Pientä elämää

Tämä koronakurimus on aiheuttanut lisääntyneen retkeilyn myötä myös lisääntynyttä ruoan laittoa + lisääntyneitä kotitöitä + lisääntynyttä vääntöä siitä, kuka tekee mitäkin. Meillä on sovittu, että alamittaisten ollessa talossa osallistuvat he ruoanlaittoon, pöydän kattamiseen + korjaamiseen sekä astianpesukoneen täyttämiseen. + Siivoukseen ja kaikkiin muihin nakkeihin osallistuminen on oletus. Ruoanlaitto + kattaminen/pöydän siivoaminen ovat normihommia, mutta muut jutut ovat minuuttihommia. Minuuttihommat tarkoittivat, että nämä hommat saa kellottaa ja minuutit merkitään ylös vihkoon. Tarpeeksi minuutteja kerättyään, saa kyseinen alamittainen rahallisen korvauksen (välillä matkoja tai huvipuistoreissuja tehdessä on reissua varten pitänyt myös kerätä tietty minuuttimäärä). Tämä systeemi on toiminut hyvin. Mutta näin koronakurimuksen keskellä vääntöä on tullut alamittaisten kesken välillä siitä, kuka joutuu tekemään jotain ja välillä siitä, kuka saa tehdä jotain. Tämän takia alamit...

7 vuotta siinä näköjään meni, että päädyin uudestaan Kuurnan ovesta sisälle. Silloin kokemus oli hyvä (voit lukea lisää täältä ) ja on suorastaan harmi, etten ole näiden 7 vuoden aikana mennyt Kuurnaan uudestaan. No,  nyt kun mihinkään ei voi (kiitos koronakurimuksen) mennä, olikin hyvä hetki nauttia Kuurnan Take Awaysta . Kutsuimme illaksi syömään meidän koronatukihenkilöt (eli ne 2 ihmistä, keitä ollaan tämän hässäkän keskellä nähty säännöllisesti, muttei halailtu heidänkään kanssa), tilasimme ruoat ja huristelimme ne sitten autolla hakemaan. Toimitimme myös samalla reissulla ystävällekin ruoat. Otimme kaikki 3 ruokalajin illalliset (perushinta 30 euroa) ja olihan se hyvää. Itse söin alkuruoaksi tartarpihvin (koronakurimuksen takia tein itselleni tämän yhden myönnytyksen) ja se oli todella herkullista. Tartarpihvi toi menuun lisähintaa 2 euroa. Pääruokana nautin nokkosletun lisukkeineen ja se kyllä ylitti odotukset. Nam tällekin. Ja jälkkärin sitruunamarenkitorttu oli sek...

Tämän koronakurimuksen aikana olen retkeillyt varmasti enemmän kuin minään muuna keväänä. Pää on tarvinnut ulkoilua ja kävelylenkkien (Papu toki seurana) lisäksi sitä on hankittu retkeilemällä. Meillä on käytössä auto (ladattava hybridi, joten ei onneksi tuhota luontoa ihan hirmuisesti jokaisella kaasutuksella), jolla olemme hyvin pystyneet suuntaamaan aikaisin aamulla kivoille retkimestoille (Uudenmaan sisällä ennen ja jälkeen rajojen kiinni laittamisenkin). Yleensä lähtö kotoa on tapahtunut aamulla ennen ysiä, jotta olemme välttäneet retkikohteessa suurimmat ruuhkat. Tämä taktiikka on toiminut. Ollaan aina saatu auto parkkiin ja ihmisiä on yleensä ruvettu näkemään vasta pari tuntia rektielyn aloittamisesta. Mutta sitten tähän ensimmäiseen retkikohde-esittelyyn. Eli Linlon ulkoilualueeseen. Linlon ulkoilualue sijaitsee Kirkkonummella aika lähellä Porkkalanniemeä ja on Kirkkonummen omistama ulkoilualue. Linlo on saari, johon pääsee kävelysiltaa pitkin Linlon venesatamasta (pa...

Tämä ruoka on kuulunut meidän talouden aikuisten vakioruokiin, mutta jostain syystä sitä ei ole ikinä aiemmin alamittaisille tarjottu. Tämän koronakurimuksen seurauksena on pitänyt kuitenkin miettiä uusia ruokia, jotta ei koko ajan pyöritettäisi niitä samoja. Niinpä tämä pasta päätyi kokeiluun ja meidän aikuisten suureksi yllätykseksi oli suorastaan hitti. Jopa alamittaisista hitain=nirsoin pisteli lautasen tyhjäksi ennätysvauhtia + otti lisää. Olemme hieman hämmentyneitä. kuva ei kyllä tee oikeutta.... Mutta mitä siihen sitten tulee? Herkkusieni-pinaattipasta 1 sipuli 1 valkosipulinkynsi 200g tuoreita herkkusieniä viipaloituna n. 0,75 dl aurinkokuivattuja tomaatteja pilkottuna 1 pakastepinaattipussi 200 g ranskankermaa n. 50 g parmesaania raastettuna n. 1 tl suolaa mustapippuria maun mukaan (sekä spagettia ja n. 0,5dl auringonkukansiemeniä) Kuullota sipulit öljyssä ja lisää herkkusienet sekaan. Paista, kunnes sienet ovat pehmenneet. Lisää mukaan aurinkokuivatut to...

On ollut kiva pitkä viikoloppu. Tosin havaitsin, että näköjään näin ilman alamittaisia talossa + ilman töiden tekemistä tulee maattua sohvalla aivan liikaa. Lopputulos, selän lihakset ovat kipeät... Kipeät niin kuin oisin harrastanut jotain lihaskuntoa, jota en ole tehnyt ainakaan 5 päivään....  No, pitää tässä tänään vetreytellä niitä. Meillä ei ollut tänäkään vuonna rairuohoa tai ohraa kasvamassa. Tykkään kyllä kasvattaa asioita, mutta yleensä haluan kasvatetuilla asioilla olevan jonkin pitempiaikaisen funktion. Ja rairuohon funktio on kovin lyhytaikainen. Rairuohon sijaan tänä vuonna istutimme palmusunnuntaina yhden alamittaisen kanssa narsissit ruukkuihin + samalla kylvimme basilikan siemenet. Ja tadaa, basilika iti ja siinä ne nyt ovat miniversioina. Tänään aamulla kävimme Papun kanssa myös puutarhahommissa. Otimme tuijat pois suojahupuistaan (olivat ehkä aavistuksen turhat tänä vuonna. Epäilen, ettei tuijien alla oleva maa ollut missään vaiheessa jäässä...) ja yritin ...

Vieläköhän joku seurailen täällä? Blogitauko (joka ei ollut etukäteen suunniteltu) kesti näköjään lähes 4 kk. Mutta nyt on taas alkanut tuntua siltä, että haluan kirjoittaa ja on jotain kirjoitettavaa. Ja ehkä taas aikaakin sille. Mietiskelin eilen ja tänään niitä asioita, jotka tämän koronakurimuksen keskellä ovat hyvin (itselläni oikeasti lähes kaikki asiat ovat oikeasti hyvin. Töissä ei varmasti tule lomautuksia tänä keväänä. Töitä on ja ne hoituu, nooh, jotenkin. On koti, jossa riittää seuraa päivisin jne jne jne. Mutta toki tämä eristäytyneisyys silti jollakin tasolla vaikuttaa. Vaikkakin mun luonteellani tämäkin on nyt vain asia, joka on tullut eteen ja sen kanssa eletään ja selvitään) Niin, mutta mikä on parasta juuri nyt? Ihana aamuaurinko Linnut laulavat metsässä, on rauhallista. Liikenteen ääntä ei juuri kuulu. Nytkin terassin oven raosta kuuluu vain lintujen sirkutusta. Mieli lepää Papu , jonka ansiosta tänäänkin olen sinne metsään kävellyt klo 07.10. Papu, joka ede...