Pientä elämää

Perjantaina ehdin töistä kotiin valoisana aikana. Pyykkikoneen laulaessa taustalla ja juuri katsotun 13 reasons to why:n toinen kausi vielä mielessä oli hyvä istua sohvalla. Miettiä, kuinka hyvin asiat on. Katsella ikkunoista näkyvää metsää ja tutkailla onko taivaalta alas tuleva tavara vettä vai räntää. (Oli muuten vettä, mutta onneksi tänään tuli jo luntakin) Todeta, että elämä on aika hyvää näin. Tuolin selkänojalla ihana Alpan neuletakki, joka lämmittää kevyttoppatakin alla juuri sopivasti. Keittiön tasolla purkitettavana kasa kuivattuja suppiksia (tulivat ystävältä) ja pöydällä jo viikon hengissä pysyneet leikkokukat. Oli mukava fiilistellä työviikkoa. Tajuta, että kaikista hämmentävistä viikon kommervenkeistä huolimatta, työviikko oli hyvä. Oppilasryhmien kanssa on mukavaa ja teinit ovat teiniydestään huolimatta ihanan fiksuja ja filmaattisia (ainakin useimmat ja useimmiten). Työkaverit ovat mukavia. Ilmapiiri on rento. Mielettömän tärkeitä asioita, joita osaa nykyään arvo...

Meidän taloudessa kukaan ei onneksi ole koskaan epäillyt (eikä ole tainnut saada mahdollisuuttakaan alamittaisten kohdalla) ilmastonmuutoksen todenperäisyyttä. Meillä se on ollut vakiintunut osa kodissa käydyistä keskusteluista jo useamman vuoden. Totta kai nyt viimeisimmäin IPCC:n raportin myötä ilmastonmuutos on ollut läsnä vielä enemmän. Olemme pyrkineet monilla tavoilla vähentämään omalta osaltamme päästöjä. Tosin aivan liian vähän teemme edelleen, vaikka paljon teemmekin. Tällä hetkellä Sitran elämäntapatestin mukaan hiilijalanjälkeni on ilman hirmuista lentomatkaa Singaporeen n. 4000 kiloa (+ tämän kaukolennon myötä hiilijalanjälki nousee jäätäviin lukemiin). Ja tätäkin pitäisi vielä pyrkiä leikkaamaan. Yksi tärkeimmistä tavoista vaikuttaa ilmastonmuutokseen on taloudessamme asioista puhuminen. Alamittaiset ovat saaneet ilmastonmuutoksesta vähintäänkin niin paljon tietoa kuin ovat halunneet. Käytännössä enemmänkin. Oikeastaan ei ole yhtään päivää, jolloin jonkun alamittaise...

Viime aikoina meitä ovat viihdyttäneet pakohuonelautapelit. Näitä on pelattu niin lasten kanssa kuin aikuisten ystävienkin kesken. Idena peleissä on sama kuin oikeissakin pakohuonepeleissä. Yritetään päästä ulos jostakin. Tosin kaikki tapahtuu korttien tai muiden (yleensä) paperisten pelivälineiden avulla. Suomeksi on olemassa ainakin Escape the Room: Arvoitus tähtitietelijän kartanossa. Tässä pelissä availlaan kierjekuoria ja selvitellään erinäisiä arvoituksia. Tämän pelasimme lasten kanssa ja toimi todella hyvin. Peli oli sopivan helppo siihen, että lapset saivat olla pääpelaajina. Me aikuiset sitten autettiin pulmatilanteissa. Tässä pelissä tarvitsee itse pelin lisäksi vain ajastimen. Englanniksi pakopelejä löytyykin sitten enemmän. Olemme pelailleen nyt kaksi UnLock!-peliä, joissa jokaisessa on aina kolme hieman eri vaikeusasteista peliä. Nämä perustuvat kokonaan numeroituihin kortteihin, joita saa pelin edetessä avata. Näissä onkin sitten jo huomattavasti enemmän haaste...

Olen lukenut lähes aina paljon. Käytännössä heti, kun opin lukemaan, olin erottamaton kirjoista. Lapsena ykkösvaihtoehto oli lukea kirjaa, kakkosvaihtoehto taas elellä jonkin kirjan mielikuvitusmaailmassa (Pieni talo preerialla oli aika pop, samoin erilaiset heppakirjat sekä sisäoppilaitoskirjat). Toki sanottakoon tähän väliin, että harrastin myös paljon muuta. Fiksut vanhemmat aikalailla antoivat ymmärtää, että muitakin harrastuksia oli pakko olla. Kävinkin siis erilaisilla soittotunneilla, kuviskerhossa, partiossa ja jossakin liikunnallisessakin harrastuksessa. Useimmat näistä samoina vuosina. Ja joka kerta myös itse siirsin itseni harrastuspaikkaan (mikä olikin helppoa, koska kauimmillaan harrastus oli 1 km päässä kotoa).Siis paljon aikaa sekä ulkona että muiden ihmisten parissa. Jo lapsena valitsin kirjan mieluummin kuin tv:n ja näin on ollut myös nyt viime aikoina. Vähemmän tv:tä, padia sekä puhelinta, enemmän kirjoja. Tällä on ollut selkeä vaikutus omaan hyvinvointiini. Voin t...

Olen tänä syksynä kiinnittänyt monin tavoin huomiota omaani (ja kehoni) hyvinvointiin. Yksi tarkastelun kohteistani on ollut nesteytys. Juonko tarpeeksi vettä. Olen tätä seuraillut jo pidemmän aikaa, mutta tänä syksynä ystäväni esitteli aivan loistavan appin, jolla voi seurata omaa vedenjuontiaan. Appi on Plant Nanny, ja se löytyy niin iphonelle kuin androidillekin. Ensimmäisellä kerralla appiin määritellään paljonko vettä pitäisi juoda. Plant Nanny ehdottaa erilaisia aktiivisuustasoja, joista itse valitsin aktiivisimman (liikun päivän aikana kuitenkin kohtuullisen paljon töissä sekä vapaa-ajalla). Alussa määritellään myös oman vesilasin koko. Niitä voi valita myös useamman. Lisäksi voi valita itselleen sopivan kasvin. Tämän jälkeen aloitetaan sitten kasvin kasteleminen. Plant Nanny kertoo, kuinka monta lasia vettä sinun pitäisi juoda ja aina kun merkitset lasin, se laskee, kuinka paljon vielä pitäisi juoda. Jokaisella kasvilla on lmeisesti neljä tasoa (olen tutustunut vasta kolme...

Nämä alkupalat ihastuttivat yksinkertaisuudellaan ja sillä, että ne olivat vielä hyviäkin. Etukäteisajatuksista huolimatta näpertelyä ei tarvinnut edes ihan hirveästi. Siispä Avokadotäytteiset kirsikkatomaatit n. 15 kirsikkatomaattia 1 kypsä avokado 1 pieni valkosipulin kynsi 2 tl limemehua ripaus suolaa n. 15 basilikanlehteä tuoreena Leikkaa kirsikkatomaateista hattu (eli se, mistä on riippunut oksassa) irti. Säästä hatut. Koverra terävällä veitsellä + pikkulusikalla tomaateista pois siemenet kiinnikkeineen. Jäljelle pitäisi siis jäädä tomaattikuppi. Anna tomaattien olla hetken ylösalaisin, jotta neste valuu mahdollisimman hyvin pois. Halkaise avokado, koverra hedelmäliha kulhoon ja soseuta se esim. haarukalla. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi ja lisää. Mausta suolalla + limemehulla. Lusikoi avokadotahna tomaattien sisään. Jos valmistat tomaatit etukäteen, nosta ne tässä vaiheessa jääkaappiin (hatut myös) esim. kulhossa. Juuri ennen tarjoilua lävistä basilikanleh...