Pientä elämää

Kolmas vuosi bujoilua alkoi. Edelleenkään en usko aivan heti lopettavanikaan. Sen lisäksi, että meidän sekamelskaperheen menot pysyvät suunnilleen hallinnassa (olemme myös käytännössä lopettaneet seinäkalenterin käytön kokonaan), antaa se myös itselleni omaa aikaa. Sellaista aikaa, jolloin istun ja teen jotain juttua ajatuksella. Toki välillä kuukaudet syntyvät kiireellä ja bujo toimii lähinnä pikaisena merkkaamisalustana. Useimmiten ehdin kuitenkin ottaa bujon avulla aikaa itselleni. Saatan esimerkiksi suunnitella illan aikataulun niin, että menen ennen liikuntahetkeä kahvilaan juomaan teetä ja väkertämään bujoa. Rentouttavaa. Viime vuonna yritin ahkerasti seurata päivän mielialaa. Loppujen lopuksi alkoi jäädä päiviä välistä, sitten viikkoja ja lopulta kuukausia... Ei toiminut. Ideana ihan järkevä, mutta käytännössä itselläni päivät ovat useimmiten ihan peruskivoja. Lisäksi jos päivässä sattui olemaan negatiivisempia tunteita, niin yleisfiilis oli kuitenkin peruspositiivinen...

Havahduin tässä eräs päivä siihen,  että syksy alkaa olla jo läsnä.  Illat ovat pimentyneet, aamut kylmiä. Pihan sato alkaa vihdoin ja viimein  kypsyä. Kukat alkavat pikku hiljaa lakastua ja kasteluakaan ei tarvitse muistaa hoitaa enää joka päivä.  Tämä on ollut ensimmäinen oman pihan kesä. Tähän asti puutarhurointini on rajoittunut parvekkeisiin (ja viime kesänä terassiin) ja kotikodin pihaan.    Lapsena olin kyllästetty puutarhatöillä. Rikkaruohojen kitkeminen ja ruohon leikkaaminen tulivat lähinnä korvista ulos. Olenkin ollut yllättynyt kuinka rentouttavaa se rikkaruohojen kitkentä itse asiassa onkin. Ruohonleikkuu on ainakin toistaiseksi kuulunut H:n tehtävälistaan (se itse halusi kyseisen nakin, samoin kuin minä itse valitsi  pyykinpesunakin. Muut kotityöt ovatkin muuten yhteisvastuullisia), joten sen mahdollisista rentouttavista vaikutuksista ei ole omakohtaista tietoa. Tähän väliin parhaimmat puutarhaoivallukset ...

Tämä on ajoitettu postaus. Postauksen julkaisuajankohtana me jo pyöritään toivottavasti hyvissä voimissa NYCissä. Meidän seikkaillessa NYCissä on talonvahti hoitamassa taloa + kasveja. Varauduimme kuitenkin ennakkoon mahdollisiin helteisiin ja virittelimme erilaisia kasteluhässäköitä. Osa kasveista saa lisävettä narun avulla. Muoviputken sisällä menevä naru siirtää vettä pikku hiljaa lasipurkista kasville. Juopommat kasvit ovat saaneet ylösalaisin käännetyn pohjattoman pullon. Pullot ovat Lidlin urheilujuomapulloja, joissa on kätevästi juomakorkki (reiällinen korkki, josta voi juoda). Korkkipään olen työntänyt multaan ja sitten pulloon lisäillään vettä. Mitä kuivempi multa on sitä enemmän vettä valuu ja mitä märempi multa taas on, sitä hitaammin vesi imeytyy multaan ja kuluu siis hitaammin pullosta. Jännityksellä odottaen, miten kasvit voivat parin viikon päästä.

Reilu viikko sitten hurautin Muhevaiselle ja ostin tämän kevään ensimmäiset taimet. Ajattelin pitää niitä parikin viikkoa taimipurkeissaan, mutta kesä yllätti. Ensinnäkin lämpö on saanut taimet kasvamaan jo urakalla ja lisäksi ne imee vettä urakalla. Istutushommat oli siis syytä aloittaa aiottua aiemmin. Ja mikäs oli aloitettaessa; sää suosii kerrankin. Vappupäivänä isoihin purkkeihin pääsi eniten pienestä purkistaa kärsinyt yksilö: raparperi. Joskus vuosia vuosia sitten olen kasvattanut parvekkeella raparperia ja muistaakseni siitä ainakin yksi piirakka saatiin... Kenties tämä yksilö tuottaa kesän ainakin enemmän varsia, alku ainakin näyttää lupaavalta. Lisäksi tähän mennesäs harkitut yrtit (persilja, ruohosipuli ja timjami) pääsivät altaaseensa vappupäivänä. Nyt tulevana viikonloppuna seuraan liittyy ainakin basilika (tämä kyllä pelottaa hieman yöpakkasten pelossa) ja taidanpa kylvää samaan altaaseen myös hieman salaattia. Tänään sitten ulos muuttivat myös amppelimansik...

Reilu viikko sitten starttasimme auton ja suuntasimme ensin laivalla Tallinnaan. Tallinnasta alkoi sitten huristelu Via Balticaa pitkin Slovakiaan kaupunkiin nimeltä Liptovský Mikulá š . Autoon meitä oli ahtautunut 4 ihmistä laskukamoineen, joten tunnelma oli välillä hyvinkin tiivis. Kolme meistä oli ajokortillista, joten muutamalla vessatauolla matka kesti n. 20 tuntia. Yksi ajoi, muut nukkuivat tai höpisivät vieressä. Syömiset hoidettiin myös autossa. Matka sujui y l l ä t t ä v ä n kivuttomasti.  Allekirjoittanutta hieman kauhisti ajella Puolan läpi keskellä yötä. Ylitin monta monituista tasoristeystä ja huristelin taajamien läpi (joko me eksyttiin vähän reitiltä tai sitten reitti tosiaan meni keskeltä kyliä/kaupunkeja). Ajellessa havaittiin, että paperikartoilla (sellaisia oltiin tulosteltu varulta mukaan) ei tällaisella reissulla tee yhtään mitään. Navi on se, jonka avulla paikat löytyivät. Varsinaista navia meillä ei tosin ollut, mutta onneksi noi puhelimet sellaisena osaavat...

Pitkin kevättä kuulin puheita aikuisten värityskirjasta sieltä ja täältä. Muutama ystävä hurahtikin niihin. Itse en oikein saanut värityskirjan ajatuksesta minkäänlaista potkua. Ennen tätä kesän mökkireissua aloin kuitenkin miettimään, että olisihan se ihan kiva ajatus keskittyä värittämään ja tyhjentää aivot samalla kaikesta muusta. Selkeää omaa aikaa. Muutaman kerran kävin kirjakaupassa aikuisten värityskirjoja hivelemässä. Loppujen lopuksi sitten kotiutin itselleni sellaisen. Jo ennen mökkireissua päädyin erään stressaavan päivän jälkeen värittämään pikkutarkkaa kuvaa. Ja sehän auttoi. Kun ei voi ajatella muuta kuin kuvaa ja sen värittämistä, niin stressi vähenee. Lisäksi jo näin aikuisena on selvillä siitä, että kuvaa ei ole pakko värittää jokaisesta kohdasta ja värittämisen voi aloittaa mistä tahansa kohdin.  Tällä mökkireissulla olen väritellyt kirjaa muutamaan otteeseen. Myös seurueen tyttölapset ihastuivat kirjaan ja toinen vakavissaan harkitsee juurikin samanlaisen kirjan ...