Pientä elämää

Jos satut olemaan tekemistä vailla tänään tai huomenna iltasella, niin suuntaa ihmeessä Kívinokkaan. Tämän viikonlopun siellä on nimittäin valofestivaali Reflektor . Idealtaan samanlainen kuin Lux (kirjoitin siitä tammikuussa täällä ), mutta pienempi ja rauhallisempi. Kivinokka on ylipäätänsä oma pieni maailma (sinne kannattaa mennä valoisanakin aikana joskus kävelylle). Lähes metron varressa, mutta silti erillään. Meren ympäröimä, metsäinen nokka. Reflektor tuo kivinokkaan oman salaperäisen maailmansa. Metsässä on pimeää (katuvalot ovat himmennettyjä ja kaikkialla niitä ei ole ollenkaan), joten valotaideteokset pääsevät hienosti esiin. Ihmisiä oli eilen illalla paljon, mutta ruuhkan tai tungoksen tuntua ei ollut (toisin kuin Luxissa usein). Toki teokset ovat myös pienempiä eivätkä niinkään suuria spektaakkeleja. Se, mikä Reflektorissa oli myös hienoa, oli hiljaisuus. Ei kuulunut liikenteen ääntä ja metsän oma humina pääsi ääneen. Tuli kiva olo. Vietimme ystäväpariskunnan kanss...

Tällä viikolla koitti se päivä, kun suuntasin museointiystäväni J:n kanssa jonottamaan Amos Rexiin. Olin laskeskellut, että keskellä arkipäivää emme joutuisi hirveästi jonottamaan. No, ihan niin hyvä tilanne ei kuitenkaan ollut. Tuli siis ensimmäinen kerta, kun jonotin Suomessa museoon. Jono oli suhteellisen pitkä, mutta eteni myös onneksi nopeasti. Ja sisällä se väkimäärä lähes hävisi. Tilat ovat isoja, joten tungoksessa emme kokeneet olevamme. Amos Rex oli jo tilana vaikuttava. Katto oli korkealla ja katossakin oli sopivia katseenvangitsijoita. Viimeistelty vaikutelma. Tässä museossa pidin lähes kaikesta. Henkilökuntaa oli sopivasti ja he erottuivat kiiltävine takkeineen.  Tämän hetken vaihtuvana näyttelynä Amos Rexissä on Team Labin Massless, jossa teokset olivat interaktiivisia: kuvaa, ääntä ja tilaa yhdisteleviä. Näyttelystä löytyi mm huone, jossa vesi virtasi seinissä ja katoissa. Vaikuttavaa. Videoteos, jossa seinällä lentelivät varikset ja kukat oli hypnoo...

Viime viikkoina syksy on jo saapunut.  Tälläkin hetkellä ulkona tihkuttaa vettä ja on hieman koleaa. Iltakävelyllä kaipasin jo kaulahuivia (nyt se on jo etsitty valmiiksi seuraavia päiviä varten). Miniterassiltamme olen seuraillut lähipuiden valmistautumista talveen. Värimuutokset alkavat olla jo selkeät. Vuorokauden aika vaikuttaa muuten huomattavasti valaistukseen (lisäksi yhtenä päivänä taisi osua hieman pilvisempi ilma). Uusi asuntomme sijaitsee onnellisesti pienen (no kohtuu ison) metsän vieressä. Olemmekin käyneet paljon kävelyillä metsässä ja lähipolut alkavat olla jo hieman tutut. Eräs iltakävely löysin aivan täydellisen eväsretkikallion. Sinne sitten suuntasimmekin yhden alamittaisen kera (muut olivat menoissaan) muffiniretkelle. Alamittaiset olivat valmistaneet itse muffinit aamusella (ensimmäinen kerta muuten, kun muffinivuoat loppuivat tästä taloudesta), joten niitä pakkasimme mukaan mehupullon lisäksi. Muutaman minuutin kävely ja sitten saimmekin istuskella aur...

20 vuotta sitten en ollut maistanut katkarapuja. 15 vuotta sitten en pitänyt katkaravuista. 6 vuotta sitten kohtasin ensimmäiset katkarapuruoat, jotka olivat hyviä. Ja nyt, katkaravut ovat todellakin valloittaneet sydämeni. ...Tosin edelleenkään en niitä sellaisenaan haluaisi pistellä poskeen, mutta todella monet katkarapuruoat ovat nykyään mitä herkullisimpia. Liekö reseptit kehittyneet vai allekirjoittaneen makuaisti... Viime aikoina meillä on käytetty ahkerasti peltistä muffinivuokaa niin muffineihin (alamittaiset ovat innostuneet niistä) kuin toast skagenien tekoon. Siispä Toast Skagen -kupit 180 g katkarapuja pakasteesta 1 pieni punasipuli 120 g smetanaa tai Oatlyn iMat Fraichea 1 rkl limemehua (tai sitruunamehua) 1 tl wasabitahnaa 1 dl tuoretta tilliä silputtuna hieman suolaa ja mustapippuria 12 viipaletta paahtoleipää voita/margariinia Sulata katkaravut ohjeen mukaan (yleensä 10 tuntia jääkaapissa tai pari tuntia huoneenlämmössä). Purista neste mahdollisim...

Niin pitkälle ollaan päästy ruokakoulutuksessa, että kaksi alamittaista (yksi oli omissa menoissaan) suostui maistamaan friteerattuja heinäsirkkoja. Mutta siitä myöhemmin. Sillon tällöin teemme yllätysreissuja, joissa lapset eivät tiedä etukäteen, mihin ollaan menossa. Tämän kertainen retki oli juurikin sellainen. Jo useamman päivän ajan oli ahkerasti arvuuteltu, mihin olemme menossa (eläintarha, elokuvateatteri, pakohuone, teatteri, Ruotsi (???), sirkus, tivoli, ruokakauppa, ravintola jne.).  Lopulta retkipäivä koitti ja hyppäsimme bussiin, jolla köröttelimme Otaniemeen.  Ensimmäisenä rastina oli Trap Factory . Trap Factoryssa on yhdeksän erilaista pakohuonetta, josta me suuntasimme helpoimmasta päästä olevaan Aarrejahtiin (lapsien kanssa pakeneville sopiva olisi henkilökunnan mielestä myös Idän pikajuna. Alamittaisia kiinnosti kovasti Vankilapako, ja sekin kuulemma onnistuisi lasten kanssa (tosin on jo haastavampi)). Huoneesta (tai no useammasta, paljastettakoon sen verran...

Näin syksyn tullen ollaan palattu normiin myös siinä, että silloin tällöin käy vieraita (ja tarjottavana on jotain muuta kuin ruokaa grillistä). Tämän hetken vakiotarjottava on ollut sienipiirakka kuivatuista sienistä. Tämä johtuu ihan siitä, että vime vuotisia kuivattuja sieniä löytyi vielä yllättävän paljon varastoista. Niitä on ruvettu siis kuluttamaan urakalla. Muutaman kokeilun jälkeen parhaaksi reseptiksi on muotoutunut seuraava: Sienipiirakka pohja 150 g voita 4 dl vehnäjauhoja ripaus suolaa n. 2 dl gouda-juustoraastetta 1 kananmuna Nypi kylmä voi ja vehnäjauhot sekä ripaus suolaa murumaiseksi seokseksi. Lisää juustoraaste ja kananmuna ja sekoita taikinaksi. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle sekä reunoille. Painele taikinan päälle vielä leivinpaperi, niin piirakka säilyttää muotonsa paremmin. Esipaista 200 asteessa 15 minuuttia. täyte 25 g kuivattuja sieniä hieman voita 1 punasipuli 2 valkosipulin kynttä 1 dl ruohosipulia hienonnettuna 2 rkl sitruunamehu...