Pientä elämää

Silloin, kun oli vielä kylmä ja pakkasta (hullua, kuinka paljon nämä säät vaihtelevat tänä syksynä), suuntasimme eräs iltapäivä K:n kanssa Iso-Roballe Ouncen teehuoneeseen nauttimaan iltapäiväteestä. Ulkona alkoi jo hämärtää ja pakkasta oli selkeästi. Ouncessa olikin kotoisa olo, isoissa nojatuoleissa. Ouncen iltapäiväteehen ei kuulu ns. perinteistä kerroslautastarjoilua, vaan tarjoilussa keskitytään skonsseihin. Hintaa tällä iltapäiväteellä oli 15 euroa. Skonsseja oli monta  ja niille oli erilaisia lisukkeita tarjolla. Skonssit olivat t o d e l l a herkullisia. Suorastaan suussa sulavia. Näiden herkkujen lisäksi ei kaivannut ollenkaan mitään muuta.  Ouncen iltapäiväteehen kuuluu alkuun musta tee, joka on tarkoitettu nautittavaksi maidon kera.  En ole suuri mustan teen ystävä, mutta yllättävän hyvin se sopi skonssien kanssa. Toiseksi teeksi valitsimme vihreän maustetun teen, joka oli hieman pliisu vahvan mustan teen jälkeen. Sen verran hyvältä se kuitenkin ma...

Viikko sitten pizzakivi kaivettiin esiin vaatekaapin ylähyllyltä (se ei oikein mahdu styroksilaatikossaan muualle) ja laitettiin lämpiämään uuniin. Aamulla olin vaivannut urakalla pizzataikinaa monitoimikoneessa ja laittanut sen terassille nousemaan koko päiväksi (jos olisi ollut pakkasta, jääkaappiin olisi raivattu taikinakulholle tilaa). Ohjeen löydät täältä Illalla pyörittelin pizzataikinasta palleroita, joista kuusi päätyi pakkaseen ja neljä leivottiin. Tällä kertaa teimme pizzat H:n kanssa kahdestaan kahden alamittaisen pelatessa samalla Wiitä (yksi oli yökyläilemässä). Tätä konseptia on testattu nyt kaksi kertaa ja se on ollut toimivin. Kaikkeen muuhun ruoanlaittoon lapset osallistetaan, mutta näköjään pizzat uppoavat paremmin, jos eivät ole niin selvillä siitä, mitä niissä on. Aiemmin jokainen sai täyttää itse oman pizzansa ja lopputuloksena oli, nooh, aika kuivia pizzoja. Tomaattikastiketta laitettiin niin vähän kuin mahdollista, samoin juustoa. Yksi ainoa uskalsi laitt...

17 vuotta sitten: Suunnilleen näihin aikoihin satoi kotikotiseudulla ensimmäiset lumihiutaleet. Käytin äidin vanhaa puolipitkää hupullista villakangastakkia, joka oli omasta mielestäni ihana ja äidistä kamala (äidin mielipiteeseen saattoi vaikuttaa se, että hän oli pitänyt takkia nimenomaan raskausaikana). Taisin myös käyttää äidin vanhaa ihanan paksua punaista pipoa (joka myös oli äidin mielestä kamala).  Olin lukion toisella luokalla ja olin löytänyt sen oman kaveriporukan koulusta. Iltaisin harrastin partiota, kävin pianotunneilla ja kuntosalilla ja tein läksyjä. Kirjoitin päivittäin kirjeitä parhaalle ystävälleni, joka asui eri paikkakunnalla. Taisin myös kirjoittaa päiväkirjaa lähes päivittäin.  Lauantai-iltaisin katsoin kympiltä alkavaa elokuvaa ja tiista-iltaisin X-Filesia (kaiketi se tuli tiistai-iltaisin). Luin paljon, lähinnä hömppää. Luin vakiona ainakin tunnin sängyssä ennen nukahtamista ja saatoin upota kirjaan milloin vain useammaksi tunniksi (tätä taitoa...

Marraskuun brunssitapaaminen tapahtui jälleen Kallion nurkilla. Tällä kertaa kohteena oli Onda , jossa on tarjolla Etelä-Amerikan makuihin pohjautuva brunssi aina lauantaisin. Brunssissa on kolme kattausta, joista ensimmäinen on 11.00. Me suuntasimme paikalle heti ensimmäiseen kattaukseen ja väkeä oli paljon. Suosittelen siis erittäin vahvasti pöytävarauksen tekemistä. Ondan brunssi oli lähes tulkoon täydellinen. Tällä kertaa ruoka oli t o d e l l a hyvää. Jokainen ruokalaji oli selkeästi erilainen ja maistui selkeästi jollekin. Valikoima oli runsas ja mikä parasta, ruokien yläpuolelle oli kirjoitettu, mikä ruoka on aina kyseessä. Myös kasvisruokailijat saivat vatsansa täällä täyteen (lihaisia ja kalaisia vaihtoehtoja oli vain muutama tarjolla) ja gluteenittomuuskaan ei ollut minkäänlainen ongelma. Suuret plussat Ondalle. Ruokana oli erilaisia salaatteja, erilaisia ööh kasvishöystöjä, kanaa sekä lohta. Löytyi leipää ja erilaisia tahnoja. Hedelmiä. Jälkiruokapöytä oli hieman mi...

Lokakuussa brunssiryhmä suuntasi Hakaniemeen Kujaan . Lokakuussa oli vielä syksy, joten reippailimme toisen brunssiryhmäläisen kanssa paikalle kävellen rautatieasemalta. Lehdet olivat iloisen keltaisia ja ilma oli lähinnä syksyisen kirpakka (mielettömän iso ero siihen, mitä sää on nyt). Kuja on pieni kortteliravintola lähellä Hakaniemen toria. Brunssia on saatavilla sekä lauantaisin että sunnuntaisin. Paikka on niin pieni, että pöytävaraus varmastikin kannattaa. Kujan brunssi oli hyvä, muttei täydellinen. Valikoimaa oli jonkin verran, muttei runsaasti. Jokainen sai varmasti vatsansa täyteen (vierailevana tähtenä ollut alamittainen ei ehkä, ruoat olivat kuitenkin hieman erikoisia, ainakin alamittaisten mielestä). Itse tykkäasin erityisesti risotosta sekä uunimunakkaasta.Ilmeisesti brunssilla tarjottavat ruoat vaihtelevat viikottain. Ruokalista löytyi tarjoilupöydästä, mutta me olisimme hieman kaivanneet tietoa siitä, mitä mikäkin ruoka tarkalleen ottaen on. Gluteeniton kasvisruoka...

Seurasaari on ollut tämän pariskunnan juttu tänä syksynä. Pokémonithan meidät sinne alunperin saivat, mutta jokin tässä ihastuttavassa saaressa vetää puoleensa ilman Pokémonejakin. Ja erittäin hyvä kysymys on, kuinka en aiemmin ole tajunnut suunnata oikeasti retkeilemään Seurasaareen... No, tänä syksynä asia on kyllä korjattu. Eräs arki-ilta suuntasimme viettämään treffi-iltaa Seurasaareen. Makkarapaketti pakattiin mukaan ja matkalla haettiin kaupasta vielä Omar-munkkeja (termari unohtui kotiin, joten kaakaot jäivät tällä kertaa väliin). Talvi oli ehtinyt saapua Helsinkiin ennen tätä retkeä, joten matkaan suunnattiinkin untuvatakit päällä. Toppahousutkaan eivät olisi olleet pahitteeksi. Onneksi olimme sentään tajunneet vetäistä tuulihousut farkkujen päälle, muuten ois voinut jäädä retki aika lyhyeksi. Ihastelimme merinäköaloja ja tummuvaa iltaa (ja otettiin me pari Pokémoniakin kiinni siinä sivussa). Reippailimme vähän kävellen ja lopulta jäimme evästauolle nuotipaikalle (tai ...

Viime aikoina olen ollut suhteellisen suuri stressipeikko töiden suhteen, kotona nysvääjä vapaa-ajan suhteen ja hieman ylipäätänsä hermot liian kireellä -tyyppi. Onneksi välillä voi ottaa lomaa kaikista näistä  rooleista ja suunnata viettämään iltaa ystävien kanssa. Kaartin6 ilmaantui alkusyksystä jonkun tietoon. Loppujen lopuksi meitä lähti viettämään iltaa kolme tyyppiä, joista kukaan ei muista, kuka sen idean alunperin sai. Liput hommattiin ehkä syyskuussa, koska ainakin sinä päivänä paistoi aurinko (ja oli hirmuinen kiire, kun suhasin kesken työpäivän hyppytuntien aikana ensin ompelijalle ja aikataulusta löytyi onneksi illasta rako käydä lunastamassa liput).  Jossain vaiheessa rupesi hirvittämään seuraava työpäivä, kun tajusimme että illan aikana tulee luultavasti nautittua vähintään kuusi alkoholiannosta. Tosin paaljon myöhemmin tajusin, että hupsistakeikkaa, eihän mulla poikkeuksellisesti olekaan töitä seuraavana päivänä. No, siitä ei paljon iloa ollut, koska oli...

...luovutin. Ja nousin ylös. Keitin teetä, kääntelin leipätaikinan odottamaan uunin lämpeämistä. Viikko oli ilmeisen väsyttävä, sillä eilen nukahdin jo 22.30. Arkenakin menen yleensä nukkumaan 23.00 - 00.00. Nukun suunnilleen 7 tuntia ja herään suhteellisen pirteänä. Näköjään suunnilleen 7 - 8 tuntia on mulle optimaalisin aika nukkua. Sen verran ehti nimittäin viime yönäkin kertyä unta. Missä ovat ne päivät, kun kykeni huoletta nukkumaan vaikkapa kymmeneen asti?  Tänä aamunakaan kukaan muu ei mitenkään aiheuttanut heräämistäni. Sen sijaan koko muu talo nukkuu edelleen. Toisaalta tässä aikaisessa heräämisessä on etunsa. Leipä paistuu uunissa ja hesari on jo luettu. On ihan hiljaista ja rauhallista. V i e l ä. Ja hassua, mutta jotenkin tää varhainen aamu sai heräämään sellaisen pienen jouluisen olotilan. Ei paha ollenkaan. Tänään voisikin olla siis hyvä aika korkata glögikausi. Herkullisen pataleivän ohjeen löydät muuten täältä