Pientä elämää

En ole koskaan pitänyt hammaslääkärissä käynnistä. Lapsena suorastaan vihasin sitä. Onnistuin saamaan miljoona (no hieman liioitellen) reikää ja lisäksi vielä kävin läpi oikaisuhoidot. Hampaita harjasin ahkerasti aamuin illoin, mutta niitä - - - :n reikiä tuli silti. Nyt aikuisena uusia reikiä ei ole enää pahemmin (koputus puuhun) ilmaantunut. Eikä se hammaslääkärikään tunnu enää aivan niin pahalta ajatukselta. Tähän on vaikuttanut paljon se, että olen käyttänyt sekä aikaa, vaivaa että rahaakin hyvän hammaslääkärin löytämiseen. Viime vuosina hammaslääkärissä käynti on ollut jopa ihan siedettävää. Tosin edellisestä kerrasta on jo yli 2 vuotta, koska reikiä ei ole (koputus jälleen puuhun) näkynyt. Hammaslääkärin kanssa totesimme, että toistaiseksi riittääkin vuosittaiset käynnit suuhygienistillä. Tällä viikolla olikin sitten se aika. Osa vihaa suuhygienistilläkin käyntiä, itselleni tämä on huomattavasti pienempi paha kuin hammaslääkäri. Tämä johtuu äänistä... Poran ääni (varsinkin s...

Kolmas vuosi bujoilua alkoi. Edelleenkään en usko aivan heti lopettavanikaan. Sen lisäksi, että meidän sekamelskaperheen menot pysyvät suunnilleen hallinnassa (olemme myös käytännössä lopettaneet seinäkalenterin käytön kokonaan), antaa se myös itselleni omaa aikaa. Sellaista aikaa, jolloin istun ja teen jotain juttua ajatuksella. Toki välillä kuukaudet syntyvät kiireellä ja bujo toimii lähinnä pikaisena merkkaamisalustana. Useimmiten ehdin kuitenkin ottaa bujon avulla aikaa itselleni. Saatan esimerkiksi suunnitella illan aikataulun niin, että menen ennen liikuntahetkeä kahvilaan juomaan teetä ja väkertämään bujoa. Rentouttavaa. Viime vuonna yritin ahkerasti seurata päivän mielialaa. Loppujen lopuksi alkoi jäädä päiviä välistä, sitten viikkoja ja lopulta kuukausia... Ei toiminut. Ideana ihan järkevä, mutta käytännössä itselläni päivät ovat useimmiten ihan peruskivoja. Lisäksi jos päivässä sattui olemaan negatiivisempia tunteita, niin yleisfiilis oli kuitenkin peruspositiivinen...

Olen lukenut lähes aina paljon. Käytännössä heti, kun opin lukemaan, olin erottamaton kirjoista. Lapsena ykkösvaihtoehto oli lukea kirjaa, kakkosvaihtoehto taas elellä jonkin kirjan mielikuvitusmaailmassa (Pieni talo preerialla oli aika pop, samoin erilaiset heppakirjat sekä sisäoppilaitoskirjat). Toki sanottakoon tähän väliin, että harrastin myös paljon muuta. Fiksut vanhemmat aikalailla antoivat ymmärtää, että muitakin harrastuksia oli pakko olla. Kävinkin siis erilaisilla soittotunneilla, kuviskerhossa, partiossa ja jossakin liikunnallisessakin harrastuksessa. Useimmat näistä samoina vuosina. Ja joka kerta myös itse siirsin itseni harrastuspaikkaan (mikä olikin helppoa, koska kauimmillaan harrastus oli 1 km päässä kotoa).Siis paljon aikaa sekä ulkona että muiden ihmisten parissa. Jo lapsena valitsin kirjan mieluummin kuin tv:n ja näin on ollut myös nyt viime aikoina. Vähemmän tv:tä, padia sekä puhelinta, enemmän kirjoja. Tällä on ollut selkeä vaikutus omaan hyvinvointiini. Voin t...

Olen tänä syksynä kiinnittänyt monin tavoin huomiota omaani (ja kehoni) hyvinvointiin. Yksi tarkastelun kohteistani on ollut nesteytys. Juonko tarpeeksi vettä. Olen tätä seuraillut jo pidemmän aikaa, mutta tänä syksynä ystäväni esitteli aivan loistavan appin, jolla voi seurata omaa vedenjuontiaan. Appi on Plant Nanny, ja se löytyy niin iphonelle kuin androidillekin. Ensimmäisellä kerralla appiin määritellään paljonko vettä pitäisi juoda. Plant Nanny ehdottaa erilaisia aktiivisuustasoja, joista itse valitsin aktiivisimman (liikun päivän aikana kuitenkin kohtuullisen paljon töissä sekä vapaa-ajalla). Alussa määritellään myös oman vesilasin koko. Niitä voi valita myös useamman. Lisäksi voi valita itselleen sopivan kasvin. Tämän jälkeen aloitetaan sitten kasvin kasteleminen. Plant Nanny kertoo, kuinka monta lasia vettä sinun pitäisi juoda ja aina kun merkitset lasin, se laskee, kuinka paljon vielä pitäisi juoda. Jokaisella kasvilla on lmeisesti neljä tasoa (olen tutustunut vasta kolme...

Parasta Helsingissä (tai ainakin yksi niistä parhaista asioista) ovat erilaiset kesätapahtumat. Haasteena on kyllä edelleen saada niistä tietoa, mutta aina silloin tällöin onnistaa. Viime viikonloppuna vietin ensin ystäväni M:n kanssa hieman hyisen aamupäivän Altaalla ( Allas Seapool ). Aamupäivä oli kyllä tähän kesään ihan lämmin, mutta Kauppatorin vieressä tuulee käytännössä aina. Niin meidänkin Allas-päivänä. Mutta silti, jokin tässä Altaassa jaksaa sykähdyttää. Ensinnäkin se, että joku sai idean rakentaa tällainen paikka aivan Kauppatorin viereen. Lisäksi se, että Kauppatorin vieressä on vihdoin ja viimein jotain tapahtumia ja muitakin ihmisiä kuin kauppatorilla käveleviä turisteja. Ulkouima-altaat ovat myös näin yleisesti ottaen aina kivoja. Allas Seapoolissa on kolme uima-allasta. Aikuisille (n.160 cm vettä), lapsille (n.60 cm vettä) ja lisäksi vielä huimapäisimmille merivesiallas. Kaksi ensimmäistä testattiin, viimeistä vain vilkaistiin. Ja huolimatta tuulesta Altaalla...

Olen kehitellyt joulun jälkeen uudet sunnuntai-illan rutiinit. Sunnuntai-illat ovat nimittäin niitä iltoja, kun olen aikalailla vakiona yksin kotosalla. Tarvitsen ehdottomasti omaa aikaa, joten nämä illat ovat olleet ihania hetkiä hengähtää ja vain olla. Nyt olen kuitenkin liittänyt sunnuntai-iltoihin pari vakiona toistuvaa ohjelmanumeroa. Ensinnäkin puhdistan kasvoni huolella, teen kuorinnan ja laitan kasvoille naamion. Toisekseen siivoan vessan. Naamion vaikutellessa kasvoilla, pesen vessan pinnat ja vaihdan pyyhkeet. Naamion jälkeen sitten kunnon syvävaikuttavat rasvat kasvoille ja tadaa. Vessa puhdas ja kasvotkin hoidettu. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. p.s. kaikki kuvissa olevat kasvojenhoitotuotteet ovat luonnonkosmetiikkaa ja siivoussuihkekin on ekologinen valinta.

Tämä syksy on ollut omituinen. Töissä on ollut mieletön kiire, koko sen kaksi kuukautta, mitä koulua on ollut. Työpäivät venyvät jatkuvasti omituisen pitkiksi. Unohdan pienimpiäkin asioita (kuten sen, mistä luokasta puhuin reksin kanssa viime viikolla...), olen ärtynyt ja ärsyyntynyt. Lähinnä kuitenkin onneksi aikuisiin en lapsiin. Enkä kyllä kaikkiin aikuisiikaan, ei saa liioitella. Toisaalta olen nauttinut tosi monen ryhmän opettamisesta, ja jotenkin koen harvinaisen mielekkääksi tuntien suunnittelun. Siis en ole koskaan sitä inhonnut, mutta nyt tekisin mielelläni sitä enemmänkin (johtuu varmasti yleisestä aikapulasta...).  Olen pihalla päivistä, tunneista, valvonnoista ja kokeista. Toistaiseksi en ole kuitenkaan unohtanut mitään, mitä ei olisi voinut korvata. Valvontoihin olen juossut hiki hatussa, kun olen tajunnut jääneeni aivan väärään paikkaan.  Iltaisin sitten tuntuu, ettei ole ollenkaan kiire. Olen mökkiytynyt lähinnä kotiin. Jos ennen oli lähes joka ilta meno, ...