Pientä elämää

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän näköjään haluaa ympärilleen erilaisia perinteitä. Selkeästi tuttua ja turvallista aivoille. Tärkeäksi olen kokenut myös pitää kiinni nimenomaan sellaisista perinteistä, jotka tuovat itselleni hyvää oloa (ja mielellään toki muillekin). Olen jo vuosia sitten päätynyt siihen, etten tee asioita vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Jos jonkun asian tekemiseen ei ole muuta hyvää syytä, niin se on parempi jättää tekemättä. Mutta siis asiaan. Viime viikonloppuna meillä oli perinteinen glögi-ilta ystäville. Tämä oli jo viides perättäinen vuosi, kun glögikattilat olivat kuumana, pöydässä oli erilaisia syötäviä ja kasa ystäviä vietti iltaa yhdessä. Tänä vuonna saimme vieraaksi myös muutaman ihanan ystävän, jotka eivät aiempina vuosina olleet paikalle päässeet. Olipa ihanaa nähdä jälleen. Tänä vuonna glögeilemässä (tosin ilman glögiä) oli myös Papu Papunen, joka toki muutti illan luonnetta hieman. Illan emäntä esimerkiksi suhautti muutaman kerran illan ai...

Tänä vuonna vietimme juhannusta kahden perheen poppoolla pääkaupunkiseudulla. Juhannuksen viettäjät olivat iältään lähes kaikkea mahdollista 10 ja 58 vuoden väliltä. Syötiin, kisattiin juhannusolympialaisissa ja vietettiin aikaa yhdessä. Papulle tämä oli samalla 24h ulkona -haaste (isäntäväessämme oli koira-allergikkoja, joten riskejä ei haluttu ottaa, vaikka villakoira allergisoikin vähemmän kuin monet muut koirat). Suurimman osan ajasta kyllä me kaikki muutkin olimme ulkona, mutta toki sisällä piipahdeltiin hakemassa erinäisiä tavaroita. Papulle juhannus oli myös ensimmäinen kokeilu teltassa nukkumiseen. Ja sehän sujui mainiosti. Papu nukkui lähes koko yön kiltisti omalla tyynyllään ja vasta aamuyöstä hiipi meidän muiden kainaloihin. Lisäksi tämä oli ensimmäinen yö Papun historiassa, kun hän ei herättänyt allekirjoittanutta keskellä yötä/aamuvarhaisella ulkona käymistä varten. Jo toisena vuonna peräkkäin olemme juhannuspäivän aamuna hoitaneet aamupalan ulkona paistetuilla let...

Tänä vuona vietimme glögijuhlia jo neljättä kertaa, tällä kertaa tosin uudessa osoitteessa. Vieraslista on vuosien mittaan vaihdellut suuresti ja ajankohtakin on hyppinyt ympäri joulukuuta. Tänä vuonna glögiä keiteltiin jo joulukuun alussa. Joinakin vuosina on glögi-iltoihin kuulunut jotain ohjelmaakin (mm. pakohuonepeli: Pako lastenhuoneesta), mutta tänä vuonna pääpaino oli ihan vain glögissä ja seurustelussa. Ja lisäksi oli ihan pienen pieni musavisa (joukkueittain vieraiden tehtävä oli arvata, mikä kappale on kyseessä pelkän alkusoiton perusteella). Glögikattilat höyrysivät hellalla ja vieraat tulivat ja menivät. Glögeinä tarjoiltiin sekä tummaa että vaaleaa. Tumma oli ihan kaupan purkista, mutta vaalean keittelimme itse. Vaalea glögi Glögipohja: tilkka vettä 2 dl sokeria 1l omenamehua 2-3 kanelitankoa maun mukaan neilikkaa(kuivattuna) maun mukaan tähtianista(kuivattuna) Laita kattilaan pieni tilkka vettä ja  sokeri. Kiehautetaan nin, että sokeri liukene...

...niin, että millä? Kakulla, joka ulkonäön perusteella yhteistuumin ristittiin koiranoksennuskakuksi. Ja siltähän se siis juurikin näytti. Mutta ei se mitään, teemana oli Halloween, joten koiranoksennuskakku sopi teemaan kuin nenä päähän. Aamulla kakkua leipoessa iski mieleen uhkakuva kakun ulkonäöstä. Jos, tuota kakku on littana kuin mikä (ok, vuoka oli ehkä hieman liian iso halkaisijaltaan) ja sen päälle ripotellaan vaahtokarkkeja ja valkosuklaata ennen uuniin menoa, niin eihän siitä voi seurata mitään kovin nättiä... Mutta hei, se oli hyvää. Yltiömakeaa, mutta hyvää. Ei kuitenkaan niin hyvää, että tekisimme sitä uudestaan. Tosin itse 10-vuotias ihastui makeuteen sen verran, että ilmoitti tekevänsä kakkua toistekin. Hmm... Tänä vuonna Halloween olikin poikkeuksellisen paljon esillä meidän perhesekamelskassa. Osa Halloween-discoili, osa sotki itsensä tekoverellä ennen töihin menoa (naamoista tuli oikeasti ihan hienot). Lisäksi teemaan sopivasti pelattiin pakohuonelautapeliä (taa...

Karkaaminen juhannukselta + mökkeily = juhannus Saarenmaalla. Aika toimiva konsepti. Vietimme ystäväperheen kanssa pitkän viikonlopun keskellä ei mitään, Saarenmaan rauhallisissa tunnelmissa. Olimme vuokranneet mökin airbnb:n kautta ja nautimme siellä todellisesta rauhasta. Silloin tällöin, kuulimme auton menevän ohi ja välillä naapurin lehmien lehmänkellot kalisivat. Mutta siinäpä se, muuten äänimaisema oli lähinnä lintujen laulua. Ihanaa. Aamuisin oli aina hyvä sää. Hassua. Heräsin yleensä hieman ennen muita ja hiivin teekupin kanssa ulkoportaille paistattelemaan aamuaurinkoon. Niin rentouttavaa. Säät olivat lähes kuin Suomessa. Juhannusaaaton sää oli sateinen ja tuulinen (ei kuitenkaan myrsky) ja lauantaina sitten paistoi aurinko. Mutta kappas, Virossa juhannusaatto olikin vasta lauantaina, joten itse asiassa meillähän oli erittäin hyvä juhannusaattokeli :) Viikonlopun suurena teemana oli syöminen. Syötiin grilliruokaa, syötiin kalalounas, syötiin täytettyjä lettuja, syöti...

Viikonloppuna vietimme kesän grillijuhlia viimeistä kertaa tässä kodissa. Sää suosi ja pihalla tarkeni pitkälle iltaan. Grillijuhlien hengen mukaan lähes kaikki ruoka tuli grillistä (tai oli käynyt grillissä ja mennyt sitten uuniin odottelemaan syömistä). Tällä kertaa yritimme päästä valmisteluiden suhteen helpolla ja juhlapäivänä teimmekin vain ja ainoastaan nyytit (näihinkin kasvikset oli pilkottu edellisenä iltana) sekä käärimme herkkusienet (aurajuustolla) pekoniin. Edellisenä päivänä pilkkomisen lisäksi tein  mustikkamuffinsseja ja aiemmin viikolla olin tehnyt näkkäreitä. Näkkärit olivat menestys, eikä mikään ihme. Ovat nimittäin sen verran herkullista kamaa. Näkkäreitä tein tällä kertaa kahta erilaista. Gluteenitonta maissinäkkäriä sekä ruis-kauranäkkäriä. Kummassakin mukana myös runsaasti siemeniä. Valmistus oikeasti helppoa ja hummuksen kanssa järisyttävän herkullista. (kuvassa maissinäkkäri oikealla) Maissinäkkäri (1 pellillinen) 2 dl maissijauhoja 1,25 dl...

Eilen oli pyhäinpäivä. Aamulla matkatessani yhden alamittaisen kanssa voimistelukisoihin julkisilla kävimme keskustelua aiheesta, miksi osa kaupoista on kiinni. Siitä, ketä muistetaan pyhäinpäivänä ja miksi juuri silloin. Meillä ei varsinaisesti vietetä pyhäinpäivää niin kuin ei kovin montaa muutakaan pyhäpäivää. Halloweenin juhlimisenkin olin aikonut skipata tältä vuodelta (ensin tosin aiottiin järjestää naapuruston lapsille Halloween-disco, mutta aikapula iski). Iltasella ollessani kahdestaan kotona toisen alamittaisen kanssa ruvettiin sitten kuitenkin kaivelemaan ullakolta kertynyttä halloween-krääsää. Ja sitähän oli gröhöm yllättävän paljon. Niillä sitten somistettiin ruokapöytä illallista (joka syötiin kotiutumisajoista johtuen vasta 21.00. Väitimme olevamme Etelä-Eurooppalaisia viime aikojen lomamatkojen kunniaksi) varten. Siinä sitten tacojen seassa seikkailivat sulassa solussa pääkallot, kurpitsat ja hämähäkit. Seinällä roikkui hieman seittiä ja kynttilät valaisiva...

Kesäloman toisena päivänä sen keksin (ensimmäisenä vietettiin lakkiaisia, joten silloin ei ehtinyt ajatella mitään): tämä rouva haluaa myös tehdä täytekakun. Sellaisen täytekakun, joka on hieno päältä ja toivottavasti herkullinen sisältäkin. Ensimmäinen vaihe oli keksiä päivä, jolle kakun teen. Ensimmäinen vaihtoehto oli H:n syntymäpäivä, mutta lopulta tajusin sen tulevan liian pian. Lisäksi kakun valmisteluun helposti nakitettava lapsityövoima ei ole paikalla ennen kyseistä päivää. Piti siis siirtää. Lopulta päädyin siihen, että juhlimme tänä vuonna meidän ensimmäistä hääpäivää kakulla lasten kera. Paikalla on siis silloin ainakin 4 kakkua poskeen pistelevää ihmistä. Hyvällä tuurilla muutama muukin. Alusta alkaen päässä pyörivä idea oli, että kakun päälle tulee ainakin pikkumarenkeja (yksi alamittaisista halusi oppia tekemään marenkeja, joten loistava tilaisuus siihen), pensasmustikoita ja vadelmia. Ja kaikki muu olikin auki. Onneksi netin ihmeellinen maailma on pullollaan mitä er...

Tämän vuoden juhannus oli jälleen lapsijuhannus (kuten joka toinen vuosi tähänkin asti). Pari vuotta sitten vietimme kaupunkijuhannusta, mutta tällä kertaa pääädyimme olemaan perinteisiä ja suuntamaan mökille. Mökkiä emme omista, joten tällä kertaa sellainen vuokrattiin airbnb:n kautta (vasta tänä keväänä heräsin siihen, että totta kai mökkejäkin on saatavilla airbnb:n kautta). Tällä kertaa onnistuimme taktikoimaan ja välttämään ruuhkat välillä Helsinki-Mikkeli. Ilmeisesti tähän auttoi lähtö liikenteeseen perjantaiaamulla ja paluu sunnuntaiaamupäivällä. Sää oli hyvin juhannusmainen: suhteellisen kylmä, mutta vettä ei satanut kovin paljoa. Tämän juhannuksen parhaat palat olivat eri henkilöiden mielestä: vaahtokarkkien paistaminen nuotiolla, kalastaminen, hiljainen teehetki laiturilla, mökin yläparvi sekä aikaa nukkua. Myös raikas ulkoilma, saunominen ja uiminen (minä ja yksi alamittainen pääsimme veteen asti, muut skippasivat), habanerohaaste, letut pensasmustikoilla ja laut...

Aika tarkalleen 17 vuotta sitten juhlin omia lakkiaisiani. Muistikuvat päivästä ovat hyvin hajanaiset. Sää ei ollut kovin lämmin, mutta ei jäätäväkään. Tarjolla oli ainakin mansikkakakkua sekä ylioppilaskeksejä (nämä muista lähinnä siitä, että onnistuin jättämään vatsastani pienen palasen sokeripihtien väliin. Sokeripihdeillä pilkoin jostain syystä suklaata. Oli muuten viimeinen kerta...). Pöydässä oli varmaan myös voileipäkakkua. Ja varmasti aika paljon muutakin. Meillä oli pöydässä yleensä hieman enemmän kuin vähemmän. Lehdessä oli ollut julkinen kutsu (niin kuin lähes kaikilla ainakin meidän pikkupaikkakunnalla) ja kyläläisten lisäksi sukulaisia tuli ja meni. Tässä vaiheessa elämääni olin tuskallisen pihalla siitä, mitä haluaisin tehdä isona. Ajattelin hieman luokanopettajan uraa ja sinne hainkin (onneksi, onneksi, onneksi en päässyt). Pyörin ympyrää ja hain vähän sinne sun tänne. Ja niin, matematiikan ja fysiikan opettajan uraa en olisi tuolloin suurin surminkaan ajatellut itse...

"Meil on disko, disko, disko, mehudisko, disko, disko" Tai oli. Ja Tean Mehudisko-kappaleen lisäksi illan hitti oli vanha kunnon Macarena.  Alamittaisten kanssa järjestimme siis ikioman diskon, jonne saapuivat myös naapuruston muut lapset. Diskotunnelma saatiin aikaiseksi ripustamalla kattoon Tigerista ostetut diskovalot (pyörivät värikuviot katossa ja lattiassa) ja pistämällä pöytä koreaksi. Todellisuudessa nämä olivat kyllä helpoimmat tarjottavat ikinä: mehua, poppareita ja karkkia. Ja sitten se tärkein: kiemurapillit mehulaseissa. Spotifyyn tehtiin oma soittolista, joka sitten täydentyi illan mittaan. Loppujen lopuksi alamittaisten valinnat olivat suurimmaksi osaksi mun lapsuuden ja teini-iän hittejä. Maailma muuttuu hitaasti. Tanssilattialla vedettiin mitä hienoimpia muuveja ja kikatettiin. Kahden tunnin päästä alakerta oli täynnä hikisiä ja väsyneitä alamittaisia ja aikuisten pää oli kyllästetty macarenalla...  Helppoa (kiitos Tigerin) ja kivaa. Uutt...

Tänä vuonna vietimme H:n kanssa jouluaaton mun kotikotona lumen keskellä. Oli hieman pakkasta, pimeää ja sitä lunta. Säätila vaikutti kyllä erittäin ratkaisevasti joulutunnelmaan. Joulupöytä notkui herkuista, mutta onnistuin kerrankin pitämään järkevän linjan = överiähky ei vaivannut. Omaan kotiin palatessamme pidimme sitten tapanina toisen joulun. Meidän oman joulun. Silloin syötiin sitä ruokaa, mitä haluttiin (eli ei jouluruokaa niinkään). Istuttiin illallispöydässä pitkän kaavan mukaan ja nautittiin toistemme seurasta. Pöydässä meitä oli tällä kertaa 8 henkeä. Lohipastrami ja waldorfin salaatti upposivat suihin (paitsi nirsoimmalla lapsella) alkupalaksi. Pääruokana pihviä, valkosipuliperunoita sekä salaattia. Ja jälkkäriksi helppoakin helpompi pakastekakku (daim-versio tällä kertaa).  Lahjat jaettiin. Juteltiin. Tunnelmoitiin. Ja oltiin katsomatta ulos. Onneksi oli niin pimeää, ettei masentava sää näkynyt.

Sunnuntaifiilis. Talo on hiljainen. Yksi on treeneissä, yksi matsissa, yksi kaverilla, yksi museossa ja yksi kuskailemassa kahta ensimmäistä. Oma rauha. Jalassa villasukka, kantapään alla kylmäpussi, vieressä teekuppi. Sain NYCin reissulla ilmeisesti jonkin sortin rasitusvamman kantapäähän (liiallisesta kävelystä). Nyt töiden alettua tämä vamma on aktivoitunut uudestaan, merkittävästi. Töissä kovalla lattialla kävely ei ilmeisesti ole tehnyt oikein hyvää. Kokeilen vielä viikon omahoitoa ja sitten pitänee mennä lääkäriin. Tällä hetkellä hoitona on venyttely, kylmäpussin käyttö, lepo (vaikeinta...) ja sellaisten kenkien käyttö, jossa kantapää voi hyvin. Viimeinen on ollut haaste, koska missään kengissä kantapää ei oikein tuntunut nauttivan olostaan... Eilen kuitenkin löytyi sitten ne parhaat kengät: korkkarit. Niin, k o r k k a r i t. Olin etukäteen varma, että korkkarit ois huonoin mahdollinen ratkaisu, mutta eilen selvisikin, että asiahan on päinvastoin. Kantapää suorastaan nautti ...

Tänä vuonna syksyn saapuminen pääsi ehdottomasti yllättämään. Väittäisin, että niistä yhdeksästä aiemmasta syksystä (mihin tämä aika oikein vierii???), kun olen opena aloittanut koulun elokuussa, ei yksikään ole ollut näin kylmä ja sateinen. Melkein poikkeuksetta olen aloittanut ensimmäiset työpäivät mekoilla tai kesähousuilla. Nyt on pitänyt olla oikeasti pitkät housut ja pitkähihainen paitakin töissä. Ennen syksyn saapumista ehdittiin kuitenkin oikeasti nauttia vielä kesäpäivistä. Viimeiset viikot eivät ehkä olleet kovin lämpimät, mutta aurinko ainakin paistoi. Ehdimme nauttia kesäpäivistä Turun suunnalla. Kuunnella laineiden liplatusta laituriin. Ihastella tähtitaivasta. Yrittää tutustua Turun suunnan lehmiin (ne ei oikein lämmenneet meille), nauttia ystävien seurasta. Nauraa, laulaa, nukkua liian vähän. Ja mikä fiilis on mökkeillessä hipsiä aamulla rantaan (ei, en mennyt uimaan. Vesi oli h y i s t ä.). Viritellä muurikka lämpenemään ja katsella vierestä, kun herkkuaamiainen v...

Viikonloppuna vietettiin yhden alamittaisen synttäreitä. Synttärivieraat olivat juhlakalun toivomuksesta tällä kertaa pääsääntöisesti aikuisia (ja yksi koira). Teemaksi päivänsankari valikoi Halloweenin ja pöytä katettiinkin sen mukaiseksi. Pöytää koristivat hämähäkit ja kummitukset. Hämähäkki oli myös kutonyut verkkonsa kakun päälle ja kummitukset olivat päätyneet kippoon syötäväksi.  Lisäksi tarjolla oli pikkupizzoja ja juustotarjotin.  Harkitsin myös kurpitsan kaivertamista, mutta flunssainen olo iski viikolla sen verran päälle, että päätin hylätä sen ajatuksen. Ihan hyvä veto, tekemistä riitti näissäkin leivonnaisissa ihan sopivasti.

Jo pitkä viikonloppu tekee tässä vaiheessa kevättä erittäin erittäin hyvää.  (Jopa minä, joka en yleensä ole väsynyt töihini, alan tässä vaiheessa todella kaivata lomaa...). Lisäksi viikonloppua ei tee ollenkaan huonommaksi se, että voi herkutella luvan kanssa. Eikä se, että ehtii nähdä ystäviä. Eikä se, että ilmakin on ollut suhteellisen suosiollinen. Eikä se, että on saanut syödä grilliruokia kahtena iltana. Tässä vaiheessa viikonloppua ei edes haittaa se, että perjantaina herättiin aikaisin, jotta H ehti raksalle. Ja tänään herättiin aikaisin, koska ensimmäinen alamittaisista heräsi klo 05.50... Tämä ensimmäinen kyllä nukahti uudestaan, mutta sitten ehtikin herätä jo seuraava.  Eikä viikonloppua huononna sekään, että tänään tavataan lisää ystäviä ja suunnataan teemabileisiin. Tähän väliin on pakko todeta, kuinka onnekas sitä onkaan, kun on ympärillä paljon eri ikäisiä ihmisiä, joiden kanssa on hyvä viettää aikaa. Tämän viikonlopun ansiosta jaksaa vielä painaa vi...

Tänä vuonna marraskuu pääsi yllättämään salakavalasti. Sen verran salakavalasti, että villasukkaprojekti pitää tosissaan saattaa loppuun ja parit kokeet pitäisi ihan oikeasti tehdä oppilaita ilahduttamaan...  Kuten yllä olevasta kuvasta voi nähdä, myös auringonpaistetta on ollut tässä marraskuussa. Hyvä niin. Alkavan marraskuun kunniaksi tuli myös vietettyä Halloweenia. Tämän vuoden halloween-asuvalmisteluihin kuului niin tylliä kuin repeytynyttä villapaitaa (pienellä lisärepimisellä). Meikki rakentui seuraavilla välineillä ja hiuksetkin saivat oman lisävärinsä niin hopeasta kuin punaisesta. Loppujen lopuksi oli kasassa jonkinlainen elävä kuollut (sillan alta löytynyt sellainen vaatetuksesta päätellen). Myös silmät olivat aika spookyt... Tämän marraskuun olen ajatellut pyhittää lukemiselle sekä teen juomiselle (kumpaakaan näistä ei voi tehdä liikaa). Niinpä liityin myös facebookissa Lukuhaasteeseen . Ja vielä marraskuun kunniaksi kuva siitä, kuinka auringonpaiste vaik...