Pientä elämää

Sen lisäksi, että pääsiäisviikonloppuna söimme itsemme onnellisiksi Sinnessä (lue siitä täältä ), niin nautimme myös ystäväpariskunnan kanssa illallista meillä kotosalla. Menimme tällä kertaa osittain tutuilla ruokalajeilla. Alkupalana munakoisokeittoa (ohje löytyy täältä , tosin olemme huomanneet tässä aikojen saatossa, että tämä keitto kannattaa valmistaa jo edellisenä päivänä. Maku paranee entisestään) ja pääruokana täysin maidotonta sienirisottoa. Tällä kertaa teimme kuitenkin myös toisen alkupalan, joka oli uusi kokeilu: . Lohi-avokadoceviche (4:lle) n.150g tuoretta lohta 1 - 2 limen mehua 1 pieni punasipuli 1 punainen chili tuoretta korianteria kourallinen 1 avokado hieman suolaa ja pippuria Pilko lohi pieniksi paloiksi (tyyliin 1cm x 1 cm) ja varmista, ettei mukana ole ruotoja. Laita palat kulhoon ja purista päälle limemehu. Laita kulho jääkaappiin ja anna lohen kypsyä n. 3 tuntia. Pilko punasipuli, chili ja korianterin lehdet pieniksi ja lisää kulho...

Pääsiäisviikonloppuun mahtui tänä vuonna paljon pieniä juttuja. Yksi niistä oli pikainen 20 tunnin reissu Porvooseen. Varasimme Airbnb:n kautta yksiön keskustassa (miten emme ole aiemmin tätä keksineet, oli nimittäin todella kätevää) ja suuntasimme Porvooseen lauantai-iltapäivällä. Koko reissun päätapahtuma oli mennä syömään Sinneen, mutta toki ehdimme sitä ennen kierrellä hieman vanhaa kaupunkia ja nauttia tunnelmasta. Mutta siis, se Sinne (kurkkaa sivut täältä ). Jos et ole ikinä ollut, niin suuntaa sinne (tai Sinneen), jos vaan mitenkään mahdollista. Tämä oli toinen kerta kyseisessä ravintolassa ja toinenkaan kerta ei tuottanut pettymystä (tällaisia ravintoloita ei ole tiellemme osunut kovin montaa). Ensimmäiseltä kerralta olimme jääneet miettimään jälkkärin salmiakkilastuja ja kysäisimmekin niistä kokilta. Nyt pitääkin kokeilla joskus kotonakin. Lastut olivat nimittäin ainakin aika yksinkertaisen kuuloisia: salmiakkijauhetta marenkiin, joka levitetään ohueksi levyksi pellille j...

"Meil on disko, disko, disko, mehudisko, disko, disko" Tai oli. Ja Tean Mehudisko-kappaleen lisäksi illan hitti oli vanha kunnon Macarena.  Alamittaisten kanssa järjestimme siis ikioman diskon, jonne saapuivat myös naapuruston muut lapset. Diskotunnelma saatiin aikaiseksi ripustamalla kattoon Tigerista ostetut diskovalot (pyörivät värikuviot katossa ja lattiassa) ja pistämällä pöytä koreaksi. Todellisuudessa nämä olivat kyllä helpoimmat tarjottavat ikinä: mehua, poppareita ja karkkia. Ja sitten se tärkein: kiemurapillit mehulaseissa. Spotifyyn tehtiin oma soittolista, joka sitten täydentyi illan mittaan. Loppujen lopuksi alamittaisten valinnat olivat suurimmaksi osaksi mun lapsuuden ja teini-iän hittejä. Maailma muuttuu hitaasti. Tanssilattialla vedettiin mitä hienoimpia muuveja ja kikatettiin. Kahden tunnin päästä alakerta oli täynnä hikisiä ja väsyneitä alamittaisia ja aikuisten pää oli kyllästetty macarenalla...  Helppoa (kiitos Tigerin) ja kivaa. Uutt...

Tässä eräs ilta tuuli mielettömästi. Naapuritontilla hengaillut 3m x 2m pahvinpalanen leijaili itsekseen välillä todella korkealle. Ulos sijoitetut vitsat (virpomisesta saadut) levittivät myös itse itsensä terassille. Että todella ihastuttava ja miellyttävä sää. Sitten tuli sade. Sade + tuuli, koko ajan paranee (eli siis ei). Mutta asiaa paransi huomattavasti se, että ainakin näin sisältä katsottuna sade vaikutti kesäiseltä sateelta. Ja miksi niin? Siksi, että ikkunasta näki ulos, kun satoi. Oli niin valoisaa, että välillä mietin, onko joku sijoittanut valonheittimen naapuritontille. Mutta ei, sehän on vain se meidän ikioma valonheitin: aurinko. Kello oli lähes kahdeksan ja sateesta huolimatta ulos näki. Ei tässä voi todeta kuin, että kesä ihan oikeasti tulee.  Ja kierouden huipentuma. Vesisateen aikana tuli ihan vähän syksyfiilis. Sellainen, että oikeastaan se pimeys on aika kiva. Kynttilän valo, viltti, teemuki jne. No joo, taidan odottaa ensin sen kesän ja ihanan valon ja ...

Loppusyksystä luin ensimmäisen kerran Hesarista Bullet Journalista (jutun voit lukea täältä ). Asiaa mietiskelin ja pyörittelin ja olin hieman skeptinen. Kaivelin sitten kuitenkin valmiiksi olemassa olevan vihkon esiin ja kokeilin. Kokeiluversio ei mitenkään ollu nätti. Eikä esteettinen. Eikä edes looginen. Ideaan pääsin kuitenkin sisään. Ja loppupeleissä kävin ostamassa Akateemisesta kirjakaupasta itselleni vihreän ystäväni, joka tunnetaan myös nimellä Leuchtturm 1917. Olin perehtynyt asiaan tässä vaiheessa vähän enemmän ja olin oppinut sen, että pistevihkot ovat se juttu. Pisteiden kautta nimittäin saa piirrettyä helpommin, laatikoitua helpommin ja kaikki pysyy suorassa helpommin. Ja senkin olen oppinut, että paperin paksuudella voi olla suurikin merkitys. Itseäni ei haittaa, että tussi näkyy sivusta läpi hieman, mutta osalle ihmisistä tämä on kynnyskysymys. Samoin kynillä voi olla suurikin merkitys. Itse en ole aivan näin hifistelylinjalla. Vihreä ystäväni kulkee mukanani lä...

Kävin viime viikolla taas verenluovutuksessa (pyrin käymään 3 kuukauden välein, nyt taisi kulua vahingossa yksi kuukausi enemmän) ja sairaanhoitajan kanssa jutellessa tajusin, että seuraava verenluovutuskertani on kesälomalla. Wow, kesäloma on siis jo ihan lähellä. Alle 3 kuukauden päässä. Tämä lukuvuosi on siis jo oikeasti aivan loppusuoralla. ...Mikä on sikäli hirveän hyvä juttu, koska tuntuu, että tällä hetkellä työt ylityöllistävät erittäin pahasti. Mutta jaksaa, jaksaa :) Tämä kevät on myös täynnä kaikkea kivaa odotettavaa. Hirveästi hinkuisin katsomaan Keski-Euroopan kevättä taas pitkästä aikaa, mutta tällä kertaa tyydyn matkailemaan Suomessa (ja ihan vähän vielä Tallinnassakin). Edessä on kolme keskenään täysin erilaista viikonloppureissua eri paikoissa. Ihanaa, kun on mitä odottaa. Tänä keväänä olemme yrittäneet muistaa H:n kanssa ottaa myös parisuhdeaikaa. Tässä meidän hektisessä ja erittäin aikataulutetussa elämässä se on välillä erittäin vaikeaa. Viikossa on nimittäin aivan ...

Nyt vihdoin postaus niistä parista Tallinnan ravintolalöydöstä. Viikonloppureissumme (josta tunnelmia voit lukea täältä ) sisälsi hyviä ruokia ja niin paljon syömistä, että sunnuntaina oli aavistuksen vyöryvä olo. Mutta oli se kyllä sen arvoista. Lauantaina suuntasimme ensin lounaalle aivan Telliskiven alkupääähän (eli Telliskiven alueen taakse) Kolm Sibulat -ravintolaan . Olimme tehneet paikkaan pöytävarauksen, mutta ainakaan meidän päivänämme se ei olisi ollut välttämätön. Tilaa nimittäin riitti hyvin. Mutta oli siis siellä muitakin kuin me.  Kolm Sibulat ihastutti erityisesti alkupaloillaan. Minun ja H:n aasialaissävytteinen lohitartar oli järisyttävän herkullinen. Melkein nuolin lautasenkin. Myös ystäviemme  ribsit olivat herkullisia. Pääruoat olivat ok-tasoa. Nuudelikulhot toimivat ja olivat hyviä, mutta alkupaloille hävisivät mennen tullen. Illalliselle suuntasimme Tallinnan keskustan ulkopuolelle (Piritan rantatietä ehkä 5 km päähän) Tuljakiin . Tuljak on...