Loppukesästä olen ollut suorastaan luvattoman hiljaa. Papu-koiran kanssa puuhailu on vienyt yllättävän paljon aikaa (ainoastaan positiivisessa mielessä), mutta siitä myöhemmin. Nyt voi kuitenkin palata vielä hieman kesän tunnelmiin. Kesäkuussa nimittäin vietimme iki-ihanalla porukalla reilun vuorokauden Bengstkärin majakalla. Reilu vuorokausi luodolla, jossa oli hiljaista ja rauhallista. R e n t o u t t a v a a. Kirjan lueskelua kallion kolossa (silloin kun aurinko vielä paistoi), kävelyä luodolla, merilintujen bongailua. Kuntoiluosuus majakan torniin kiipeämisen yhteydessä. Saunomista. Nukkumista. Jutustelua. Ja syömistä. Bengstkärin majakalla voi käydä päiväreissulla (esim. Kasnäsistä) tai sitten yöpyä (kuten me teimme) täysihoidossa. Ruoat (ja erityisesti pullat) olivat hyviä ja ruokailussakin oli oma tunnelmansa. Toki Bengstkär on reilun sadan vuoden aikana ottanut osumaa. Jatkosodan aikana osumaa tuli vähän enemmänkin, mutta siitä majakka on sitten kunnostettu. Kuitenkin kast