Pientä elämää

Tämän illan ainoa vapaa-ilta on tuntunut yllättävän pitkältä. Tosin asiaan saattaa vaikuttaa, että kuvittelin suunnilleen 2 tuntia kellon olevan aivan jotain muuta (gröhöm, keittiön kello on edelleen siirtämättä talvi-aikaan). Sain siis vahingossa yhden extratunnin. Hyvä niin, tuntuu että tekemistä olisi taas vaikka muille jakaa. Olen ollut töiden jälkeen jo 5 tuntia kotona (kiitos ihanan lyhyelle tiistaityöpäivälle) ja ehtinyt päivittää kalenteria, lähettää kolme sähköpostia (pankkiin yms), lähettää 3 wilma-viestiä, käydä pikaisella kävelyllä (eli siis hakemassa kaupasta ne asiat, jotka eilen unohtuivat), tehdä ruokaa (vain itselleni, koska kukaan muu ei ole tänään kotona. Luksusta sekin). Kirjoitin myös 170 hintalappua valmiiksi kirpparille meneville kamoille (enää pitäisi lätkiä tarrat kiinni kirpparikamoihin, ja ne olisivat valmiit sunnuntaita varten (muuttavat silloin itsepalvelukirppikselle)), tein läksyjä viron tuntia varten ja luin jopa kirjaakin. Niin ja pesin pyykkejä ja...

Näin viikon arkeen totuttelun jälkeen on hyvä palata vielä kerran muistelemaan Barcelonaa. Ja tällä kertaa erityisesti ravintoloita. Tällä kertaa luotimme pääsääntöisesti tripadvisorin suosituksiin ja yhtä täyshutia lukuunottamatta löysimme joko hyviä tai sitten mielettömän hyviä ravintoloita. Tässä niistä parhaat (ja siis hintataso on kaikissa aika kohtuullinen. Suurimassa osassa laskumme (kahdelta hengeltä) oli alle 100 euroa) Ykköspaikan vie ehdottomasti Blavis. Tämä pieni (16-paikkainen suunnilleen) ravintola vei mukanaan niin kielen kuin mielen. Palvelu oli täydellistä, ruoka täydelllistä ja viinikin sopi kuvioon loistavasti. Blavis tarjoilee tapastyylisesti pieniä annoksia jaettavaksi. Menu vaihtuu viikottain ja on kirjoitettuna pieneen pöydälle nostettavaan liitutauluun. Siitä sitten valitaan sopivaksi katsottu määrä ja herkutellaan. Ja ne annokset olivat vaan täydellisiä. Tämä paikka kuuluu niihin harvinaisuuksiin, joihin varasimme pöydän uudestaan samalle viikolle. Ja tada...

Niin se vain vilahti ohi, ihana (ja harvinainen) viikon syysloma. Syyslomalla vietimme lähes 6 vuorokautta Barcelonassa ja olihan ne mielettömät ja rentouttavat vuorokaudet. Meillä ei etukäteen ollut mitään suurta turistiagendaa. Olimme päättäneet vähän haahuilla sen mukaan, miltä tuntuu. Loppujen lopuksi kuitenkin kävimme niin Park Güellin kuin Sagrada familian. Ja kyllähän se Gaudi oli sekä nero, että sopivasti hullukin. Ihanin asia koko lomassa oli lämpö (ja rentous). Kolmena päivänä oli suorastaan helle, yhtenä lähes helle ja kahtena vettä tulikin runsaasti. Hellepäivinä turisteilimme ja vedimme vähissä vaatteissa ympäriinsä. Paikallisten mielestä helle oli selkeästi jo ohi mennyttä kautta ja aika paljon tuli vastaan ihmisiä kevyttoppatakeissa. Mutta siis kyllä nyt +25 on helle (ainakin näin suomalaisille). Barcelona miellytti kaupunkina. Sopiva sekoitus kaikkea. Barri Gòtic kapeine katuineen ja tälle vastakohtana leveät bulevardit, sekä näille kummallekin vastakohtana hi...

Se tunne,  kun istuu juna-asemalla ja nauttii siitä, ettei ole vastuussa kenestäkään eikä kenellekään. Se tunne, kun ulkona on ihana olla ja hengittää kunnolla.  Se tunne, kun on syysloma ja työviikosta ennen lomaa selvisi kuitenkin hengissä. Ja se tunne, kun nukkui yöllä 10 tuntia. Nyt elämä taas voittaa. Ja pieni havainto, viime vuonnakin taisi olla ensimmäinen jakson jälkeen suunnilleen samanlaiset fiilikset. Loman jälkeen opettelen jälleen sanomaan ei. En tarjoudu hoitamaan ylimääräisiä nakkeja. Yritän jopa kieltäytyä nakeista.  Vaatii jälleen opettelemista,  mutta pää tarvii sen ehdottomasti. Nyt rentoudun viikon. Nautin pitkistä yöunista ja kiireettömyydestä. Tyhjennän pään. Ihanaa, kun on syysloma. Ja onneksi on syysloma.

Oho, nyt on jo lokakuu. Oho x 2, viikon päästä olen jo syyslomalla (ja oletettavasti Barcelonassa).   Siis, mihin hävisi syyskuu? Ja, että nyt ollaan kohta jo lokakuun puolivälissä. Superhämmentävää. (Tosin osaltaan tähän hämmennykseen vaikuttaa sekin, että pihalla kesäkukat ovat edelleen suurin osa täydessä kukassa... mikä niitä vaivaa? Ehkä niilläkin on vaikea hahmottaa sitä karua faktaa, että syksy on jo alkanut...).  Nämä kaksi kuukautta koulujen alkamisesta ovat viilettäneet aivan mieletöntä vauhtia. Töissä mulla on enemmän tunteja kuin ikinä (onneksi tämä on vain vuoden väliaikainen pätkä) ja lisäksi olen ruvennut harrastamaan. Minä, jolla ei aikuisiällä ole ollut oikein kunnon harrastuksia kertaakaan. Pelasin kyllä yhden syksyn lentopalloa, en kuitenkaan oikein syttynyt vaikean matkan päässä olevasta hallista ja siitä, ettei vapaa-aikaa oikein jäänyt (ja enhän mä siis ole tarpeeksi pitkäkään...). Olen lukenut italiaa kansanopistossa, kerrannut saksaa työvä...