Pientä elämää

Erittäin erittäin harvoin annan ravintolalle toisen tilaisuuden, jos ensimmäinen kerta ei mene nappiin. OLD BOY BBQ kuitenkin muodosti tässä poikkeuksen. Ensimmäisellä kerralla seurueemme ei ollut oikein tyytyväinen ruokaan (ihan ok, mutta ei mitään ihmeellistä) ja palvelu oli jotenkin kovin nihkeää.  Toiset ystävämme halusivat kuitenkin kokeilla tätä ravintolaa ja saivat houkuteltua meidät mukaan (hyvä seura pelastaa syömisen kuin syömisen). Ja tämä toinen kerta kyllä kannatti. Nyt palvelu toimi hyvin ja kaikki onnistui. Ruoka oli myös hyvää ja sitä todellakin oli riittävästi. Joko ravintola on kehittynyt huimasti kevään aikana tai hionut konseptiaan koronan aikana tai rajoitettu asiakasmäärä auttoi. Tämä ravintolakerta oli joka tapauksessa huomattavasti parempi kuin ensimmäinen. Old Boy BBQ:n ruoka on pääsääntöisesti korealaisen keittiön suuntaisia. Kuitenkin annoksista löytyy suomalaisia elementtejä, kuten esimerkiksi muikkuja tai uusia perunoita.  Alkupaloina söimme ystäv...

7 vuotta siinä näköjään meni, että päädyin uudestaan Kuurnan ovesta sisälle. Silloin kokemus oli hyvä (voit lukea lisää täältä ) ja on suorastaan harmi, etten ole näiden 7 vuoden aikana mennyt Kuurnaan uudestaan. No,  nyt kun mihinkään ei voi (kiitos koronakurimuksen) mennä, olikin hyvä hetki nauttia Kuurnan Take Awaysta . Kutsuimme illaksi syömään meidän koronatukihenkilöt (eli ne 2 ihmistä, keitä ollaan tämän hässäkän keskellä nähty säännöllisesti, muttei halailtu heidänkään kanssa), tilasimme ruoat ja huristelimme ne sitten autolla hakemaan. Toimitimme myös samalla reissulla ystävällekin ruoat. Otimme kaikki 3 ruokalajin illalliset (perushinta 30 euroa) ja olihan se hyvää. Itse söin alkuruoaksi tartarpihvin (koronakurimuksen takia tein itselleni tämän yhden myönnytyksen) ja se oli todella herkullista. Tartarpihvi toi menuun lisähintaa 2 euroa. Pääruokana nautin nokkosletun lisukkeineen ja se kyllä ylitti odotukset. Nam tällekin. Ja jälkkärin sitruunamarenkitorttu oli sek...

Sofia Gastroon päädyin omasta näkökulmastani puolivahingossa. Etsimme ystäväni kanssa sopivaa ravintolaa musiikkikeikan alle. Yritimme saada pöytää muutamasta muusta ravintolasta, mutta pikkujoulukauden takia tilaa ei yksinkertaisesti ollut. Siispä päädyimme varaamaan pöydän ystäväni ravintolalistalta löytyneestä Sofia Gastrosta . Ja onneksi varasimme. Tämä oli nimittäin Ruokaelämys isolla R:llä. Pitkästä aikaa ravintola, joka onnistui yllättämään ja tuomaan pieniä kivoja jippoja ruokiin. Söimme 3 ruokalajin aterian, mutta todellisuudessa pieniä ruokalajeja taisi olla kuusi kappaletta. Ruokailu alkoi kokin terveyhdyksillä, jotka olivat viedä kielen mennessään. Ja huonommaksi ruoka ei missään nimessä muuttunut. Elämyksen tästä ateriasta teki yllätyksellisyys. Jokaisessa annoksessa oli jokin pieni jippo. Joko makumaailmassa tai asettelussa tai ruoan sisällössä. Jälkkäriksi olleessa valkosuklaapallerossa oli esimerkiksi sisällä mustikkamehua (tarjoilija onneksi etukäteen k...

Olemme eläneet koirallista elämää noin 5 kuukautta. Etukäteen mietitytti ajan riittäminen ja se, kuinka joku on koiran kanssa tarpeeksi kotona. Entä miten onnistuvat mahdolliset reissut. Onko jollakin tarpeeksi aikaa ja energiaa olla myös koiran kanssa. No, tähän asti nuo yllä mainitut asiat eivät ole suuremmin aiheuttaneet huolta. Totta kai aikataulusäätöjä on pitänyt tehdä. Onneksi meitä on kuitenkin kaksi aikuista sekä vielä kolme alaikäistä osana päivistä. Pienillä värkkäyksillä ollaan saatu tähän asti hoidettua niin, ettei Papulla ole tullut yli 8 tunnin yksinolohetkiä. Nyt tosin jouluun asti on kerran viikossa haastepäivä. Mutta sekin onnistunee. Vaatii tosin osana viikoista venymistä yhdeltä alaikäiseltä, osana viikoista taas H huristelee hyppytuntien aikana Papun seuraksi ja joskus Papu menee päivähoitoon koirakaverin luo. Katsotaan olenko vielä joulun aikoihin sitä mieltä, että homma hoitui ilman suurempia säätöjä.... Joitakin karsimisia on pitänyt tehdä. Työkavereiden k...

Joka ei tosin tapahtunut kaartin kaupunginosassa, eikä sisältänyt kuutta ravintolaa eikä liity mitenkään virallisen Kaartin6:n järjestäjiin. Mutta tämä oli Kaartin6:n inspiroima itse järjestetty tapahtuma. Kävi nimittäin niin, että viimeksi tapasimme Kaartin6:lla aivan ihastuttavat ihmiset (aiemmin emme siis tunteneet keskenämme). Kesällä päätimme tavata uudestaan tämän kuusikon kanssa terassi-illan merkeissä, ja koska oli edelleen mielettömän hauskaa, niin päätimme kehittää itsellemme kivan illan. Niinpä yksi meistä (iso kiitos I:lle) varasi neljä ravintolaa noin tunniksi kerrallaan. Meille muille niin ravintolat kuin annoksetkin olivat yllätyksiä. Ilta oli mielettömän onnistunut. Meillä oli niin hauskaa ja ruoka oli hyvää. Aloitimme alkumaljoilla + kasalla pieniä jaettavia ruokia Wernerissä . Herkullista. Werner oli meidän taloudelle täysin uusi paikka ja pääsi kokeilulistalle uudestaankin. Seuraavaksi suuntasimme Raguun , jonka iki-ihanat leivät + levitteet olivat tälläki...

Kesäkuussa vaihdoimme ystävien kanssa asuntoja pitkäksi viikonlopuksi (todella hauska idea, kannattaa kokeilla :)). Ystävämme asustivat lapsensa kanssa meidän kotona Helsingissä ja me sen sijaan majoituimme Papun kanssa heidän kotiinsa Turun kupeeseen. Meidän viikonloppumme suurin agenda oli ruoka. Söimme hyvissä ravintoloissa jokainen kerta pitkä kaavan mukaan. Kolme ravintolaa ja kolme maistelumenua. Iso peukku tälle. Missä ravintoloissa sitten kävimme? Tässä lyhyesti: 1. Kaskis . Tähän todella suosittuun ravintolaan pitää pöytävaraus tehdä hyvissä ajoin. Me taisimme varata pöydän 3 kuukautta aiemmin ja ainut vapaa aika oli klo 16.00. Kaskis tarjoaa ainoastaan maistelumenuja (+ sopivia viinipaketteja). Valittavissa oli nelonen, vitonen tai kutonen. Me otimme kutosen + viinipaketit. Ravintola onnistui lähes täydellisesti. Ruoka oli hyvää ja annokset nättejä. Palvelu toimi ja systeemi oli näppärästi tehostettu. Yhteen kattaukseen otettiin n.12 henkeä ja puolen tunnin välein aina 1...

Lapinlahden entisellä mielisairaala-alueella sijaitseva Loop oli tällä kertaa brunssiryhmän kokeilulistalla (muutama viikko sitten). Itsehän kävin toisen seurueen kera paikassa noin 3 vuotta sitten, jolloin kokemus ei ollut ehkä aivan onnistunein (voit lukea siitä täältä ). Tällä kertaa kokemus oli kuitenkin huomattavasti parempi. Ensinnäkin vanhaa sairaalarakennusta oli nyt sisältä selkeästi remontoitu. Tila ei ollut enää sairaalamainen vaan kiva tila, jossa on ravintola, kahviloita, taidetta yms. Itse ympäristöhän on mitä kaunein ja ikkunoista avautuvat maisemat ovat hienoja. Ruokaan oli tällä kertaa selkeästi panostettu enemmän kuin kolme vuotta sitten. Tai sitten hävikkiruokasaldo oli ollut hieman parempi. Alkupalat olivat hyviä. Leipien kanssa oli tarjolla todella herkullisia levitteitä ja salaatit olivat hyviä (eivätkä tuntuneet tai näyttäneet yhtään vanhentuneilta). Pääruokana oli kasvislasagnea, joka oli ihan perushyvää. Ei vienyt kieltä mennessään, mutta oli maultaan ...

St Georgen Wintergarden oli pitkään tutustumislistallani. Nyt kevään aikana siellä on tullut jo käytyä muutamaan otteeseen (ja kertoja tulee varmasti lisääkin). Ensin menin ystävieni kanssa drinkeille (suosittelen, todella hyviä drinkkejä ja palvelu toimii) ja tästä innostuneena iltapäiväteelle ystäväni kanssa. Wintergardenissa iltapäiväteetä on tarjolla perjantaista sunnuntaihin klo 13 - 17. Tunnelma on rauhallinen ja ei liian pönöttävä. Palvelu on ystävällistä ja toimii. Asiakkaita ei meidän iltapäiväteehetken aikana ollut kovin montaa, joten äänimaisemakin oli hyvin rauhallinen. Näin teen ystäville teelistalla on suuri merkitys. Wintergardenissa lista toimi. Löytyi niin vihreää, mustaa kuin valkoistakin (ja yrttiversiokin taisi olla) sekä maustettuna että maustamattomana. Kumpikin meistä löysikin nopeasti oman valintansa. Iltapäiväteen hintaan (34 €) kuuluu yksi teelaji per asiakas. Tee tarjoillaan nätissä lasikannussa ja sitä saa myös lisää. Iltapäiväteehen kuuluu useimm...

Kalaravintola kauppakeskuksessa.... Ei ihan ykkösjuttuja mun makuun. Osittain varmasti sen tähden illallinen Fisken på Diskenissä oli erittäin positiivinen yllätys. Tämä ravintola on siis Kampin kauppakeskuksen yläkerrassa Korttelissa ja ainakin me unohdimme heti ravintolaan astuttuamme koko kauppakeskuksen olemassaolon. Verhoilla ja seinän pätkillä oli koko kauppakeskustunnelma hyvin häivytetty. Ruoka oli yllättäen kalaisaa, mutta kyllä listalta muutama kalatonkin vaihtoehto löytyy. Vaikka en itse mieletön kalafani olekaan (päättelin illan päätteeksi sen johtuvan siitä, että en saa tarpeeksi usein hyvin tehtyä kalaa), pysyin kokonaan kalallisissa ruoissa (jälkkäri teki poikkeuksen). Seurueemme herrat ottivat alkuun muutaman osterin ja rouvat nauttivat drinkit. Tämän jälkeen itse nautin alkuruoaksi Maa-artisokkaa ja kampasimpukkaa. Herkullista isolla H:lla. Ja tästä homma vain parani. Pääruokana söin Kotimaista siikaa kera kukkakaalin ja perunapyreen ja annos vei kielen menness...

Hyvät italiaiset ravintolat ovat Helsingissä harvassa (toki vain oma mielipiteeni), mutta kun sellaiseen törmään, niin se onkin sitten todella hyvä. Il Bucatino (Tehtaankatu 38) on juurikin tällainen loistava peri-italialainen pieni ravintola, jonka ruoka oli herkullista. Ravintola on aika pieni yhtenäinen tila (asiakaspaikkoja noin 40), jonka tiiviys lisää italialaista tunnelmaa.  Me ruokailimme pariskuntana, mutta samaan aikaan ravintolassa oli syömässä myös perheitä ja kaveriporukoita. Il bucatino on trattoria, jonka on perustanut kolme italialaista miestä. Ainakin meille jäi sellainen olo, että herrat edelleen itse työskentelevät ravintolassa. Henkilökunta oli suurimmaksi osaksi italiaista, mutta suomen kieli sujui tarjoilijoilta hyvin. Ja palveluhan oli todella hyvää. Niin hyvää, että kun lähtiessämme unohdin reppuni tuolin alle, niin ravintolasta soitettiin jo muutaman minuutin päästä H:lle (jonka nimellä pöytävaraus oli), että onkohan meillä jäänyt tavaroita... Ihailta...

Muutama viikko sitten perjantaina alkoi lomavarvasta jo hieman kutkuttamaan. Aamupäivän 4 oppituntia menivät aika näppärästi. Ei ongelmia ja ihanaa keskittynyttä opiskelua. Hankalatkin asiat upposivat oppilaisiin. Puolilta päivin hurautin tuomaan auton kotiin ja ehdin istua sohvalla ja hymyillä tulevalle minilomalle. Sää ei mitenkään näyttänyt hehkeältä, mutta onneksi se ei haittaa mitenkään minilomakohteessa. Miniloma tosissaan oli nimittäin miniloma. Risteily Tukholmaan.... Ei siis mitään isoa eikä ihmeellistä. Mutta tässä vajaan 6 vuoden parisuhteessa tämä oli a) ensimmäinen yön yli kestävä risteily yhdessä b)selkeä (yli 12 tuntia kestävä) irtiotto arjesta kahdestaan. Tälle syksylle sitä olikin jo kaivattu. Ristely toi univelan lisäksi yllättävän hyvät ravintolakokemukset, ihanan pakkaskävelyn (Helsingistä lähtiessä satoi kaikkea ikävää, Ruotsin puolella aurinko paistoi) Tukholmassa sekä ihan vain olemista. Energiaa, energiaa. Sieltä sitä tuli. Mutta ne ravintolat. Yllättäv...

Syömässä ystävien kera, peräkkäisinä iltoina. Kukkaro kiitti (eli ei), mutta niin mielikin (tässä ei ironiaa). Ystäviä saman pöydän ääressä. Toisessa 3 ihmistä kolmelta eri vuosikymmeneltä (syntymävuoden perusteella, ei sentään harrastettu aikamatkailua), toisessa 16 ihmistä myöskin kolmelta eri vuosikymmeneltä. Ensimmäisenä iltana olin keskimmäiseltä, toisena lähimmältä vuosikymmeneltä. Kumpikin ruokailu meni nappiin. Hyvää ruokaa, hyvin yhteen sopivia viinejä, hyvää palvelua. Ravintoloissa oli yhteistä pieni intiimi tila ja puhuvat tarjoilijat (pidän siitä, että kerrotaan mitä syön ja juon). Inarissa ruoka oli Aasian suuntaan viettävä, Kolmos3ssa taas oltiin kotimaisten asioiden äärellä. Ruoka vei kummassakin kielen mennessään. Inarissa kännykän kamera ei ollut ystäväni, joten sieltä jäivät kuvat saamatta. Nämä herkullistakin herkullisemmat annokset ovat siis Kolmos3n. Kummankin aterian päätteeksi päätettiin myös jatkaa iltaa. Ja niin vain kolmella eri vuosikymmenel...

Niin pitkälle ollaan päästy ruokakoulutuksessa, että kaksi alamittaista (yksi oli omissa menoissaan) suostui maistamaan friteerattuja heinäsirkkoja. Mutta siitä myöhemmin. Sillon tällöin teemme yllätysreissuja, joissa lapset eivät tiedä etukäteen, mihin ollaan menossa. Tämän kertainen retki oli juurikin sellainen. Jo useamman päivän ajan oli ahkerasti arvuuteltu, mihin olemme menossa (eläintarha, elokuvateatteri, pakohuone, teatteri, Ruotsi (???), sirkus, tivoli, ruokakauppa, ravintola jne.).  Lopulta retkipäivä koitti ja hyppäsimme bussiin, jolla köröttelimme Otaniemeen.  Ensimmäisenä rastina oli Trap Factory . Trap Factoryssa on yhdeksän erilaista pakohuonetta, josta me suuntasimme helpoimmasta päästä olevaan Aarrejahtiin (lapsien kanssa pakeneville sopiva olisi henkilökunnan mielestä myös Idän pikajuna. Alamittaisia kiinnosti kovasti Vankilapako, ja sekin kuulemma onnistuisi lasten kanssa (tosin on jo haastavampi)). Huoneesta (tai no useammasta, paljastettakoon sen verran...

Tämän kesän (vai pitäisikö sanoa jo alkusyksyn?) ravintolalöytö on Iso Roobertinkadulla sijaitseva kasvisravintola Yesyesyes . Rento, hyväntuulinen ravintola oli juuri se, mitä kaipasimme näin töiden alettua. Palvelu toimi ja ruoka oli hyvää sekä monipuolista. Alkudrinkit jo lupailivat hyvää ja kaikki ruoat todellakin lunastivat odotukset. Yesyesyesissä ideana on ruokien jakaminen ja se todellakin oli näppärin tapa syödä. Sai maistella vähän kaikenlaista. Me tilasimme viisi ruokalajia (meitä oli kaksi), joka oli hyvä määrä. Hieman enemmänkin olisi voinut syödä, mutta näin vältyttiin ähkyltä. Meidän lemppariksi nousi tandoorileipä tomaattidipillä. Lautasen olisi voinut nuolla... Toinen lemppari oli uudet perunat, jossa oli jotain järkyttävän hyvää pinnalla.  Uskoisin, että menu on kausittain vaihtuva, joten näitä samoja ruokia ei pakosta listalta enää löydy. Mutta kaikki, mitä syötiin oli hyvää. Järisyttävän hyvää. Ja kaikki ruoka on siis kasvisruokaa. Lihaa on turha etsiä...

Ensimmäisen viikon vikana työpäivänä sattui olemaan mahdollisuus lähteä töistä 12.00. Hyppäsimmekin H:n kanssa autoon ja huristelimme Lahteen. H golfaamaan, allekirjoittanut nauttimaan kesän viimeisistä helteistä.  Ilahdutin itseäni Vesijärven satamassa kahvila Karirannassa hervottomalla korvapuustilla, mutta pääasiallisesti nautiskelin lämmöstä Alasenjärven rannalla lueskellen. Tuuli oli sen verran kova, ettei tällä kertaa lämpö tuntunut ollenkaan tukalalta. Aurinkoa vielä kuitenkin riitti ja tarkenin uimaankin. Tosin illan myötä ukkospilvet vyöryivät kohti Lahteakin ja lämpö hävisi.  Tuli hieman sellainen olo kuin lapsena. 7.luokan ensimmäisinä koulupäivinä oli lämmin. Koulubussissa oli tukalan kuuma (ja tukaluutta lisäsi se, että piti etsiä itselle paikka pelottavien lukiolaisten vierestä). Syksy oli jo koulun alkamisen myötä jo saapunut, mutta toisaalta oli kesä. Ja kovin monta päivää ei mennytkään, kun aamut alkoivat jo olla viileitä. Voi kesä ja ...

Klo 12.30 viinilasillinen terassilla (jonne vihdoin mahtuu jo istumaan) kera hyvän kirjan. Miksipä ei? Kaksi lähti frisbeegolfaamaan, yksi shoppailemaan ja yksi kavereille. Hämmentävä hiljainen hetki kotona. Jääkaapissa tyhjiöpumpattu viinipullon loppu. Ulkona lämmin. Aivan täydellinen lomahetki jälleen. Loma vetelee viimeisiään, mutta on kyllä ollut ikimuistoinen. Harvoin olen saanut nauttia lämmöstä näin paljon (Oikeasti tykkään kyllä lähes säästä kuin säästä, mutta onhan tämä ihanaa, että aamulla voi laittaa shortsit jalkaan sen kummempia miettimättä. Lisäksi keho on alkanut selkeästi sopeutua tähän lämpöön, enää ei ole ollenkaan tukala olo) ja viettää aikaa ulkona. Ainoastaan yksi retkikohde siirtyi vesisateen vuoksi, mikä on kyllä poikkeus muihin kesiin. Totta kai on huolestuttavaa, että Suomessa on näin lämmin. On huolestuttavaa, että ilmasto lämpenee, sadot kärsivät kuivuudesta jne. Kuitenkin näin henkilökohtaisesti ajateltuna tämä lämpö on ollut ihanaa....