Pientä elämää

Suunnilleen viikko sitten syysloma-aamun kunniaksi aurinko paistoi. Yksi alamittaisista linnoittautui sänkyyn nukkumaan, mutta kaksi muuta hyppäsivät innolla ylös aamulla klo 7.15 (eikä siis ollut kouluaamu...). Aamupalan, vara-akkujen etsimisen ja useamman vaatekerroksen pukemisen jälkeen pikamarssia junaan ja keskustaan. Keskustassa Pokémonit päälle ja pienellä mutkittelulla Kauppatorin rantaan. Kello ei ollut vielä yhdeksää ja tällä kertaa Suomenlinnan lautallekaan ei ollut mutkittelevaa jonoa. Lauttaan pääsikin tällä kertaa tuosta vaan. Suomenlinnassa yksi säntäili lurelta (Pokéstop, joka houkuttelee enemmän Pokémoneja) toiselle ja me muut nautimme hieman hitaammasta tahdista ja ihanista maisemista. Aurinko paistoi ja oli ihastuttavan kuulas syksyinen päivä. Itse sain tankattua ulkoilmaa ja aurinkoa (ja niitä Pokémonejakin) ja alamittaiset olivat tyytyväisiä Pokémon-saaliiseen. Parin tunnin ulkoilun (sekä yhden kaakaopysähdyksen) jälkeen palasimme takaisin mantereelle...

Tämä syksy on ollut omituinen. Töissä on ollut mieletön kiire, koko sen kaksi kuukautta, mitä koulua on ollut. Työpäivät venyvät jatkuvasti omituisen pitkiksi. Unohdan pienimpiäkin asioita (kuten sen, mistä luokasta puhuin reksin kanssa viime viikolla...), olen ärtynyt ja ärsyyntynyt. Lähinnä kuitenkin onneksi aikuisiin en lapsiin. Enkä kyllä kaikkiin aikuisiikaan, ei saa liioitella. Toisaalta olen nauttinut tosi monen ryhmän opettamisesta, ja jotenkin koen harvinaisen mielekkääksi tuntien suunnittelun. Siis en ole koskaan sitä inhonnut, mutta nyt tekisin mielelläni sitä enemmänkin (johtuu varmasti yleisestä aikapulasta...).  Olen pihalla päivistä, tunneista, valvonnoista ja kokeista. Toistaiseksi en ole kuitenkaan unohtanut mitään, mitä ei olisi voinut korvata. Valvontoihin olen juossut hiki hatussa, kun olen tajunnut jääneeni aivan väärään paikkaan.  Iltaisin sitten tuntuu, ettei ole ollenkaan kiire. Olen mökkiytynyt lähinnä kotiin. Jos ennen oli lähes joka ilta meno, ...

"Air bnb -tyyppisestä toiminnasta saatu tulo on veronalaista pääomatuloa" ( verohallin verkkosivut)  Edellinen lause on tässä taloudessa ollut viime aikoina hyvinkin ajankohtainen. Olemme nimittäin toimineet nyt aika tarkalleen 5 kuukautta airbnb-majoittajina. Ennen majoittajiksi ryhtymistä olimme käyttäneet muutaman kerran itse airbnb:tä majoittumiseen, mutta muuten kokemukset etukäteen olivat aika vähäiset. Ennen ensimmäisiä vieraita jännittikin aika paljon. Onneksi ensimmäiset vieraat olivat ihan Suomesta, joten kieltä ei tarvinnut miettiä. Ensimmäisten vieraiden jälkeen englanniksi kommunikointi on kuitenkin tullut normaaliksi osaksi arkea. Me vuokraamme talostamme yhtä makkaria (tämän makkarin viereistä wc:tä ei meidän poppoo myöskään käytä vieraiden ollessa talossa). Hankimme makkarin oveen lukon (ainoa varsinainen investointi muutamien lakanoiden lisäksi), jota osa vieraista käyttää ja osa ei. Oman huoneensa lisäksi vieraat saavat käyttää yleisiä tiloja ja hengat...

Suppiksia on tänä syksynä ujutettu vaihvikkaa melkein ruokaan kuin ruokaan. Lasagnesta tuli esimerkiksi erinomaista, kun suppiksia oli silputtu joukkoon. Alamittaiset eivä etukäteen ilmoittautuneet sienifaneiksi, mutta kukaan ei varsinaisesti havainnut niitä ruoassa (vaikka ne kyllä aivan selkeästi maistuvat) ennen kuin asia paljastettiin. Nyt ainakin yksi jo toivoo sieniä lisättävän ruokaan ja pari muuta ei ole ottanut kantaa oma-aloitteisesti puolesta tai vastaan. Jauhelihapullista tuli myös mielettömän herkullisia, kun lisäsin taikinan joukkoon suppiksia. Sieni-jauhelihapullat tomaattikastikkeessa Kastike: 2 dl oliiviöljyä 2 sipulia (isoja) 4 valkosipulinkynttä 4 prk tomaattimurskaa n. 1½ dl persiljasilppua 1 rkl sokeria n.1½ dl basilikasilppua suolaa ja pippuria Tee ensin kastike. Kuullota silputut sipulit ja valkosipulit oliiviöljyssä matalalla lämmöllä. Lisää ensin puolet tomaattimurskasta ja soseuta kastike sauvasekoittimella (väri muuttuu oranssiksi). Lisää lo...

Vai tyytyväisyydestä? Olen viime päivinä useampaan kertaan palannut Kodin Kuvalehden  (KK 19) juttuun onnellisuudesta (Onnellisten Suomi). Jutussa kaksi toimittajaa kyseli tapaamiltaa ihmisiltään onnellisuudesta ja väliin on upotettu asiantuntijana psykoterapeutti Arto Pietikäisen näkemyksiä.  Lukemisen lisäksi olen viime päivinä myös miettinyt onnellisuuden käsitettä. Mitä onnellisuus tarkoittaa ja olenko onnellinen? Pitääkö pyrkiä onnellisuuteen vai tyytyväisyyteen, ja mikä niiden ero oikeastaan on? Pietikäisen mukaan ihmisen ei pitäisi pyrkiä niinkään onnellisuuteen (koska elämällä on nurjatkin puolensa) vaan ennemminkin tyytyväisyyteen. Omalla kohdallani olen hieman eri mieltä. Minä nimittäin pyrin jokaisen päivän kohdalla nimenomaan onnellisuuteen. Siihen, että olisi hyvä olla, ja että nauttisi siitä mitä tekee. Tämä ei tarkoita sitä, että keräisin vain rusinat pullasta ja tekisin vain suurta mielihyvää tuottavia asioita. Ennemminkin se tarkoittaa sitä, että en kes...

Meillä on töissä eli koululla puhuttu oppilaiden kanssa viime aikoina paljon työelämästä ja työpaikoista. TET-jaksojen myötä se on viime aikoina ollut ajankohtainen 2/3 yläkoulumme oppilaista. Olen pyöritellyt päässäni oppilaille videon tekemistä aineenopettajat työpäivästä. Mitä oppituntien ulkopuolella tapahtuu ja mitä kaikkea hommaa sitä päivän mittaan tekeekään. Vielä en ole ideaa pitemmälle päässyt, mutta päätin kirjata ylös, millainen eräs työviikko oli. Maanantai: Koululla 35 minuuttia ennen ensimmäistä tuntia. Tätä ennen olin jo autossa lueskellut wilman sekä käynyt keskustelua päivän tunneista. Koululla kävin ottamassa kopioita ja sovin samanaikaisopettajan kanssa valmiiksi työjaosta ensimmäiselle tunnille. Opetusta oli huikeat 2 tuntia, joiden välissä ei ollut taukoa (mutta ryhmät vaihtuivat). Toinen tunti oli kokeenvalvontaa, jolloin askeleita kertyi paljon tsempatessa oppilaita tai yksinkertaistaessa vielä hieman tehtävien kieltä. Oppituntien jälkeen hoidin juokse...

Olen eläissäni tehnyt aika monta raparperipiirakkaa, mutta useimmiten äidin tutulla ja turvallisella ohjeella. Tänä syksynä olen astunut tässäkin mukavuusalueeni (Lue: laiskuusalueeni) ulkopuolelle. Pari kertaa on nyt syöty tätä herkkua vaniljakastikkeen kera ja onhan se hyvää :). Tosin uunin kanssa on vielä pientä opettelua, reunat kun meinaavat väkisinkin kärventyä. Ohje on ystävältä saatu ja alunperin se taitaa olla jostakin lehdestä. Pistaasi-raparperipiirakka n. 40 g kuorittuja pistaasipähkinöitä 1 pkt (400g) pakastemurotaikinaa 1 dl sokeria 1 tl kanelia 200g ranskankermaa (tosin viimeksi laitoin 150g ranskankermaa ja loput kermaviiliä) ½ tl vaniljasokeria 1 kananmuna sopivasti raparperinvarsia (isoja varmaan 3-4, pieniä enemmän) Anna ensin murotaikinan sulaa täysin ja kuori ne pistaasipähkinät, jos ovat kuorimattomia. Rouhi pistaasit veitsellä karkeaksi rouheeksi. Lisää rouhe taikinan sekaan ja pyörittele taikinaa niin, että pistaasit ovat siihen kokonaan tarttunee...