Pientä elämää

Menneeseen vuoteen mahtui paljon tapahtumia. Kuvia selatessa muistin paljon sellaisia asioita, mitkä mun huonolla muistilla olikin jo päässyt unohtumaan... Vuosi 2012 otettiin vastaan juhlimalla samalla ystäväni kolmekymppisiä. Tammikuussa töissä meni paljon aikaa ja elämä tuntuikin keskittyvän paljon muun muassa kokeiden korjaamiseen... Säät myös vaihtelivat aika rutkasti. Välillä satoi vettä, jotta jouduin kaivamaan kumpparitkin esille. Sitten tulikin hienot pakkaset, jolloin oli hyvä kuvailla. Ja lopulta lunta oli niin paljon, että pystyi laskemaan mäkeäkin. Helmikuussa sitten olikin pakkasta jo hieman enemmän. Alennusmyyntitalvikenkäni pääsivät käyttöön (ja olivat (ja ovat) lämpimät). Kävin kuvailemassa Helsingin yötä, vietin blini-iltaa ystävien kanssa, join paljon teetä ja täytin 30. Juhlimme myös hyvän ystäni häitä. Maaliskuussa juhlittiin suloisen kummipojan O:n ristiäisiä. Opettelin tekemään sushia. Kävin ystävän kanssa viettämässä talvipiknikkiä, testailin uus...

Lauantaina olin ystäväni L:n kanssa shoppailemassa keskustassa. Tosin taidettiin loppujen lopuksi viettää ravintoloissa/kahviloissa enemmän aikaa kuin kaupoissa.... Ilmiselvä vanhuuden merkki... Ja mitä me sitten syötiin? Lounaalle suuntasimme sisustuskauppa Nudgen yhteydessä sijaitsevaan Rullaan. Rullat ovat sormin syötäviä täytettyjä riisipaperirullia. Vähän niin kuin sushin sukulaisia, mutta ei sitten kuitenkaan. Täysin erilaista kuin, mitä olen koskaan syönyt. Rullat olivat hyviä, tosin joihinkin olisin kaivannut hieman enemmän mausteita. Söimme kummatkin neljä rullaa (ja joimme muuten todella hyvää skumppaa), joka oli aika sopiva määrä "alkulounaaksi". Rullat täyttivät ja nälkä lähti, mutta vatsaan jäi kuitenkin vielä hieman tilaa. Seuraavaksi suuntasimme Théhuoneeseen , jossa joimme kannullisen teetä ja söimme muutamat bruschetat. Tämän jälkeen oli tarkoitus käveleskellä Fredalla ja käydä muutamassa sisustuskaupassa. Mutta kuinka ollakkaan, Fredan Kakkugalleria...

Kuinka hyvä onkaan olla kotona. Omassa kodissa. Kotikotonakin on kivaa, mutta ei ole silti oman kodin rauhan voittanutta. Huristelin eilen takaisi pääkaupunkiseudulle ja heitin samalla hyvästit kuuraisille puille ja koville pakkasille. Vähän teki tiukkaa, kun täällä melkein satoi vettä... Onneksi tänään oli jälleen pakkasta sitten enemmänkin. Laskeskelin ajellessa, että ajoin 7 päivän aikana yhteensä 1600km... Aika paljon. Ei ihme, että eilen kotiin päästessä särki niin hartioita kuin jalkojakin. Mikä ihana teko syy siis laittaa sauna päälle. Täällä pääkaupunkiseudun vedessä on muuten jotain poikkeavaa verrattuna kotikodin veteen. Kotikotona mun hiukset oli pientä latvojen kääntyilyä lukuunottamatta suorat. Täällä kiharat iski heti ekan pesun jälkeen. Hämmentävää. Toinen hämmentävä seikka on mun lyhentyminen tänne tullessa. Kotikotona olen vaikkapa kaupassa käydessä pitkä. Täällä en... Kenties tänne etelään matkatessa kutistun aina hämmentävästi ja hiukset kihartuvat. Käväisi...

Tähän jouluun on mahtunut mielettömiä pakkasia, hienoja auringonpaisteita, kuuraa ikkunoissa ja puissa, hautausmaavierailu, paljon syömistä, kummityttöjen kanssa hengailua, sukkien kutomista, kirjojen lukemista, pitkiä yöunia, ajattelua, mukavia lahjoja, riemastuneita ilmeitä. On ollut kerrassaan onnistunut joulu. Ja onnellista on, että loma jatkuu vielä. Mukavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille :)

Tällä viikolla olen ollut paljon menossa. Olen käynyt ystävillä kylässä, katsomassa lentopalloa Korsossa (eksynyt autolla Korsossa...), tavannut ystäviä muutenkin. On ollut mukava, mutta kiireinen viikko. Töissä myös kokeiden korjaaminen kuormitti aika paljon viimeisen viikon aikana. En halunnut viedä kokeita kotiin vaan pyrin korjaamaan niitä töissä joka välissä. Pääsääntöisesti tämä onnistuikin. Lisäksi sain ystäviä myös vieraiksi. Ystäväni T:n kanssa vietimme glögi-iltaa (moneskohan glögi-ilta tämä olikaan tälle syksylle... :)), juttelimme antaumuksella ja söimme kinkkupiirakkaa. Tänään kylään saapui ystäväni J, jonka kanssa pidimme kinkkupiirakkarääppiäiset. Ja joimme sitä glögiä. Ja juttelimme antaumuksella. Kinkkupiirakka oli uusi kokeilu (vaikkakin hyvin perusresepti) ja siitä tuli aika hyvää. Jaan siis reseptin teidänkin kanssa. Kinkkupiirakka pohja: 100g voita 2 dl vehnäjauhoja 1 dl juustoraastetta 2 rkl vettä 1/4 tl suolaa Nypi voi, jauhot ja juustoraaste muru...

Huomenna on sitten vuoden 2012 viimeinen työpäivä. Kerrassaan omituista. Olen silitellyt joulujuhla-asua ja etsiskellyt juhlakenkiä ja ihmetellyt, kuinka huomenna voi olla jo joulujuhlapäivä. Vastahan oli elokuu ja joka ikinen asia niin levällään kuin vaan voi olla. Vastahan oppilaat tulivat kouluun ja tutustuin uusiin työkavereihin ja vaihdoin kuulumisia vanhojen kanssa. Ja nyt olen monta ystävää rikkaampi, syksyn työt on käytännössä tehty, kevään suunnittelu on aloitettu ja joululoma on jo ihan täällä. Mieletöntä. Tänä vuonna onkin ensimmäinen joulu 12 vuoteen, kun en vietä joulua exäni kanssa. Sekin on uutta ja erilaista. On ehkä hieman eri asia viettää joulua näin kolmekymppisenä "yksin" kuin lukioikäisenä. Muuten joulu tuleekin sujumaan suunnilleen samoin perintein kuin tähänkin asti. Menen kotikotiin, joulusaunon, syön itseni ähkyyn, käyn hautausmaalla, ihastelen kynttilämerta, käyn istumassa iltaa sisareni perheen luona, vietän aikaa kahden kummilapsistani k...

Lauantai oli jälleen brunssipäivä. Jälleen ystäväni P:n kera. Erinäisistä käytännön syistä päädyimme brunssille Ruoholahteen Dylan Milkiin . Dylan Milk kuuluu loogisesti Dylan-perheeseen ja olikin (tähän mennessä) viimeinen testaamatta ollut Dylan. Dylan Milk on avattu käsittääkseni lokakuun lopussa ja ilmeisesti suuri yleisö ei ole tätä brunssipaikkaa vielä löytänyt. Syöjiä oli meidän kanssa yhtä aikaa paikalla ehkä 20 henkeä. Ja reilusti reilusti enemmän olisi mahtunut. Eipähän tarvinnut pahemmin jonotella :). Dylanmaiseen tapaan paikasta löytyi jälleen liitutauluille raapusteltuja tietoja, hyviä hyviä salaatteja, (lämpimiä!) leipiä, hedelmiä, jälkkäriä, kahvia/teetä, mehuja jne jne jne. Tarjoilut olivat oikein hyvät, kaikkea oli riittävästi ja ei oikeastaan mitään valitettavaa. Pöydät olivat paikassa myös sen verran harvassa, että vaikka kaikki pöydät olisivat olleet varattuja, ei siltikään olisi ollut kovin ahtaan tuntuista. Tykkään.

Tänään suuntasin ostamaan viimeisimpiä joululahjoja Tapiolaan (olen viime aikoina jotenkin löytänyt uudestaan jälleen Tapiolan. Siellä tuntuu olevan vähemmän väkeä kuin Sellossa ja kaupat sopivasti toisissaan kiinni). Tosin loppujen lopuksi kahdesta puuttuvasta lahjasta hankin toisen ja lisäksi muutamia itselleni.... Kukapa muu voiskaan paremmin tietää, mitä tarvitsen (tai en pakosta tarvitse, mutta haluan) :D. Omat lahjani näyttivät tältä, ja kaikki otan käyttöön ennen joulua... Useammassa blogissa esillä olleet La case de cousin paulin lamput päätyivät myös tähän kotiin. Pienen värkkäämisen jälkeen ne päätyivät makkariin, jossa keltaiset pallerot tuovat sopivasti piristystä muuten harmaasävyiseen huoneeseen. Desigualin mekkoa harkitsin kauan ja hartaasti. Periaatteessa en tarvitse uutta mekkoa, mutta toisaalta tämä mekko käy loistavasti joulujuhlaan, jouluaterialle sekä mahdollisiin muihin tuleviin talvijuhliin. Ja kaiken lisäksi se oli viimeinen kappale ja juurikin sopivan kokoi...

Eilen kävin ystäväni J:n kanssa laulamassa Kauneimpia joululauluja. Jos jolutunnelmaa ei ole tahtonut löytyä, niin Kauneimmat joululaulut -tilaisuus, on sen aina tuonut. Tänä vuonna joulutunnelma pääsi vaivihkaa jostakin hiipimään muhunkin, joten tunnelmaa ei tarvinnut Kauneimmista joululauluista tänä vuonna erityisesti etsiä. Mutta tokihan tuli taas vähän enemmän jouluinen mieli. Kauneimmat joululaulut ovat kuuluneet mun jouluperinteisiin varmaan aina. Veikkaisin, että ensimmäisen kerran olen käynyt laulamassa joululauluja kirkossa jo ennen kouluikää. Ala-asteella kävin ainakin joka vuosi äidin kanssa laulamassa joululauluja ja sen jälkeen joka vuosi ystävien tai muiden tuttujen kanssa. Opiskeluajalta on hieman muistot hukassa. Saattaapi olla, että pari vuotta on jäänyt väliin. Silloin oli aina säätämistä aikataulujen kanssa. Menin jotenkin tosi monesti ristiin tilaisuuksien kanssa. Täällä en ehtinyt ja osa tilaisuuksista oli vasta, kun oma lomani oli alkanut. Kotikotona tilaisuu...

Olen käynyt muutaman kerran aiemminkin Fazerin brunssilla , mutta en ole näköjään koskaan siitä postannut. Nytpä siis. Lauantaina suuntasin ystäväni J:n kanssa Fazerille. Fiksusti olimme varannee pöydän etukäteen ja se kyllä kannatti. Koko ajan oli ihmisiä jonottamassa pöytiä. Fazerin brunssi ei pettänyt tälläkään kertaa. Olimme pois lähtiessä niiiiin ähkyssä. Illallakin oli vielä aika täysi olo.... Tällä kertaa brunssista löytyi erilaisia leipiä (aina niin herkullisia), muutamia salaatteja (muun muassa rosollia :)), leikkeleitä, kasviksia. Tarjolla oli myös riisipuuroa (emme kuitenkaan tätä maistaneet, koska laskeskelimme sitten olevamme ihan liian täynnä.). Ihania lettuja. Montaa erilaista kakkua. Juustoja. Smoothieta. Teetä ja kahvia. Tuoremehuja. Mitään emme jääneet kaipamaan eikä mistään ollut kyllä mitään valitettavaa. Oikein hyvä brunssi. Tämän kerran keskustelut pomppivat aiheesta toiseen. Keskustelut koskivat muun muassa joulua, töitä, junamatkoja, lumimyrskyä, Sveits...

Pitkään mietin, että kirjoitanko tästä aiheesta mitään. Aihe on kuitenkin jo erittäin erittäin henkilökohtainen. Mutta väliäkö hällä. Olen siis viimeiset 6 kuukautta opetellut elämään jälleen sinkkuna. Näistä kuudesta kuukaudesta tosin kolme asuin edelleen yhdessä nykyisen ex-puolisoni kanssa. Oli muuten mielenkiintoista määritellä silloin itsensä muille ihmisille. "Olen siis eronnut, mutta asun tulevan ex-puolisoni kanssa samassa asunnossa". "Olen tuleva eronnut", "Olen eronnut, mutten vielä asumuserossa". Ero ei koskaan ole varmastikaan helppo. Väittäisin kuitenkin, että meillä se oli keskimääräistä helpompi. Kummatkin olivat tulleet omilla tahoillaan suunnilleen samoihin aikoihin samoihin johtopäätöksiin (ja näistä asioista on puhuttu jo useampi vuosi, joten kummallekaan asia ei ole mikään uusi juttu eikä yllätys), joten ei voi sanoa, että jompi kumpi olisi jättäjä ja toinen jätetty. Ei. Eroamispäätös tehtiin täysin yhteisymmärryksessä. Ihmeellistä ...

Itsenäisyyspäivän kunniaksi vietin ystäväni P:n kanssa kotibrunssia ennen kuin lähdimme yhteisen kummityttömme syntymäpäiväjuhliin. Hyvä päivä juhlia sekä kummitytön että Suomen syntymäpäivää. Tämän kunniaksi siis nostimme lasilliset punaviiniä ja herkuttelimme. Tällä kertaa kotibrunssista löytyi muun muassa marjasmoothiet, erilaisia juustoja, erilaisia leivän päällysteitä, pekonia sekä maukasta munakokkelia. Munakokkelin tein tällä kertaa hieman erilailla kuin aiemmin. Vatkasin 5 kananmunaa ja lisäsin sekaan n.1/4 tl suolaa ja mustapippuria myllystä.  Paistoin koko ajan sekoittaen pekonin paistinrasvassa (johon lisäsin hieman voita). Ennen kuin kokkeli oli aivan sopivaa koostumukseltaan nostin pois levyltä ja jatkoin sekoittelua sekä lisäsin pienen lorauksen kermaa. Oli aika maukasta :) Kattaus oli muuten päivän kunniaksi sinivalkoinen.

Tämän kuukauden alussa oli jotenkin kiire. Vasta 9. päivä sain luettua ensimmäisen kirjan.... erikoista mun maailmassa. Varsinkin, kun tämä ensimmäinen kirja oli hyvä eikä mitenkään erityisen paksu. Jotenkin sitä sitten oli kait niin paljon muuta ajateltavaa ja tekemistä. Ja lukeminen pysyi koko kuukauden ajan kovin vähäisenä. Joulukuulle oleva kirjapino onkin sitten kasvanut aika isoksi... Iain M. Banks: Pelaaja   Jälleen työkaverin suosittelema kirja. Erittäin hyvää scifiä. Ei ole mielestäni scifeintä scifiä, joten periaatteessa tällä voisi aloittaa tutustumisen scifiin. Tosin myönnettäköön, että useamman vuoden scifi-kirjojen lukemisen jälkeen, olen ehkä hieman huono sanomaan... Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos Kuukauden lukupiirikirja Emily Giffin: Vauvanpitävä Kuukauden hömppä. Mulla on nykyään vaikeuksia löytää hömppäkirjoja, jotka takakannen perusteella kolahtaisi. Tämä kolahti aihealueeltaan. Onko jokaisen pakko haluta lapsia? ...tosin aivan niin lapsen hankkimiskiel...

Viime aikoina on ollut muka kauhean kiire. Toisaalta en ole saanut hirveästi aikaan mitään. Paljon tähän vaikutti ehkä kausi, jolloin tuli nukuttua mielettömän huonosti. Kun on aamuisin väsynyt, päivisin väsynyt ja iltaisin väsynyt (mutta yöllä ei....) on hieman haastavaa saada mitään aikaiseksi. Kuitenkin työpaikan pikkujoulut tuli järkättyä (ne oli kivat, jee), tunnit on tullut suunniteltua ainakin joten kuten, muutamaa kaveriakin on tullut nähtyä ja kokkailuakin olen harrastanut. Joten sikälihän tässä on ehtinyt vaikka ja mitä. Jotenkin sellainen yleinen tarmokkuus vaan puuttui. En todellakaan ole harrastanut liikuntaa, olen käynyt hyvin vähän ulkona kävelemässä tms. En ole oikein kuvannut mitään. En ole käynyt kaupungilla. En ole käynyt leffassa. En ole ottanut yhteyttä niihin ihmisiin, keihin olisi pitänyt. Nyt takana on kuitenkin 7 hyvin nukuttua yötä ja elämä näyttäytyy jälleen ihan eri valossa. Nyt on sellainen olo, että jaksaisikin hoitaa kaikki juoksevat asiat pois alta ja ...

Petran maailma -blogin Petra muisti mua ihanaisella tunnustuksella: Kiitokset siitä vielä Petralle :) Tunnustuksen ohjeet: 1. Kiitä bloggaajaa linkin kera keneltä tämän sait 2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla 3. Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi 4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin :) Jaan tämän tunnustuksen seuraaville blogeille : Meanwhile in Longfield     Maajussin morsian Kaitaliina   Optimistia ja energiaa vaatteilla   Alma Näitä seurailen lähes päiv ittäin :) (ja muutamaa muutakin.... gröhö m...)  

Jouluun kuuluu ehdottomasti glögi... Ja joulu alkaa marraskuussa, ööh. No glögikausi ainakin alkaa marraskuussa.... Mä en mitenkään hifistele glögien kanssa. Pidän yleensä glögistä kuin glögistä. Eniten alkoholittomista. Glögi-iltojakin on tullut pidettyä tässä kuussa niin yksin kuin ystävien kanssa. Glögi toimii loistavasti yksinään. Mielettömän hyvin piparien ja aurajuuston kanssa. Mutta välillä pitää kokeilla jotain ruokaisempaakin ja uutta kokeilua. Eräs ilta ystäväni P tuli kyläilemään ja tuomaan jenkkimatkan tuliaiskengät. oih ja voih. Uudet tennarit on aina niin kivat. Nämä päätyvät nyt ensin sisäkengiksi töihin ja keväällä pääsevät sitten ulkoilemaan. P:lle tarjosin glögin kanssa sushimaisia lohiwrappeja. Tämä ei ole ehkä paras resepti, mitä olen kokeillut, mutta olivat kuitenkin hyviä ja täyttäviä ja sopivat ihan kivasti glögin kanssa. Sushimaiset lohiwrapit 2 vehnätortillaa n.70g maustamatonta tuorejuustoa 150g kylmäsavustettua lohta viipaleina ½ avokado 1 porkka...

Tänä viikonloppuna mun piti käydä ahkerasti Elixiassa. mun piti käydä lenkillä ainakin kerran. Suunnittelin jopa juoksemisen kokeilemista. En käynyt Elixiassa. Jätin kaikki sisäliikuntakamat erehdyksessä työpaikalle (alitajunta...?). En käynyt lenkillä. Sisäliikuntakamojen mukana töihin jäivät myös kenkien pohjalliset ja ilman niitä nilkka valittaa pitemmästi kävellessä saati sitten juostessa. Kaivoin askarteluhyllyä ja kehitin idean joulukortteihin.  Kävin Sinellissä ja hankin loput tarvikkeet joulukortteihin. Askartelin puolet joulukorteista. Laiskottelin, lueskelin, ajattelin, makoilin sohvalla, kuuntelin musiikkia. p a r h a u t t a. Poltin kynttilöitä. Join litroittain teetä. Kävin ystävän kanssa puolen tunnin kävelyllä. Juotiin samalla glögiä. Ei kävellessä, vaan sen jälkeen. Tein himpan verran töitä = korjasin kokeita. Kauhistelin pimeyttä. Miten klo16.30 voi olla niiiin pimeää. Havaitsin elämäni seisovan hieman paikallaan. Päätin tehdä asialle jotain viimeist...

Viime viikonloppuna kotoilin urakalla (pientä pyörähdystä keskustassa lukuunottamatta) . Leivoin pizzaa pitemmän kaavan mukaan tällä ohjeella. Join teetä (mikä yllätys), luin kirjoja, katselin Criminal Mindseja digiboksilta. Saunoin. Neuloin pipon. Leivoin suklaista daim-piirakka. Oli hyvä ja hidas viikonloppu. Keltaisen pipon ohjeen bongasin vanhasta Kodin kuvalehdestä ja ohje oli kyllä mitä mainioin. Pipo valmistui nopeasti (yhdessä illassa, kun siihen keskittyi) ja ei tarvinnut todellakaan osata mitään hienoja kikkoja. Tupsun valmistaminen aiheutti aluksi hieman päänvaivaa. Onneksi kirjahyllyssäni majailee Iloa tekstiilityöhön 3 - 6 -kirja, josta löytyi havainnolliset ohjeet tupsun tekoon. Tokihan tupsuja olen tehtaillut joskus aika paljonkin, mutta viimeisestä taitaa olla se noin 20 vuotta... oli hieman unohtunut, kuinka pitää toimia. Nyt vain odotellaan sitten, että tulee seuraava pakkasaamu, jotta voin laittaa uuden piponi päähän. Daim-piirakkaa innostuin leipomaan, kun ka...

Lauantaina suuntasin jouluostoksille keskustaan. Joululahjaostokset eivät kylläkään yhtä lahjaa lukuunottamatta edenneet, mutta muuten tuota tavaraa tuntui kertyvän kuitenkin mukaan... Kaikki kuitenkin tietysti tarpeellista :D Suuntasin myös hankkimaan täydennystä teevarastoihin Théhuoneelta (mulla ei ole taaskaan aavistustakaan, että kuinka tätä pitäisi taivuttaa...) ja samalla päätin juoda kupposen teetäkin. Lueskelin lukupiirikirjaa, nautin hyvästä teestä sekä todella maittavasta kroisantista. Mukava pysähtyminen hetkeksi. (Kuinka kätevää muuten onkaan se, että ensin voi kokeilla jotain teetä juomalla sitä "salongin" puolella ja sen jälkeen ostaa sitä, jos sattuu kolahtamaan.) Teen juonti on muuten lähtenyt taas ihan käsistä. Lipittelen päivän aikana ihan sairaan paljon vihreää teetä. Onneksi sen pitäisi olla terveellistä :). Iltaisin (klo 19.00 jälkeen) pyrin juomaan haudukkeita. Tällä hetkellä vuorottelen Sleep Well -haudukkeen (jossa on muun muassa minttua) ja La...

...aamulla kuulas ilman hieman ärsytti, sillä tietenkin torstai-illalla unohdin laittaa auton lämmittimeen. Sisätilalämmitin ei siis hurissut ja aamulla piti siis skrapata kaikki ikkunat. Mutta jo töihin ajellessa ihana sää ja alkava auringonpaiste ilahduttivat. Iltapäivällä sitten pistin vaatetta kunnolla päälle (kerrankin arvioin oikein; ei tullut kuuma eikä kylmä), nappasin kameran mukaan ja lähdin kävelylle. Hieman harkitsin kävelyseuran etsimistä, mutta yksinkin oli hyvä kävellä. Kuvailin ja tallustin. Mietiskelin ja tallustin. Kävin läpi omaa elämääni ja se oli kyllä ihan kasvattavaa puuhaa. Oli hauska huomata, kuinka monen erilaisen mutkan kautta olen tähän pisteeseen päätynyt. Kävellessä alkoi jo hämärtyäkin, ja kun klo 17.15 palasin lähes kaksi tuntia kestäneeltä kävelyltä, olikin jo lähes pimeää. Kotiin päästyä olikin hyvä keittää vähän teetä ja käpertyä kirjan kanssa sohvan nurkkaan. Mukava olla taas vähään aikaan viikonloppu kotona ilman suurempia tekemisiä.

Ikuisuusongelma: pesukone haisee :/ Tähän mennessä testattu:  kaikkien tiivisteiden yms. peseminen - ei auttanut nukkasihdin putsaaminen sekä koneen sisälle jääneen veden pois kaataminen - ei mitään apua  sitruunahapon käyttö: koneeseen 100g sitruunahappoa (saa apteekista) - ei vaikutusta Dr. Beckmannin pyykinpesukoneen puhdistaja - auttoi ehkä viikoksi ja haju palasi jälleen. Siispä. Pesukone (päältä täytettävä) haisee edelleen... Haju ei oo ehkä aivan niin paha kuin ennen edellä mainittuja operaatioita. Mutta haisee se silti. Haju ei kuitenkaan sentään tartu pyykkeihin (koputan puuta), mutta käytännössä pyykinpesukone on pakko pitää auki koko ajan, ettei hajuongelma paisu täysin mahdottomaksi. Ärsyttävää. Hyviä vinkkejä, kuinka hajun saisi pois?

...uusia ruokasanoja jälleen. En ollut ennen tätä syksyä koskaan kuullutkaan ragústa... Jostakin netin syövereistä ohje kuitenkin ilmaantui ja pitihän sitä sitten vähän googlata, että mikä tällainen ihmeellisyys on. Nooh, pelkistettynä voisi sanoa, että ragú (ja erityisesti bolognalainen) on pitkään haudutettu (erittäin pitkään mielellään) jauhelihakastike. Kokkaaminen on tavallaan vaivatonta. Pilkotaan jonkin verran, paistellaan jonkin verran ja sitten vaan annetaan muhia. Itse ainakaan en jätä kuitenkaan hellaa päälle poistuessani kotoa, joten tämän ruoan tekemispäiväksi kannattaa valita päivä (tai ilta), jolloin on huono ilma ja voi hyvällä omatunnolla käpertyä vaikkapa tv:n ääreen. Samalla kastike muhii itsekseen (no, pientä huomiota sille voi välillä antaa) valmiiksi. ...ja on muuten herkullista... Muille ihmislle ragú ei ilmisesti ole niin tuntematon käsite kuin mulle. Eräälle ystävälleni tätä tarjotessa, oli hän heti, "aaa, ragúa".... hämmentävää. Ystäväni suomennos ...

Perjantaina vietettiin tyttöjen jouluiltaa. Taustalla soivat joululaulut, kynttilöitä oli siellä sun täällä, mukana muutama joululehti, puheenaiheina joululahjat ja -kortit ja tarjottavatkin olivat vallan jouluisat. Pöydästä löytyi glögiä, pipareita ja Aura-juustoa. Lisäksi muutama muu juusto ja loppuillasta pöytään tiensä löysivät myös valkkarilasilliset sekä pari litraa teetä... Ilta oli mukava ja jouluinen. Tästä on hyvä aloittaa joulukausi. Senpä takia tänään illalla paikalleen pääsee ensimmäinen talvivalo. Paperinaruhässäkkä, jossa on led-jouluvalot. Joulunodotus on mukavaa, vaikkei jouluvaihe ole vielä aivan täysin päässyt päälle.

Työkaverin suosittelemat ja mulle tuomat kirjat hallitsivat tätäkin kuukautta (viisi kirjaa seitsemästä)... Mä en enää ehdi lukea mitään itse lainaamaani :D. Mutta ei se niin vakavaa, näin tulee luettua kans paljon ja hieman erilaisia kirjoja kuin mitä itse valitsisin. J.Pekka Mäkelä: Nedut Scifi-kirja jonka tapahtumat sijoittuvat pääasiallisesti Vantaalle... Hämmentävä yhdistelmä. Tosin mä en jotenkin laskisi tätä ihan ekana scifiksikään. Tosin en nyt oikein osaa sanoa, että mihin tyylilajiin tämä sitten kuuluisi. Kirjassa oli ihan mielenkiintoinen ajatuskuvio: mitä, jos neandertalin ihmisistä osa vietiinkin avaruuteen, ja mitä jos he tulevat takaisin...  Mutta ei tämä kirja nyt silti ihan kolahtanut. Lee Child: Tappotahti Toiminnantäytteinen jännäri. Helppoa luettavaa, ihan mielenkiintoinen juoni. Tosin vähän ennalta arvattava.... Mä olin aina askeleen edellä kirjan paljastuksia. Ihan jees kirja, aivot narikkaan -materiaalia. Tony Parsons: Mies ja vaimo Kirja, jonka aloi...

Kaunis ja koskettava kappale. Johnny Cashin kappaleita olen kuunnellut suunnilleen 10 vuotta. Eikä ole kyllästymistä tapahtunut. Pidän Cashin musiikista ja kappaleiden poljennosta. Johnny Cash on myös kiinnostava henkilönä. Olen lukenut niin kirjan kuin katsonut leffankin. ...ja onhan se Cashin tarinakin aika romanttinen... En kuitenkaan koskaan ole perehtynyt Cashin elämän faktoihin hirveän tarkasti. Ja äskettäin ilmenikin, että Cash on myös näytellyt aika monessa tv-sarjassa... Ei ihme, että Tohtori tuli kaupunkiin -dvd:itä katsoessa kaupungin seriffiksi eräässä jaksossa valittu Kid Cole näytti jotenkin tutulta... Ja sitten kun kyseinen Kid eräässä jaksossa hyräili, niin tunnistaminen tapahtui. Ilmi selvä Johnny Cash. Googlaamalla ilmeni, että Cash on näytellyt myös muun muassa Jaettu maa -sarjassa ja Pieni talo preerialla -sarjassa. Cash on ollut kummassakin vain vierailevana tähtenä, mutta olen tainnut siis jo 80-luvulla tutustua Johnny Cashiin jollakin tasolla.

Tässä eräs ilta saimme pitkästä aikaa aikaiseksi ystäväni A:n kanssa mennä iltaa istumaan. A on yksi rakkaimmista ystävistäni, vähän sellainen isoveli. Harmillista kyllä, aikataulut osuu todella harvoin yhteen. Mutta nyt löydettiin sopiva aika, jee! Tapasimme Lasipalatsin kulmassa olevassa mbarissa , joka oli muuttanut ilmettään sitten viime kerran.Uusi ilme kolahti sen verran hyvin, että taidanpa kipaista sinne muulloinkin istuskelemaan. Paikassa oli muuten alkoholitarjonnan lisäksi tarjolla myös teetä, jonka valikoima yllätti (luulin saavani lähinnä pussiteetä teetä ostaessani). Paikasta löytyi muun muassa vihreää teetä, jossa ilmeisesti oli jotain porkkanaa. En tiedä, mutta hyvää se oli. Seinälistan perusteella, myös jonkinlaista pientä purtavaa mbarista näytti olevan mahdollista saada. Menu näyttää olevan klo 11-20, joten silloin ainakin salaattia saa. Tällä kertaa olimme kuitenkin suuremmasti nälkäisiä, joten suuntasimme lähistöllä sijaitsevaan Ravintola Bravuriaan . Meid...

Aakkoset jäivät hieman tauolle, sillä I-kirjaimessa tuli stoppi. Tiesin kyllä jo kauan aikaa sitten, minkä sanan I-kirjaimesta käytän. Kuitenkin kevään ja kesän aikana tapahtui paljon asioita, minkä takia ilosta oli vaikeaa kirjoittaa. Kukaan ei kuollut tai sairastunut vaikavasti, mutta eräs vaihe elämästä päättyi ja se aiheutti surua. Mutta myös iloa. Ilo, nauru, huumorintaju ja varsinkin musta huumori ovat olleet mulle aina tärkeitä. Näyttää myös menevän niin, että mitä vaikeampaa on, sitä enemmän mä tarvin naurua. Mulla on ollut elämässäni pari jaksoa, jolloin nauru ei ole ollut kovin herkässä. Yleisesti ottaen nauru on kuitenkin erittäin oleellinen osa mua. Voisi oikeastaan sanoa, että mä rakastan nauramista. Oon myös havainnut, että iloa kannattaa repiä pienistä asioista. Suurista sitä ei aina saa. Mutta päivä paranee mielettömästi iloitsemalla pienistä jutuista. Siitä, että aurinko paistaa, tai että sateella tuoksuu hyvälle, teestä, hyvästä työyhteisöstä, oppilaiden hauskoist...

...päätin sitten minäkin mennä massan mukana ja kokeilla työkaverin kanssa hesarista tuttua avokadopastaa ( täältä löytyy alkuperäinen resepti). Ja olihan se helppoa tehdä ja hyvää syödä. Suosittelen. Me tosin laitettiin chiliä puolikkaan sijasta kokonainen (ei nyt hyvää voi roskiin heittää) ja pastana käytettiin tuorepastaa. Kummatkin toimi, ainakin meidän mielestä. Kaupasta sattui ostosreissulla löytymään niin monta hyvää avokadoa, että ostin niitä sitten samalla reissulla useamman. Seuraavaksi piti keksiä sitten resepti, mihin niitä laittaa. Ja tadaa, aivan sattumalta vanhasta Me Naiset -lehdestä tuli vastaan ohje avokado-quesadilloihin. Ja niistäkin tuli hyviä (oisko vinkata lisää hyviä avokadoreseptejä? ....mä taisin juuri rakastua avokadoihin...). Toimivat mun mielestä varsinkin iltapalana tai välipalana. Ruokaruokana eivät ehkä oo täyttävimmästä päästä. Avokado-quesadilla 2 kpl vehnätortillaa 1 kypsä tomaatti ½ kypsä avokado n. 1/4 dl silputtua tuoretta korianteria p...

Sunnuntaina oli mukava herätä aamulla aurigonpaisteeseen. Keittiön ikkunasta näkyi tällaiset näkymät: Sunnuntain kunniaksi suuntasin jälleen ystäväni P:n kanssa brunssille. Tällä kertaa suuntasimme Kallioon Flemarille Galleria Keitaaseen . Keitaassa valitaan ensin listalta kolme pikkuannosta. Itse otin parskaalimunakkaan, hummusta sekä suomalaisia juustoja. Seuralaiseni otti parsakaalimunakkaan lisäksi jogurttia + mysliä + hunajaa sekä jonkinlaisen lohikatkarapuleipäsen. Annosten lisäksi tarjolla oli leipää (herkullisia ja kerrassaan kattava valikoima), kurkkua, tomaattia ja salaattia. Lisäksi löytyi jälkiruokapöytä, jossa oli todella monenlaisia herkkuja. Herraseuralaiseni ei aivan vakuuttunut paikasta, itse kyllä tykkäsin. Miinusta saa jälleen teevalikoima. Vain pussiteetä ja niitäkin hyvin rajoitetusti. Lisäksi tarjolla oli mehukattimehua (tai vastaavaa), ei hyvä.... Paikkahan on kerrassaan pieni ja pöytävarauksia tänne ei oteta vastaan. Mekään ei tänne heti klo 13.00 mahdu...

Stockan hullut päivätkin sitten tuli ja meni (eli kohta on joulu.... miten aika voi kulua näin nopeaa??) . Hulluissa päivissä parasta on varmastikin kuvaston selaaminen. Nimenomaan paperiversion. Vaikka oon monessa asiassa siirtynyt digiversioiden lukemiseen, niin hullujen kuvasto + ikean kuvasto ovat vaan paljon kivemmat paperisina. Tänäkin vuonna selailin kuvastoa ahkerasti. Taittelin sivuja merkiksi, mitä voisin ostaa. Loppujen lopuksi en livenä edes etsinyt suurimpaa osaa niistä jutuista, mitkä merkkailin. Tajusin, että olen vain valumassa kohti kulutushysteriaa: mähän en oikeasti tarvitse yhtään mitään merkkaamistani asioista. Harkitsin jo vakaasti sitäkin, että jättäisin hullut kokonaan väliin. Loppujen lopuksi kävin siellä kuitenkin kaksi kertaa.... Ensimmäinen kerta oli tosin vähän sattumaa. Kävin nimittäin uuden ystäväni T:n kanssa kiinalaisella Tapiolassa Tung Hingissä ( nettisivut ovat ainoastaan kotiinkuljetuksen sivuille). Tung Hingissä on ihan ok ruokaa. Ruoassa ei ol...