Pientä elämää

Tokihan lomaillessa täytyy myös nauttia aamupalaa (olimme taktikoineet ja päättäneet jättää väliin hotellin aamiaisen. Näin saa nukkua pitempään ja pääsee kokeilemaan hieman enemmän ravintoloita). Olimme etukäteen varanneet pöydän Sfääristä , joka sijaitsee Rotermannin kvartaalin reunalla. Tänne kannattaa pöytä varatakin etukäteen, sillä pöytiä ei ollut montaa ja ravintola näytti olevan hyvinkin suosittu. Ja koska ruoka oli erittäin hyvää, kannattaa tänne mennäkin. Sfäärissä oli hauska tunnelma ja palvelu toimi. Hauska pikkulisä ruokaan oli se, että vesikannussa oli kurkkua. Kurkku maistui hieman, mutta ennen kaikkea se oli nättiä. Veden lisäksi joimme hauskan viikonloppuloman kunniaksi myös pullollisen Proseccoa. En ollut muistanutkaan, kuinka hyvää prosecco on. Saksassa sitä aikoinaan tuli nautittua, mutta pitänee yrittää muistaa se jatkossa muuallakin. Ja sitten se ruoka. Itse päädyin valitsemaan aamiaiseksi alkupala-annoksista bruschettan, with goat cheese, honeyed pear and bl

Aikanaan lukupiirissämme vietimme kello viiden teehetkeä. Jo tällöin pistin korvan taakse ajatuksen iltapäiväteestä ja Anna & Fanny Bergenströmin Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla -kirjasta. Kirja tuli haettua lainaan jo aikoja sitten (ja nolottaa myöntää, mutta olen uusinut sitä todella monta kertaa... Olisikohan jo aika hankkia oma?) ja sitä on selailtu ahkerasti. Kirja on kuviltaan ja teksteiltään ihastuttava ja reseptitkin vaikuttavat hyviltä. Nolottaa myöntää osa 2: en sitten kuitenkaan ole hirveän montaa reseptiä kokeillut... Mutta eräs kesäiltapäivä sitten kaivelin kirjasta esille Tee-osion ja päätin valmistaa meidän sekavalle poppoolle (tällä erää kaksi aikuista ja kaksi teiniä) iltapäiväteetä. Sen verran jo jouduin taipumaan aikataulusta, että kello viideksi, tällä aterialla ei ollut mitään mahdollisuuksia (a. se ei ois ollut valmis. b. väki ei ois ollut vielä paikalla.). Ja loppujen lopuksi kävi niinkuin meidän taloudessa useimmiten, ruoka venähti aika myöhäiseen ja

Tallinna-viikonlopun kokeilut alkoivat Leib Resto ja Aedista . Ihastuttava puutarhaympäristö oli iso osa tätä ravintolakokemusta. Eikä ruoassakaan ollut valittamista.Tämä olikin viikonlopun ravintoloista ainut, johon ei ollut pöytävarausta. Ja hieman tiukkaa meinasi tehdä, satuimme kuitenkin sopivasti saumaan, jossa meillä oli 60 minsaa aikaa syödä ennen pöytämme siirtymistä eteenpäin. Vaikkakin sää oli hieman epävakainen koko Tallinnan reissun ajan (ja sunnuntaina satoi ja satoi ja satoi), niin uskaltauduimme Leib Restossa syömään ulkosalla. Ja kyllähän sitä loppujen lopuksi hyvin tarkeni. Ja edelleen, ne näkymät. H (useimmiten jo seuralaisenani viime aikoina teksteissä pyörinyt) valitsi annoksekseen maksaa ja oli siihen mielettömän tyytyväinen. Itse päätin mennä hieman pienemmällä syömisellä ja päädyin kasvisannokseen, josta en kyllä oikein ollut selvillä, mitä se on. Listassa luki näin: "Spring cabbage with green beans, puffed buckwheat and burnt cabbage oil". J

Juhannus vietettiin hieman kylmemmissä olosuhteissa (kun verrataan vaikka viime vuoden juhannukseen Berliinissä) Tallinnassa. Ei annettu sään kuitenkaan haitata vaan panostettiin syömiseen (ja se kannatti). Ennen kuitenkin Tallinnan ravintoloita esittelyssä yksi Helsinkiläinen namupala.  Taste of Helsinki - tapahtumasta suuntasimme muutaman välilämmittelyn kautta Mattolaiturille moikkaamaan ystävää. Yllättäen rannassa ei ollut ollenkaan niin kylmä kuin keskustassa, joten Mattiksellla tulikin vietettyä kauemmin aikaa kuin olimme ajatelleet. ...Joten nälkähän ehti Taste of Helsingin herkuista huolimatta iskeä. Keskustaan kävellessä päätimme siis käydä tutkailemassa yhden Taste of Helsingin ravintolasta, johon emme itse tapahtumassa jaksaneet jonottaa. Kaartin Hodari & Hummeri on nyt siis käyty kokeilemassa. Seuralaiseni söi Basic Vol 2.0 -hodarin ja itse testasin Vegen. Kummatkin tykättiin kovasti. Mä en ole oikein nakkien enkä tofu- tai soijanakkienkaan ystävä, joten Vege oli

Testin perusteella puhetyylissäsi on vaikutteita seuraavista puhetyyleistä: stadi, yleissuomalainen. Tämä on täysin normaalia, koska ihmisen kielellinen identiteetti koostuu monenlaisista tekijöistä, ja monilla murteilla on myös yhteisiä piirteitä. Näin kertoo Hesarin murretesti veikaten samalla että oon oululainen. Ja oikeessahan se o. Mun puhe on vähä sinne sun tänne poloveilevaa ja sieltä täältä lainailevaa . Mää en oikein ossaa kirijottaa sitä ommaa murretta (ja itse asiassa musta o iha pikkase rasittavaa lukiakin murretta, kuuntelemine on sen sijjaan kivvaa). Oon asunu ny reilut 10 vuotta pääkaupunkiseu'ulla ja kyllähä se jo näkkyy. Mää voi ihan hyvin sanua, että meen himaan tai, että ehikkö nää dösään. Tai sitten puhun koista ja bussista tai linkusta tai linkasta (okei, noita kahta vikaa käytän kyllä nykyään tosi harvoin. Mutta teininä sitäkin enemmän). Mutta käet on kyllä edelleen ne mitä mä pesen. Ja purkissa on maitua. Nuista kahesta en taiakkaan päästä eroon ikinä

Kesän vakioretkikohteisiin kuuluu aina Suokki. Tänä kesänä luulen käyväni siellä vielä ainakin toisen kerran, ja jos yhtään järkevä olen, niin useammankin kerran. Mikä onkaan nimittäin parempi paikka lueskella kirjaa kuin idyllinen Suokki. Tällä kertaa suuntasin retkeilemään ystäväni M:n kanssa, joka piipahti täällä pohjoisemmasta suomessa. Sääkin suosi retkipäivänä ja saimme köllötellä auringossa syöden, skumppaa hörppien ja höpötellen. Pitkästä pitkästä aikaa tuli myös kierreltyä saarella sellaisia reunoja, joita en ole kävellyt varmaan 18 vuoteen. Olin ihan unohtanut, kuinka kivoja paikkoja Suomenlinna on täynnä. Toivottavasti sää rupeaa jälleen suosimaan, ja silloin voisi olla hyvä hetki pakata retkikassi, hypätä lauttaan ja suunnata Suokkiin :)

Tänä vuonna se on tehty, kävin todellakin Taste of Helsinki -tapahtumassa. Ja kannatti kyllä mennä, sen verran hyviä herkkuja tuli syötyä. Ensi vuonna uudestaan :). Suuntasimme paikalle eilen lauantaina ja sää ei nyt ollut ehkä ihan parhain. Vettä ei satanut, mutta ilma oli kylmä ja tuuli vielä kylmensi sitä. Katselin kauhulla niitä naishenkilöitä, jotka olivat panostaneet ulkonäköön ja olivat paikalla pikkuisissa hamosissa. Itse olin tunkenut päälle niin paljon vaatetta kuin vain sain mahtumaan (pipo kyllä unohtui matkasta :/) ja silti paleli... Jos sää olisi ollut himpan verran parempi, olisimme varmasti viihtyneet Kansalaistorille pystytetyssä tapahtumassa kauemminkin. Tosin kylmästä säästä huolimatta vietimme alueella kaksi tuntia. Seuralaiseni kanssa söimme yhteensä 10 annosta. Annokset maksoivat 5 - 6 markkaa kappaleelta (alueella maksuvälineinä toimivat markat (1 mk = 1 €), joita sai vaihtaa vaihtopisteissä) ja olivat suhteellisen pieniä, mutta todella herkullisia. Jaoimm

Sadepäivä. Loistava aika lakata kynsiä ja katsoa digiboksille tallennettuja sarjoja. Istua rauhassa. Juoda teetä. Pestä vihdoin ja viimein pyykkiä. Suunnitella iltaa.  Näin tarkemmin ajateltuna, nämä sadepäivät ovat oikein hyviä päiviä. Ja näin sadepäivien kunniksi voi valmistautua myös seuraaviin viikkoihin: Iltojen ohjelmat ovat aika hyvin suunniteltuja :)

Eräs kesäpäivä tulin v iettäneeksi aikaa Tapiolan uimahallin kulmilla. Tapiolan uimahallilla on uimahallin aukiolaikoina auki myös ulkoallas, joka toimii myös hyppyaltaana. Lisäksi aivan siinä vieressä on lapsille tarkoitettu kahluuallas (tosin keskemmällä ainakin 5-vuotias ui ihan innoissaan, joten ilmeisesti vettä oli siellä enemmän). Ja tämä kahluuallas on auki muulloinkin kuin uimahallin ollessa auki. ...Vettä tosin ei varmaan mitenkään lämmitetä, joten oletan sen olevan aika hyistä...  Mutta tässä oikein oivallinen retkikohde lapsiperheille. Vierestä löytyy myös puoliympyrän muodossa oleva katsomo, jossa oli hyvä istuskella ja lukea. Tämän kesän tavoitteena mulla on käydä uusissa paikoissa pikaretkillä. Pikaretket tarkoittavat lähinnä kirjan lukemista jossakin kivassa paikassa. Näin kesällä mun perusvarustus onkin sopivan tilava kassi, n. 5-vuotiaana lahjaksi saatu ohut pyyhe (vie vähän tilaa), vesipullo, sandaalit ja tietty se kirja, mitä lukea.

Tänä keväänä on tullut käytyä jo kolme kertaa Flamingo Spassa. Ennen tätä kevättä en ollutkaan käynyt siellä kertaakaan...   Sen verran tyyris tämä spa on, että joka kerta olemme menneet kaksi yhden hinnalla - tarjoushinnalla sisään, joko cityshopparilla tai jollakin  muulla alennushommelilla.  Ja täytyy sanoa, että vaikka tässä Spassa on vain 2 lillutteluallasta eikä saunojakaan ole hirmuisen montaa, niin kyllä se rentoutumisesta käy. Vesi on ihanan lämmintä ja stressi unohtuu tässä paikassa todella hyvin. Viime kerralla sattui niin sopivasti, että istuessamme välipirtelöillä kuulimme kuuutuksen mahdollisuudesta kokeilla Saunayogaa. Seuralaiseni oli hyvin skeptinen saunoyogan suhteen, mutta totesi kuitenkin, että kyllähän kaikkia urheilulajeja on kokeiltava ainakin kerran. Ja niin sitä mentiin. Itse olin aiemminkin suhtautunut tähän urheilumuotoon positiivisesti ja positiivinen kuva vain vahvistui. Ihan hirveän raskasta liikuntaa tämä ei ollut, mutta hiki kyllä tuli (45-asteisessa s

... joka on tosin sujunut tähän asti niin kiireisesti, ettei bloggaamiselle ole jäänyt aikaa... Asuntomme on täyttänyt lauma lapsia, esiteinejä ja teinejä. Parhaimpina yönä täällä on koisinut kuusi alaikäistä. Sanotaanko, että meteliä, vilskettä ja kikatusta on riittänyt paljon. Päiväruoat on syöty hassuihin aikoihin (kuten klo 10.15), jotta lämmin ruoka on ehditty syömään jossakin välissä. Nyt väki on hieman vähentynyt ja tällä hetkellä huoneistossa nukkuu vain kaksi esiteini-ikäistä. Nämä esiteinit pitäisikin muutaman minuutin päästä tökkiä hereille, pakottaa ne syömään aamupalaa, ja sitten mennään taas. Tänään suuntana uimastadion. Leffaankin aiotaan ehtiä. Ja vähän shoppailuaikaakin on tilattu. Näillä siis mennään. Toki tähän viikkoon on kuulunut myös sateinen lintsipäivä (jonka tosin kunniakkaasti hoiti toisen esiteinin toinen kummi), sateinen Serena-päivä (eipä ollut jonoja, ja kastuuhan siellä muutenkin...) sekä shoppailua ja hietsussa hengaamista. On ollut hyvä viikko. Ja sit