Pientä elämää

Viime yönä se tapahtui: nukuin taas pitkästä aikaa kunnon yöunet. Ei heräämistä keskellä yötä, ei heräämistä aamuviideltä, kun aurinko nousee. Aamulla heräsin kellon soittoon levänneenä. Ja myös sama fiilis jatkui koko päivän. Juoksin ihan yhtä paljon ympyrää kuin edellisinäkin päivinä, mutta stressitaso ei noussut ollenkaan samoihin sfääreihin (vaikkakin tänään on ensimmäisen kerran mun työhistoriassa ollut se päivä, kun jouduin olemaan "itsekäs". Erilaisiin avunpyyntöihin jouduin siis vastaamaan, etten nyt ehdi tai pysty. Haastavaa, mutta taito, jota pitäisi opetella. Ja oletettavasti maailma ei kaatunut, vaikken ollutkaan kovin avulias tänään (ja siis mun perusluonteelle tää tekee kovin tiukkaa, mutta tänään ei vaan ehtinyt auttaa oikein muita.)). Tänään töiden jälkeen käväisin yhden parin tunnin koulutuksen ja sitten mulle jäi hämmentävät kaksi tuntia vapaa-aikaa. Aikaa, johon ei ollut sovittu mitään eikä ketään. Ehdin kelailla siinä stressittömyyden syitä (ilmeisest...

Nyt on kuulkaa se päivä koittanut, kun on enää viikko (+ 1 päivä) kesäloman alkuun. Tällä viikolla on arvioinnit hoidettu loppuun ja nyt voi jälleen yrittää muistaa kaikki muut asiat. Tässä vaiheessa kevättä kovalevy alkaa olla aika täynnä, joten lähes jokaisen asian, jonka voi unohtaa, olen unohtanut. Viimeisen viikon aikana töissä pidän vielä 4 normaalia oppituntia (joista tosin yhdellä katsotaan ehkä leffaa) ja loput työtunnit kulutankin omien ysien kanssa, sekä kevätjuhlavalmisteluissa. Jännää, kuinka fiksuja ja filmaattisia, niistä mun pienistä seiskoista onkin näin kolmessa vuodessa kasvanut. Ja fyysisestikin pitkiä. Mun 170 cm pituus häviää lähes jokaiselle mun luokkalaiselle. Tämä ysiluokka onkin ensimmäinen luokka, jonka luokanvalvoja olen ollut  yläkoulun alusta loppuun, ja kyllä näihin se suhde onkin aivan erilainen kuin aiempiin. Nämä tyypit todellakin tunnen niin hyvässä kuin pahassa. Myös nää tyypit tuntee mut jo niin hyvin, että tietävät mitä kulmakarvan nosta...

Muistaa asian ja aikoo tehdä sen välittömästi. Löytää kuitenkin itsensä pian tekemässä aivan muuta (todennäköisesti kylläkin tärkeää hommaa myös). Lähtee jälleen tekemään alkuperäistä asiaa ja päätyy luultavasti vielä ainakin kaksi kertaa tekemään muuta. Jättää itseleen A4-kokoisia tussilla (paksulla) kirjoitettuja muistilappuja, koska salaperäisesti kaikki kirjoituskelpoiset kynät ovat hävinneet opehuoneesta. Toisaalta tarpeeksi isoa muistilappua ei voi olla näkemättä. Ajastaa useita muistettavia asioita puhelimen herätyskelloon. Unohtaa puhelimen kuitenkin ties minne ja se hälyttelee itsekseen. Kiiruhtaa paikasta toiseen ja unohtaa (niistä muistutuksista huolimatta) luultavasti ainakin yhden tapaamisen/tukiopetuksen/kasvatuskeskustelun. Ei jaksa olla tunneilla enää kännykkäpoliisi. Havaitsee luopuvansa tuntien hienoista tavoitteista (toisaalta ilahtuu, kuinka oppilaat ovat ottaneet innolla kiinni parista uudesta pelillisestä jutusta). Ja jälleen muistaa asian, joka pitäisi ...

Viikonloppuna juhlimme äitienpäivää keskellä puhkeavaa kevättä Pohjois-Pohjanmaalla. Perjantaina pohjoiseen päin ajellessa ihailin hiirenkorvilla olevia koivuja sekä ojista pilkistäviä leskenlehtiä. Toistetuin lause oli "oi, kuinka ihana maisema". Sunnuntaina kevät oli edennyt huiman harppauksen. Koivuissa oli jo selkeät lehdet ja pientareet aivan vihreinä. Vihreän eri sävyjä näkyi mielettömästi. Ja perjantai-illasta tutut lauseet toistuivat jälleen. Vaikka kevät tulikin tänä vuonna hieman myöhään, niin silti se on i h a n a. Ja lämmin. Ja helteinen (ainakin nämä muutamat päivät). Kotiin palatessa terassin ruukkukasvit olivat vielä elossa ja kukkapenkissä oli tapahtunut huimia kasvupyrähdyksiä. Ilmeisesti olivat saaneet nauttia helteistä myös täällä. Myös Pohjois-Pohjanmaalla oli helteistä ja aurinkoista. Oli välillä niin kuuma, että piti hengata varjossa. Eipä ole ainakaan mun elinaikanani ollut toista tällaista äitienpäiväviikonloppua, jolloin short...

Viime viikkojen aikana on nostettu useammat kuoharilasilliset asioiden eteenpäin menemisen kunniaksi. Kävi nimittäin niin, että jo jonkin aikaa myynnissä ollut talomme meni kaupaksi. Ihanaa. Ei siksi, että tässä talossa olisi jotain vikaa. Vaan siksi, että uuteen kotiin olemme muuttamassa heinäkuussa. Kävi siis paremmin kuin hyvin, että kaupat syntyivät. Meille löytyi sopivat ostajat ja ostajille varmasti hyvä uusi koti. Tähän asti ollaan keskitytty ajattelemaan sitä, kuinka pitkä aika kesään on ja kuinka vielä paljon pitempi aika on muuttoon. Nyt on voitu huokaista ja todeta, että itse asiassa kesähän on ihan tässä pian ja muuttokin yllättävän lähellä. Muutamme huomattavasti pienempiin neliöihin, joten tässä pitää karsia ja konmarittaa erittäin ahkerasti. Toriin onkin pistetty ilmoitusta toisensa jälkeen ja bujo on täynnä listoja asioista, jotka pitää käydä läpi. Ja pikku hiljaa ne tavarat vähenevät. TV-taso meni jo kaupaksi ja nykyään olohuoneessa onkin iso tyhjä kohta. Seuraavaa...