Pientä elämää

Viimeisen hiihtolomapäivän kunniaksi kävin aleshoppailemassa (uusi kerrasto, uudet hanskat, uusi pipo, kaikki alesta). Ja tällä hetkellä tuijotan olkkarin ikkunasta masentavaa maisemaa. Lammen jää on veden peitossa, kaikki on ruskeaa ja harmaata. Ei aurinkoa, eikä oikein luntakaan. Juuri sopiva lomanpäätösfiilis. No ei. Oikeasti musta on oikein kiva mennä huomenna taas töihin ja aloittaa normijutut. Ensi viikolla pitääkin olla tehokas, mutta sekin on ihan kiva juttu. Lisäksi on paljon kivoja iltamenoja :) Mutta miten se loma meni? Uusioperheenä tai lapsiperheenä ylipäätänsä tämänkin loman tärkeimmäksi asiaksi nousi rutiini. Päivät sujuivat käytännössä aina samalla rutiinilla. Tosin pakkaslukemat vaikuttivat päivän kulkuun jonnin verran. Aamulla ylös, aamupala + yleistä säätämistä, laskukamat päälle ja rinteeseen. Rinteessä sitten vietettiin pari tuntia ennen lounasta. Jos pakkasta oli paljon, syötiin lounas mökillä. Varpaatkin sulivat samalla. Jos taas lämpötila pysytteli nollan tuntum...

Pitkien listojen ja tavaroiden keräilyn sekä pakkaamisen aika on vihdoin ohi. Auto on pakattu hiihtolomaa varten ja nenä pistetään kohti Tahkoa. Kasseja on etsitty, lakanoita viikattu. Jääkaappia tyhjennetty ja myös täydennetty asunnonvahteja varten. Metsästetty viimeisiä häviksissä olleita hanskoja. Tiedossa on 7 päivää (ja 6 ihmistä, niin ja on siellä varmaan muutama muukin...) Tahkon maisemissa. Tarkoituksena on lasketella, ulkoilla, uidakin, syödä ja pelata lautapelejä. Yhden toive oli syödä pizzaa, yksi toivoi pitkiä yöunia. Kaksi haluaa asua rinteissä. Ja muutama meistä toivoo rauhallista aamupalahetkeä... Katsotaan, mihin tämän hiihtoloman aikana kyetään. Sinulle, joka lomailet, mukavaa lomaa. Ja mukavaa viikkoa teille muillekin.

Sunnuntaina vietettiin Lukurauhan päivää. Koska kyseessä oli lapsipainotteinen viikonloppu tässä taloudessa, epäilinkin etukäteen, kuinka lukurauhalle käy.  Yllättävän hyvin kävi. Ehdin lukea paljon, mutten kyllä läheskään koko päivää (kirjana oli Gillian Flynn: Paha paikka). Eikä se ollut tavoitekaan. Sunnuntaina oli nimittäin loistava ulkoilusääkin. Meidän koko konkkaronkka suuntasi siis Luukkiin laskemaan mäkeä (olimme lauantainakin pulkkamäessä muuten). Siellä mentiin sitten niin harjoittelulaudalla (kilorajoituksista johtuen vain lapset) ja pulkilla. Saatiin muutama mustelmainen peppu ja yhdet umpijäässä olleet sormet (omapa oli mokani, etten ottanut sormikkaita mukaan valokuvausta varten. Kinttaat kädessä ei järkkärin käsittely oikein onnistunut, joten sormethan siinä jääty). Mutta hauskaa oli. (Muutamaa pientä kinaa lukuunottamatta. Normikamaa sekin.) Termarissa oli mukana kuumaa kaakaota ja herkkukaapin kätköistä löytyi pieni keksipakettikin mukaan. Herkuttelua ulkoilm...

Olen elämäni aikana tehnyt monia monia marenkeja. Ja useimmiten jonkinlaisten vaikeuksien kera. Kerran ystäväni U:n kanssa marenkeja tehdessä, marengit eivät vaan kovettuneet... Tai kovettu ne, mutta vasta kolmen päivän päästä... Tästä on jo vuosia, mutta sen jälkeenkin on tullut nahkeita marenkeja, sisältä palaneita marenkeja, ruskettuneita marenkeja (niiden piti olla valkeita) jne jne. Tein sitten millä ohjeella vaan, niin marengeista tuli enemmän tai vähemmän hämmentäviä. Kunnes eräs kerta tein marenkeja vastoin kaikkia taiteen sääntöjä. Käytin 4 kananmunan valkuaista ja 200g sokeria (tavallista sokeria). Laitoin astian pohjalle sokerit ja päälle valkuaiset. Ja sitten vatkasin (yleiskoneen vatkainosa) niin kauan, että vaahto oli kovaa (ei tipu alas, jos astian kääntää ylösalaisin. Tämän jälkeen pursotin marengit uunipelleille ja laitoin uuniin. Ensin 100 astetta n. tunti, sitten 50 astetta noin tunti ja lopuksi jätin marengit vielä yön yli oleilemaan jäähtyvään uuniin. Ja ...

Tänään on jälleen oma aika -päivä. Kuinka näistä voikaan nauttia. Tämän päivän jopa varasin ihan oikeasti itselleni kalenterissa. Päätin, että tuntien jälkeen hoidan vain yksityisopetustunnin sekä käyn kaupassa (viikonlopun ruokaostokset olikin sopivasti hoidettavana). Tämän jälkeen kotiin ilman mitään menoja. Ja tadaa, koska olin tehokas (ja koska tunnit loppuivat klo 12.00) niin olin kotona jo 14.30. Mitä luksusta. Oma aika -päivän kruunatakseni hankin vielä lisäksi tulppaaneja. Pieni kukka, iso ilo. Olen vakuuttunut, että tulppaanit ovat kyllä lempikukkani. Harmi, etteivät ne sisälämpötiloissa ihan hirveän montaa päivää jaksa puksuttaa. Tänä talvena tulppaaneja on majaillut isoissa maljakoissa ja pienissä maljakoissa. Purkeissa, vaaseissa ja laseissa. Ylhäällä oleva kuva on viikonlopulta. Yksittäiset tulppaanit olivat kauniita pienissä lasipurkeissa kynttilöiden ympäröimänä. Tänään yksi erityisen herkän näköinen yksilö pääsi jälleen lasipurkkiin. Muut majoittuivat isompaan...

...Ainakaan kovin usein. Tosin sanottakoon, että ainakin tässä taloudessa tämän kauppalistan jääminen kotiin on jonkinlainen haaste jo sitten muutenkin. Kyseessä on siis Our Groceries-sovellus, jonka saa ainakin android-puhelimiin ilmaisena sovelluksena. Sovellukseen rekisteröidään yksi sähköposti pääkäyttäjälle. Tämän jälkeen muut käyttäjät voivat sovelluksen ladattuaan ilmoittaa tämän samaisen sähköpostin. Pääkäyttäjän hyväksymisen jälkeen kauppalistat ovat näkyvissä kaikille. Meidän taloudessa on käytetty perinteistä kauppalistaa (Ongelma1: se jää aika usein kotiin. Ongelma2: sitä on hankala päivittää, jos ei ole kotona). Kokeiltu käyttää driven tiedostoja (Ongelma1: se on liian jäykkä ja hidas systeemi. Ongelma2. Driven avaaminen vaati jotenkin liikaa. Samoin löydettyjen tavaroiden poistaminen ei ollut kovin kätevä.). Harrastettu tekstiviestejä (Ongelma: jonkun pitäisi muistaa, mitä toisen pitäisi tuoda kaupassa.) Käytetty puhelimen muistiota (Ongelma: kaupppalista löytyy vai...