Pientä elämää

Meidän nykyisessä kodissa ei kaikkien harmiksi ole (vielä ainakaan) mahdollista lajitella biojätettä. Omaa omatuntoa parantaaksemme olemme siis kiinnittäneet tässä viimeisten puolentoista vuoden aikana erityistä huomiota kaiken muun kierrättämiseen. Viimeisimpänä kierrätyskohteena on meidän talouteen tullut muovi. Pääkaupunkiseudulla sekajätehän menee nykyään polttolaitokseen, joten sikäli ei ole mitenkään hirveän kamalaa laittaa muovia sekajätteeseen. M u t t a sen kierrättäminen erikseen on toki järkevää. Tällä hetkellä Suomessa voidaan kierrättää kaikki pakkausmuovi (näitä ovat esimerkiksi jauhelihapakkauset, nyhtökauran pakkaus (kartonki toki erikseen), minitomaattien muovirasiat, muovipussit, hedelmien/vihannesten pakkauskääreet, vaatteiden pakkauskääreet jne jne jne. Ideana on, että pakkausmuovia ovat nimenomaan ne muovit, joihin on pakattu kaupassa jotain. Sen sijaan esimerkiksi kaupasta ostetut pakasterasiat, muoviastiat, muovilaatikot ja CD-levyjen kannet eivät ole pakka...

Tänä vuonna vietimme H:n kanssa jouluaaton mun kotikotona lumen keskellä. Oli hieman pakkasta, pimeää ja sitä lunta. Säätila vaikutti kyllä erittäin ratkaisevasti joulutunnelmaan. Joulupöytä notkui herkuista, mutta onnistuin kerrankin pitämään järkevän linjan = överiähky ei vaivannut. Omaan kotiin palatessamme pidimme sitten tapanina toisen joulun. Meidän oman joulun. Silloin syötiin sitä ruokaa, mitä haluttiin (eli ei jouluruokaa niinkään). Istuttiin illallispöydässä pitkän kaavan mukaan ja nautittiin toistemme seurasta. Pöydässä meitä oli tällä kertaa 8 henkeä. Lohipastrami ja waldorfin salaatti upposivat suihin (paitsi nirsoimmalla lapsella) alkupalaksi. Pääruokana pihviä, valkosipuliperunoita sekä salaattia. Ja jälkkäriksi helppoakin helpompi pakastekakku (daim-versio tällä kertaa).  Lahjat jaettiin. Juteltiin. Tunnelmoitiin. Ja oltiin katsomatta ulos. Onneksi oli niin pimeää, ettei masentava sää näkynyt.

Tämän karmaisevan ihastuttavan joulukoristeen myötä toivotan kaikille ihanaa joulua. Pahoittelut, sille joka rakastaa Vapaudenpatsasta joulukoristeesta... Me emme. NYCissä päädyimme vahingossa joulukauppaan, jossa otimme missioksi löytää övereimmän, mutta hinnaltaan kohtuullisen (alle 15 dollaria) joulukuusenkoristeen. Ja löytyihän se. Tämä söpöäkin söpömpi koriste pääsi todellisuudessakin koristamaan kuustamme ja siinä se saa pysyäkin. Onneksi se suunnilleen maastoutuu  muiden koristeiden taakse...

Hyasintti, se kukka, jonka yhdistän ehdottomasti jouluun. Jopa enemmän kuin joulutähden. Hyasintti on pitänyt lempijoulukukkapaikkaa sydämessäni jo lapsesta saakka. Sikäli erikoista, koska meillä ei ole hyasintteja pahemmin kotikotona ollut sen jälkeen, kun puolella suvusta alkoi olla erilaisia astmadiagnooseja. Lapsuuden jouluun kuului kuitenkin aina joulukukkaostoksilla käynti paikallisessa kukkakaupassa ja hyasintti tuoksui siellä mielestäni niin ihanasti. Alakouluikäisenä sain joku joulu hyasintin omaan huoneeseeni ja se jäikin viimeiseksi kerraksi. Pienessä suljetussa tilassa (huoneeni oli kyllä yksittäiseksi huoneeksi aika iso, muttei tarpeeksi iso hyasintille) hyasintin tuoksu oli ehkä hieman liikaa. Kului vuosia ja aina kaupassa ihastelin nupullaan olevia hyasintteja (en osaa edes sanoa, että mikä niissä niin vetoaa...). Ja vasta tänä vuonna tajusin, että nythän voin ihan vapaasti ostaa hyasintin. Meidän lähipiirissä kukaan ei ole asmaatikko eikä kärsi hajuherkkyydestä. J...

 Ja jostain kumman puskista se viimeinen kouluviikko ilmaantui taas. 4 työpäivää jäljellä ja ihana kauan kaivattu loma alkaa. Nämä viimeiset viikot ennen joulua ovat aina yhtä järkyttäviä. Ne menevät järkyttävän nopeasti ja ovat järkyttävän kiireisiä. Ja mun opetus on järkyttävän huonoa. Aina ennen joulua ilmaantuu se kohta, kun en yksinkertaisesti ehdi/muista suunnitella oppitunteja. Tosin tällä työkokemuksella ne tunnit kyllä menevät aivan omalla painollaan ja on myös ihmisenä helpottavaa huomata, että ne tunnit menevät oikeastaan aika hyvin lähes nollasuunnittelulla. Ei sillä, milloinkaan muulloin en hyväksy itseltäni tällaista, mutta näin lukukauden lopussa kyllä. Ja mikä sitä aivokapasiteettia sitten syö? Se, kun oppilaat alkavat olla helisemässä tässä vaiheessa vuotta. Tapahtuu omituisia asioita, joihin pitää yrittää ehtiä puuttua, juuri silloin, kun ne tapahtuvat. Välitunnit ja osa oppitunneistakin menee siis johonkin aivan muuhun kuin opetustyöhön. Sitten ne kokeet. Ni...

Tässä vaiheessa vuotta väsymys alkaa hieman (no, aika paljon enemmänkin) painaa päälle. Väsymyksen saapuessa, mielikuvitus tuntuu väistyvän taka-alalle. Tästä seuraa se, että vapaat illat pääsevät yllättämään ("mitä, eikö nyt olekaan skidejä?" "siis, eikö kummallakaan ole mitään menoa?"), mikä on sikäli aina iloinen uutinen. Näille vapaille illoille tekemisen keksiminen tuntuukin olevan haastavampaa. Aika usein olemmekin H:n kanssa jääneet ihan vain kotisohvalle. Viime viikonloppuna kuitenkin kiskoimme itsemme liikenteeseen ja suuntasimme Kampin kauppakeskuksen viidenteen kerrokseen: Kampin Kortteliin. Korttelissa on kymmenen (tai sitten laskin väärin) erilaista ravintolaa, jotka eivät todellakaan ole perinteisiä kauppakeskusravintoloita. Ylipäätänsä tilasta ei tullut mieleen mitenkään kauppakeskus, koko tila oli nimittäin aika tyylikäs ja samaan aikaan kodikas. Kauppakeskuksen kuulutukset eivät ylös kuuluneet ja koko tila oli erittäin siisti ja lisäksi yllättävän r...

Tänä vuonna blinikauden avaus venyi aika myöhäiseksi. Tai sitten se on hieman ajoissa. Riippuu, mistä päin katsoo. Koska opettajana olen kiinni lukuvuosiajattelussa, niin meillä tämä blinikauden avaus oli vain pari kuukautta etuajassa (eikä monta kuukautta myöhässä). Ja koska nämä olivat tämän vuoden 2016 ensimmäiset blinit, on syytä ihmetellä, että miksi ihmeessä. Todella hyvät ja loppujen lopuksi aika helpotkin vierastarjottavat. Miksi ihmeessä, me ei tehdä näitä useammin? Tällä kertaa blineillä juhlistettiin ihania ystäviä ja tuota syötiin itsemme ähkyyn. Tarkoitukseni oli tuplata varmuuden vuoksi taikina, mutta sekoilin tattarijauhojen kanssa niin pahasti, että taikinaa tulikin sitten triplamäärä... No, blinejä riitti. Havaitiin myös, että lämmitettyinäkin ne toimivat ihan kohtuullisesti seuraavina päivinä. Blinien seurana meillä oli lohen mätiä, merilevähelmiä, punasipulia, ranskankermaa, suolakurkkuja, hunajaa sekä sienisalaattia. Blinit paistuivat sopivasti herrojen toim...

Herätys vahingossa 7.00 (H lähti työkeikalle ja itsekin olin jostain syystä virkeä).  Ikkunasta kirkastuvaa taivaan ihailua. Teetä upouudesta Barcelona-mukista. Hihittelyä eilisille jutuille. Kuinka hauskaa voikaan olla tuikituntemattoman katalonialaisen (tai espanjalaisen, riippuu kuinka asiasta kysyi tältä hillittömän mukavalta herrashenkilöltä) poliisin kanssa. Ja kuinka paljon omituisia piirteitä Suomessa onkaan. Itse niihin on aivan liian tottunut, mutta katsellessaan asiaa ulkopuolisin silmin, niin onhan niitä. Onhan se ymmärrettävää, että olemme ihan valkoisia ("tyypit, jos te ette ikinä näe aurinkoa, niin ei kai teistä muutakaan tule"), onhan se ihan mieletöntä, että meillä on neljä vuodenaikaa ("mutta missä on se lumi?") ja onhan se erikoista, että suomalaista poliisia ei näe mitenkään katukuvassa ("ilmeisesti te vaan käyttäydytte niin paljon paremmin kuin Etelä-Eurooppalaiset"). Me olimme väsyneitä huimasta 3 päivän työviikosta (se ...

Meidän taloudessa Itsenäisyyspäivää ei vietetä yleensä sen suuremmin. Koululla itsenäisyyspäiväjuhla on aina ennen itse päivää, joten itsenäisyyden juhliminen on jo hoidettu. Ennemminkin Itsenäisyyspäivä näkyy tässä taloudessa erittäin tarpeellisena ylimääräisenä vapaapäivänä (sinä vuonna, kun se sattuu arkipäivälle. Nyt sattui :)). Tänä vuonna itsenäisyyspäivän kunniaksi padat porisivat lähes aamusta saakka. Ensin keiteltiin Meanwhile in Longfield -blogista tuttua siirappista pippurikastiketta (kurkkaa ohje Hulin blogista ), joka on edelleen paras pippurikastike, jonka tiedän. Olen useampaan otteeseen kirjaimellisesti nuollut (no, lusikan avulla kuitenkin) kattilasta viimeisiä tippoja. Kastikkeen jälkeen seurasi joulukaramelliosio. Näitä hammaspeikon unelmia on keitelty lapsuudessani lähes joka vuosi. Välillä kokeiltiin ja värjättiin seosta. Hämmentävän vaaleanpunaiset tai vihreät kermakaramellit eivät kuitenkaan ehkä parane väristä. Mutta ainahan voi kokeilla. Hyville ne maistui ...

Viime aikoina on ollut jälleen hieman kiirettä ilmassa. En ole kokenut itseäni erityisen väsyneeksi, mutta ilmeisesti univelkaa oli hieman kertynyt. Tämän ihastuttavan pitkän viikonlopun aikana olen nimittäin nukkunut kahtena yönä 9 tuntia ja viimeisimpänäkin yli 8 tuntia. Kaikkina aamuina olen herännyt herätyskelloon (virkeänä kylläkin), joten ei voi tietää, kuinka kauan sitä olisi tullut muuten nukuttua. Tänään aamulla vastaiskuksi typerälle vesisateelle ja plusasteille virittelin hämärässä joululaulut soimaan ja pystytin pöytään joulukorttiaskartelupajan. Missä ovat ne vuodet, kun ehdin askarrella joulukortit jo reilusti ennen joulukuuta? Viime tinkaan (tai no onhan tässä vielä ilmeisesti reilu viikko aikaa) jättämisestä huolimatta oli taas kiva askarrella pitkästä aikaa. Keskittyä täysillä vain yhteen asiaan ja näpertää oikein urakalla. Ilmeisesti jotenkin kaipaan käsillä tekemistä, sillä aloitin jälleen paperisen kalenterin pitämisen (tästä lisää myöhemmin, jos paperikalenteri...

Tänä vuonna oli monta erilaista suunnitelmaa skidien joulukalenteriin. Yksi vaihtoehto oli helpolla pääseminen ja suklaakalentereiden hankkiminen, mutta se tuntui kuitenkin vähän tylsältä (lisäksi skideillä on äidillään suklaakalenterit, joten suklaatakin tulee anyway). Huomattavasti haastavampi suunnitelma oli pussukkakalenteri, jossa on joka päivälle yksi "luukku", jonka saa vuorotellen avata yksi skideistä. Tämän jälkeen mietittiin, vihjekalenteria, jossa jokaiselle päivälle olisi vihje ja yllätys löytyy sitten jostakin päin taloa. Tämä "aarrejahti" innosti meitä itseämme eniten (ja tiedettiin lapsiinkin sen uppoavan), mutta suunnitteluun käytettävä aika oli todellakin kortilla. Loppujen lopuksi suunnitelma hieman yksinkertaistui ja päädyttiin siihen, että joulukalenteri avautuu    vain niinä viikonloppuina, kun skidit ovat täällä (arki-iltaisin, on tuhat eri harrastusta ja skidit ovat siellä sun täällä riippuen päivästä ja viikosta, päätettiin siis skipata nek...

Silloin, kun oli vielä kylmä ja pakkasta (hullua, kuinka paljon nämä säät vaihtelevat tänä syksynä), suuntasimme eräs iltapäivä K:n kanssa Iso-Roballe Ouncen teehuoneeseen nauttimaan iltapäiväteestä. Ulkona alkoi jo hämärtää ja pakkasta oli selkeästi. Ouncessa olikin kotoisa olo, isoissa nojatuoleissa. Ouncen iltapäiväteehen ei kuulu ns. perinteistä kerroslautastarjoilua, vaan tarjoilussa keskitytään skonsseihin. Hintaa tällä iltapäiväteellä oli 15 euroa. Skonsseja oli monta  ja niille oli erilaisia lisukkeita tarjolla. Skonssit olivat t o d e l l a herkullisia. Suorastaan suussa sulavia. Näiden herkkujen lisäksi ei kaivannut ollenkaan mitään muuta.  Ouncen iltapäiväteehen kuuluu alkuun musta tee, joka on tarkoitettu nautittavaksi maidon kera.  En ole suuri mustan teen ystävä, mutta yllättävän hyvin se sopi skonssien kanssa. Toiseksi teeksi valitsimme vihreän maustetun teen, joka oli hieman pliisu vahvan mustan teen jälkeen. Sen verran hyvältä se kuitenkin ma...

Viikko sitten pizzakivi kaivettiin esiin vaatekaapin ylähyllyltä (se ei oikein mahdu styroksilaatikossaan muualle) ja laitettiin lämpiämään uuniin. Aamulla olin vaivannut urakalla pizzataikinaa monitoimikoneessa ja laittanut sen terassille nousemaan koko päiväksi (jos olisi ollut pakkasta, jääkaappiin olisi raivattu taikinakulholle tilaa). Ohjeen löydät täältä Illalla pyörittelin pizzataikinasta palleroita, joista kuusi päätyi pakkaseen ja neljä leivottiin. Tällä kertaa teimme pizzat H:n kanssa kahdestaan kahden alamittaisen pelatessa samalla Wiitä (yksi oli yökyläilemässä). Tätä konseptia on testattu nyt kaksi kertaa ja se on ollut toimivin. Kaikkeen muuhun ruoanlaittoon lapset osallistetaan, mutta näköjään pizzat uppoavat paremmin, jos eivät ole niin selvillä siitä, mitä niissä on. Aiemmin jokainen sai täyttää itse oman pizzansa ja lopputuloksena oli, nooh, aika kuivia pizzoja. Tomaattikastiketta laitettiin niin vähän kuin mahdollista, samoin juustoa. Yksi ainoa uskalsi laitt...

17 vuotta sitten: Suunnilleen näihin aikoihin satoi kotikotiseudulla ensimmäiset lumihiutaleet. Käytin äidin vanhaa puolipitkää hupullista villakangastakkia, joka oli omasta mielestäni ihana ja äidistä kamala (äidin mielipiteeseen saattoi vaikuttaa se, että hän oli pitänyt takkia nimenomaan raskausaikana). Taisin myös käyttää äidin vanhaa ihanan paksua punaista pipoa (joka myös oli äidin mielestä kamala).  Olin lukion toisella luokalla ja olin löytänyt sen oman kaveriporukan koulusta. Iltaisin harrastin partiota, kävin pianotunneilla ja kuntosalilla ja tein läksyjä. Kirjoitin päivittäin kirjeitä parhaalle ystävälleni, joka asui eri paikkakunnalla. Taisin myös kirjoittaa päiväkirjaa lähes päivittäin.  Lauantai-iltaisin katsoin kympiltä alkavaa elokuvaa ja tiista-iltaisin X-Filesia (kaiketi se tuli tiistai-iltaisin). Luin paljon, lähinnä hömppää. Luin vakiona ainakin tunnin sängyssä ennen nukahtamista ja saatoin upota kirjaan milloin vain useammaksi tunniksi (tätä taitoa...

Marraskuun brunssitapaaminen tapahtui jälleen Kallion nurkilla. Tällä kertaa kohteena oli Onda , jossa on tarjolla Etelä-Amerikan makuihin pohjautuva brunssi aina lauantaisin. Brunssissa on kolme kattausta, joista ensimmäinen on 11.00. Me suuntasimme paikalle heti ensimmäiseen kattaukseen ja väkeä oli paljon. Suosittelen siis erittäin vahvasti pöytävarauksen tekemistä. Ondan brunssi oli lähes tulkoon täydellinen. Tällä kertaa ruoka oli t o d e l l a hyvää. Jokainen ruokalaji oli selkeästi erilainen ja maistui selkeästi jollekin. Valikoima oli runsas ja mikä parasta, ruokien yläpuolelle oli kirjoitettu, mikä ruoka on aina kyseessä. Myös kasvisruokailijat saivat vatsansa täällä täyteen (lihaisia ja kalaisia vaihtoehtoja oli vain muutama tarjolla) ja gluteenittomuuskaan ei ollut minkäänlainen ongelma. Suuret plussat Ondalle. Ruokana oli erilaisia salaatteja, erilaisia ööh kasvishöystöjä, kanaa sekä lohta. Löytyi leipää ja erilaisia tahnoja. Hedelmiä. Jälkiruokapöytä oli hieman mi...

Lokakuussa brunssiryhmä suuntasi Hakaniemeen Kujaan . Lokakuussa oli vielä syksy, joten reippailimme toisen brunssiryhmäläisen kanssa paikalle kävellen rautatieasemalta. Lehdet olivat iloisen keltaisia ja ilma oli lähinnä syksyisen kirpakka (mielettömän iso ero siihen, mitä sää on nyt). Kuja on pieni kortteliravintola lähellä Hakaniemen toria. Brunssia on saatavilla sekä lauantaisin että sunnuntaisin. Paikka on niin pieni, että pöytävaraus varmastikin kannattaa. Kujan brunssi oli hyvä, muttei täydellinen. Valikoimaa oli jonkin verran, muttei runsaasti. Jokainen sai varmasti vatsansa täyteen (vierailevana tähtenä ollut alamittainen ei ehkä, ruoat olivat kuitenkin hieman erikoisia, ainakin alamittaisten mielestä). Itse tykkäasin erityisesti risotosta sekä uunimunakkaasta.Ilmeisesti brunssilla tarjottavat ruoat vaihtelevat viikottain. Ruokalista löytyi tarjoilupöydästä, mutta me olisimme hieman kaivanneet tietoa siitä, mitä mikäkin ruoka tarkalleen ottaen on. Gluteeniton kasvisruoka...

Seurasaari on ollut tämän pariskunnan juttu tänä syksynä. Pokémonithan meidät sinne alunperin saivat, mutta jokin tässä ihastuttavassa saaressa vetää puoleensa ilman Pokémonejakin. Ja erittäin hyvä kysymys on, kuinka en aiemmin ole tajunnut suunnata oikeasti retkeilemään Seurasaareen... No, tänä syksynä asia on kyllä korjattu. Eräs arki-ilta suuntasimme viettämään treffi-iltaa Seurasaareen. Makkarapaketti pakattiin mukaan ja matkalla haettiin kaupasta vielä Omar-munkkeja (termari unohtui kotiin, joten kaakaot jäivät tällä kertaa väliin). Talvi oli ehtinyt saapua Helsinkiin ennen tätä retkeä, joten matkaan suunnattiinkin untuvatakit päällä. Toppahousutkaan eivät olisi olleet pahitteeksi. Onneksi olimme sentään tajunneet vetäistä tuulihousut farkkujen päälle, muuten ois voinut jäädä retki aika lyhyeksi. Ihastelimme merinäköaloja ja tummuvaa iltaa (ja otettiin me pari Pokémoniakin kiinni siinä sivussa). Reippailimme vähän kävellen ja lopulta jäimme evästauolle nuotipaikalle (tai ...

Viime aikoina olen ollut suhteellisen suuri stressipeikko töiden suhteen, kotona nysvääjä vapaa-ajan suhteen ja hieman ylipäätänsä hermot liian kireellä -tyyppi. Onneksi välillä voi ottaa lomaa kaikista näistä  rooleista ja suunnata viettämään iltaa ystävien kanssa. Kaartin6 ilmaantui alkusyksystä jonkun tietoon. Loppujen lopuksi meitä lähti viettämään iltaa kolme tyyppiä, joista kukaan ei muista, kuka sen idean alunperin sai. Liput hommattiin ehkä syyskuussa, koska ainakin sinä päivänä paistoi aurinko (ja oli hirmuinen kiire, kun suhasin kesken työpäivän hyppytuntien aikana ensin ompelijalle ja aikataulusta löytyi onneksi illasta rako käydä lunastamassa liput).  Jossain vaiheessa rupesi hirvittämään seuraava työpäivä, kun tajusimme että illan aikana tulee luultavasti nautittua vähintään kuusi alkoholiannosta. Tosin paaljon myöhemmin tajusin, että hupsistakeikkaa, eihän mulla poikkeuksellisesti olekaan töitä seuraavana päivänä. No, siitä ei paljon iloa ollut, koska oli...

...luovutin. Ja nousin ylös. Keitin teetä, kääntelin leipätaikinan odottamaan uunin lämpeämistä. Viikko oli ilmeisen väsyttävä, sillä eilen nukahdin jo 22.30. Arkenakin menen yleensä nukkumaan 23.00 - 00.00. Nukun suunnilleen 7 tuntia ja herään suhteellisen pirteänä. Näköjään suunnilleen 7 - 8 tuntia on mulle optimaalisin aika nukkua. Sen verran ehti nimittäin viime yönäkin kertyä unta. Missä ovat ne päivät, kun kykeni huoletta nukkumaan vaikkapa kymmeneen asti?  Tänä aamunakaan kukaan muu ei mitenkään aiheuttanut heräämistäni. Sen sijaan koko muu talo nukkuu edelleen. Toisaalta tässä aikaisessa heräämisessä on etunsa. Leipä paistuu uunissa ja hesari on jo luettu. On ihan hiljaista ja rauhallista. V i e l ä. Ja hassua, mutta jotenkin tää varhainen aamu sai heräämään sellaisen pienen jouluisen olotilan. Ei paha ollenkaan. Tänään voisikin olla siis hyvä aika korkata glögikausi. Herkullisen pataleivän ohjeen löydät muuten täältä

Suunnilleen viikko sitten syysloma-aamun kunniaksi aurinko paistoi. Yksi alamittaisista linnoittautui sänkyyn nukkumaan, mutta kaksi muuta hyppäsivät innolla ylös aamulla klo 7.15 (eikä siis ollut kouluaamu...). Aamupalan, vara-akkujen etsimisen ja useamman vaatekerroksen pukemisen jälkeen pikamarssia junaan ja keskustaan. Keskustassa Pokémonit päälle ja pienellä mutkittelulla Kauppatorin rantaan. Kello ei ollut vielä yhdeksää ja tällä kertaa Suomenlinnan lautallekaan ei ollut mutkittelevaa jonoa. Lauttaan pääsikin tällä kertaa tuosta vaan. Suomenlinnassa yksi säntäili lurelta (Pokéstop, joka houkuttelee enemmän Pokémoneja) toiselle ja me muut nautimme hieman hitaammasta tahdista ja ihanista maisemista. Aurinko paistoi ja oli ihastuttavan kuulas syksyinen päivä. Itse sain tankattua ulkoilmaa ja aurinkoa (ja niitä Pokémonejakin) ja alamittaiset olivat tyytyväisiä Pokémon-saaliiseen. Parin tunnin ulkoilun (sekä yhden kaakaopysähdyksen) jälkeen palasimme takaisin mantereelle...

Tämä syksy on ollut omituinen. Töissä on ollut mieletön kiire, koko sen kaksi kuukautta, mitä koulua on ollut. Työpäivät venyvät jatkuvasti omituisen pitkiksi. Unohdan pienimpiäkin asioita (kuten sen, mistä luokasta puhuin reksin kanssa viime viikolla...), olen ärtynyt ja ärsyyntynyt. Lähinnä kuitenkin onneksi aikuisiin en lapsiin. Enkä kyllä kaikkiin aikuisiikaan, ei saa liioitella. Toisaalta olen nauttinut tosi monen ryhmän opettamisesta, ja jotenkin koen harvinaisen mielekkääksi tuntien suunnittelun. Siis en ole koskaan sitä inhonnut, mutta nyt tekisin mielelläni sitä enemmänkin (johtuu varmasti yleisestä aikapulasta...).  Olen pihalla päivistä, tunneista, valvonnoista ja kokeista. Toistaiseksi en ole kuitenkaan unohtanut mitään, mitä ei olisi voinut korvata. Valvontoihin olen juossut hiki hatussa, kun olen tajunnut jääneeni aivan väärään paikkaan.  Iltaisin sitten tuntuu, ettei ole ollenkaan kiire. Olen mökkiytynyt lähinnä kotiin. Jos ennen oli lähes joka ilta meno, ...

"Air bnb -tyyppisestä toiminnasta saatu tulo on veronalaista pääomatuloa" ( verohallin verkkosivut)  Edellinen lause on tässä taloudessa ollut viime aikoina hyvinkin ajankohtainen. Olemme nimittäin toimineet nyt aika tarkalleen 5 kuukautta airbnb-majoittajina. Ennen majoittajiksi ryhtymistä olimme käyttäneet muutaman kerran itse airbnb:tä majoittumiseen, mutta muuten kokemukset etukäteen olivat aika vähäiset. Ennen ensimmäisiä vieraita jännittikin aika paljon. Onneksi ensimmäiset vieraat olivat ihan Suomesta, joten kieltä ei tarvinnut miettiä. Ensimmäisten vieraiden jälkeen englanniksi kommunikointi on kuitenkin tullut normaaliksi osaksi arkea. Me vuokraamme talostamme yhtä makkaria (tämän makkarin viereistä wc:tä ei meidän poppoo myöskään käytä vieraiden ollessa talossa). Hankimme makkarin oveen lukon (ainoa varsinainen investointi muutamien lakanoiden lisäksi), jota osa vieraista käyttää ja osa ei. Oman huoneensa lisäksi vieraat saavat käyttää yleisiä tiloja ja hengat...

Suppiksia on tänä syksynä ujutettu vaihvikkaa melkein ruokaan kuin ruokaan. Lasagnesta tuli esimerkiksi erinomaista, kun suppiksia oli silputtu joukkoon. Alamittaiset eivä etukäteen ilmoittautuneet sienifaneiksi, mutta kukaan ei varsinaisesti havainnut niitä ruoassa (vaikka ne kyllä aivan selkeästi maistuvat) ennen kuin asia paljastettiin. Nyt ainakin yksi jo toivoo sieniä lisättävän ruokaan ja pari muuta ei ole ottanut kantaa oma-aloitteisesti puolesta tai vastaan. Jauhelihapullista tuli myös mielettömän herkullisia, kun lisäsin taikinan joukkoon suppiksia. Sieni-jauhelihapullat tomaattikastikkeessa Kastike: 2 dl oliiviöljyä 2 sipulia (isoja) 4 valkosipulinkynttä 4 prk tomaattimurskaa n. 1½ dl persiljasilppua 1 rkl sokeria n.1½ dl basilikasilppua suolaa ja pippuria Tee ensin kastike. Kuullota silputut sipulit ja valkosipulit oliiviöljyssä matalalla lämmöllä. Lisää ensin puolet tomaattimurskasta ja soseuta kastike sauvasekoittimella (väri muuttuu oranssiksi). Lisää lo...

Vai tyytyväisyydestä? Olen viime päivinä useampaan kertaan palannut Kodin Kuvalehden  (KK 19) juttuun onnellisuudesta (Onnellisten Suomi). Jutussa kaksi toimittajaa kyseli tapaamiltaa ihmisiltään onnellisuudesta ja väliin on upotettu asiantuntijana psykoterapeutti Arto Pietikäisen näkemyksiä.  Lukemisen lisäksi olen viime päivinä myös miettinyt onnellisuuden käsitettä. Mitä onnellisuus tarkoittaa ja olenko onnellinen? Pitääkö pyrkiä onnellisuuteen vai tyytyväisyyteen, ja mikä niiden ero oikeastaan on? Pietikäisen mukaan ihmisen ei pitäisi pyrkiä niinkään onnellisuuteen (koska elämällä on nurjatkin puolensa) vaan ennemminkin tyytyväisyyteen. Omalla kohdallani olen hieman eri mieltä. Minä nimittäin pyrin jokaisen päivän kohdalla nimenomaan onnellisuuteen. Siihen, että olisi hyvä olla, ja että nauttisi siitä mitä tekee. Tämä ei tarkoita sitä, että keräisin vain rusinat pullasta ja tekisin vain suurta mielihyvää tuottavia asioita. Ennemminkin se tarkoittaa sitä, että en kes...

Meillä on töissä eli koululla puhuttu oppilaiden kanssa viime aikoina paljon työelämästä ja työpaikoista. TET-jaksojen myötä se on viime aikoina ollut ajankohtainen 2/3 yläkoulumme oppilaista. Olen pyöritellyt päässäni oppilaille videon tekemistä aineenopettajat työpäivästä. Mitä oppituntien ulkopuolella tapahtuu ja mitä kaikkea hommaa sitä päivän mittaan tekeekään. Vielä en ole ideaa pitemmälle päässyt, mutta päätin kirjata ylös, millainen eräs työviikko oli. Maanantai: Koululla 35 minuuttia ennen ensimmäistä tuntia. Tätä ennen olin jo autossa lueskellut wilman sekä käynyt keskustelua päivän tunneista. Koululla kävin ottamassa kopioita ja sovin samanaikaisopettajan kanssa valmiiksi työjaosta ensimmäiselle tunnille. Opetusta oli huikeat 2 tuntia, joiden välissä ei ollut taukoa (mutta ryhmät vaihtuivat). Toinen tunti oli kokeenvalvontaa, jolloin askeleita kertyi paljon tsempatessa oppilaita tai yksinkertaistaessa vielä hieman tehtävien kieltä. Oppituntien jälkeen hoidin juokse...

Olen eläissäni tehnyt aika monta raparperipiirakkaa, mutta useimmiten äidin tutulla ja turvallisella ohjeella. Tänä syksynä olen astunut tässäkin mukavuusalueeni (Lue: laiskuusalueeni) ulkopuolelle. Pari kertaa on nyt syöty tätä herkkua vaniljakastikkeen kera ja onhan se hyvää :). Tosin uunin kanssa on vielä pientä opettelua, reunat kun meinaavat väkisinkin kärventyä. Ohje on ystävältä saatu ja alunperin se taitaa olla jostakin lehdestä. Pistaasi-raparperipiirakka n. 40 g kuorittuja pistaasipähkinöitä 1 pkt (400g) pakastemurotaikinaa 1 dl sokeria 1 tl kanelia 200g ranskankermaa (tosin viimeksi laitoin 150g ranskankermaa ja loput kermaviiliä) ½ tl vaniljasokeria 1 kananmuna sopivasti raparperinvarsia (isoja varmaan 3-4, pieniä enemmän) Anna ensin murotaikinan sulaa täysin ja kuori ne pistaasipähkinät, jos ovat kuorimattomia. Rouhi pistaasit veitsellä karkeaksi rouheeksi. Lisää rouhe taikinan sekaan ja pyörittele taikinaa niin, että pistaasit ovat siihen kokonaan tarttunee...

Kun lähtee aamulla 6.50 liikenteeseen, voi hyvinkin havaita olevansa todella väsynyt 12 tuntia myöhemmin.  Varsinkin,kun huomaa vielä senkin,että voi olla kotona aikaisintaan 3 tunnin päästä. Päivä on ollut täynnä mukavia asioita (töissä oli kiireistä, mutta tunnit olivat oikeastaan aika kivoja. Vaikeatkin asiat upposivat yllättävän hyvin.),mutta näköjään mukavienkin asioiden keskellä kone voi hyytyä. 12 tunnin kohdalla olikin hyvä poiketa kahvilaan. Tilata Chai Latte ja uppoutua kirjaan. Kerätä voimia.  Olla tyytyväinen siihen,etten suunnannut illalla pariksi tunniksi kotiin. Koska sinne olisin kyllä hyytynyt Äskeisessä tunnelmia tiistailta. Yllättäen kuitenkin kahvilareissu piristi sen verran, että pysyin hereillä leffassa. Ja mikäs oli pysyessä; Teit meistä kauniin -leffa vei kyllä mukanaan. Tarina oli itselleni tuttu (sen verran paljon on kuitenkin Apulantaa tullut seurattua ja kirjakin luettua), mutta leffa piti silti otteessaan. Pidin erityisesti si...

Kai se on nyt vihdoin ja viimein tunnustettava, että syksy on oikeasti tullut. Iltaisin ulkona liikkuessa tarvitsee jo hanskat ja melkeinpä piponkin. Iltaisin on myös oikeasti pimeää. Ulkovalot luovatkin kivaa tunnelmaa (varsinaiset ulkovalot eivät toimi vieläkään, mutta onneksi on tällaisia hyviä korvaajia). Suppikset ovat myös ilmaantuneet meidän talouteen. Tosin itse ei olla poimittu niistä yhtään (kerran vahingossa törmättiin kantarellikastikkeen aineksiin metsässä, mutta muuten ei olla nähty yhden yhtä sientä... Ja käytiin jopa kerran kantarellireissunkin jälkeen niitä etsimässä). Onneksi on ystäviä, jotka löytävät hillittömiä kasoja sieniä. Sopivalla hinnalla pari ämpärillistä onkin siirtynyt meidän talouteen. Ensimmäistä erää yritin kuivata saunassa. Ilman lämpöä, etteivät sienet vahingossa kypsy. Tajuan kyllä, että siihen menisi useampi päivä, mutta loppujen lopuksi luovutin vuorokauden jälkeen. Koko talo nimittäin haisi erittäin vahvasti sienille ja sienissä ei näkynyt pie...