Pientä elämää

Lauantaina hellepäivää uhmaten päätimme lähteä kahden alamittaisen (toinen tosin on jo mua pitempi...Enää yksi alamittaisista on siis todellisuudessa alle 170 cm pitkä...) + Papu Papusen kanssa retkeilemään Lopelle Iso-Melkuttimen kierrokselle.  Tähän väliin todettakoon, että olen tämän kevään aikana selannut usean kunnan nettisivuja ja etsinyt tietoja retkeilymaastoista/kävelyreiteistä.  Iso-Melkuttimesta tiedon saaminen oli hieman kiven alla. Lopulta Lopen kunnan sivulta tietoa löysi, mutta näin ikävästi sanottuna niin tylsässä muodossa, että sen nettisivun (tai no PDF:n) perusteella en olisi kyllä Lopelle retkeilemään lähtenyt.  Onneksi Iso-Melkuttimesta on kuitenkin kirjoitettu erilaisia postauksia aika runsaasti, joten tietoa löytyi muuta kautta. Ja hyvä niin, koska tämä oli todellakin vierailun arvoinen paikka.   Me navigoimme paikan päälle Google Mapsin avulla, jolloin määränpääksi laitoimme Iso-Melkuttimen parkkipaikka. Tarkempi osoite on Tauluntie 146, Räysk...

Juhannuspäivänä pakkasimme itsemme, tavaravuoren sekä Papu Papusen autoon ja huristelimme Porkkalanniemeen. Porkkalanniemi on aivan mahtava ulkoilupaikka (varsinkin, kun opasteita on lisätty viime aikoina sinne runsaasti). Tosin harmillisesti sinne päästäkseen on käytännössä pakko käyttää autoa.  Tällä kertaa olimme perillä noin klo 13.00 ja ensimmäiset retkeilijät olivatkin jo silloin poistumassa. Emme todellakaan olleet ainoita, mutta onneksi tilaa täällä riittää. Parkkipaikalta otimme suunnaksi Pampskatanin, mutta tällä kertaa emme kävelleet näköalapaikalle asti vaan keittokatokselta suuntasimmekin oikealle kallioille ja rupesimme etsimään muutamat kriteerit täyttävää telttapaikkaa. Tällä kertaa kriteereinä olivat: 1. Pohja, jossa ei olisi mielettömästi juuria 2. Hieman suojaisa paikka, jossa ei olisi muita telttoja aivan vieressä (tämä on erityisesti ajateltu Papu Papusen takia, ykkönen enemmän meidän ihmisten) 3. Lähellä näköalaa merelle Ja tadaa, meille aivan täydellinen paik...

Meikon luonnonsuojelualue on helmi, jonka olen tiennyt vasta vajaan vuoden. Kirkkonummella sijaitseva, helposti autolla saavutettava, Meiko on jotenkin pieni ja söpö, mutta kuitenkin aika monipuolinen ulkoilualue. Ensimmäisen retkeni Meikolle tein syksyllä ja silloin menimme paikallisoppaan kanssa virallisten reittien ulkopuolella. Näimme upeita mustikka- ja sienimetsiä sekä kauniita maisemia. Harmi vain, etten ehkä itse osaa tänne enää uudestaan. Mutta tänä keväänä olemme tutustuneet Meikoon ilman paikallisopasta. (Meikon viralliset sivut löytyvät täältä ) Ensin kävimme yöpymässä Korsolammen rannalla (täällä on telttailu sallittua) toukokuisena viikonloppuna. Sää oli jo hieman lämmennyt, joten emme todellakaan olleet ainoina paikalla. Ystäväni laski, että sunnuntaiaamulla klo 7.00 parkkiksella oli 21 autoa... Eli periaatteessa 21 telttakuntaa? Tällä telttaretkellä tyydyimme viettämään aikaa nuotion ääressä, tekemään nuotiruokaa sekä ihailemaan maisemia. Pisimmät kävelyt tulivat parkki...

Salmen ulkoilualue kuuluu tämän vuoden uusiin retkipaikkalöytöihin. Ensimmäisen kerran kävimme täällä hiihtolomaviikolla, jolloin lunta ei ollut senttiäkään. Reitti oli siis hyvin samanlainen kuin näin keväällä. Talvella jo mietin, että Salmi voisi olla oikeasti hieno kevätretkikohde, koska puustoa on paljon. Tänään sitten etätyöpäivän päätyttyä (tänään jo klo 12.30) pakkasimme Papun, vesipullot sekä itsemme autoon ja suuntasimme Vihdin tietä pitkin pohjoiseen. Helsingin keskustasta matkaa on eri lähteiden mukaan vajaat 40 km. Puolen päivän jälkeen parkkiksella oli vielä lähes tyhjää, mutta pari tuntia myöhemmin retkeilijöitä oli selkeästi ehtinyt paikalle enemmän. Meidän retkiaikaan näimme vain 7 ihmistä (on muuten tämän kevään minimiennätys retkillä), eikä nuotiopaikoillakaan ollut ketään.  Mutta ihana kevät oli. Metsä oli täynnä vihreää väriä ja sirkuttavia ääniä. Papu oli aivan fiiliksissä kaikista ihanista tuoksuista ja jäljistä. Ja itsellekin tämä kävely teki taas hyvä...

Tämän koronakurimuksen aikana olen retkeillyt varmasti enemmän kuin minään muuna keväänä. Pää on tarvinnut ulkoilua ja kävelylenkkien (Papu toki seurana) lisäksi sitä on hankittu retkeilemällä. Meillä on käytössä auto (ladattava hybridi, joten ei onneksi tuhota luontoa ihan hirmuisesti jokaisella kaasutuksella), jolla olemme hyvin pystyneet suuntaamaan aikaisin aamulla kivoille retkimestoille (Uudenmaan sisällä ennen ja jälkeen rajojen kiinni laittamisenkin). Yleensä lähtö kotoa on tapahtunut aamulla ennen ysiä, jotta olemme välttäneet retkikohteessa suurimmat ruuhkat. Tämä taktiikka on toiminut. Ollaan aina saatu auto parkkiin ja ihmisiä on yleensä ruvettu näkemään vasta pari tuntia rektielyn aloittamisesta. Mutta sitten tähän ensimmäiseen retkikohde-esittelyyn. Eli Linlon ulkoilualueeseen. Linlon ulkoilualue sijaitsee Kirkkonummella aika lähellä Porkkalanniemeä ja on Kirkkonummen omistama ulkoilualue. Linlo on saari, johon pääsee kävelysiltaa pitkin Linlon venesatamasta (pa...

Viime viikkoina syksy on jo saapunut.  Tälläkin hetkellä ulkona tihkuttaa vettä ja on hieman koleaa. Iltakävelyllä kaipasin jo kaulahuivia (nyt se on jo etsitty valmiiksi seuraavia päiviä varten). Miniterassiltamme olen seuraillut lähipuiden valmistautumista talveen. Värimuutokset alkavat olla jo selkeät. Vuorokauden aika vaikuttaa muuten huomattavasti valaistukseen (lisäksi yhtenä päivänä taisi osua hieman pilvisempi ilma). Uusi asuntomme sijaitsee onnellisesti pienen (no kohtuu ison) metsän vieressä. Olemmekin käyneet paljon kävelyillä metsässä ja lähipolut alkavat olla jo hieman tutut. Eräs iltakävely löysin aivan täydellisen eväsretkikallion. Sinne sitten suuntasimmekin yhden alamittaisen kera (muut olivat menoissaan) muffiniretkelle. Alamittaiset olivat valmistaneet itse muffinit aamusella (ensimmäinen kerta muuten, kun muffinivuoat loppuivat tästä taloudesta), joten niitä pakkasimme mukaan mehupullon lisäksi. Muutaman minuutin kävely ja sitten saimmekin istuskella aur...

Mökkeilyn jälkeen oli hyvä palata tuttuun ja turvalliseen päiväretkeilyyn. Yksi tämän kesän tutustumiskohdelistalla olleista paikoista oli Lammassaari. Kyseiseen saareen yritimme ystäväni kanssa löytää muutama vuosi sitten siinä onnistumatta (takana olleella pitkällä kävelyllä, väsymyksellä  + kuumuudella saattoi olla asian kanssa tekemistä), tällä kertaa kuitenkin saareen löydettiin. Lammassaareen pääsee pitkospuita pitkin, jotka lähtevät Pornaistenniemeltä (Google mapsista löytyy Lammassaaren pitkospuut). Pornaistenniemi on Vanhankaupunginkosken vieressä, joten sinne pääsee kätevästi myös bussilla keskustasta. Me olimme tällä kertaa laiskoja ja suhautimme Arabianrantaan autolla, jotta saimme käytyä samalla Iittalan tehtaanmyymälässä sekä haettua Tori.fi:n kautta hankitun peilin. Lammassaareen on pitkospuita pitkin matkaa ilmeisesti noin 700m. Matkalla voi pysähtyä parille levähdyspisteelle sekä bongailla lintuja. Nämä pitkospuut ovat leveät ja hyväkuntoiset ja niitä pää...

Nyt on kuulkaa se päivä koittanut, kun on enää viikko (+ 1 päivä) kesäloman alkuun. Tällä viikolla on arvioinnit hoidettu loppuun ja nyt voi jälleen yrittää muistaa kaikki muut asiat. Tässä vaiheessa kevättä kovalevy alkaa olla aika täynnä, joten lähes jokaisen asian, jonka voi unohtaa, olen unohtanut. Viimeisen viikon aikana töissä pidän vielä 4 normaalia oppituntia (joista tosin yhdellä katsotaan ehkä leffaa) ja loput työtunnit kulutankin omien ysien kanssa, sekä kevätjuhlavalmisteluissa. Jännää, kuinka fiksuja ja filmaattisia, niistä mun pienistä seiskoista onkin näin kolmessa vuodessa kasvanut. Ja fyysisestikin pitkiä. Mun 170 cm pituus häviää lähes jokaiselle mun luokkalaiselle. Tämä ysiluokka onkin ensimmäinen luokka, jonka luokanvalvoja olen ollut  yläkoulun alusta loppuun, ja kyllä näihin se suhde onkin aivan erilainen kuin aiempiin. Nämä tyypit todellakin tunnen niin hyvässä kuin pahassa. Myös nää tyypit tuntee mut jo niin hyvin, että tietävät mitä kulmakarvan nosta...

...puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään. Viikonlopun aikana västäräkki on käynyt ilahduttamassa pihalla jo useampaan otteeseen. Naapuruston pääskysyhteiskunta ei ole vielä saapunut etelästä, mutta sitä odotellessa. Tämän viikonlopun aikana on tehty paljon kevätasioita. Pyörät on huollettu, kesärenkaat vaihdettu autoon, pesty osa ikkunoista, öljytty pihakalusteet, pesty terassi, kuopsutettu vähän kukkapenkkiä. Asioita, jotka minään muuna vuodenaikana eivät saisi aikaan kovin suuria hurraushuutoja. Näin keväisin ne kuitenkin menevät helposti, lähes ilolla. Viikonlopun aikana ehdin myös nauttia ensimmäiset teet terassilla. Istua silmät kiinni auringonpaisteessa ja nauttia siitä, että ulkona voi olla ilman takkia (hyvässä paikassa). Kävimme myös aamukävelyllä Seurasaaressa yhden alamittaisen kanssa. Kävelimme pokemoneja nappaillen ja nautimme lisäksi aamukaakaot penkillä istuen ja maisemia katsellen. Olimme Seurasaaressa jo hieman ennen aamuys...

Lauantaina 17.6. vietettiin Suomen luonnon päivää ja samalla oli myös Nuku yö ulkona -tapahtuma. Itse olisin onnistunut missaamaan koko tapahtuman, mutta onneksi ystäväni E oli paremmin hereillä. Tapahtumaan olisi voinut osallistua yhteisöllisesti Nuuksiosta,  mutta lopulta valitsimme kuitenkin Porkkalanniemen (kuten ainakin 10 muutakin telttaseuruetta). Edellisestä telttailusta oli allekirjoittaneella hieman aikaa. Raikas ilma, nuotiolla istuminen ja maisemien ihastelu olivat kyllä edelleen pop. Tätä hommaa pitäisi muistaa tehdä useamminkin. Ilta kului syödessä, yö nukkuessa (itse hieman häiriinnyin lokkien huudoista, mutta ei se kokemusta kuitenkaan heikentänyt) ja aamu jälleen syödessä. Ulkoilma tekee selkeästi nälkäiseksi. Lähes koko valveillaoloaikamme nimittäin  laitoimme ruokaa, söimme ruokaa tai siivosimme ruokia pois. Ja mikäs oli syödessä, ulkoilmassa näet lähes kaikki mahdollinen maistui herkulliselta.  Me söimme ruisleipää kirsikkato...

Viikonloppuna oli lämpöä. Aurinkoa. Kesä. Tai ainakin melkein kesä. Mieletön fiilis, joka sai meidät pakkaantumaan autoon ja suuntaamaan metsäretkelle. Hieman omia ajatuksiani vastaan sotii se, että menemme ensin autolla paikkaan x, että pääsemme retkelle luontoon. Ilman mitään kulkuvälinettä ei meiltä kuitenkaan metsään pääse ja ikävä kyllä julkisilla menisi hieman turhan kauan meidän ylitäydessä elämässä. Hyväksyn siis tämän epäloogisuuden. Tällä kertaa halusimme jonkin uuden retkipaikan Nuuksion, Porkkalanniemen tai Uutelan sijasta. Retkipaikka.f i -sivusto olikin tässä hyvä apuri. Muistin ystäväni käyneen jossakin Veikkolan lähistöllä retkeilemässä, joten Retkipaikka.fi:n kartasta etsiskelin lähistöllä olleet paikat ja retkikohteeksi valikoitui Palakoski, joka on juuri ja juuri Vihdin puolella.  Palakosken virkistysalue oli alue, johon ei todellakaan oltaisi eksytty vahingossa. Ensin käännyttiin pienelle tielle, josta käännyttiin pienemmälle tielle ja vielä pienemm...

Jälleen koitti se aika vuodesta, kun a) haluttiin retkeilemään  b) Porkkalanniemi alkoi salaperäisesti huhuilemaan mielen perukoilla Lauantaiaamuna siis pakattiin skidit, eväät ja trangia autoon ja huristeltiin Porkkalanniemeen. Tie perille on skideillekin jo sen verran tuttu, että maisemien perusteella keskimmäinen osasi kertoa, montako minuuttia vielä.  Porkkalanniemessä emme taaskaan tehneet mitään ihmeellistä. Minä ja 12-vuotias metsästettiin ehkä ihan vähän Pokémoneja (ei odotettu reissulta yhtään, joten yllätyimme moninkertaisesti). Lapset leikkivät piilosta. Kurkkivat vanhoja majapaikkoja. Juoksivat ympyrää. Oma ohjelmanumeronsa oli puiden pilkkominen. 8- ja 10-vuotiaat opettelivat sahaamaan (hitaasti, mutta varmasti) ja 12-vuotias osasi pilkkoa jo kirveellä puut nuotiokelpoisiksi. 10-vuotias opetteli myös sytyttämään nuotiota. Tosin todellisuudessa nuotio tehtiin grillikatoksen "takkaan", joten epäselväksi jäi saitko 10-vuotias "raksin seinään"...