Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Lasten kanssa pakohuoneessa

Tämän vuoden yksi parhaista joululahjoista (vaikka H:n kanssa ihan itse sen keksimmekin) lapsille oli Pakohuonepeli. Alamittaiset (9v, 11v ja 13v) eivät olleet aiemmin pakohuonepelissä olleet, joten tähän kyseiseen joululahjaan virittäydyttiin niin tunnelmallisesti kuin harjoittelemallakin ennen varsinaista peliä. Marraskuussa katsoimme yhdessä Pirates of the Caribbean -leffoista ensimmäisen (nuorimmainen ei sitä ollut vielä nähnyt, ja hänen silmänsä peitettiinkin aina välillä, jottei aiheutettu painajaisia) ja jutusteltiin yleisesti leffojen henkilöhahmoista (ai miksi? Valitsemamme pakohuonepeli oli nimittäin Labyrinth Gamesin Dead man´s chest, jossa yritetään paeta Davy Jonesin tyrmästä.) Lapset tulivat meille tänä jouluna Tapaninpäivänä ja päivä aloitettiinkin omalla pakohuonepelillä. Lukittauduimme lasten kanssa lastenhuoneeseen, joka oli hieman muuttanut ilmettään parin päivän aikana. Pelin rakensimme varsinaisesti aikuisia ystäviämme varten, mutta hyvin se toimi skideilläkin

Joulu 2017

Tänä vuonna mentiin tosiaan hieman erilaisella systeemillä kuin koskaan aiemmin. Tosin meidän sekapoppoolle ei toistaiseksi ole syntynyt yhtään jouluperinteitä (joulupäivän pizzat oli jossain välissä vakiona toistuva asia, mutta sitäkään ei tapahtunut tänä vuonna). Olemme viettäneet jouluja lasten kanssa, jouluja H:n sukulaisten kanssa, joulua aikuisten kesken, joulua mun kotikotona jne. Tällä kertaa suuntasimme H:n kanssa jouluksi Tallinnaan (skidit olivat äitinsä kanssa viettämässä perinteisempää joulua).  Söimme hyvin ja teimme yhden uuden ravintolalöydönkin ( Clayhills Gastropub ), josta sai oikein mainiota ruokaa jouluaattonakin. Jouluaattona kävelimme kaupungilla ensin päivällä ja sitten vielä uudemman kerran illan jo pimennyttyä. Jouluvalot valaisivat kaupungin ja meitä oli iltakävelyllä yllättävän monta. Ihmiset hymyilivät toisilleen, glögiä juotiin ja oli sopiva pikkupakkanen. Olimme tällä kertaa panostaneet hotelliin ja olimme Swissôtellissa. Jouluaattoaamuna heräsimme sii

Koukuttavia sarjoja (Netflix)

Tänä joulunaikana olen katsonut enemmän tv-sarjoja kuin varmaan koko vuonna. Suurimpana syynä tähän ovat olleet keskeneräiset joululahjat eli villasukat (onneksi kyseiset lahjat vaihtavat omistajaa vasta uuden vuoden aattona, sillä viimeinen pari on vielä hieman vaiheessa). Joululoman alkaessa oli vielä useammat parit valmistumatta.  Koska tv-sarjat tekevät neulomisesta huomattavasti viihdyttävämpää, on Netflix ollut kovassa käytössä. Tässä koonti koukuttavimmista ilman sen suurempaa parhausjärjestystä. Yhteistä muuten kaikille on se, että jo alussa asti on tiedossa, mitä tapahtuu (tai on tapahtunut). Enemmänkin sarjoissa pureudutaan siihen, miksi jotain tapahtuu sekä tapahtumien historiaan.  Ensimmäinen listallani on hieman poikkeus tästä, mutta ei kokonaan. Jos kaipaat siis hyvää katsottavaa, niin tässäpä muutama. Jumalattomat Historiallinen sarja 1800-luvun lopun jenkeistä. Jännäri, joka piti otteessaan. Viidestä tähdestä antaisin neljä. Manhunt: Unabomber Tämän sarjan katso

Jouluiset terveiset

Me päätimme tänä vuonna poiketa kaikista aikaisemmista kaavoistamme ja suunnata jouluksi minireissuun. Tänään olemme siis suhauttaneet lahden yli Tallinnaan ja vietämme omaa hemmottelulomaamme ihanassa hotellissa. Tarkoituksena on syödä ja nukkua hyvin. Käydä vähän pyörähtämässä joulutorilla. Lukea paljon, kylpeä hieman ja ihan vain olla. Nauttia siitä, kun on aikaa olla ihan vain kahdestaan. Eilen illalla nautimme ystävien seurasta ja nyt on hyvä hetki nauttia ihan vain meidän kahden omasta seurasta. Parin päivän päästä suuntaamme takaisin kotiin ja vietämme sitten vielä lasten kanssa oman joulun.

Kohti joulua osa 5 ja uuniriisipuuro

Sunnuntai-illalla se iski. Joulutunnelma. Hieman sitä olikin jo odoteltu ja juuri sunnuntaipäivällä sitä kovasti kaipailin. Talouden lasten ukin kanssa nimittäin päiviteltiin sitä, kuinka tänä vuonna joulutunnelma ei ole vain ilmaantunut, vaikka luntakin on. Pääteltiin sitten, että ehkä Suomi100-meiningit vaativat sen verran huomiota (mikä on tietenkin hyvä), että joulu jäi jotenkin paitsioon. Mutta sitten, viisi tuntia myöhemmin se joulutunnelma löytyi. Olimme H:n kanssa taivaltaneet kävellen pikkupakkasessa kauppaan ja takaisin kotona virittelin Spotifysta soimaan joululauluja. Kudoin sukkaa ja mietiskelin glögi-illan tarjottavia. Ja tadaa, sieltä se yhtäkkisesti löytyi. Joulufiilis . Tarvittiin siis hieman jäässä olevat varpaat ja posket, joululauluja sekä sukan kutominen. Ja aikaa istua ja olla. Viime viikon aikana tapahtui myös joulujuttuja jälleen. Hyasintit vaihtuivat jouluasetelemissa uusiin (tiesin, etteivät ne kestä koko joulukuuta...) ja pipareita leivottiin. Tällä kerta

Nuutunutta meininkiä

Tässä vaiheessa vuotta olo on hieman nuutunut. Kuten kuvassa olevien ruusujenkin. Tänäkin vuonna joulu tulee jotenkin yllättäen (oletan, että tämä sama olotila mulla on joka vuosi). Tässä vaiheessa on enää viisi työpäivää jäljellä ja jouluaattoonkin on vain 7 yötä. Tänäkään vuonna jouluvalmistelut eivät aiheuta nuutumista vaan se yleinen kiire töissä. Tällä viikolla oli kahdet kokeet (toiset vielä korjaamatta) ja ensi viikolla vielä kuudet. Tunneilla on siis ollut pientä paniikkia ilmassa, kun asioita on kerrattu ja väännetty. Lisäksi opella on ollut pientä paniikkia ilmassa kokeita korjatessa. Periaatepäätökseni on nimittäin, että joululomalle en kokeita ota. Ensi viikon aikana pitää siis ehtiä ne korjata. Tänä vuonna meillä ei ole koulussa varsinaista joulujuhlaa (itsenäisyyspäivää vietettiin sen verran suureellisesti, että joulujuhla päätettiin skipata), joten se on kyllä vähentänyt stressiä sekä kiireen tuntua huomattavasti. Pitää olla siis kiitollinen siitä. Samoin kuin si

Linssi-kasvissosekeitto

Kasvissosekeitot uppoavat yleensä tässä taloudessa niin lapsiin kuin aikuisiinkin. Itseäni kuitenkin on ruvennut hieman kyllästyttämään se normikasvissosekeitto (tosin vaihteluahan saa vaihtamalla kasviksia/juureksia, mutta silti). Niinpä uusimpana tulokkaana kasvissosekeittorintamalla on tällainen hieman mausteisempi keitto (keitto on jalostettu Kodin Kuvalehden reseptistä), jossa on mukana linssejä tuomassa suutuntumaa. Linssi-kasvissosekeitto 2 isoa sipulia 3 valkosipulinkynttä 3 porkkanaa 1 bataatti 2 rkl öljyä 2 tl paprikajauhetta 2 tl mango currya 1 tl juustokuminaa 1 tl jauhettua korianteria ½ dl tomaattisosetta hieman punaista currytahnaa 1,3 l vettä 1 pkt (290g) punaisia linssejä nesteessä 1 kasvisliemikuutio (½ Koskenlaskija-juusto) 400g kookoskermaa Pilko sipulit, porkanat ja bataatit (palojen ei tarvitse olla erityisen pieniä, mutta mitä pienempiä, sitä nopeammin toki kypsyvät).Valuta linssit ja huuhtele ne hyvin (itse annan niiden seistä puhtaassa ve

Kohti joulua osa 4

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Ennen joululomaa olevat työaamut nimittäin. Hyvä niin, koska päällimäisenä ajatuksena viime viikolta on mieletön kiire ja stressi työhön liittyvistä asioista. Mutta kyllähän sitä ehti tapahtua jouluunkin liittyviä asioita. Iso ikkunatähti pääsi vihdoin ja viimein ikkunaan. Itsenäisyyspäivän aattona juhlittiin ensin koululla 100-vuotiasta Suomea ja illalla käytiin vielä juhlistamassa Oopperatalolla. Itsenäisyyspäivänä juhlittiin perinteisesti kummitytön synttäreitä (nämä asiat yhdistän myös joulun valmisteluun, vaikka ovatkin aivan irralliset joulusta). Ja ehdittiinhän me käydä H:n kanssa jouluostoksilla (lista on hyvin suppea ja sisältää aika vähän materiaa), sekä käydä pikkujouluissakin. Joulukortitkin tuli kirjoitettua sunnuntaina (wow, vielä jäi pari vuorokautta aikaakin toimittaa kortit postiin). Ja tiedättekö mitä, meidän huushollin joulu alkaa olla valmis. Ei joulustressiä, ei joulukiirettä. Juuri niinkuin pitääkin. Meidän taloudessa ei ole

Suppisrisotto ja sen syömisestä

Blogia pitempään seuranneille onkin jo varmaan tuttu asia, että tässä taloudessa majailee säännöllisesti kolme aavistuksen ruokarajoitteista alamittaista. Tämän ruokarajoittuneisuuden poistamiseksi on tehty töitä sinnikkäästi (ja välillä suunnilleen lahjontaakin apuna käyttäen). Kaksi nuorinta uhria ovatkin kehittyneet ruokarintamalla valtavasti. Keskimmäinen on jo pitempään kyennyt syömään (tai ainakin maistamaan) lähes mitä vaan. Nuorimmaisella on tehnyt tähän asti enemmän tai vähemmän tiukkaa päivästä riippuen. Nyt kuitenkin on kohdattu sekin viikonloppu, kun yksikään ruoka ei tuottanut ongelmaa. Ja ruoat eivät olleet edes tuttuja ja turvallisia, vaan hieman haastavimpia kavereita. Kuten risottoa...  (Josta ei kyllä oikeasti saa haastavaa, mutta jostain syystä se on kovasti sellainen ollut. Edellisellä kokeilukerralla risotto tuotti tuskaa jokaiselle kolmikosta). Viikonlopun ruokiin kuului siis suppisrisotto kanapihvien kera ja jokainen kolmikosta sai syötyä sen ilman valitusta, m

Kohti joulua osa 3

Viime viikon aikana joulu nytkähti tässä taloudessa merkittävästi eteenpäin. Joulukalentereiden lisäksi lähes kaikki jouluvalot ilmaantuivat paikalleen (yksi isompi tähti pitää vielä viritellä. Viikonloppuna ei riittänyt aika eikä energiaa sen kanssa puuhasteluun). Hyllyn reunalle pääsivät istumaan pari tonttua ja sattumalta löytyneet enkelit löysivät myös paikkansa. Lastenhuoneen yövaloksi päätyi mukanani reissannut vanha konvehtirasia, jonka sisälle virittelin jouluvalot. Konvehtirasian historia on hieman vaipunut unholaan, mutta uskoisin saaneeni kyseisen kuusen (konvehteja täynnä toki) joko vuonna 1997 tai 1999. Veikkaisin ensimmäistä, mutta jälkimmäinenkin on mahdollinen. Pitkään aioin käyttää sen lahjapakettina, mutta sopivaa lahjaa tai lahjansaaja ei ilmaantunut. Tai jos ilmaantui, en muistanut kyseisen kuusen olemassaoloa. Useamman vuoden kuusi majaili kotikotona vaatehuoneeseen unohdettuna, josta se taisi 4 vuotta sitten reissata mukanani pääkaupunkiseudulle. Useamman vuo

Ensimmäinen joulukuuta

Tämän päivän paras joulukalenteriyllätys oli ihana lumisade. Tai ehkä paremminkin se valoisuus, jonka lumi sai aikaan. Koska parin päivän päähän on luvattu jälleen vesisadetta, pitää nauttia valkoisesta maasta niin kauan kuin voi. Tämän yllätin lisäksi taloutta on ilahduttanut pari muutakin joulukalenteria:aikuisilla lakukalenteri ja lapsilla sukkakalenteri. Sukkakalenteri salaperäisesti täydentyy aina öiden aikaan.

Kohti joulua osa 2

Viime viikon aikana joulua kohti meneminen eteni. Viikon aikana ollaan suunniteltu erilaisia jouluun liittyviä tapahtumia tälle vuodelle. Lisäksi talouden aikuiset ovat käyneet tahoillaan pikkujouluissa. Ja alkuviikosta valmistui myös joulun kukka-asetelma. Saa tosin nähdä, ehtivätkö hyasintit kukkia täysin ennen joulua. Öistä tulikin yllättäen sen verran kylmiä, etten ole uskaltanut säilyttää asetelmaa parvekkeella kukkimisen hidastamiseksi, kuten olin suunnitellut. Ensimmäiset joulutortut tuli myös syötyä sukulaisvierailulla, sekä suunniteltua joululahjoja. Ja aivan kohtahan se on jo joulukuukin.

Levain

Levain on ravintola, johon olen halunnut jo kauemman aikaa mennä. Jostain syystä aikataulut olivat aina haasteellisia ja ravintolan testaaminen venyi ja venyi. Vihdoin kuitenkin ehdimme H:n kanssa viettämään hieman extempore treffi-iltaa Levainiin. Levain on pieni ravintola, joka on tunnettu leivistään. Itse yritän nykyään vältellä liiallista leivän syömistä, mutta tässä ravintolassa se ei ollut mahdollista. Leivät olivat nimittäin todella hyviä. Leipien lisäksi itse ruoat aiheuttivat ihastuneita huokauksia. Oma alkupalatartar oli lähes täydellinen eikä pääruokana syöty lohipastramikaan jäänyt kauaksi jälkeen. Levain on ns. helppo paikka piipahtaa. Ei turhaa pönötystä eikä hienostelua. Itse koin ravintolan olohuoneen jatkeeksi, jonne voi yhtä hyvin piipahtaa lasilliselle kuin syömäänkin. Palvelu oli lämmintä ja ystävällistä ja kaikki sujui jotenkin tosi mukavasti. Meidän treffi-iltana vettä tuli saavista kaatamalla, joten ravintola oli sellainen lämmin keidas, jossa viettää il

Kohti joulua osa 1

Viime viikon aikana joulu alkoi rakentumaan meidän huusholliin. Kuin vahingossa ullakolta siirtyi osa jouluvaloista alas. Pienellä pähkäilyllä syntyi uusi asetelma tälle joululle. Ainoana vanhana asiana olivat pallerovalot. Sisäkuusiviherkasvi jäi käteen Plantagen-vierailulla. Valot pääsivät kesällä hankitun juoma-astian sisälle. Ja paikkansa asetelmaan löysi myös Skotlannista hankittu puutähti.  Joulutunnelmaan viritti myös sunnuntaiaamun uuniriisipuuro. Pienissä määrissä herkullista. (Tarkoituksena on raportoida lyhyesti joka viikko, miten joulun odotus on edennyt tässä taloudessa. Pienin askelin kohti joulua siis.)

Varastettuja pieniä hetkiä

Kaiholla muistelen edelleen syyslomaa (joka siis loppui huikeat 3 viikkoa sitten... aika tuntuu huomattavasti pidemmältä). Sitä kun oli aikaa olla ja katsella. Nukkua ja syödä hyvin. Kävellä päämäärättömästi ja istahtaa sopivan näköisen kahvilan/baarin/ravintolan terassille. Tuntuu, että loman jälkeen on palattu täsmälleen samaan oravanpyörään kuin ennen lomaakin. Eli kiire, kiire ja kiire. Näin kolmen viikon huimalla kokemuksella voi kuitenkin todeta, että jotain on muuttunutkin. Tässä meidän sekalaisessa kokoonpanossa on nimittäin nyt selkeästi yritetty hidastaa ja varastaa pieniä rentouttavia hetkiä. Eräs viikonloppuaamu katettiin neljälle aamupala. Pataleipä valmistui uunista ja kynttilätkin ehdittiin laittaa pöytäään. Istuttiin ja syötiin (ja hoputettiin vain yhtä alamittaisista). Ja välittömästi pöydästä nousemiseen jälkeen jatkuikin hektinen arki (johon liittyi kolmet erit kisat, kolmella eri paikkakunnalla). Yksi arki-ilta siivosimme H:n kanssa hikihatussa, vedimme muov

Pyhäinpäivä

Eilen oli pyhäinpäivä. Aamulla matkatessani yhden alamittaisen kanssa voimistelukisoihin julkisilla kävimme keskustelua aiheesta, miksi osa kaupoista on kiinni. Siitä, ketä muistetaan pyhäinpäivänä ja miksi juuri silloin. Meillä ei varsinaisesti vietetä pyhäinpäivää niin kuin ei kovin montaa muutakaan pyhäpäivää. Halloweenin juhlimisenkin olin aikonut skipata tältä vuodelta (ensin tosin aiottiin järjestää naapuruston lapsille Halloween-disco, mutta aikapula iski). Iltasella ollessani kahdestaan kotona toisen alamittaisen kanssa ruvettiin sitten kuitenkin kaivelemaan ullakolta kertynyttä halloween-krääsää. Ja sitähän oli gröhöm yllättävän paljon. Niillä sitten somistettiin ruokapöytä illallista (joka syötiin kotiutumisajoista johtuen vasta 21.00. Väitimme olevamme Etelä-Eurooppalaisia viime aikojen lomamatkojen kunniaksi) varten. Siinä sitten tacojen seassa seikkailivat sulassa solussa pääkallot, kurpitsat ja hämähäkit. Seinällä roikkui hieman seittiä ja kynttilät valaisiva

Takaisin arjessa

Tämän illan ainoa vapaa-ilta on tuntunut yllättävän pitkältä. Tosin asiaan saattaa vaikuttaa, että kuvittelin suunnilleen 2 tuntia kellon olevan aivan jotain muuta (gröhöm, keittiön kello on edelleen siirtämättä talvi-aikaan). Sain siis vahingossa yhden extratunnin. Hyvä niin, tuntuu että tekemistä olisi taas vaikka muille jakaa. Olen ollut töiden jälkeen jo 5 tuntia kotona (kiitos ihanan lyhyelle tiistaityöpäivälle) ja ehtinyt päivittää kalenteria, lähettää kolme sähköpostia (pankkiin yms), lähettää 3 wilma-viestiä, käydä pikaisella kävelyllä (eli siis hakemassa kaupasta ne asiat, jotka eilen unohtuivat), tehdä ruokaa (vain itselleni, koska kukaan muu ei ole tänään kotona. Luksusta sekin). Kirjoitin myös 170 hintalappua valmiiksi kirpparille meneville kamoille (enää pitäisi lätkiä tarrat kiinni kirpparikamoihin, ja ne olisivat valmiit sunnuntaita varten (muuttavat silloin itsepalvelukirppikselle)), tein läksyjä viron tuntia varten ja luin jopa kirjaakin. Niin ja pesin pyykkejä ja

Ravintolasuositukset Barcelonaan

Näin viikon arkeen totuttelun jälkeen on hyvä palata vielä kerran muistelemaan Barcelonaa. Ja tällä kertaa erityisesti ravintoloita. Tällä kertaa luotimme pääsääntöisesti tripadvisorin suosituksiin ja yhtä täyshutia lukuunottamatta löysimme joko hyviä tai sitten mielettömän hyviä ravintoloita. Tässä niistä parhaat (ja siis hintataso on kaikissa aika kohtuullinen. Suurimassa osassa laskumme (kahdelta hengeltä) oli alle 100 euroa) Ykköspaikan vie ehdottomasti Blavis. Tämä pieni (16-paikkainen suunnilleen) ravintola vei mukanaan niin kielen kuin mielen. Palvelu oli täydellistä, ruoka täydelllistä ja viinikin sopi kuvioon loistavasti. Blavis tarjoilee tapastyylisesti pieniä annoksia jaettavaksi. Menu vaihtuu viikottain ja on kirjoitettuna pieneen pöydälle nostettavaan liitutauluun. Siitä sitten valitaan sopivaksi katsottu määrä ja herkutellaan. Ja ne annokset olivat vaan täydellisiä. Tämä paikka kuuluu niihin harvinaisuuksiin, joihin varasimme pöydän uudestaan samalle viikolle. Ja tada

Ihana Barcelona

Niin se vain vilahti ohi, ihana (ja harvinainen) viikon syysloma. Syyslomalla vietimme lähes 6 vuorokautta Barcelonassa ja olihan ne mielettömät ja rentouttavat vuorokaudet. Meillä ei etukäteen ollut mitään suurta turistiagendaa. Olimme päättäneet vähän haahuilla sen mukaan, miltä tuntuu. Loppujen lopuksi kuitenkin kävimme niin Park Güellin kuin Sagrada familian. Ja kyllähän se Gaudi oli sekä nero, että sopivasti hullukin. Ihanin asia koko lomassa oli lämpö (ja rentous). Kolmena päivänä oli suorastaan helle, yhtenä lähes helle ja kahtena vettä tulikin runsaasti. Hellepäivinä turisteilimme ja vedimme vähissä vaatteissa ympäriinsä. Paikallisten mielestä helle oli selkeästi jo ohi mennyttä kautta ja aika paljon tuli vastaan ihmisiä kevyttoppatakeissa. Mutta siis kyllä nyt +25 on helle (ainakin näin suomalaisille). Barcelona miellytti kaupunkina. Sopiva sekoitus kaikkea. Barri Gòtic kapeine katuineen ja tälle vastakohtana leveät bulevardit, sekä näille kummallekin vastakohtana hi

Loman tarpeessa

Se tunne,  kun istuu juna-asemalla ja nauttii siitä, ettei ole vastuussa kenestäkään eikä kenellekään. Se tunne, kun ulkona on ihana olla ja hengittää kunnolla.  Se tunne, kun on syysloma ja työviikosta ennen lomaa selvisi kuitenkin hengissä. Ja se tunne, kun nukkui yöllä 10 tuntia. Nyt elämä taas voittaa. Ja pieni havainto, viime vuonnakin taisi olla ensimmäinen jakson jälkeen suunnilleen samanlaiset fiilikset. Loman jälkeen opettelen jälleen sanomaan ei. En tarjoudu hoitamaan ylimääräisiä nakkeja. Yritän jopa kieltäytyä nakeista.  Vaatii jälleen opettelemista,  mutta pää tarvii sen ehdottomasti. Nyt rentoudun viikon. Nautin pitkistä yöunista ja kiireettömyydestä. Tyhjennän pään. Ihanaa, kun on syysloma. Ja onneksi on syysloma.

Lokakuu, oikeesti?

Oho, nyt on jo lokakuu. Oho x 2, viikon päästä olen jo syyslomalla (ja oletettavasti Barcelonassa).   Siis, mihin hävisi syyskuu? Ja, että nyt ollaan kohta jo lokakuun puolivälissä. Superhämmentävää. (Tosin osaltaan tähän hämmennykseen vaikuttaa sekin, että pihalla kesäkukat ovat edelleen suurin osa täydessä kukassa... mikä niitä vaivaa? Ehkä niilläkin on vaikea hahmottaa sitä karua faktaa, että syksy on jo alkanut...).  Nämä kaksi kuukautta koulujen alkamisesta ovat viilettäneet aivan mieletöntä vauhtia. Töissä mulla on enemmän tunteja kuin ikinä (onneksi tämä on vain vuoden väliaikainen pätkä) ja lisäksi olen ruvennut harrastamaan. Minä, jolla ei aikuisiällä ole ollut oikein kunnon harrastuksia kertaakaan. Pelasin kyllä yhden syksyn lentopalloa, en kuitenkaan oikein syttynyt vaikean matkan päässä olevasta hallista ja siitä, ettei vapaa-aikaa oikein jäänyt (ja enhän mä siis ole tarpeeksi pitkäkään...). Olen lukenut italiaa kansanopistossa, kerrannut saksaa työväenopistossa jn

pikavierailulla Turussa

Viikonloppuna tein päivän pikavisiitin Turkuseen. Kävin juhlimassa ihanan ystävän tulevaa vauvaa ja samalla ehdin myös kävellä hieman kaupungilla.  Nautin maisemista ja aurinkoisesta päivästä.  Kävin nauttimassa teetä Gaggui-kahvilassa ja hymyilin ihanalle säällä.   Mennen tullen matkalla (Onnibussissa) ehdin viettää laatuaikaa itseni kanssa ja lukea.  Oli ihana reissu, jonka toki kruunasi ihanan ystävän kunniaksi järjestetyt  yllärijuhlat.  Näillä muistoilla jaksaa taas pitkälle

Mifu-minestronekeitto

Koulujen alettua on taas tässä huushollissa palattu arkikokkailujen pariin. On herätelty henkiin pari vanhaa reseptiä, kokeiltu täysin uusia juttuja ja tahkottu niitä perusruokiakin. Haasteena on ollut pyrkimys vähentää hiilareita ja lisätä proteiinin saantia.  Tämä resepti toimii ainakin jälkimmäiseen, ja lisäksi siihen saa upotettua lähes mitä vaan jääkaapin kätköistä. Mifu-minestronekeitto Öljyä 1 valkosipulin kynsi silputtua 1-2 sipulia pilkottuna  2 varsisellerin vartta pilkottuna N. 2 dl pakastemaissia sulatettuna  1 prk tomaattimurskaa N. 5 dl vettä Kasvisliemikuutio 1 rkl sitruunamehua 1 pkt esikypsennettyjä punaisia linssejä 2 dl täysjyväpastaa 0,5 prk mifua  Chilihiutaleita, mustapippuria, suolaa, oreganoa ja muita kuivattuja yrttejä Aloita huuhtelemalla ja valuttamalla linssit (itse olen käyttänyt Go Greenin pahvipakkauksessa olevia esikypsennettyjä. Jos keität linssit itse, niin n. 2dl lienee sopiva määrä). Kuullota kattilas

Syksyä, syksyä, syksyä

Eilen satoi vettä (samoin kuin tänään). Ja paljon. Välillä kaatamalla, välillä tihkuttaen. Onnellisesti tihkuttaen silloin, kun yksi alamittainen käväisi ostamassa kaverille synttärilahjaa. Epäonnekkaasti kaatamalla silloin, kun menin nostamaan porkkanoita (ne ovat kasvaneet yllättävän sopusuhtaisiksi isossa ruukussa) ruokaa varten. Mutta sitähän se syksy on. Jollakin kieroutuneella tavalla tykkään syksystä. Siitä, kun aamut ovat viileitä ja iltaisin on jo hämärää. Vesisadekaan ei ole kovin paha juttu (paitsi jos sateenvarjo on rikki ja takki ei pidä vettä. Pitäisikin investoida uusi sateenvarjo). Lisäksi syksyyn kuuluu se, että on ainakin jossain välissä aikaa vain olla. Istua teekupin kanssa sohvalla. Kuunnella sateen ropinaa (sekä pyykkikoneen ja tiskikoneen...). Lukea kirjaa, nauttia ajasta (ja valmistautua henkisesti erinäisiin siivousoperaatioihin).  Puutarha alkaa näyttää siltä, että erinäisiä kasveja pitäisi leikata pois. Mansikat voisi istuttaa jo talvi-istutuksiin (k

Pikapyrähdys lahden yli

Viime viikonloppuna ehdimme pitkästä aikaa H:n kanssa viettää aikaa ihan kahdenkin. Suuntasimme nimittäin Tallinnaan yhdeksi yöksi. Tosin 36 tunnin ajasta suunnilleen puolet hengasimme yhdessä isomman kaveriporukan kanssa. Mutta jäi siihen nukkumisen jälkeen aikaa olla kahdestaanki. Tälläisia hetkiä ei ole pahemmin ollut töiden alettua, eikä sitä ennenkään loppukesästä. Kalenterit ovat täyttyneet niin vinhaan kaikista tapahtumista, että sitä aikaa ei muka ole jäänyt. Päätettiin yrittää priorisoida. Tai no käytännössä aikatauluttaa. Yrittää sadat kalenterit osumaan niin, että näkisimme muulloinkin kuin aamuisilla automatkoilla (onhan sekin jotain, tosin useimmiten meillä on kyllä aina kimppakyytiläisiä mukana). Muutenkin viime aikoina on lasten menojen, omien menojen, työmenojen jne. kanssa ollut hieman haasteita. Pitänee siis viettää laatuaikaa yhdessä kalentereiden kanssa ja yrittää saada aika riittämään kaikelle. No mutta siis sinne Tallinnaan. Reissu oli kiva (vaikkakin runsaa

Leffaillat mattolaiturilla

Maanantai-iltaisin kannattaa suunnata nyt Kaivopuiston rantaan ja siellä Mattolaiturille (terassiravintola). Siellä on nimittäin nyt iltojen pimennyttyä leffaillat aina maanantaisin (tai siis kyllähän ne jossain välissä loppuu) säävarauksella. Mattolaiturin facebook-sivuilta voit tarkistaa viikon leffan. Ensi maanantaina se on Top Gun, joka alkaa klo 20.30. Me olimme paikalla muutama viikko sitten katsomassa Greasea,  joka kyllä sopi ulkoilmaleffaksi kuin nenä päähän. En tosin edelleenkään suostu sanomaan Greasea erityisen hyväksi leffassa,  mutta klassikko se on (ja oikein viihdyttävä). Itse suuntasin varaamaan pöydän meille jo kasin aikoihin (näytös alkoi n.21.30) ja hyvä niin, täyttä oli nimittäin jo silloin. Reilun tunnin aikana oli hyvä syödä (Demo Goes Mattolaituri on nimittäin parkkeerattu mattolaiturin yhteyteen), juoda teetä ja lukea kirjaa. Leffan alettua väkeä tuli koko ajan lisää ja meitä oli p a l j o n. Suurin osa katselijoista taisi olla alle 30-