Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2016.

Muovia, muovia

Meidän nykyisessä kodissa ei kaikkien harmiksi ole (vielä ainakaan) mahdollista lajitella biojätettä. Omaa omatuntoa parantaaksemme olemme siis kiinnittäneet tässä viimeisten puolentoista vuoden aikana erityistä huomiota kaiken muun kierrättämiseen. Viimeisimpänä kierrätyskohteena on meidän talouteen tullut muovi. Pääkaupunkiseudulla sekajätehän menee nykyään polttolaitokseen, joten sikäli ei ole mitenkään hirveän kamalaa laittaa muovia sekajätteeseen. M u t t a sen kierrättäminen erikseen on toki järkevää. Tällä hetkellä Suomessa voidaan kierrättää kaikki pakkausmuovi (näitä ovat esimerkiksi jauhelihapakkauset, nyhtökauran pakkaus (kartonki toki erikseen), minitomaattien muovirasiat, muovipussit, hedelmien/vihannesten pakkauskääreet, vaatteiden pakkauskääreet jne jne jne. Ideana on, että pakkausmuovia ovat nimenomaan ne muovit, joihin on pakattu kaupassa jotain. Sen sijaan esimerkiksi kaupasta ostetut pakasterasiat, muoviastiat, muovilaatikot ja CD-levyjen kannet eivät ole pakka

Oma joulu

Tänä vuonna vietimme H:n kanssa jouluaaton mun kotikotona lumen keskellä. Oli hieman pakkasta, pimeää ja sitä lunta. Säätila vaikutti kyllä erittäin ratkaisevasti joulutunnelmaan. Joulupöytä notkui herkuista, mutta onnistuin kerrankin pitämään järkevän linjan = överiähky ei vaivannut. Omaan kotiin palatessamme pidimme sitten tapanina toisen joulun. Meidän oman joulun. Silloin syötiin sitä ruokaa, mitä haluttiin (eli ei jouluruokaa niinkään). Istuttiin illallispöydässä pitkän kaavan mukaan ja nautittiin toistemme seurasta. Pöydässä meitä oli tällä kertaa 8 henkeä. Lohipastrami ja waldorfin salaatti upposivat suihin (paitsi nirsoimmalla lapsella) alkupalaksi. Pääruokana pihviä, valkosipuliperunoita sekä salaattia. Ja jälkkäriksi helppoakin helpompi pakastekakku (daim-versio tällä kertaa).  Lahjat jaettiin. Juteltiin. Tunnelmoitiin. Ja oltiin katsomatta ulos. Onneksi oli niin pimeää, ettei masentava sää näkynyt.

Ihanaa joulunaikaa

Tämän karmaisevan ihastuttavan joulukoristeen myötä toivotan kaikille ihanaa joulua. Pahoittelut, sille joka rakastaa Vapaudenpatsasta joulukoristeesta... Me emme. NYCissä päädyimme vahingossa joulukauppaan, jossa otimme missioksi löytää övereimmän, mutta hinnaltaan kohtuullisen (alle 15 dollaria) joulukuusenkoristeen. Ja löytyihän se. Tämä söpöäkin söpömpi koriste pääsi todellisuudessakin koristamaan kuustamme ja siinä se saa pysyäkin. Onneksi se suunnilleen maastoutuu  muiden koristeiden taakse...

Oi, hyasintti

Hyasintti, se kukka, jonka yhdistän ehdottomasti jouluun. Jopa enemmän kuin joulutähden. Hyasintti on pitänyt lempijoulukukkapaikkaa sydämessäni jo lapsesta saakka. Sikäli erikoista, koska meillä ei ole hyasintteja pahemmin kotikotona ollut sen jälkeen, kun puolella suvusta alkoi olla erilaisia astmadiagnooseja. Lapsuuden jouluun kuului kuitenkin aina joulukukkaostoksilla käynti paikallisessa kukkakaupassa ja hyasintti tuoksui siellä mielestäni niin ihanasti. Alakouluikäisenä sain joku joulu hyasintin omaan huoneeseeni ja se jäikin viimeiseksi kerraksi. Pienessä suljetussa tilassa (huoneeni oli kyllä yksittäiseksi huoneeksi aika iso, muttei tarpeeksi iso hyasintille) hyasintin tuoksu oli ehkä hieman liikaa. Kului vuosia ja aina kaupassa ihastelin nupullaan olevia hyasintteja (en osaa edes sanoa, että mikä niissä niin vetoaa...). Ja vasta tänä vuonna tajusin, että nythän voin ihan vapaasti ostaa hyasintin. Meidän lähipiirissä kukaan ei ole asmaatikko eikä kärsi hajuherkkyydestä. J

Lukukauden loppu häämöttää

 Ja jostain kumman puskista se viimeinen kouluviikko ilmaantui taas. 4 työpäivää jäljellä ja ihana kauan kaivattu loma alkaa. Nämä viimeiset viikot ennen joulua ovat aina yhtä järkyttäviä. Ne menevät järkyttävän nopeasti ja ovat järkyttävän kiireisiä. Ja mun opetus on järkyttävän huonoa. Aina ennen joulua ilmaantuu se kohta, kun en yksinkertaisesti ehdi/muista suunnitella oppitunteja. Tosin tällä työkokemuksella ne tunnit kyllä menevät aivan omalla painollaan ja on myös ihmisenä helpottavaa huomata, että ne tunnit menevät oikeastaan aika hyvin lähes nollasuunnittelulla. Ei sillä, milloinkaan muulloin en hyväksy itseltäni tällaista, mutta näin lukukauden lopussa kyllä. Ja mikä sitä aivokapasiteettia sitten syö? Se, kun oppilaat alkavat olla helisemässä tässä vaiheessa vuotta. Tapahtuu omituisia asioita, joihin pitää yrittää ehtiä puuttua, juuri silloin, kun ne tapahtuvat. Välitunnit ja osa oppitunneistakin menee siis johonkin aivan muuhun kuin opetustyöhön. Sitten ne kokeet. Niiden

Beijing8

Tässä vaiheessa vuotta väsymys alkaa hieman (no, aika paljon enemmänkin) painaa päälle. Väsymyksen saapuessa, mielikuvitus tuntuu väistyvän taka-alalle. Tästä seuraa se, että vapaat illat pääsevät yllättämään ("mitä, eikö nyt olekaan skidejä?" "siis, eikö kummallakaan ole mitään menoa?"), mikä on sikäli aina iloinen uutinen. Näille vapaille illoille tekemisen keksiminen tuntuukin olevan haastavampaa. Aika usein olemmekin H:n kanssa jääneet ihan vain kotisohvalle. Viime viikonloppuna kuitenkin kiskoimme itsemme liikenteeseen ja suuntasimme Kampin kauppakeskuksen viidenteen kerrokseen: Kampin Kortteliin. Korttelissa on kymmenen (tai sitten laskin väärin) erilaista ravintolaa, jotka eivät todellakaan ole perinteisiä kauppakeskusravintoloita. Ylipäätänsä tilasta ei tullut mieleen mitenkään kauppakeskus, koko tila oli nimittäin aika tyylikäs ja samaan aikaan kodikas. Kauppakeskuksen kuulutukset eivät ylös kuuluneet ja koko tila oli erittäin siisti ja lisäksi yllättävän r

Blinikauden avaus

Tänä vuonna blinikauden avaus venyi aika myöhäiseksi. Tai sitten se on hieman ajoissa. Riippuu, mistä päin katsoo. Koska opettajana olen kiinni lukuvuosiajattelussa, niin meillä tämä blinikauden avaus oli vain pari kuukautta etuajassa (eikä monta kuukautta myöhässä). Ja koska nämä olivat tämän vuoden 2016 ensimmäiset blinit, on syytä ihmetellä, että miksi ihmeessä. Todella hyvät ja loppujen lopuksi aika helpotkin vierastarjottavat. Miksi ihmeessä, me ei tehdä näitä useammin? Tällä kertaa blineillä juhlistettiin ihania ystäviä ja tuota syötiin itsemme ähkyyn. Tarkoitukseni oli tuplata varmuuden vuoksi taikina, mutta sekoilin tattarijauhojen kanssa niin pahasti, että taikinaa tulikin sitten triplamäärä... No, blinejä riitti. Havaitiin myös, että lämmitettyinäkin ne toimivat ihan kohtuullisesti seuraavina päivinä. Blinien seurana meillä oli lohen mätiä, merilevähelmiä, punasipulia, ranskankermaa, suolakurkkuja, hunajaa sekä sienisalaattia. Blinit paistuivat sopivasti herrojen toim

Aamun hetkiä

Herätys vahingossa 7.00 (H lähti työkeikalle ja itsekin olin jostain syystä virkeä).  Ikkunasta kirkastuvaa taivaan ihailua. Teetä upouudesta Barcelona-mukista. Hihittelyä eilisille jutuille. Kuinka hauskaa voikaan olla tuikituntemattoman katalonialaisen (tai espanjalaisen, riippuu kuinka asiasta kysyi tältä hillittömän mukavalta herrashenkilöltä) poliisin kanssa. Ja kuinka paljon omituisia piirteitä Suomessa onkaan. Itse niihin on aivan liian tottunut, mutta katsellessaan asiaa ulkopuolisin silmin, niin onhan niitä. Onhan se ymmärrettävää, että olemme ihan valkoisia ("tyypit, jos te ette ikinä näe aurinkoa, niin ei kai teistä muutakaan tule"), onhan se ihan mieletöntä, että meillä on neljä vuodenaikaa ("mutta missä on se lumi?") ja onhan se erikoista, että suomalaista poliisia ei näe mitenkään katukuvassa ("ilmeisesti te vaan käyttäydytte niin paljon paremmin kuin Etelä-Eurooppalaiset"). Me olimme väsyneitä huimasta 3 päivän työviikosta (se

Joulukaramellit

Meidän taloudessa Itsenäisyyspäivää ei vietetä yleensä sen suuremmin. Koululla itsenäisyyspäiväjuhla on aina ennen itse päivää, joten itsenäisyyden juhliminen on jo hoidettu. Ennemminkin Itsenäisyyspäivä näkyy tässä taloudessa erittäin tarpeellisena ylimääräisenä vapaapäivänä (sinä vuonna, kun se sattuu arkipäivälle. Nyt sattui :)). Tänä vuonna itsenäisyyspäivän kunniaksi padat porisivat lähes aamusta saakka. Ensin keiteltiin Meanwhile in Longfield -blogista tuttua siirappista pippurikastiketta (kurkkaa ohje Hulin blogista ), joka on edelleen paras pippurikastike, jonka tiedän. Olen useampaan otteeseen kirjaimellisesti nuollut (no, lusikan avulla kuitenkin) kattilasta viimeisiä tippoja. Kastikkeen jälkeen seurasi joulukaramelliosio. Näitä hammaspeikon unelmia on keitelty lapsuudessani lähes joka vuosi. Välillä kokeiltiin ja värjättiin seosta. Hämmentävän vaaleanpunaiset tai vihreät kermakaramellit eivät kuitenkaan ehkä parane väristä. Mutta ainahan voi kokeilla. Hyville ne maistui

Joulupuuhia

Viime aikoina on ollut jälleen hieman kiirettä ilmassa. En ole kokenut itseäni erityisen väsyneeksi, mutta ilmeisesti univelkaa oli hieman kertynyt. Tämän ihastuttavan pitkän viikonlopun aikana olen nimittäin nukkunut kahtena yönä 9 tuntia ja viimeisimpänäkin yli 8 tuntia. Kaikkina aamuina olen herännyt herätyskelloon (virkeänä kylläkin), joten ei voi tietää, kuinka kauan sitä olisi tullut muuten nukuttua. Tänään aamulla vastaiskuksi typerälle vesisateelle ja plusasteille virittelin hämärässä joululaulut soimaan ja pystytin pöytään joulukorttiaskartelupajan. Missä ovat ne vuodet, kun ehdin askarrella joulukortit jo reilusti ennen joulukuuta? Viime tinkaan (tai no onhan tässä vielä ilmeisesti reilu viikko aikaa) jättämisestä huolimatta oli taas kiva askarrella pitkästä aikaa. Keskittyä täysillä vain yhteen asiaan ja näpertää oikein urakalla. Ilmeisesti jotenkin kaipaan käsillä tekemistä, sillä aloitin jälleen paperisen kalenterin pitämisen (tästä lisää myöhemmin, jos paperikalenteri

Joulukalentereita

Tänä vuonna oli monta erilaista suunnitelmaa skidien joulukalenteriin. Yksi vaihtoehto oli helpolla pääseminen ja suklaakalentereiden hankkiminen, mutta se tuntui kuitenkin vähän tylsältä (lisäksi skideillä on äidillään suklaakalenterit, joten suklaatakin tulee anyway). Huomattavasti haastavampi suunnitelma oli pussukkakalenteri, jossa on joka päivälle yksi "luukku", jonka saa vuorotellen avata yksi skideistä. Tämän jälkeen mietittiin, vihjekalenteria, jossa jokaiselle päivälle olisi vihje ja yllätys löytyy sitten jostakin päin taloa. Tämä "aarrejahti" innosti meitä itseämme eniten (ja tiedettiin lapsiinkin sen uppoavan), mutta suunnitteluun käytettävä aika oli todellakin kortilla. Loppujen lopuksi suunnitelma hieman yksinkertaistui ja päädyttiin siihen, että joulukalenteri avautuu    vain niinä viikonloppuina, kun skidit ovat täällä (arki-iltaisin, on tuhat eri harrastusta ja skidit ovat siellä sun täällä riippuen päivästä ja viikosta, päätettiin siis skipata nek