Pientä elämää

Tänä vuonna meidän porukka vietti jouluaattoa meillä kotona. Yhteensä meitä oli illan aikana 15 henkeä. Kaikki tosin eivät yhtä aikaa. Meillä on iso ruokapöytä, mutta ei niin iso, että kaikki mahtuisivat siihen kerralla. Niinpä tänä vuonna naapurin terassipöytä muutti jouluna ajaksi olohuoneeseen. Lounaaksi söimme tänä vuonna riisipuuroa. Tällöin meitä oli vielä vähän, eli 6 henkeä. Mahduimme vielä kaikki yhden pöydän ääreen. Illalla ruokapöytä muutti muotoaan lakanan avulla. Meidän talous ei omista yhtä ainutta isoa pöytäliinaa, joten hankin hieman uusia lakanoita... Yhden hengen lakana oli juuri sopiva meidän ruokapöytään ja tuplalakanasta riitti terassipöydällekin peittoa. Sekaan hieman joulupalloja, pallokynttilöitä ja tulppaaneja. Tänä vuonna käytimme myös kankaisia lautasliinoja, jotka hurauttelin äidin kanssa saumurilla yksi viikonloppu. Jouluruokana toimivat tänä vuonna alkupalapöytä, joka koostui salaateista, kaloista ja leivistä. Pääruoaksi söimmekin pihviä ja uun...

Kuulun niihin ihmisiin, jotka toivovat talvelta lunta. Tämä talvi ei siis ihan ole vastannut toistaiseksi mun talviodotuksiin. Jos lunta ei voi saada, on seuraavaksi paras vaihtoehto pieni pakkanen ja auringonpaiste. Niin, että ulkona ollessa nenänpää ja posket tulevat punaiseksi. Niin, että ulkona pitää siristellä silmiä. Niin, että voi ihastella, kuinka kaunis luonto onkaan. Tänään oli juuri sellainen päivä. Kävinkin nauttimassa tänään valosta kävelemällä 1½ tunnin lenkin (ja juoksinkin ihan vähän, mutta siihen hommaan vaatetusta oli aivan liikaa). Ihanan valoilmiön lisäksi tähän lenkkiin vaikutti myös lukema, minkä vaaka aamulla näytti. Nyt pitäisi siis saada joulukilot kuriin. Mietin kävellessä seuraavan viikon ajalle, jokaiselle päivälle jonkin (edes pienen) liikunnan. Katsotaan, kuinka käy. Itsekuri tässä asiassa ei edelleenkään ole mun vahvuus. Päätin myös pyrkiä ohittamaan karkkikiusaukset, joita jouluna tähän talouteen ilmaantui useampia.

Viimeiset kolme joulua ovat kuluneet muualla kuin kotikotona. Kotikotona joulupäivän perinteisiin kuului joululounas isolla porukalla. Käytännössä lounaspöydässä oli jämiä jouluaatolta (kaikkea tehdään jouluaatolle niin reilusti, että siitä myös riittää joulupäivälle). Kolmen viimeisen joulun perinteet ovat kuitenkin olleet hyvin erilaisia. Enemmän omannäköisiä. Kaikkina näinä kolmena jouluna olemme joulupäivänä tehneet pizzaa. Väen määrä on vaihdellut ja pizzat ovat olleet joko lounaaksi tai illalliseksi. Pizzoja on kuitenkin leivottu ja niitä on aina ollut useampi kuin yksi. Toinen perinne on mäenlaskeminen joulupäivänä. Tänä vuonna lumitilanne ei ihan antanut siihen mahdollisuutta... Siispä tänä vuonna tyydyimme ensin päiväkävelyyn tässä lähistöllä ja illalla hurautimme vielä autolla keskustaan. Ensin kävimme kurkkaamassa Huvilakadun taloyhtiön tekemää joulukalenteriseinänä Huvilakujan puolelta. Idea on kerrassaan hyvä ja ikkunat olivat kivoja. Huvilakujalta kävelimme ...

Täällä on ollut aamulla käynnissä viimeiset (tai no melkein viimeiset) jouluvalmistelut. Punajuuret kypsyvät uunissa huomista salaattia varten. Voitaikinaneliöt odottavat täyttämistä. Pöytä on koristeltu iltaa varten. Illalla tulee naapureita ja ystäviä kylään, herkkuja syödään siis jo tänään. Huomista varten on etsitty uuniriisipuuron ohje. Ja muuten joulu alkaakin olla valmis. Rauhallinen, mukava olo. Huomenna ei ole aamulla kiire minnekään. Lapsoset saapuvat ja yhdessä syödään riisipuuroa (sillä oletuksella, että se onnistuu). Illan mittaan väkimäärä lisääntyy ja yhdessä syödään ruokaa pitkän kaavan mukaan. Tosin ilman niitä varsinaisia jouluruokia tänäkin vuonna. Tänään on edessä vielä ystävän näkeminen ja jo perinteiset (toinen kerta, perinne siis :)) jouluteet. Iltapäivällä vielä siivoillaan kaikki ylimääräiset tavarat pois ja koristellaan toinenkin pöytä. Joulukalenterista paljastuu huomenna aarteenetsintä. Vihjeet kirjoitetaan siis vielä tänään  + piilotellaan ...

Mutta lopputuloksiin nähden, tehtiin onneksi muutakin... Loman kunniaksi sunnuntaiaamu aloitettiin pitemmän kaavan aamupalalla. Olin edellisenä iltana laittanut pataleipätaikinan (resepti löytyy täältä ) nousemaan ja aamulla saatiin sitten iloita tuoreesta leivästä. Lisäksi pöytään päätyi avokadoa, pekonia, paistettuja munia sekä illalliskutsujen vieraiden tuomaa käpykakkua. Aamupala-aika tosin venyi sen verran myöhäiseksi, että brunssihan se käytännössä oli. Ja tälllä brunssilla selvisikin pitkälle iltaan. Päivän aikana kokosin ja koristelin myös kuusen. Joulu on ihan pian täällä :). Ja paketoin myös kasan lahjoja. H pesi myös ikkunat. Pihalta päin. T-paitasillaan. Joulukuu ja ulkona +10 C. Hämmentävää. Mutta niin ne leipomiset. Ensinnäkin mun piti leipoa viimeiset piparit. En leiponut, koska unohdin ottaa taikinan ajoissa sulamaan. Sitten mun piti tehdä saaristolaisleipää. Unohdin ostaa lauantaina hiivan, joten menin oikein erikseen hakemaan sitä. Satuin sitten ostamaan s...

Näin joulun alla olen havainnut omistavani monta ihanaa ystävää. Ja olenkin näistä ystävistä aika montaa nähnyt viime aikoina. Joulukahvittelua on siis tullut harrastettua paljon. Tosin kertaakaan en ole kahvia juonut, mutta teetä ja glögiä on tullut nautittua paljon. Stockmannin 8. kerroksen  Fazerin kahvila ilahdutti monipuolisuudellaan. Avokado-kanaleipä oli aivan mielettömän hyvä. Mukavaa oli myös löytää Sellosta kerrankin viihtyisä kahvila Espresso House . Asiakasmääristä päätellen tämä kahvila myös pysyy pystyssä jonkin aikaa. Ja keskustasta löytyi hassu pieni Natural Flavour Tea House, jossa nautimme teetä ja söimme mykyjä (dumblings). Mykyt maistuivat sen verran hyviltä, että taidanpa poiketa tähän Aikatalossa sijaitsevaan paikkaan uudestaankin. Nämä useammalle illalle osuneet tee- ja glögihetket saivat kyllä viimeiset työviikot tuntumaan niin paljon helpommilta. Koska illoille oli kivoja suunnitelmia, ei iltoja voinut käyttää yksinomaan kokeiden korjaamiseen ...

Näin joulukuun puolivälin kunniaksi päädyimme virittelemään vielä viikonloppuna grillin kuntoon. Totesimme, että tässähän olisikin hyvä perinne: grillausta keskellä joulukuuta... Katsellaan, miten käy ensi vuonna :D. Tällä kertaa grillissä paistuivat pihvit ja sämpylät, joista sitten koottiin (kylläkin sisätiloissa) herkullisia hampurilaisia.  Sanottakoon näin, että grillaus ei näissä lämpötiloissa ollut ehkä suurinta herkkua. Lopputulokset sen sijaan upposivat jokaiseen.

Viikonloppuna oli taas kuukausittaisen brunssiryhmäkokoontumisen vuoro. Tällä kertaa brunssipaikaksi valikoitui kätevän sijaintinsa takia Kiila . Jos pitäisi kuvata Kiilan brunssia yhdellä sanalla, olisi se r u n s a s. Pöydästä löytyi useampaa salaattia, leipää ja leikkeleitä, munakokkelia (joka oli muuten harvinaisen hyvää), pekonia (juuri oikeanlaista: rapeaa siis), nakkeja, lihapullia, piirakkaa jne. En oikein keksinyt mitään, mikä olisi jäänyt puuttumaan. Juomista oli tarjolla teetä, kahvia ja mehua. Jälkkäripöytä oli pienoinen pettymys. Jälkkärit olivat ihan kivoja, mutta eivät erityisesti sykähdyttäneet meitä. Jälkkärit olivatkin brunssin huonoin osa. Mutta se ei kyllä mitenkään himmentänyt brunssia, vatsat tulivat jälleen täyteen. Kivaa Kiilassa oli se, että ravintolassa oli tilaa. Pöydät eivät olleet liian tiiviitä ja vaikka väkeä riittikin aika paljon, niin omassa pöydässä sai olla kohtuullisessa rauhassa. Positiviisena seikkana mainittakoon myös ikkunoista avau...

Tämä vuosi oli ensimmäinen varmaan tuota 20 vuoteen, kun en askarrellut joulukortteja. Kotikotona askartelin yleensä tammikuussa seuraavan joulun kortit. Sukulaisia oli aika paljon, joten meillä oli äidin kanssa aina kunnon korttipaja pystyssä. Omat joulukorttini näin aikuisena olen yleensä askarrellut loka- tai marraskuussa. Useampana vuotena askartelin kortteja yhdessä ystäväni kanssa. Joimme glögiä, söimme pipareita ja askartelimme. Ystäväni muutettua toiselle paikkakunnalle jäi tämä perinne harmittavaa kyllä. Tämänkin jälkeen kuitenkin askartelin kortteja useampana vuotena. Tänä vuonna en kuitenkaan jotenkin jaksanut. En jaksanut suunnitella sopivaa mallia eikä tuntunut, että olisi aikaa askarrellakaan. Niinpä päädyin raksaprojektin kunniaksi kokoilemaan sopivan asetelman harkoista, kanervoista ja lyhdyistä. Kuvan taisin ottaa jo lokakuussa ja testailin montaa eri hämärän sävyä. Loppujen lopuksi kuvaksi valikoitui hieman sinertävä hämy. Luntaa ei oltu tässä vaiheessa nähtykään...

Joulukoristeet ovat pikku hiljaa ruvenneet hiipimään esille. Tähti on ollut ikkunassa jo kauan ja tuonut vähän valoa tähän pimeyteen. Tänä vuonna etsiskelin kaikki kivat joulukortit, joita olin kerännyt vuosien varrella ja asettelin niistä joulukuusen seinälle. Yllättävän kiva idea helpolla toteutuksella. Mietin sitäkin, että joulukuusi olisi rakentunut postista saapuvista joulukorteista. Päätin kuitenkin laittaa ne toisaalle seinälle ja koota kuusen heti kerralla, kun hups, niitä säilöttyjä kortteja oli aika paljon...

Tänä vuonna innostuimme H:n kanssa ideoimaan oman joulukalenterin. Puhuimme lapsuuden jouluista ja siitä, kuinka kummankin kotikotona oli ollut itse tehty joulukalenteri, josta sitten joulukuun aamuina sai käydä hakemassa jonkun pienen yllätyksen. Aluksi yritimme löytää H:n kotoa vanhan seinälle ripustettavan taskujoulukalenterin. Kalenteri pysyi kuitenkin piilossa, joten rupesimme sitten miettimään omaa. Loppujen lopuksi idea sai tulta alleen pari vuotta vanhasta Kodin Kuvalehdestä. Ja niin syntyi papereita rullailemalla 24 kuusipuuta. Alkuperäisen ohjeen mukaan olisi kuulunut käyttää eri kokoisia lautasia, joilla leikataan paperista (tai pahvista) ympyröitä. Ympyrät sitten leikataan neljään osaan ja pyöritellään kartioiksi. Tälle idealle en kuitenkaan oikein lämmennyt. Ensinnäkin meidän lautaset on aika pieniä, tai sitten kuusipuut ovat todella pieniä... Ja mielestäni 90 asteen sektoreista ei kovin näppärästi kartiot synny. Siispä otin villalangan pätkän, jonka sidoin kynään. ...

Tosi lunta ei ollu täällä pääkaupunkiseudulla vaan kotikotona Pohjois-Pohjanmaalla. Sopivasti autoillessa pohjoiseen päin alkoi hillitön lumisade, joka ei kyllä ajellessa ihan hirveästi ihastuttanut. Paikan päällä olin kuitenkin toista mieltä. Nyt on tälle joulukuulle nähty ainakin kerran lunta. Ja olikin kaikki heti paljon valoisampaa. Toisen adventin puuhiin kuului myös lahjojen vaihtaminen. Tietenkään paketteja ei aukaistu vielä vaan nyt ne odottavat nätissä rivissä vaatehuoneen ylähyllyllä jouluaattoa. Myös jouluun kuuluvia ruokia tuli maisteltua. Lanttulaatikko ja savukala päätyivät nimittäin ruokapöytään meidän vierailun kunniaksi jo nyt. Aamupalaa syödessäkin sai nauttia talvesta ja luonnosta. Aamupala nimittäin kului tiiraillessa lintulaudalla taituroivaa oravaa. Harmillista kyllä, puhelimella ei kovin tarkkaa kuvaa kurresta saanut.

Nyt se sitten on. Joulukuu. Jotenkin se kuitenkin hiipi salavaivihkaa. Ja ei t o d e l l a k a a n tunnu siltä, että reilun kahden viikon päästä tässä taloudessa joululomaillaan. Ihan hieman kauhistuttaa se ajatus sitä ennen olevasta koesumasta sekä joulujuhlan valmistelusta. Mutta ei pidä ajatella liikaa, hyvin ne sujuu. Ja sitten on kuitenkin ihastuttava joululoma. Ensimmäisen adventin kunniaksi virittelin  sunnuntaina jouluradion soimaan ja kaivelin talouden tyhjennyttyä (harrastuksiin, synttärijuhliin jne) paketointitarvikkeet esille. Siinä joululauluja kuunnellessa ja teetä juodessa (sekä flunssaa parannellessa) suurin osa joululahjoista päätyikin jo paketteihin. Hyvä niin, koska joulukuun alun kunniaksi olin exäni kanssa teellä ja samalla kummilapsilahjoja hoidettiin eteen päin. Ikävä siis olisi ollut, jos kyseiset paketit eivät olisi olleet vielä valmiita. Tänä vuonna hankin joulupaperit (vanhojen lisäksi) Ikeasta ja jotenkin tykästyin Ikean värimaailmaan. Sopivan h...

Ei, tämä postaus ei sisällä leipäjuuston ohjetta. Koska leipäjuustohan kuuluu tehdä tuoreesta maidosta, joka otetaan maitotankista ei purkista. ...ja koska en myöskään todellisuudessa ole koskaan itse tehnyt leipäjuustoa. Olen maatilalta (lypsytila) kotoisin ja lapsuudessani leipäjuusto oli oleellinen osa varsinkin juhlia. Myös silloin, kun kummini tulivat kyläilemään, oli meillä aina tarjolla leipäjuustoa (ilmeisesti kummini tykkäsivät myös tästä herkusta). Meillä tehtiin itse leipäjuustoa ja tekemiseen osallistui niin isä kuin äiti. Ja kumpaakin tähän hommaan tarvittiinkin. Isä laittoi leipäjuuston alulle ja muotoili sen kiekoksi. Äiti huolehti paistamisesta, jossa isä tosin oli usein mukana. Meillä leipäjuusto paistettiin aina sähköuunissa, mutta jo sekin vaikutti suhteellisen vaaralliselta hommalta eikä aina palovammoilta vältytty. Lapsena pidin leipäjuustosta eniten tuoreena, hieman lämpimänä. Jälkkärinä sen narskuva olemus ei niinkään ollut mieleeni. Vanhemmiten tämä herkku o...