Pientä elämää

Hieman yllättäen se saapui, mutta nyt se todellakin on täällä. Kesäloma siis :). Tästä keväästä puuttui monta normaalia juttua: retkipäivä, taksvärkkipäivä, kevätjuhlavalmistelut jne, joten tähän lomaan laskeuduttiin hitaasti ja rauhallisesti. Oman luokanvalvojaluokan kanssa pidetyssä kevätjuhlassa oli kuitenkin selkeästi juhlan tuntua (kiitos upeiden videoitujen musiikkiesityksien sekä puheiden).                                                      Todellinen lomamoodikin saapui piknikillä opeystävien kanssa. Meri välkkyi, aurinko paistoi, linnut lauloi ja oli lämmin. Juuri tähän kevääseen oli aivan ihastuttavan oikein, että oli lämmintä, kun koulu loppui. Itse kukin on sen tänä keväänä ansainnut.                                             ...

Tänään on ollut ihana rentoutumispäivä lähiopetuksen keskellä. Eilen tuli hoidettua arviointiasiat kuntoon (ainakin toivottavasti, pientä hienosäätöä voi toki vielä tehdä), joten tänään on voinut ottaa rennosti. Tosin murrosikäinen Papu Papunen ei ensijuoksujensa keskellä paljon välitä mahdollisista lomapäivistä. Klo 5.15 hän oli hereillä ja lopulta sai allekirjoittaneenkin ylös sängystä ja aamulenkille. Aikaisin heräämisen hyviä puolia toki on se, että aamulla ehti rauhassa puuhailla ennen kuin lähdimme Papun ja H:n kanssa ulkoilemaan 8 km lenkin. Viikonloppua varten on myös uusi teltta testikasattu terassille (johon se mahtuu juuri, joten tänäkin kesänä voidaan nukkua teltassa terassilla). H:n lähdettyä golfkierrokselle olemme pitäneet Papusen kanssa kotia pystyssä. Vihdoin ja viimein pääsin myös jatkamaan puutarhahommia terassille. Tämän kevään kasviasiat ovat nimittäin olleet aavistuksen haastavia. Ensin tuli korona. Ei siis reissua pohjoiseen äidin kasviapajille. Sinne...

Ja miten se eilinen päivä sitten meni? 7.05 poikkeuksellisesti heräsin kellon soittoon. Papu ei poikkeuksellisesti ollut herännyt (ja samalla herättänyt mua) aiemmin. Siispä rapsuttelin Papua + tein omat aamutoimet. 7.20 Papun kanssa lenkille. Koska lähiopetus koittaa 14.5. alkaen, on Papua ruvettu totuttamaan yksinoloon ja samalla tavoitteena olisi, että toinen olisi päivisin mahdollisimman väsynyt. Siispä on kuvioihin otettu myös pitkät aamulenkit. Tänään kävelimme Papun kanssa 3,7km ja aikaa meni n. 55 minuuttia. 8.15 fiksu paita päälle + poikkeuksellisesti myös fiksut housut. Useimpina päivinä on mulla jalassa ulkoiluhousut tai collarit. Papulle aamupalaa. 8.45 aamusmoothien + teen kanssa työpisteen ääreen. Työpiste = keittiön pöytä, joka on siirretty sohvan eteen (ja meidän jatkettava sivupöytä toimii ruokapöytänä). Tehtävien avaamista Classroomiin (osa avautui jo automaattisesti 8.00), wilma-viestien lukemista + niihin vastaamista (vain 2 vastaamista vaativaa viestiä), ke...

Tämä koronakurimus on aiheuttanut lisääntyneen retkeilyn myötä myös lisääntynyttä ruoan laittoa + lisääntyneitä kotitöitä + lisääntynyttä vääntöä siitä, kuka tekee mitäkin. Meillä on sovittu, että alamittaisten ollessa talossa osallistuvat he ruoanlaittoon, pöydän kattamiseen + korjaamiseen sekä astianpesukoneen täyttämiseen. + Siivoukseen ja kaikkiin muihin nakkeihin osallistuminen on oletus. Ruoanlaitto + kattaminen/pöydän siivoaminen ovat normihommia, mutta muut jutut ovat minuuttihommia. Minuuttihommat tarkoittivat, että nämä hommat saa kellottaa ja minuutit merkitään ylös vihkoon. Tarpeeksi minuutteja kerättyään, saa kyseinen alamittainen rahallisen korvauksen (välillä matkoja tai huvipuistoreissuja tehdessä on reissua varten pitänyt myös kerätä tietty minuuttimäärä). Tämä systeemi on toiminut hyvin. Mutta näin koronakurimuksen keskellä vääntöä on tullut alamittaisten kesken välillä siitä, kuka joutuu tekemään jotain ja välillä siitä, kuka saa tehdä jotain. Tämän takia alamit...

On ollut kiva pitkä viikoloppu. Tosin havaitsin, että näköjään näin ilman alamittaisia talossa + ilman töiden tekemistä tulee maattua sohvalla aivan liikaa. Lopputulos, selän lihakset ovat kipeät... Kipeät niin kuin oisin harrastanut jotain lihaskuntoa, jota en ole tehnyt ainakaan 5 päivään....  No, pitää tässä tänään vetreytellä niitä. Meillä ei ollut tänäkään vuonna rairuohoa tai ohraa kasvamassa. Tykkään kyllä kasvattaa asioita, mutta yleensä haluan kasvatetuilla asioilla olevan jonkin pitempiaikaisen funktion. Ja rairuohon funktio on kovin lyhytaikainen. Rairuohon sijaan tänä vuonna istutimme palmusunnuntaina yhden alamittaisen kanssa narsissit ruukkuihin + samalla kylvimme basilikan siemenet. Ja tadaa, basilika iti ja siinä ne nyt ovat miniversioina. Tänään aamulla kävimme Papun kanssa myös puutarhahommissa. Otimme tuijat pois suojahupuistaan (olivat ehkä aavistuksen turhat tänä vuonna. Epäilen, ettei tuijien alla oleva maa ollut missään vaiheessa jäässä...) ja yritin ...

Vieläköhän joku seurailen täällä? Blogitauko (joka ei ollut etukäteen suunniteltu) kesti näköjään lähes 4 kk. Mutta nyt on taas alkanut tuntua siltä, että haluan kirjoittaa ja on jotain kirjoitettavaa. Ja ehkä taas aikaakin sille. Mietiskelin eilen ja tänään niitä asioita, jotka tämän koronakurimuksen keskellä ovat hyvin (itselläni oikeasti lähes kaikki asiat ovat oikeasti hyvin. Töissä ei varmasti tule lomautuksia tänä keväänä. Töitä on ja ne hoituu, nooh, jotenkin. On koti, jossa riittää seuraa päivisin jne jne jne. Mutta toki tämä eristäytyneisyys silti jollakin tasolla vaikuttaa. Vaikkakin mun luonteellani tämäkin on nyt vain asia, joka on tullut eteen ja sen kanssa eletään ja selvitään) Niin, mutta mikä on parasta juuri nyt? Ihana aamuaurinko Linnut laulavat metsässä, on rauhallista. Liikenteen ääntä ei juuri kuulu. Nytkin terassin oven raosta kuuluu vain lintujen sirkutusta. Mieli lepää Papu , jonka ansiosta tänäänkin olen sinne metsään kävellyt klo 07.10. Papu, joka ede...

En ole luonnostani siisti. En niin millään. En mitenkään erityisemmin inhoa siivoamista tai siistimistä (no, varsinkaan imurointi ei kyllä kuulu mun top10-tekemisiin. Eikä taida päästä top100-listallekaan), mutta keksin yleensä monta monituista asiaa, jotka teen mieluummin kuin siivoan/siistin paikkoja. Mutta... Pidän siitä, kun ympärilläni on siistiä. Silmä lepää, eikä tarvitse miettiä sitä, että mihin mikäkin tavara kuuluu. Senpä takia on harmi, että tälläisen epäsiistin ihmisen toiseksi puoliskoksi on valikoitunut ihminen, joka ei myöskään ole luonnostaan siisti. Ja sitten tällä toisella epäsiistillä ihmisellä sattuu olemaan vielä jälkikasvua, jotka yhtä poikkeusta lukuunottamatta eivät myöskään ole kovin järjestyshenkistä. Niinpä meillä on yleensä aina kaaos. Paitsi silloin, kun on siivottu. Ja aina kun on siivottu, teen hiljaisen päätöksen, että nyt tästä siististä ihanuudesta pidetään kiinni. Ja viimeistään 2 vuorokautta myöhemmin koko siisteys on mennyttä....  Enkä voi ...

Olemme eläneet koirallista elämää noin 5 kuukautta. Etukäteen mietitytti ajan riittäminen ja se, kuinka joku on koiran kanssa tarpeeksi kotona. Entä miten onnistuvat mahdolliset reissut. Onko jollakin tarpeeksi aikaa ja energiaa olla myös koiran kanssa. No, tähän asti nuo yllä mainitut asiat eivät ole suuremmin aiheuttaneet huolta. Totta kai aikataulusäätöjä on pitänyt tehdä. Onneksi meitä on kuitenkin kaksi aikuista sekä vielä kolme alaikäistä osana päivistä. Pienillä värkkäyksillä ollaan saatu tähän asti hoidettua niin, ettei Papulla ole tullut yli 8 tunnin yksinolohetkiä. Nyt tosin jouluun asti on kerran viikossa haastepäivä. Mutta sekin onnistunee. Vaatii tosin osana viikoista venymistä yhdeltä alaikäiseltä, osana viikoista taas H huristelee hyppytuntien aikana Papun seuraksi ja joskus Papu menee päivähoitoon koirakaverin luo. Katsotaan olenko vielä joulun aikoihin sitä mieltä, että homma hoitui ilman suurempia säätöjä.... Joitakin karsimisia on pitänyt tehdä. Työkavereiden k...

Varmoja kevään merkkejä. Avokeittiön/olohuoneen (yksi yhtenäinen tila) lattialla majailee pienempiä ja isompia taimia odottamassa ulos muuttoa Terassi on täynnä erilaisia purkkiviritelmiä Kenkäkaappi on täynnä kenkiä. Talvikenkiä, välikausikenkiä ja kesäkenkiä. Eteisen takkikaappi on täynnä takkeja (talvitakkeja, välikausitakkeja ja kesätakkeja). Töissä on kiirettä. Mutta heei, kesä lähestyy. Sunnuntaiaamun ahkeran sääennusteiden selaamisen perusteella tein päätelmän, ettei yöpakkasia ole enää tulossa. Niinpä kasvit ovat muuttaneet ulos. Kasvilavoissa olivat jo aiemmin hengailleet ruohosipuli, raparperi ja mansikat (reilu viikko sitten yhdistelmä vesisade - pakkanen - lumisade oli hieman haastava kukkiville mansikoille. Loppupeleissään mansikoiden päällä oli harso ja ämpärit. Ah, kuinka nättiä. Mutta näköjään ne selvisivät tuosta haastavasta vaiheesta ja kukkivat edelleen). Eilen joukkoon liittyivät paprikan taimet, persilja ja korianteri (yhden taimen tapoin jo... jännitykse...

 Täällä tuskin maltetaan odottaa yöpakkasten loppumista, jotta pääsisi minipihalle puutarhahommiin. Edellisen kodin piha ei ollut meidän itsemme suunnittelema ja lisäksi se oli aivan liian iso meidän tarkoituksiin. Nykyinen piha onkin suhteellisen pieni ja nyt siitä pyritään tekemään juuri meidän näköinen. Yöpakkaset kun vielä nyt vain ymmärtäisivät loppua. Ennen pihahommien aloittamista on kuitenkin ollut se aika keväästä, kun erilaiset leikkokukat ovat vallanneet alaa sisällä. Tänä keväänä on kaupasta mukaan päätynyt useamman kerran valmis kimppu. Useimmiten se kimppu on tosin jo kotona muuttanut olomuotoaan ja yleensä se on jakaantunutkin. Harvoin pidän kukkakimppua sellaisenaan maljakossa vaan yleensä jaan (ja yhdistelen) kukkasia erilaisiin pienempiin asetelmiin. Viimeistään osan kukista kuoltua, leikkelen hengissä selvinneitä lyhyemmiksi ja sirottelen ympäriinsä. Viimeksi talouteen on hankittu kukkakimppu kaksi viikkoa sitten (kuinka aika rientääkään) ja edelleen osa ...

...paitsi nyt sää ei kyllä ole kovin aurinkoinen. Vettä + räntää satelee alas ja on aika kylmäkin. Mutta ei se niin vakavaa, koska voi palata ajatuksissa ihanaan aurinkoiseen viikonloppuun. Viikonloppuun jolloin ehti avata grillikauden, mittailla minipihaa ja miettiä sen kohtaloa. Tavata ihania ystäviä, kävellä auringonpaisteessa Kaivopuistossa. Kaivopuistokävelyn yhteydessä kävimme myös ystävän kanssa Uunisaaressa (14.4. asti sinne pääsee muuten siltaa pitkin vielä, sitten siirrytään jälleen veneliikenteeseen) ja Liuskasaaressa Ja käydä äänestämässä. Kaikesta ihanasta säästä huolimatta, tämä oli viikonlopun tärkein asia. Vaalit. Nyt on nimittäin se hetki, kun jokainen voi oikeasti vaikuttaa asioihin. Äänestämättä jättäminen on sama kuin antaisi valitusoikeuden pois. Varsinkin tämän hetkisessä tilanteessa äänestäminen on järisyttävän tärkeää. Nyt olisi mahdollisuudet siihen, että hallituksen tasollakin mietittäisiin oikeasti ilmastoasiota, tehtäisiin jotain konkreettista ilm...

Muutamana aamuna tässä taloudessa on herätty jo ihanaan keväiseen auringonpaisteeseen. Linnut laulavat ulkona ja sää alkaa muistuttaa jo yleisestikin ottaen kevättä (mitä nyt iki-ihana räntäsade muistuttaa talvesta ja välillä on niin pilvistä, ettei auringosta näy pilkahdustakaan). Kevään kunniaksi narsissit ovat jo muuttaneet ulkoruukkuihin ja sisälle on ilmaantunut basilika + timjami. Talvella kaupasta ostetut yrttiruukut majailevat aina muutaman päivän laseissa keittiötasolla. Aika nopeasti ne kuitenkin nuupahtavat valon puutteeseen. Näin kevään korvilla kaupasta ostetut yrtit ovat kuitenkin muuttaneet lasipurkkeihin. Lasipurkit ovat vanhoja, monen mutkan kautta meille päätyneitä. Yrtti sisään, pientä kastelua silloin tällöin ja kas, yrtit kukoistavatkin useamman viikon (ja ainakaan vielä ei ole tullut hirmuista ötökkäinvaasiota). Kovin näppärää. Lisäksi ne näyttävät oikein kivoilta ikkunan edessä hengaillessaan. Viime aikoina basilika on päässyt aika usein maustamaan järj...

Alitajunta on jännittävä kapistus. Olen käynyt kuukauden sisään nyt muutaman kerran ihanassa Oodissa (kirjastossa siis). Jokaisella kerralla olen ihastellut arkkitehtuuria, valoa ja tunnelmaa. Jokaisella kerralla päässä on soinut myös osia kappaleesta, jonka nimestä ei ollut mitään tietoa. Tai ainakaan tietoista tietoa (muisti kun on allekirjoittaneella monissa asioissa erittäin huono). Kappale on klassista musiikkia ja olin aika varma, että joskus sitä olen pianolla soittanut. Tänään tätä kirjoitusta (jossa oli tarkoitus kirjoittaa Oodista eikä alitajunnasta) pohtiessa tuli mieleen Oodi ilolle -sanapari. Googlasin huvikseni ja tadaa: Oodi ilolle on osa Beethovenin 9. sinfoniasta ja sehän siellä päässä oli soinut (ja juu, olen soittanut sitä ala-asteella pianolla). Kuinka osuvaa, koska tämä kirjasto on tosiaan oodi ilolle. Valon, arkkitehtuurin ja tunnelman lisäksi iloa aiheuttavaa Oodissa ovat lukuisat tuolit/lukupaikat. Niitä on niin paljon, että aina olen löytänyt itselleni ...

Töiden alkamisen jälkeen on kiire hiipinyt taas normaaliin päivärytmiin. Töissä on kiirettä ja vapaa-ajallakin on tuntunut olevan menoja menojen perään. Kiireestä johtuen olikin ihanaa, kun satoi lunta. Kunnolla ihanaa valkoista pakkaslunta. Iltasella voi katsella ikkunasta katuvalon loisteessa kimmeltävää lumihankea (näkyy muuten juuri sopivasti sohvalla istuessa). Valo tulee juuri sopivassa kulmassa, jotta lumikiteet suorastaan säihkyvät. Päivisin valoisuuden määrä on lisääntynyt huomattavasti ihan lumen ansiosta. Ja toki pakkaspäivien ansioista myös aurinko on pilkahdellut paljon. Alkuviikosta bussipysäkillä keskityin lähinnä hengittämiseen, auringon valoon kasvoilla ja lumiseen maisemaan. Hetkessä rentoutumista. Tänään ihastelin lumisia puita ja niiden luomia käytäviä. Aamuisin kuuntelen pakkaslumen narinaa kenkien alla; aivan kuin lapsuudessa. Iltaisin katselen parvekkeelta lumista metsää, jota kuu hieman valaisee. Talveen kuuluu myös vilttiin käpertyminen, teen nautti...

Kolmas vuosi bujoilua alkoi. Edelleenkään en usko aivan heti lopettavanikaan. Sen lisäksi, että meidän sekamelskaperheen menot pysyvät suunnilleen hallinnassa (olemme myös käytännössä lopettaneet seinäkalenterin käytön kokonaan), antaa se myös itselleni omaa aikaa. Sellaista aikaa, jolloin istun ja teen jotain juttua ajatuksella. Toki välillä kuukaudet syntyvät kiireellä ja bujo toimii lähinnä pikaisena merkkaamisalustana. Useimmiten ehdin kuitenkin ottaa bujon avulla aikaa itselleni. Saatan esimerkiksi suunnitella illan aikataulun niin, että menen ennen liikuntahetkeä kahvilaan juomaan teetä ja väkertämään bujoa. Rentouttavaa. Viime vuonna yritin ahkerasti seurata päivän mielialaa. Loppujen lopuksi alkoi jäädä päiviä välistä, sitten viikkoja ja lopulta kuukausia... Ei toiminut. Ideana ihan järkevä, mutta käytännössä itselläni päivät ovat useimmiten ihan peruskivoja. Lisäksi jos päivässä sattui olemaan negatiivisempia tunteita, niin yleisfiilis oli kuitenkin peruspositiivinen...

Loman loppu jo lähenee ja viimeisten lomapäivien kunniaksi suuntasin tänään kahden alamittaisen kanssa mäenlaskuun. Kohteena oli tänä vuonna lähistöllä sijaitseva Malminkartanon jätemäki. Sää ei ollut paras mahdollinen, mutta oikein oivallinen pulkalla laskemiseen. Tällä kertaa kylmä ei vaivannut ketään, päinvastoin. Kaksi kertaa portaat ylös kävi kuntoilusta. Mutta mäkikin oli kivan pitkä.  Tuuli oli puhaltanut lähes kaiken lumen pois lasku-uralta, joten tänään lasktettiin jäällä. Pilvi peitti lähes koko mäen, niinpä näkymät eivät kovin päätä huimanneet.  Alhaalta löytyy myös pari pienempää mäkeä, joita alamittaiset jaksoivat testailla vielä isojen laskujenkin jälkeen. Kunnon retkeen kuuluu toki eväät. Pulkissa istuen joimme kuumaa mehua ja söimme joululta jääneitä pipareita. Toisen alamittaisen sanoin: "Se oli hyvä retki se."