Pientä elämää

Tänään on ollut ihana rentoutumispäivä lähiopetuksen keskellä. Eilen tuli hoidettua arviointiasiat kuntoon (ainakin toivottavasti, pientä hienosäätöä voi toki vielä tehdä), joten tänään on voinut ottaa rennosti. Tosin murrosikäinen Papu Papunen ei ensijuoksujensa keskellä paljon välitä mahdollisista lomapäivistä. Klo 5.15 hän oli hereillä ja lopulta sai allekirjoittaneenkin ylös sängystä ja aamulenkille. Aikaisin heräämisen hyviä puolia toki on se, että aamulla ehti rauhassa puuhailla ennen kuin lähdimme Papun ja H:n kanssa ulkoilemaan 8 km lenkin. Viikonloppua varten on myös uusi teltta testikasattu terassille (johon se mahtuu juuri, joten tänäkin kesänä voidaan nukkua teltassa terassilla). H:n lähdettyä golfkierrokselle olemme pitäneet Papusen kanssa kotia pystyssä. Vihdoin ja viimein pääsin myös jatkamaan puutarhahommia terassille. Tämän kevään kasviasiat ovat nimittäin olleet aavistuksen haastavia. Ensin tuli korona. Ei siis reissua pohjoiseen äidin kasviapajille. Sinne...

On ollut kiva pitkä viikoloppu. Tosin havaitsin, että näköjään näin ilman alamittaisia talossa + ilman töiden tekemistä tulee maattua sohvalla aivan liikaa. Lopputulos, selän lihakset ovat kipeät... Kipeät niin kuin oisin harrastanut jotain lihaskuntoa, jota en ole tehnyt ainakaan 5 päivään....  No, pitää tässä tänään vetreytellä niitä. Meillä ei ollut tänäkään vuonna rairuohoa tai ohraa kasvamassa. Tykkään kyllä kasvattaa asioita, mutta yleensä haluan kasvatetuilla asioilla olevan jonkin pitempiaikaisen funktion. Ja rairuohon funktio on kovin lyhytaikainen. Rairuohon sijaan tänä vuonna istutimme palmusunnuntaina yhden alamittaisen kanssa narsissit ruukkuihin + samalla kylvimme basilikan siemenet. Ja tadaa, basilika iti ja siinä ne nyt ovat miniversioina. Tänään aamulla kävimme Papun kanssa myös puutarhahommissa. Otimme tuijat pois suojahupuistaan (olivat ehkä aavistuksen turhat tänä vuonna. Epäilen, ettei tuijien alla oleva maa ollut missään vaiheessa jäässä...) ja yritin ...

Varmoja kevään merkkejä. Avokeittiön/olohuoneen (yksi yhtenäinen tila) lattialla majailee pienempiä ja isompia taimia odottamassa ulos muuttoa Terassi on täynnä erilaisia purkkiviritelmiä Kenkäkaappi on täynnä kenkiä. Talvikenkiä, välikausikenkiä ja kesäkenkiä. Eteisen takkikaappi on täynnä takkeja (talvitakkeja, välikausitakkeja ja kesätakkeja). Töissä on kiirettä. Mutta heei, kesä lähestyy. Sunnuntaiaamun ahkeran sääennusteiden selaamisen perusteella tein päätelmän, ettei yöpakkasia ole enää tulossa. Niinpä kasvit ovat muuttaneet ulos. Kasvilavoissa olivat jo aiemmin hengailleet ruohosipuli, raparperi ja mansikat (reilu viikko sitten yhdistelmä vesisade - pakkanen - lumisade oli hieman haastava kukkiville mansikoille. Loppupeleissään mansikoiden päällä oli harso ja ämpärit. Ah, kuinka nättiä. Mutta näköjään ne selvisivät tuosta haastavasta vaiheesta ja kukkivat edelleen). Eilen joukkoon liittyivät paprikan taimet, persilja ja korianteri (yhden taimen tapoin jo... jännitykse...

Muutamana aamuna tässä taloudessa on herätty jo ihanaan keväiseen auringonpaisteeseen. Linnut laulavat ulkona ja sää alkaa muistuttaa jo yleisestikin ottaen kevättä (mitä nyt iki-ihana räntäsade muistuttaa talvesta ja välillä on niin pilvistä, ettei auringosta näy pilkahdustakaan). Kevään kunniaksi narsissit ovat jo muuttaneet ulkoruukkuihin ja sisälle on ilmaantunut basilika + timjami. Talvella kaupasta ostetut yrttiruukut majailevat aina muutaman päivän laseissa keittiötasolla. Aika nopeasti ne kuitenkin nuupahtavat valon puutteeseen. Näin kevään korvilla kaupasta ostetut yrtit ovat kuitenkin muuttaneet lasipurkkeihin. Lasipurkit ovat vanhoja, monen mutkan kautta meille päätyneitä. Yrtti sisään, pientä kastelua silloin tällöin ja kas, yrtit kukoistavatkin useamman viikon (ja ainakaan vielä ei ole tullut hirmuista ötökkäinvaasiota). Kovin näppärää. Lisäksi ne näyttävät oikein kivoilta ikkunan edessä hengaillessaan. Viime aikoina basilika on päässyt aika usein maustamaan järj...

Tänäkin keväänä on hymyilyttänyt se teiniminä, joka ei innostunut minkäänlaisista puutarhatöistä. Teiniminä, joka teki kyllä niitä (koska vaihtoehtoja ei varsinaisesti ollut, enkä ollut mikään suuremmin kapinoiva teini), mutta ei koskaan saanut mitään kiksiä mullan kuopsuttamisesta. Eikä varsinkaan rikkaruohojen kitkemisestä. Ja nyt. Tuossa ikkunoiden edessä hengaavat tomaattien ja paprikoiden taimet (äidin alkuun kasvattamat tosin), kurkkujen ja kesäkurpitsojen taimet (ne olen ihan itse siemenestä kasvattanut) sekä purkit basilikaa ja persiljaa (nämäkin kylvin itse). Näitä olen kuskaillut nyt omin kätösin aamuisin ulos ja iltaisin sisälle, etteivät raukat vain palellu. Selaan myös kalenteria (bujoa) kuumeisesti, jotta löydämme sopivan ajan, jolloin voidaan hakea ukin luota säilytyksestä ulkoruukut (tomaatit kasvavat kohta ulos pikkupurkeistaan). Ja lisäksi olen etsinyt jo sopivan iltapäivän, jolloin menen taimitarhalle ostamaan muutaman yrtin lisää (toivottavasti en hirveästi muu...

Eilen satoi vettä (samoin kuin tänään). Ja paljon. Välillä kaatamalla, välillä tihkuttaen. Onnellisesti tihkuttaen silloin, kun yksi alamittainen käväisi ostamassa kaverille synttärilahjaa. Epäonnekkaasti kaatamalla silloin, kun menin nostamaan porkkanoita (ne ovat kasvaneet yllättävän sopusuhtaisiksi isossa ruukussa) ruokaa varten. Mutta sitähän se syksy on. Jollakin kieroutuneella tavalla tykkään syksystä. Siitä, kun aamut ovat viileitä ja iltaisin on jo hämärää. Vesisadekaan ei ole kovin paha juttu (paitsi jos sateenvarjo on rikki ja takki ei pidä vettä. Pitäisikin investoida uusi sateenvarjo). Lisäksi syksyyn kuuluu se, että on ainakin jossain välissä aikaa vain olla. Istua teekupin kanssa sohvalla. Kuunnella sateen ropinaa (sekä pyykkikoneen ja tiskikoneen...). Lukea kirjaa, nauttia ajasta (ja valmistautua henkisesti erinäisiin siivousoperaatioihin).  Puutarha alkaa näyttää siltä, että erinäisiä kasveja pitäisi leikata pois. Mansikat voisi istuttaa jo talvi-istutuksii...

Havahduin tässä eräs päivä siihen,  että syksy alkaa olla jo läsnä.  Illat ovat pimentyneet, aamut kylmiä. Pihan sato alkaa vihdoin ja viimein  kypsyä. Kukat alkavat pikku hiljaa lakastua ja kasteluakaan ei tarvitse muistaa hoitaa enää joka päivä.  Tämä on ollut ensimmäinen oman pihan kesä. Tähän asti puutarhurointini on rajoittunut parvekkeisiin (ja viime kesänä terassiin) ja kotikodin pihaan.    Lapsena olin kyllästetty puutarhatöillä. Rikkaruohojen kitkeminen ja ruohon leikkaaminen tulivat lähinnä korvista ulos. Olenkin ollut yllättynyt kuinka rentouttavaa se rikkaruohojen kitkentä itse asiassa onkin. Ruohonleikkuu on ainakin toistaiseksi kuulunut H:n tehtävälistaan (se itse halusi kyseisen nakin, samoin kuin minä itse valitsi  pyykinpesunakin. Muut kotityöt ovatkin muuten yhteisvastuullisia), joten sen mahdollisista rentouttavista vaikutuksista ei ole omakohtaista tietoa. Tähän väliin parhaimmat puutarhaoivallukset ...

Viime viikon alussa kyllästyin. Kesä saa nyt jo tulla ja yöpakkaset loppua. Sisuunnuin ja päätin, että kyllä kasvit (tai no osa niistä) saa luvan selvitä, jo oikeissa paikoissaan. Istutin tomaatit, osan yrteistä ja kesäkurpitsaa oikeisiin ruukkuihin. Kaikki edellä mainitut alkoivatkin jo hieman kiukutella liian pienistä ruukuista. Ja allekirjoittanut alkoi kiukutella purkkien edestakaisin raahaamisesta. Pari yötä peittelin harsoilla kultamussukoita ja loput säilöin minikasvihuoneeseen. Ja tadaa, tämä kiukustuminen auttoi: kesä totta tosiaan saapui. (No siis, eihän se nyt varmastikaan oikeasti auttanut, mutta anyway).  Ja koska koskaan ei tiedä, ovatko nämä tämän kesän ainoat lämpimät päivät, niin onhan niistä pitänyt nauttia. Hampurilaiset syötiin pihalla (vaikkei aurinko sinne enää paistanutkaan niin myöhään, mutta lämmin oli silti) ja aamutee on nautittu aamuauringossa. Itse olen fillaroinut ympäriinsä hymyillen sille, että t-paidallakin on vähän kuuma, ja H on hymyilly...

Kai se on nyt vihdoin ja viimein tunnustettava, että syksy on oikeasti tullut. Iltaisin ulkona liikkuessa tarvitsee jo hanskat ja melkeinpä piponkin. Iltaisin on myös oikeasti pimeää. Ulkovalot luovatkin kivaa tunnelmaa (varsinaiset ulkovalot eivät toimi vieläkään, mutta onneksi on tällaisia hyviä korvaajia). Suppikset ovat myös ilmaantuneet meidän talouteen. Tosin itse ei olla poimittu niistä yhtään (kerran vahingossa törmättiin kantarellikastikkeen aineksiin metsässä, mutta muuten ei olla nähty yhden yhtä sientä... Ja käytiin jopa kerran kantarellireissunkin jälkeen niitä etsimässä). Onneksi on ystäviä, jotka löytävät hillittömiä kasoja sieniä. Sopivalla hinnalla pari ämpärillistä onkin siirtynyt meidän talouteen. Ensimmäistä erää yritin kuivata saunassa. Ilman lämpöä, etteivät sienet vahingossa kypsy. Tajuan kyllä, että siihen menisi useampi päivä, mutta loppujen lopuksi luovutin vuorokauden jälkeen. Koko talo nimittäin haisi erittäin vahvasti sienille ja sienissä ei näkynyt pie...

Nyt tuntuu, että tässä taloudessa ollaan palailtu pikku hiljaa normaaliin loma-arkeen. NYCin reissun jälkeen hurautettiin pikalomalle ihanan ystäväpariskunnan kanssa Tallinnaan. Reissun pääpointtina oli rentoutua ja syödä hyvin (jälkimmäinen toteutettiin Horisontissa, jonka maistelumenua voin edelleen suositella varauksetta), sekä tietenkin vaihtaa kuulumisia. Sen verran harvoin tulee nähtyä kuitenkin. Sopivasti myös kiireiden (lomakiireiden) mentyä ohi, myös lämmin sää näytti menevän ohi. Höh ja pöh. No, eipähän ollut mitään syytä lähteä ulos tai sosiaalisoitua. Sai olla rauhassa kotona ja hoitaa kaikkia tekemättömiä kotihommia. Tänään suuntaan jo ihmistenkin ilmoille. Maanantaina kävinkin puolisateisen päivän kunniaksi NYCin reissusta kärsineiden terassikasvien kimppuun. Tai no jäljelle jääneiden kasvien kimppuun. Kaksi ruukullista kasveja kippasin heti reissusta palattuamme roskikseen. Ja kävin vielä myrkyttämässä Raidilla perään. Sen verran oli ylimääräistä taapertajaa, mön...

Tänään on tapahtunut monta viimeistä asiaa tälle keväälle. Viimeinen varsinainen oppitunti on pidetty, viimeinen tukioppilaspuserrus on hoidettu ja lisäksi olen polkenut viimeisen kerran töistä kotiin. Tosin nämä kaikki asiat jatkuvat kyllä siten elokuussa. Suurempia muutoksia ei ole työrintamalla tulossa. Jos viime viikko oli enemmän tai vähemmän kiireinen (Viimeiset arvosanat annettiin, otettiin vastaan viimeiset näytöt, säädettiin, käännettiin ja väännettiin. Jokainen opehuoneen opettaja oli varmasti enemmän tai vähemmän stressaantunut.), niin tämä viikko tuntuu ihastuttavan seesteiseltä. Tänään pyöräillesäni Haagan läpi (viimeistä kertaa siis näin työmatkapyöräillen tänä keväänä) tajusin, että a) alppiruusut kukkii b) ajan näköjään aivan alppiruusupuiston ohi c) en mene tästä ohi aivan lähiaikoina ja d) olen aikonut mennä alppiruusupuistoon jo monena vuonna. Pikajarrutus, pyörä parkkiin ja kiertämään alppiruusupuistoa. Alppiruusut eivät loppujen lopuksi olleet vielä aivan...

Reilu viikko sitten hurautin Muhevaiselle ja ostin tämän kevään ensimmäiset taimet. Ajattelin pitää niitä parikin viikkoa taimipurkeissaan, mutta kesä yllätti. Ensinnäkin lämpö on saanut taimet kasvamaan jo urakalla ja lisäksi ne imee vettä urakalla. Istutushommat oli siis syytä aloittaa aiottua aiemmin. Ja mikäs oli aloitettaessa; sää suosii kerrankin. Vappupäivänä isoihin purkkeihin pääsi eniten pienestä purkistaa kärsinyt yksilö: raparperi. Joskus vuosia vuosia sitten olen kasvattanut parvekkeella raparperia ja muistaakseni siitä ainakin yksi piirakka saatiin... Kenties tämä yksilö tuottaa kesän ainakin enemmän varsia, alku ainakin näyttää lupaavalta. Lisäksi tähän mennesäs harkitut yrtit (persilja, ruohosipuli ja timjami) pääsivät altaaseensa vappupäivänä. Nyt tulevana viikonloppuna seuraan liittyy ainakin basilika (tämä kyllä pelottaa hieman yöpakkasten pelossa) ja taidanpa kylvää samaan altaaseen myös hieman salaattia. Tänään sitten ulos muuttivat myös amppelimansik...