Pientä elämää

 Juhannusviikonloppuna suuntasimme myös brunssille Senaatintorilla sijaitsevaan Sunniin . Ravintola mainosti brunssiaan suomalaisena juhannusbrunssina ja pöydästä löytyikin erilaisia leipiä (muunmuassa mielettömän hyvää saaristolaisleipää), paahtopaistia, kinkkua, muutamaa salaattia, uusia perunoita, lohta, silakoita, silliä ja uusia perunoita. Lisäksi oli jogurttia sekä ravintolan omaa mysliä, hedelmiä, valkohomejuustoa sekä mielettömän hyvää pähkinöillä höystettyä siirappia (tätä siis syötiin valkohomejuuston kanssa). Tuo viimeinen vei niin kielensä mennessään. Ehdottomasti tämän brunssin huippukohta. Tarjolla oli myös teetä (erilaisia irtoteelaatuja, plussaa tästä), kahvia sekä herkullisen näköistä mansikkakakkua (tätä ei tosin maistettu, vatsat olivat jo täynnä). Ravintola oli kuin tehty turisteille. Suhteellisen suomalaista ruokaa, musiikkina soi suomalaista iskelmää ja ikkunoista oli näkymät Senaatintorille. Puolet asiakkaista taisikin olla turisteja kielten sekamelskast...

Torstaipäivä sujui yllä olevan kuvan merkeissä. Petran huokuttelemana suuntasin siis Kallion puistokirppikselle. Lakanan päälle kasasin kasan pieneksi (tää oli automaatio, mun piti sanoa, että suureksi...) jääneitä vaatteita ja lisäksi myynnissä oli epäämääräisiä ylimääräisiä tavaroita sekä pari laatikollista kirjoja. Myin tavarani minimaaliseen hintaan ja kauppa kävi kiitettäväksi. Enkä sortunut itse kuin yhteen ostokseen. Voitolle siis jäin :). Ja se päätarkoitus, tavaroista eroon pääseminen, toteutui. Tää oli mun elämäni eka Kallion puistokirppis -kokemus sekä myös elämäni ensimmäinen kerta, kun olin itse livenä myymässä kirppiksellä. Tähän asti olen siis harrastanut enemmän (lue: 2 kertaa) itsepalvelukirppiksiä. Kokemus oli kiva ja toistan sen ilomielin uudestaankin. Tosin ihan yksinyksin tuo olisi voinut olla tylsää, mutta näin kun pystyi samalla juoruilemaan, niin aika kului mukavasti. Ja synkistä pilvistä huolimatta sadekaan ei ehtinyt iskeä niinä reiluna kolmena tuntina, ...

Tämä oli ehkäpä paras resepti, mitä oon kokeillut, pitkään aikaan. Mitään karppiruokaa tämä ei ole, eikä terveellistä, eikä laihduttavaa eikä hajuhaitatonta, mutta mielettömän hyvää syötävää tästä tuli. Siispä, Valkosipuliperunat n. 1 kg perunoita 2 x 2 dl ruokakermaa 8 (!!) valkosipulin kynttä mustapippuria suolaa voita n. 50 g Kuori ja viipaloi perunat ohuiksi viipaleiksi. Voitele uunivuoka voilla. Laita vuokaan puolet perunoista ja päälle suolaa, mustapippuria myllystä sekä 4 valkosipulin kynttä puristettuna. Päälle 2 dl ruokakermaa. Sitten loput perunat ja samat toimenpiteet uudestaan. Lopuksi päälle vielä reilusti (n. 50 g) voita viipaleina. Sitten vain uuniin (200 C) muhimaan 1 - 2 tunniksi. Toimii myös lämmitettynä seuraavan päivänä. Ja sitä seuraavana...  ...ja sitä kauemman ne eivät riitäkään kahdelle hengelle.

Suuresti muuttuneista suunnitelmista johtuen tästä juhannuksesta tulikin pitkästä aikaa Suomi-juhannus ja kotosalla kaupungissa vietetty sellainen. Juhannusaattoaamun aloitimme hoitamalla muutamia juoksevia asioita ja samalla kävimme hakemassa Lidlin paistopisteestä ( täältä näet, missä Lidleissä sellaisia on) kroisantteja ja hieman täytteitä niihin. Kierroksen jälkeen olikin hyvä sitten tehdä kotibrunssia, joka näytti tältä: Kroisanttien täytteeksi laitoimme mozzarellaa, tomaattia, kurkkua ja paprikaa. Lisäksi brunssiin kuului munakokkelia, pekonia, chorizoa, tuoremehua sekä teetä. Herkullista oli. Kroisantteja hakiessa tuli jälleen hieman ikävä saksalaisia leipomoja, jotka aukesivat aikaisin aamulla. Leipomosta oli hyvä kipaista hakemaan herkullisia kroisantteja tai sämpylöitä aamiaiseksi. Suomessa tuo on hieman haastavampaa :/ Juhannusaattona oli vielä lämmintä ja aurinkoista, joten iltapäivällä oli hyvä pakata hieman evästä mukaan ja suunnata kallioille lukemaan.

Taannoisella Saksa-viikonloppureissulla tuli vastaan yllä oleva näyteikkuna. Näyteikkuna oli Dortmundin keskustassa olevassa Karstadt-tavaratalossa (paikallinen Sokos tai Stocka). Tämä oli ensimmäinen kerta, kun törmäsin näin selkeään Suomi-markkinointiin. Yleisesti ottaen Saksassa tunnutaan arvostavan kovasti Pohjoismaiden tyyliä sisustuksessa. Varsinkin ruotsalaisia pieniä sisustuskauppoja löytyy sieltä sun täältä. Tavarat ovat yleensä kovin värikkäitä, merihenkisiä, pikkusievää. Ikeasta tykätään kovasti ja meillä Jysk vuodevarasto -nimellä tunnettu liike mainostaakin Saksassa nimessäänkin erityisesti kotimaataan: Dänisches Bettenlager  (tanskalainen vuodevarasto). Nimi on muuten sikäli yllättävä, että käsittääkseni liikkeen ideana on, että Jysk-nimi on aina osana liikkeen nimeä jokaisessa maassa. Mutta hienoa, että Suomikin on päässyt kartalle Dortmundissa :).

Viikonloppuna käväisimme reissun kotikotona. Isä on aina tykännyt värkätä käsillään jotain ja kevään aikana pihapiiriimme ilmaantui ensinnäkin uusi grilli sekä grillin alle terassi... Grilli on koottu täysin vanhoista maatalouskoneista, kierrätystä, kierrätystä :). Haastavaksi grillin käytön tekee se, että sitä lämmitetään puilla. Oli yllättävän vaikeaa arvioida, kauanko grillattavat tarvitsevat kypsymisaikaa. Tällä kertaa päädyinkin grillamaan lihat isossa grillissä ja kasvikset sähkögrillissä. Toimi. Kesän ehdoton grillausherkku on muuten täytetyt herkkusienet. Mä teen niitä ystävältäni M:ltä oppimalla tavalla: Täytetyt herkkusienet 1 pkt pekonia tuoreita herkkusieniä pekonien verran (eli 8 tai 9 käsittääkseni) aurajuustoa tikkuja Poista jalat sienistä (mutta säästä ne grillattavaksi kuitenkin) ja täytä aurajuustolla. Kääri ympärille "pakettimaisesti" pekoni (pyri siis saamaan sieni mahdollisimman hyvin piiloon). Kiinnitä tikulla. Grillaaminen kannattaa aloi...

Viikonloppuna olin taas pitkästä aikaa Saksassa ja jälleen Dortmundissa. Tapasimme ystäviä ja kävimme ystävien häissä. Oli jälleen mukavaa olla kaupungissa, joka  on niin tuttu, että sieltä löytyy helposti ne hyvät ravintolat ja hyvät kaupat ja silti se ei ole se oma kotikaupunki. Viikonloppu koostuikin ystävien lisäksi hyvistä ravintolakäynneista, Saunaweltistä ja shoppailusta (Desigual-vaatteet ovat vieneet mut mukanaan, kokoelmani kasvoi kahdella ja on siis nyt huiman 3 vaatekappaleen kokoinen...). Sateisena päivänä shoppailukierroksen päätteeksi vietin aikaa myös kirjakaupan yläkerran kahvilassa. Kahvila on kiva ja tunnelmallinen (ja halpa Suomeen verrattuna) ja siellä riittää aina väkeä. Kirjakauppakulttuuri vaan on ilmeisesti hyvin erilainen kuin Suomessa. Ihmiset nimittäin keräävät kirjakaupasta isot kasat kirjoja, joita selailevat tai lukevat (voivat oikeasti lukea koko kirjankin kahvilla ollessan...) samalla kun nauttivat kahvilan antimista. Jotenkin en osaa kuvitella...

Cecilia Ahern: Sateenkaaren tuolla puolen Hömpällä alkoi tämäkin kuukausi, mutta ehdottomasti hyvällä hömpällä. Taitaa itse asiassa olla paras hömppäkirja pitkiin aikoihin. Kirja koostuu kirjeistä, korteista, sähköposteista ja chat-viesteistä. Koko tarina koostui näistä; mitään selittelyjä tai muutakaan ei missään välissä ollut. Kiva tarina, joka piti koukussa. Rowan Coleman: Sattumalta äidiksi Lisää hömppää. Tarinassa kolmekymppinen nainen joutui yllättäen kummityttöjensä huoltajaksi. Kertomusta siitä, kuinka lapseton lapsia tuntematon ihminen joutuu lasten kanssa tekemisiin. En löytänyt oikeastaan ollenkaan kiinnekohtia omaan elämääni (paitsi, ettei lapsia ole)... Mun on vaikea kuvitella, että näin uusavuttomia ihmisiä voi olla (vaikka varmasti niitä onkin). Lisäksi tarinaan on tietenkin lisätty rakastuminen ja muutama kriisi ja onnellinen loppu. Mukavaa luettavaa.  Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan! Jälleen lukiessani tätä kirjaa muistin, etten oikeastaan pidä Soph...

Taannoin uimme ystäväni kanssa putkeen 2 km ja tätä merkkipaalua olimme päättäneet juhlistaa menemällä Tapiolan uimahallin lähistöllä sijaitsevaan Sushi Art -ravintolaan . Ikävä kyllä uintipäivä sattui olemaan maanantai ja maanantaisin kyseinen ravintola on auki vain lounasaikaan. Ei siis sushia palkkioksi silloin. Tässä vaiheessa olimme niin väsyneitä, että menimme läheiseen pizzeriaan juomaan jaffat... helpotti edes vähäsen suurta pettymystä. Suuntasimme pari viikkoa myöhemmin sitten aukioloajat tarkistaneina uudestaan paikkaan. Pientä tuskaa tuotti menu, joka oli valtava... voi sitä valinnan vaikeutta. Loppujen lopuksi kaikille löytyi sopivat yhdistelmät :). Sushi Artin sushi on hieman kalliimman puoleista, mutta oli se myös hyvääkin. (Sushihammasta rupesi juuri kolottamaan...).Toinen seuralaisistani valitsi kalaisemman annoksen (ylempi kuva) ja itse tyydyin jälleen enemmän kasvisversioon (alempi kuva). Kasvisversiooni tilasin muuten spicy kasvis-futon (nuo paksusta rullast...

Luin tänään jostain vanhasta Sportista artikkelin uuden urheilulajin aloittamisesta aikuisiällä. Ja artikkelihan sopi muhun kuin nenä päähän. Tänä kesänä olen siis aloittanut täysin uuden urheilulajin. Hieman tämän lajin suuntaan menin jo syksyllä käydessäni opettelemassa lentopallon alkeita. Nyt pistin pökköä pesään hieman lisää ja aloitin sitten beachvolleyn (rantalentopalloksi kutsutaan myös). Alkaneen loman kunniaksi olen sitten treenannut lajia hieman enemmänkin ja jeee edistystä on näkyvissä, kylläkin erittäin hitaasti....  Näin kahden päivän tehokuurin jälkeen on kyllä todella monta lihasta jumissa... Tiesittekö, että myös nimettömän lihakset voi saada jumiin... Voi ne, kirjoittaminenkin vaatii uskomattoman paljon ajattelua tällä hetkellä. Mutta anyway, tämä on mukavaa kipua :). Laji viihdyttää ainakin toistaiseksi hyvin, kehittymistä tapahtuu ja hengissä selviää kun toistelee "moka on lahja, moka on lahja..." Elätän toivoa, että kesän lopussa pallo nousee jo sinne...