Pientä elämää

Sofia Gastroon päädyin omasta näkökulmastani puolivahingossa. Etsimme ystäväni kanssa sopivaa ravintolaa musiikkikeikan alle. Yritimme saada pöytää muutamasta muusta ravintolasta, mutta pikkujoulukauden takia tilaa ei yksinkertaisesti ollut. Siispä päädyimme varaamaan pöydän ystäväni ravintolalistalta löytyneestä Sofia Gastrosta . Ja onneksi varasimme. Tämä oli nimittäin Ruokaelämys isolla R:llä. Pitkästä aikaa ravintola, joka onnistui yllättämään ja tuomaan pieniä kivoja jippoja ruokiin. Söimme 3 ruokalajin aterian, mutta todellisuudessa pieniä ruokalajeja taisi olla kuusi kappaletta. Ruokailu alkoi kokin terveyhdyksillä, jotka olivat viedä kielen mennessään. Ja huonommaksi ruoka ei missään nimessä muuttunut. Elämyksen tästä ateriasta teki yllätyksellisyys. Jokaisessa annoksessa oli jokin pieni jippo. Joko makumaailmassa tai asettelussa tai ruoan sisällössä. Jälkkäriksi olleessa valkosuklaapallerossa oli esimerkiksi sisällä mustikkamehua (tarjoilija onneksi etukäteen k...

En ole luonnostani siisti. En niin millään. En mitenkään erityisemmin inhoa siivoamista tai siistimistä (no, varsinkaan imurointi ei kyllä kuulu mun top10-tekemisiin. Eikä taida päästä top100-listallekaan), mutta keksin yleensä monta monituista asiaa, jotka teen mieluummin kuin siivoan/siistin paikkoja. Mutta... Pidän siitä, kun ympärilläni on siistiä. Silmä lepää, eikä tarvitse miettiä sitä, että mihin mikäkin tavara kuuluu. Senpä takia on harmi, että tälläisen epäsiistin ihmisen toiseksi puoliskoksi on valikoitunut ihminen, joka ei myöskään ole luonnostaan siisti. Ja sitten tällä toisella epäsiistillä ihmisellä sattuu olemaan vielä jälkikasvua, jotka yhtä poikkeusta lukuunottamatta eivät myöskään ole kovin järjestyshenkistä. Niinpä meillä on yleensä aina kaaos. Paitsi silloin, kun on siivottu. Ja aina kun on siivottu, teen hiljaisen päätöksen, että nyt tästä siististä ihanuudesta pidetään kiinni. Ja viimeistään 2 vuorokautta myöhemmin koko siisteys on mennyttä....  Enkä voi ...

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän näköjään haluaa ympärilleen erilaisia perinteitä. Selkeästi tuttua ja turvallista aivoille. Tärkeäksi olen kokenut myös pitää kiinni nimenomaan sellaisista perinteistä, jotka tuovat itselleni hyvää oloa (ja mielellään toki muillekin). Olen jo vuosia sitten päätynyt siihen, etten tee asioita vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Jos jonkun asian tekemiseen ei ole muuta hyvää syytä, niin se on parempi jättää tekemättä. Mutta siis asiaan. Viime viikonloppuna meillä oli perinteinen glögi-ilta ystäville. Tämä oli jo viides perättäinen vuosi, kun glögikattilat olivat kuumana, pöydässä oli erilaisia syötäviä ja kasa ystäviä vietti iltaa yhdessä. Tänä vuonna saimme vieraaksi myös muutaman ihanan ystävän, jotka eivät aiempina vuosina olleet paikalle päässeet. Olipa ihanaa nähdä jälleen. Tänä vuonna glögeilemässä (tosin ilman glögiä) oli myös Papu Papunen, joka toki muutti illan luonnetta hieman. Illan emäntä esimerkiksi suhautti muutaman kerran illan ai...