittaista (yksi oli omissa menoissaan) suostui maistamaan friteerattuja heinäsirkkoja. Mutta siitä myöhemmin.

Sillon tällöin teemme yllätysreissuja, joissa lapset eivät tiedä etukäteen, mihin ollaan menossa. Tämän kertainen retki oli juurikin sellainen. Jo useamman päivän ajan oli ahkerasti arvuuteltu, mihin olemme menossa (eläintarha, elokuvateatteri, pakohuone, teatteri, Ruotsi (???), sirkus, tivoli, ruokakauppa, ravintola jne.).  Lopulta retkipäivä koitti ja hyppäsimme bussiin, jolla köröttelimme Otaniemeen.  Ensimmäisenä rastina oli Trap Factory. Trap Factoryssa on yhdeksän erilaista pakohuonetta, josta me suuntasimme helpoimmasta päästä olevaan Aarrejahtiin (lapsien kanssa pakeneville sopiva olisi henkilökunnan mielestä myös Idän pikajuna. Alamittaisia kiinnosti kovasti Vankilapako, ja sekin kuulemma onnistuisi lasten kanssa (tosin on jo haastavampi)). Huoneesta (tai no useammasta, paljastettakoon sen verran) oli aikaa…

Näin syksyn tullen ollaan palattu normiin myös siinä, että silloin tällöin käy vieraita (ja tarjottavana on jotain muuta kuin ruokaa grillistä). Tämän hetken vakiotarjottava on ollut sienipiirakka kuivatuista sienistä. Tämä johtuu ihan siitä, että vime vuotisia kuivattuja sieniä löytyi vielä yllättävän paljon varastoista. Niitä on ruvettu siis kuluttamaan urakalla.
Muutaman kokeilun jälkeen parhaaksi reseptiksi on muotoutunut seuraava:

Sienipiirakka
pohja
150 g voita
4 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
n. 2 dl gouda-juustoraastetta
1 kananmuna

Nypi kylmä voi ja vehnäjauhot sekä ripaus suolaa murumaiseksi seokseksi. Lisää juustoraaste ja kananmuna ja sekoita taikinaksi. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle sekä reunoille. Painele taikinan päälle vielä leivinpaperi, niin piirakka säilyttää muotonsa paremmin. Esipaista 200 asteessa 15 minuuttia.
täyte
25 g kuivattuja sieniä
hieman voita
1 punasipuli
2 valkosipulin kynttä
1 dl ruohosipulia hienonnettuna
2 rkl sitruunamehua
1 pss gouda-juustora…

Olen viime aikoina pyrkinyt useassa asiassa tekemään valintoja, jotka vähintäänkin parantavat elämänlaatua (tai eivät ainakaan sitä vähennä). Yksi tällaisista valinnoista on ollut siivoojan palkkaaminen.

Nyt kun neliöt ovat taas huomattavasti pienemmät, on tämä ollut rahallisesti mahdollista. Ja jokaisen sentin väärti.
Se tunnelma, kun tulee töistä kotiin siivottuun kotiin. Kotiin, joka tuoksuukin siivotulta. Ei pölyä, ei likaisia pöytiä. Sohvatyynyt ojennuksessa, hanat kiiltävät. Suihkutilojen lasiovet ovat puhtaat. Tavarat nätisti. Kaikki on niin paljon siistimpää kuin meidän oman siivouksen jäljiltä (selkeästi ammattilaiset osaavat hommansa tässäkin asiassa).
Meillä siivooja käy kaksi kertaa kuussa. Siivoukseen kuuluu imurointi ja lattioiden pyyhkiminen, pöytäpintojen pyyhkiminen, suihkutilojen ja vessojen siivoaminen, mikron peseminen ja varmasti kaikkea muutakin, jota en huomaa listata (kuten listojen pyyhkiminen). Joka kerta, kun mietinkin siisteyden astetta siivouksen jäljiltä,…

Tänä syksynä on tähän mennessä ollut kevyin työsyksy koko 11 vuoden työurallani (koputus puuhun). Ei omaa luokanvalvojaluokkaa = vähemmän stressiä, ei hirveästi ylitunteja = vähemmän stressiä, ei ylimääräisiä erityistehtäviä = vähemmän stressiä. Kerrassaan ihanaa. Tosin ensimmäisen ja viimeisen puuttuessa huomaa myös olevansa enemmän pihalla koulun arjesta. Se on kuitenkin pieni paha siitä, että tuntuu olevan aikaa a) suunnitella tunteja b) jutella ihmisten (niin oppilaiden kuin opettajien) kanssa töissä c) on enemmän vapaa-aikaa.

Vähentyneen stressin ja lisääntyneen vapaa-ajan myötä on ollut myös aikaa kokeilla uusia reseptejä. Tässä yksi, joka osui ja upposi talouden aikuisiin (alamittaisiin ei olla vielä testattu). Resepti on lähes  Saara Atulan ja Jenni Häyrisen Brunssikirjasta (on muuten mainio kirja, niin mainio, että hankimme sen omaksikin) kuitenkin muutamalla omalla muunnoksella.
Aasialainen nuudelisalaatti kera halloumin
n. 100g vermiselliriisinuudeleita
2 porkkanaa
0,5 kurkk…

Tämän kesän (vai pitäisikö sanoa jo alkusyksyn?) ravintolalöytö on Iso Roobertinkadulla sijaitseva kasvisravintola Yesyesyes.

Rento, hyväntuulinen ravintola oli juuri se, mitä kaipasimme näin töiden alettua. Palvelu toimi ja ruoka oli hyvää sekä monipuolista. Alkudrinkit jo lupailivat hyvää ja kaikki ruoat todellakin lunastivat odotukset.
Yesyesyesissä ideana on ruokien jakaminen ja se todellakin oli näppärin tapa syödä. Sai maistella vähän kaikenlaista. Me tilasimme viisi ruokalajia (meitä oli kaksi), joka oli hyvä määrä. Hieman enemmänkin olisi voinut syödä, mutta näin vältyttiin ähkyltä. Meidän lemppariksi nousi tandoorileipä tomaattidipillä. Lautasen olisi voinut nuolla... Toinen lemppari oli uudet perunat, jossa oli jotain järkyttävän hyvää pinnalla.  Uskoisin, että menu on kausittain vaihtuva, joten näitä samoja ruokia ei pakosta listalta enää löydy. Mutta kaikki, mitä syötiin oli hyvää. Järisyttävän hyvää.
Ja kaikki ruoka on siis kasvisruokaa. Lihaa on turha etsiä (eikä sitä k…