Pientä elämää

Jälleen koitti se aika vuodesta, kun a) haluttiin retkeilemään  b) Porkkalanniemi alkoi salaperäisesti huhuilemaan mielen perukoilla Lauantaiaamuna siis pakattiin skidit, eväät ja trangia autoon ja huristeltiin Porkkalanniemeen. Tie perille on skideillekin jo sen verran tuttu, että maisemien perusteella keskimmäinen osasi kertoa, montako minuuttia vielä.  Porkkalanniemessä emme taaskaan tehneet mitään ihmeellistä. Minä ja 12-vuotias metsästettiin ehkä ihan vähän Pokémoneja (ei odotettu reissulta yhtään, joten yllätyimme moninkertaisesti). Lapset leikkivät piilosta. Kurkkivat vanhoja majapaikkoja. Juoksivat ympyrää. Oma ohjelmanumeronsa oli puiden pilkkominen. 8- ja 10-vuotiaat opettelivat sahaamaan (hitaasti, mutta varmasti) ja 12-vuotias osasi pilkkoa jo kirveellä puut nuotiokelpoisiksi. 10-vuotias opetteli myös sytyttämään nuotiota. Tosin todellisuudessa nuotio tehtiin grillikatoksen "takkaan", joten epäselväksi jäi saitko 10-vuotias "raksin seinään"...

Maanantaina oli kevätpäiväntasaus, joten nyt ollaan oikeasti menossa kesää, valoa ja lämpöä kohti. Sopivasti maanantaina oli myös aurinkoinen ilma, ainakin päivällä. Suuntasin siis autotalliin, jossa kunnostin pyörän kesäkuntoon. Ja tarkalleen kevätpäiväntasauksen aikana (joka oli siis ma 20.3. klo 12.28) olinkin pyörän selässä huristelemassa kirjastoon 6 km päähän. Aurinko paistoi, linnut lauloivat. Oli niin keväinen olo. Menomatkalla kevätoloa hieman himmensi yhtäkkinen todella luminen pätkä hiekkatiellä. Paluumatkalla valitsinkin reittini toisin.  Hymyilytti. Päässä soi "Kevät, kuljen Hakaniemen rantaa...." Laulun sanat ovat kyllä aika surulliset, mutta kevätfiiliksen ne toivat silti. Ja kesää kohden tosiaan mennään. Vietin tämän kevään viimeisen ylimääräisen maanantaivapaan ja viimeinen jakso alkaa tällä viikolla. Maanantaivapaat ovat olleet ihana bonus ja viikot ovat menneet todella nopeasti. Kuitenkin on yllättävän mukavaa palata taas normaaliin työviikkoon. S...

Meillä on aivan ihana ystäväpariskuntakaveriporukka. Hölmöltä kuulostava nimitys, mutta juuri sopivan kuvaava. Ensin oli kolme tyttöihmistä samassa työpaikassa. Tutustuttiin, ystävystyttiin. Oli juhlia, yhteisiä työryhmiä, yhteisiä oppitunteja. Oli jaettuja työmatkoja, oli yökyläilyjä. Oli silloisia kumppaneita, oli kaveriporukoita. Reissattiin, laskettiin mäkeä, valvottiin myöhään, tehtiin joulukarkkeja jne. Työpaikat vaihtuivat, mutta ystävyys säilyi. Kumppaneita on vaihtunut ja lopulta meistä on muodostunut meidän kuusikko. Kuusi erilaista ihmistä erilaisilla elämänkokemuksilla. Tämä on porukka, josta välillä näkee keskenään kaksi tai kolme ihmistä. Välillä paikalla on kaksi pariskuntaa ja aina silloin tällöin saamme kalenterit synkronoitua niin, että paikalla ovat kaikki kuusi tyyppiä. Näkemisessä voi olla pitempikin tauko välillä, mutta aina juttu jatkuu, kuin ei mitään taukoa olisi koskaan ollutkaan. Tällainen ihana yhteinen aika oli nyt viikonloppuna, kun suuntasimme r...

Hymistelen vieläkin viikonlopun jälkitunnelmissa. Harvoinpa nimittäin sattuu samalle viikonlopulle niin paljon kivaa tekemistä, niin paljon kivoja ihmisiä ja niin paljon hymyjä, naurua ja iloa. Onnistuin pakenemaan mielisairaalasta ( Labyrinth Games ) parhaassa mahdollisessa seurassa. Söin vatsani täyteen Kolmos3ssa . Ehdin kilistellä skumppalaseja kolmella eri seurueella. Kävin hikoilemassa ja pelaamassa beachia ( Salmisaaren biitsihalli ) sekä saunomassa päälle. Höpöttelin iloisesti rakkaan ystävän kanssa muiden pelatessa lautapelejä. Siemailin aamuteetä auringon paistaessa ikkunoista sisään. Selailin kalenteria ja löysin yhden (! keväälle on siis paljon iloista tekemistä tiedossa) vapaan viikonlopun, jolloin voimme pitää illanistujaiset. Tuumasta toimeen samantien, ja nyt on jo kutsutkin laitettu sähköisesti menemään. Iltaisin oli niin hauskaa, että nukkumaanmenokin meni kohtuullisen myöhäiseksi (tosin olin kuitenkin aina ennen 01.00 kotona, joten ei nyt toivottoman myöhäiseks...

Tänään oli harvinainen päivä meidän huushollissa. Ensinnäkään ei ketään muuta kotosallla kuin me kaksi ja lisäksi kummallakaan ei ollut mitään sovittua menoa. Lisäksi aurinko paistoi heti aamusta alkaen. Voiko parempaa sunnuntapäivää toivoa? Päivän teemaksi valikoitui toki ulkona oleminen. Eihän tuota ihastuttavaa valoilmiötä voi tuhlata sisällä olemiseen. Halusimme kuitenkin tehdä jotakin muutakin kuin pelkästään käydä kävelyllä. Retkeily olisi vaatinut liikaa energiaa, joten suuntasimme kaupungille. Jälleen kerran ihastelimme, kuinka kaunis Helsinki onkaan auringonpaisteessa. Ihania taloja, selkeitä värejä. Ja ihanan sininen taivas. Kävelymme määränpääksi oli sovittu Tähtitorninvuori. Ihastuttava puisto, jossa tulee käytyä aivan liian harvoin. Tänään puistossa oli pysähtynyt tunnelma. Mistään ei olisi voinut päätellä, että nyt on vuosi 2017. Vuosi olisi aivan hyvin voinut olla viisikymmentä tai jopa satakin vuotta sitten. Tähtitorninvuorelle meidät veti tänään Helsingin...