Pientä elämää

...päivisin on kuuma (shortseja on ikävä) ja aamuisin kylmä... Kait se pitää jo uskoa, että syksy on selkeästi alkanut. Onneksi kuitenkin ihanan aurinkoisilla ja lämpimillä päivillä. Syksy on alkanut sikälikin, että työt on alkaneet. Näin syksyn alku on koulussa aina mielettömän kiireistä. Joka kerta mä myös unohdan sen ja onnistun kasailemaan itselleni kaikkia ylimääräisiä hommia. Toisaalta myös oppilaat jaksavat näin alkusyksystä huomattavasti paremmin, joten itsekään ei ole hillittömän väsynyt. Töiden lisäksi nämä pari viikkoa ovat menneet ahkerasti kokkaillessa. Olen testaillut uusia juttuja (näistä postauksia myöhemmin, kunhan teen ruokia uudestaan. Jostain kumman syystä en tajua ikinä ekalla kerralla tehdessä ottaa kuvia....) ja hieman parannellut joitakin vanhoja. Järjestin myös ohimennen osana puuhakaksikkoa 35 hengen bileet. Bileet, joissa itse tehtiin ruoka alusta loppuun saakka ja jossa tilaa oli jokaiselle vieraalle periaatteessa 2 neliötä. Mutta hyvin mahtui. Lisäksi ole

...sään mukaan ehkä paremminkin syyskino... Jo pitkään mulla on käytävien paikkojen listassa ollut Cafe Engelin sisäpihalla toimiva Kesäkino . Nyt vihdoin ja viimein sain aikaiseksi suunnata sinne. Tosin illan lopuksi totesimme seuralaiseni kanssa, että ensi kesänä voisi oikeasti mennä ihan kesälläkesällä. Nyt kuitenkin meinasi vähän kylmä iskeä välillä. Kesäkino on Kino Engelin kesäisin toimiva leffateatteri. Ainakin tänä kesänä konsepti on ollut, että yksi leffa pyörii aina viikon. Meidän valitsemamme näytös alkoi klo 22.30 (enkä ole aivan varma, onko aikaisempia kovin olemassakaan) ja leffana oli  Ranskalainen viikonloppu , joka oli kerrassaan hulvaton leffa. Aikajana oli lyhyt, mutta kaikkea mahdollista ehti tapahtua. Vanhemmat eivät paljon suutaan siivoilleet puhuessaan lapsilleen ja nooh, tunnelma oli aika räävitön. Upposi kökköhuumorintajuuni. Kesäkinoon saa ostaa nautittavaksi myös ruokaa ja juomaa Cafe Engelistä. Tämä onkin kerrassaan loistava systeemi. Tarjolla on my

Ystäväni L:n luona söin aiemmin tänä kesänä todella hyvää uusista perunoista tehtyä salaattia. Uusien perunoiden kausi on jo oikeastaan mennyt, mutta päätinpä sitten kuitenkin tehdä samaa salaattia saadessani vieraita eräs ilta. Salaattia perunoista 6 - 8 perunaa 1 pss pitkiä papuja pakkasesta 1 sipuli 1 pkt fetaa hieman salaattia hieman tuoreita yrttejä kirsikkatomaatteja (vaikkapa 1 pkt) n.2 rkl pestoa öljyä Keitä perunat vaikka jo edellisenä päivänä kuorineen kypsiksi. Anna perunoiden jäähtyä ja kuori ja pilko ne sopiviksi paloiksi. Papupussin voit myös nostaa sulamaan aiemmin ja salaattia valmistaessa paistaa niitä pannulla (tähän voi lisätä myös himpan verran mausteita sekaan). Kuori ja viipaloi sipuli perunoiden sekaan, puolita kirsikkatomaatit. Murustele sekaan feta, lisää hieman salaattia ja yrttejä revittynä. Papujen jäähdyttyä lisää myös ne joukkoon. Sekoita peston sekaan reippaasti öljyä ja sekoita salaatin joukkoon. Anna tekeytyä n. 30min. Salaatin seurana

Tämän kesä uusi tuttavuus on sisustuskauppa Granit . Granit on ruotsalainen ketju, joka on nyt myös rantautunut Helsinkiin. Muhun uppoaa se pelkistetty tyyli, mitä kyseinen kauppa tarjoaa. Hyvin pieniin ostoksiin olen kuitenkin toistaiseksi tyytynyt... Teelle hankin tällaiset ruskeat purkit ja lisäksi ostin valkoisen tussin, jolla voi kirjoittaa niin lasille kuin muillekin materiaaleille. Ja kätevää tussissa on se, että kirjoituksen voi pyyhkiä märällä rätillä pois. Kerrankin voin siis kirjoitella purkkeihin, mitä teetä missäkin on. Lisäksi ostin seinään kiinnitettävää liitutaulutarraa. Tosin tarrojen seinälle päätyminen otti oman aikansa. Tajusin nimittäin, etten todellakaan kykene asettelemaan suorakulmion muotoisia kappaleita suoraan seinälle ilman vatupassia (ja en sellaista ajatellut hankkiakaan tähän väliin). Lisäksi suorakulmiot alkoivat tuntua tylsältä. Pitkän aikaa pyörittelin mielessäni ajatusta ympyröistä tai puhekuplista päätyen lopulta jälkimmäisiin. Ensin ajattel

Lieneekö johtuu töiden alkamisen lähestymisestä vai mistä, mutta nyt olen jopa parina aamuna herännyt itsekseni auringon paisteeseen. Tai no siihen kapeaan rantuun, mikä mahtuu verhojen välistä. Klo 05.45. Ottaen huomioon tämän kesän auringonpaisteen määrän (mä olen edelleen niiin tyytyväinen tämän kesän sääolosuhteisiin. Kerrankin on ollut lämmin ja aurinkoinen kesä. jee!), niin on kerrassaan hämmentävää, että en ole koko kesänä herännyt auringonsäteisiin. Ehkä se kertoo stressittömästä lomasta. Tai tarpeeksi suuresta univelasta. Tai sitten vain siitä, että olen ollut niin lomamoodissa. Mutta siis ei enää. Työasiat alkaa selkeästi hiipiä päähän. Ajattelun tasolla on jo monta juttua syksyksi. Niitä pitäisi vain ruveta toteuttamaankin. Siirryin muuten jo kynttilämoodiinkin. Rahapuutkin pääsivät (lue: joutuivat) parvekkeelle vielä nauttimaan lämpimistä päivistä. Hyvä kysymys on, että mihin siirrän ne sitten kun ilmat kylmenevät. Tein eilen myös päätöksen, että mun ei tarvi

 Vietin ystäväni N:n kanssa mukavan illan kaupungilla. Siinä puolen vuoden tapahtumien (joita on muuten paljon... tämän viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut hämmentävän paljon. Itse asiassa ylipäätänsä reilun vuoden aikana on tapahtunut paljon...) päivittämisen ohella tuli myös nautittua Street Gastron antimista. Street Gastro on katuruokakoju, joka löytyy Sofiankadulta tuomiokirkon ja kauppatorin läheisyydestä. Leivät ovat ilmeisesti itse leivottuja ja ne täytetään tilattaessa. Mukaamme lähti vege-täytteinen sekä kanatäytteinen leipä. Kummatkin saivat aikaa kehuja ja vatsat tulivat täyteen, vaikkei leipä kooltaan ihan hirmuinen ollutkaan (täytteitä kyllä oli aika mielettömän paljon). Uhmasimme myös lokkeja ja istuimme syömään leipämme tuomiokirkon portaille. Olin kuullut huhuja, että lokit ovat aika nopeasti lokkeilemassa paikalla. Nyt saimme syötyä leipämme lähes kokonaan ennen ensimmäistä iskua. Loppujen lopuksi lokit veivät kuitenkin voiton ja saivat jäädä putsail