Pientä elämää

Loman tuoksinnassa on mennyt täydellisesti sekaisin, minkä kirjan olen lukenut tarkalleen ottaen missäkin kuussa... Siispä näiden kahden kuukauden kirjat (tosin voi olla, että joku nyt unohtui...) tulevat yhdessä postauksessa: Cecelia Ahern: Yllätysvieras Kesän hömppä. Mielikuvituksellinen eikä millään tavalla reaalinen. Mukavaa helppoa luettavaa. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla Alunperin lukupiirikirja. Tosin lukupiirin kokoontumiseen mennesäs olin ehtinyt lukea vain ensimmäisen osan. Tästä kirjasta tulikin näiden kahden kuukauden ikuisuusprojekti. Iso kirja kun oli kokonaisuudessaan hieman haastava raahattava reissuilla tai kaupungilla. Niinpä siitä tuli vain kotona luettava kirja. Mutta niin, pidin tästä kovasti. Tosin sikäli oli hieman rasittavaa lukea kirjaa, jonka päätapahtumat tiesi jo etukäteen. Mutta, toisaalta taas kirja oli täynnä pieniä hauskoja kohtia, hienoja kuvauksia jne. Ja kyllähän tämä kertoo aika paljon Suomesta ja suomalaisuudesta. Havaitsin samalla, e...

Tämän kesän juttu on ollut eväsleivät. Niitä on tullut väännettyä lapsivieraille (tosin täytteet ovat olleet silloin lähinnä oivariinia ja meetwurstia... tai vain oivariinia... ) ja myös itselle useampaan otteeseen. Kuvassa olevia kolmioleipiä on syntynyt useampana päivänä niin rantaevääksi, piknikevääksi kuin autoon evääksi... Kolmioleivät Jonkinlaista leipää (parillinen määrä) oivariinia jonkinlaista juustoa suolalihaa (tai jotain muuta) salaattia Kavlin Pikkelsiä voileivälle (tämä on se juju) Voitele leivät oivariinilla. Laita yhdelle puoliskolle juustoviipale (tai kaksikin) ja toiselle suolalihaviipale. Jommallekummalle sitten päälle salaatinlehti ja sen päälle pikkelsiä pari raitaa. Yhdistä leivät. Painele tasaiseksi. Leikkaa kolmioiksi.

Kesän ekat omat tomaatit ovat täällä :). Hieman ovat mun tomaattipuskani kärsineet kesän vaihtelevasta hoidosta, joten näin kauan kesti saada satoa. Mutta herkullisia ovat :). Ja niitä tulee koko ajan lisääkin. Jee! Havaitsin myös kesäloman vetelevän viimeisiään (kröhöm, sitä on siis jäljellä vielä 2 viikkoa).... Hyvinkin hämmentävää. Tämä on kyllä varmaan eniten täynnä tapahtumia ja menemisiä ollut kesä ikinä. Mutta mielettömän mukavaa on ollut. Yleensä tässä vaiheessa kesää on alkanut himpan verran olla ikävä rutiineja ja työkavereita. Nyt ei, tosin saattaa johtua siitäkin, että olen nähnyt aika paljon työkavereitakin loman aikana... :) Ihana kesä, älä lopu vielä :)

Kesän toisen Helsinki-päivän vietin ystäväni J:n kanssa. Puksuttelimme junalla keskustaan ja siitä lähdimme kiertämään Töölönlahtea. Tosin aikalailla alkumatkasta pysähdyimme Sinisen huvilan kahvilaan . Söin muuten siellä mielettömän hyvää punajuuri-vuohenjuustopiirakkaa. Nam. Kierroksen loppuvaiheessa poikkesimme pois rannasta ja suuntasimme Taidehalliin . Taidehalliin meidät houkutteli Steve McCurryn valokuvanäyttely. Ja jos et ole tätä vielä nähnyt, niin mene ihmeessä. Oli todella hienoja ja vaikuttavia kuvia.  Erittäin vaikuttava oli myös dokumenttifilmi, jossa etsitään Agfaanitytön muotokuvassa (vuodelta 1984) olevaa tyttöä 20 vuotta kuvan ottamisen jälkeen. Me vielä onnistuimme osumaan filmiä katsomaan sen ollessa aivan alussa. Lopussa tulleilta jäi kyllä kokematta paljon.  Lopuksi piipahdimme vielä kahville Fannyyn ja siitä istuskelemaan vieressä olevaan Koffin puistoon (Sinebrychoffin puisto). Loistava päivä ja jälleen sää suosi :)

Ulkomailla matkailun jälkeen oli hyvä matkailla myös hieman Helsingissä. Niinpä suuntasin viettämään Petran kanssa Helsinki-päivää. Päivän aloitimme (ja lopetimmekin) syömisellä. Aamupalan nautimme Kampissa Beaniessa . Aamiainen oli lautanen, josta löytyi kyllä kivasti kaikkea. Masut sopivasti täynnä suuntasimmekin kauppatorille ja sieltä katselemaan Helsinkiä mereltä päin. Osallistuimme siis kanavaristeilylle . Ja olihan se Helsinki kaunis mereltä päin :). Ristely kesti n. 1½ tuntia ja sinä aikana saikin kuulla paljon erinäisiä faktoja Helsingin rannoista. Tosin mun muistilla, en niitä tietenkään enää muista... ihastuttava, eikö? Risteilyltä suuntasimme metrolla Kulosaareen, josta kävelimme Kivinokkaan. Kivinokka oli itselleni entuudestaan tuttu oikeastaan vain Kjell Westön Missä kuljimme kerran -romaanista. Tämän romaanin myötä Kivinokka oli myös Käy täällä -listallani. Suomen itsenäistymisen aikoihin Kivinokasta tuli työväen vapaa-ajanviettopaikka. Tällöin yöpyminen...

Niin kuin jo aiemmin olen hieman vihjaillut olin tosiaan viikon autoreissulla Baltiassa. Matkareittimme oli tällainen: Tallinna - Pärnu - Riika - Tartto - Tallinna. Tallinnaa lukuunottamatta olimme jokaisessa kohteessa kaksi yötä. Päivän ajomatkat jäivät maltillisiksi (vain yhtenä päivänä yli 300 km) ja paikkoihin ehti tutustua kivasti. Mitä jäi mieleen? Hostelleissa yöpyminen oli edullista (ja reilun viikon varoitusajalla ei paljon muuhun päässytkään inhimilliseen hintaan) ja nooh aina vähän mielenkiintoista. Riikassa esimerkiksi kukaan koko hostellissa ei puhunut englantia (eikä saksaa, eikä italiaa, puhumattakaan nyt ruotsista tai suomesta...), mutta ilmeisesti ne suunnilleen tajusivat mun elekieleni ja e r i t t ä i n hitaan ja selkeän englantini... Ainakin huone saatiin :). Riikassa muutenkin oli hieman enemmän seikkailun makua. Hostellimme oli aika kaukana Riikan keskustasta, joten pääsimme myös tutustumaan paikalliseen bussiliikenteeseen (toki taksikaan ei olisi ollut kovin ...

Niin paljon kuin nautinkin ihmisten tapaamisesta, ravintoloissa syömisestä, uusissa paikoista käymisestä ja jopa siitä, että kalenteriin on merkitty paljon menoja, NIIN tällainen vapaapäivä on erittäin miellyttävä. Vapaapäivä = päivä, jolle ei ole sovittu yhtään tapaamista, ei yhtään menoa, eikä ylipäätänsä suunniteltu mitään. Tämä on myös erittäin tervetullutta vaihtelua. Kesälomaani on kuitenkin kulunut jo yli kuukausi (ja tasan kuukausi jäljellä, hui) ja tämä on ensimmäinen tällainen vapaapäivä. Aamu olikin hyvä aloittaa näin: Tämän kahden tunnin aamuhetken aikana olenkin ehtinyt juoda suunnilleen litran teetä, lueskella Täällä pohjantähden alla -kirjaa, lukea Hesarin digilehden ja tehdä hieman jopa suunnitelmiakin tälle päivälle. Suunnitelmat ovat tosin hyvin pieniä ja sisältävät lähinnä kaupassa käyntiä, lukemista, EHKÄ yhden vaatekaapin siivoamista ja muutaman sähköpostin kirjoittamista. Hassua muuten, että tässä vaiheessa alkaa jopa jo hieman tehdä mieli siivota.... :)

Käväisin tuossa ystäväni kanssa pienellä (nooh, viikon mittaisella) automatkalla Baltiassa. Tältä reissulta kuvia luvassa myöhemmin (kunhan joskus ehtisin ja saisin aikaiseksi niin paljon, että siirtäisin kuvat koneelle ja hoitaisin ne kuntoon). Mutta tähän väliin pitää suositella ehkä mun tähän asti parasta ravintolakokemusta Tallinnassa. Nimittäin Fusion Restoran Mixiä . Ravintolan löysimme Tripadvisorin avulla (mä en ymmärrä, että kuinka mä aina unohdan tän loistavan sivuston...) ja taisimmepa jopa teetättää hotellilla pöytävarauksen. Torstai-illalla se ei kuitenkaan olisi välttämättä ollut tarpeen. Terassille ainakin olisi mahtunut. Tosin sanottakoon, että kesästä huolimatta suosittaisin sisällä syömistä. Ravintolan tunnelma on tosi kiva ja väitän, ettei terassilla voi tuntua yhtä kivalta. Ravintola mainostaa itseään Fusion Kitcheninä, mutten ole edelleenkään aivan varma, mitä se tarkoittaa. Sanoisin kuitenkin tämän olevan (ainakin yhden kokemuksen perusteella) todella miellyttä...