Pientä elämää

Tämän koronakurimuksen aikana olen retkeillyt varmasti enemmän kuin minään muuna keväänä. Pää on tarvinnut ulkoilua ja kävelylenkkien (Papu toki seurana) lisäksi sitä on hankittu retkeilemällä. Meillä on käytössä auto (ladattava hybridi, joten ei onneksi tuhota luontoa ihan hirmuisesti jokaisella kaasutuksella), jolla olemme hyvin pystyneet suuntaamaan aikaisin aamulla kivoille retkimestoille (Uudenmaan sisällä ennen ja jälkeen rajojen kiinni laittamisenkin). Yleensä lähtö kotoa on tapahtunut aamulla ennen ysiä, jotta olemme välttäneet retkikohteessa suurimmat ruuhkat. Tämä taktiikka on toiminut. Ollaan aina saatu auto parkkiin ja ihmisiä on yleensä ruvettu näkemään vasta pari tuntia rektielyn aloittamisesta. Mutta sitten tähän ensimmäiseen retkikohde-esittelyyn. Eli Linlon ulkoilualueeseen. Linlon ulkoilualue sijaitsee Kirkkonummella aika lähellä Porkkalanniemeä ja on Kirkkonummen omistama ulkoilualue. Linlo on saari, johon pääsee kävelysiltaa pitkin Linlon venesatamasta (pa...

Sofia Gastroon päädyin omasta näkökulmastani puolivahingossa. Etsimme ystäväni kanssa sopivaa ravintolaa musiikkikeikan alle. Yritimme saada pöytää muutamasta muusta ravintolasta, mutta pikkujoulukauden takia tilaa ei yksinkertaisesti ollut. Siispä päädyimme varaamaan pöydän ystäväni ravintolalistalta löytyneestä Sofia Gastrosta . Ja onneksi varasimme. Tämä oli nimittäin Ruokaelämys isolla R:llä. Pitkästä aikaa ravintola, joka onnistui yllättämään ja tuomaan pieniä kivoja jippoja ruokiin. Söimme 3 ruokalajin aterian, mutta todellisuudessa pieniä ruokalajeja taisi olla kuusi kappaletta. Ruokailu alkoi kokin terveyhdyksillä, jotka olivat viedä kielen mennessään. Ja huonommaksi ruoka ei missään nimessä muuttunut. Elämyksen tästä ateriasta teki yllätyksellisyys. Jokaisessa annoksessa oli jokin pieni jippo. Joko makumaailmassa tai asettelussa tai ruoan sisällössä. Jälkkäriksi olleessa valkosuklaapallerossa oli esimerkiksi sisällä mustikkamehua (tarjoilija onneksi etukäteen k...

Kesäkuussa vaihdoimme ystävien kanssa asuntoja pitkäksi viikonlopuksi (todella hauska idea, kannattaa kokeilla :)). Ystävämme asustivat lapsensa kanssa meidän kotona Helsingissä ja me sen sijaan majoituimme Papun kanssa heidän kotiinsa Turun kupeeseen. Meidän viikonloppumme suurin agenda oli ruoka. Söimme hyvissä ravintoloissa jokainen kerta pitkä kaavan mukaan. Kolme ravintolaa ja kolme maistelumenua. Iso peukku tälle. Missä ravintoloissa sitten kävimme? Tässä lyhyesti: 1. Kaskis . Tähän todella suosittuun ravintolaan pitää pöytävaraus tehdä hyvissä ajoin. Me taisimme varata pöydän 3 kuukautta aiemmin ja ainut vapaa aika oli klo 16.00. Kaskis tarjoaa ainoastaan maistelumenuja (+ sopivia viinipaketteja). Valittavissa oli nelonen, vitonen tai kutonen. Me otimme kutosen + viinipaketit. Ravintola onnistui lähes täydellisesti. Ruoka oli hyvää ja annokset nättejä. Palvelu toimi ja systeemi oli näppärästi tehostettu. Yhteen kattaukseen otettiin n.12 henkeä ja puolen tunnin välein aina 1...

St Georgen Wintergarden oli pitkään tutustumislistallani. Nyt kevään aikana siellä on tullut jo käytyä muutamaan otteeseen (ja kertoja tulee varmasti lisääkin). Ensin menin ystävieni kanssa drinkeille (suosittelen, todella hyviä drinkkejä ja palvelu toimii) ja tästä innostuneena iltapäiväteelle ystäväni kanssa. Wintergardenissa iltapäiväteetä on tarjolla perjantaista sunnuntaihin klo 13 - 17. Tunnelma on rauhallinen ja ei liian pönöttävä. Palvelu on ystävällistä ja toimii. Asiakkaita ei meidän iltapäiväteehetken aikana ollut kovin montaa, joten äänimaisemakin oli hyvin rauhallinen. Näin teen ystäville teelistalla on suuri merkitys. Wintergardenissa lista toimi. Löytyi niin vihreää, mustaa kuin valkoistakin (ja yrttiversiokin taisi olla) sekä maustettuna että maustamattomana. Kumpikin meistä löysikin nopeasti oman valintansa. Iltapäiväteen hintaan (34 €) kuuluu yksi teelaji per asiakas. Tee tarjoillaan nätissä lasikannussa ja sitä saa myös lisää. Iltapäiväteehen kuuluu useimm...

Syömässä ystävien kera, peräkkäisinä iltoina. Kukkaro kiitti (eli ei), mutta niin mielikin (tässä ei ironiaa). Ystäviä saman pöydän ääressä. Toisessa 3 ihmistä kolmelta eri vuosikymmeneltä (syntymävuoden perusteella, ei sentään harrastettu aikamatkailua), toisessa 16 ihmistä myöskin kolmelta eri vuosikymmeneltä. Ensimmäisenä iltana olin keskimmäiseltä, toisena lähimmältä vuosikymmeneltä. Kumpikin ruokailu meni nappiin. Hyvää ruokaa, hyvin yhteen sopivia viinejä, hyvää palvelua. Ravintoloissa oli yhteistä pieni intiimi tila ja puhuvat tarjoilijat (pidän siitä, että kerrotaan mitä syön ja juon). Inarissa ruoka oli Aasian suuntaan viettävä, Kolmos3ssa taas oltiin kotimaisten asioiden äärellä. Ruoka vei kummassakin kielen mennessään. Inarissa kännykän kamera ei ollut ystäväni, joten sieltä jäivät kuvat saamatta. Nämä herkullistakin herkullisemmat annokset ovat siis Kolmos3n. Kummankin aterian päätteeksi päätettiin myös jatkaa iltaa. Ja niin vain kolmella eri vuosikymmenel...

Tällä viikolla koitti se päivä, kun suuntasin museointiystäväni J:n kanssa jonottamaan Amos Rexiin. Olin laskeskellut, että keskellä arkipäivää emme joutuisi hirveästi jonottamaan. No, ihan niin hyvä tilanne ei kuitenkaan ollut. Tuli siis ensimmäinen kerta, kun jonotin Suomessa museoon. Jono oli suhteellisen pitkä, mutta eteni myös onneksi nopeasti. Ja sisällä se väkimäärä lähes hävisi. Tilat ovat isoja, joten tungoksessa emme kokeneet olevamme. Amos Rex oli jo tilana vaikuttava. Katto oli korkealla ja katossakin oli sopivia katseenvangitsijoita. Viimeistelty vaikutelma. Tässä museossa pidin lähes kaikesta. Henkilökuntaa oli sopivasti ja he erottuivat kiiltävine takkeineen.  Tämän hetken vaihtuvana näyttelynä Amos Rexissä on Team Labin Massless, jossa teokset olivat interaktiivisia: kuvaa, ääntä ja tilaa yhdisteleviä. Näyttelystä löytyi mm huone, jossa vesi virtasi seinissä ja katoissa. Vaikuttavaa. Videoteos, jossa seinällä lentelivät varikset ja kukat oli hypnoo...

Niin pitkälle ollaan päästy ruokakoulutuksessa, että kaksi alamittaista (yksi oli omissa menoissaan) suostui maistamaan friteerattuja heinäsirkkoja. Mutta siitä myöhemmin. Sillon tällöin teemme yllätysreissuja, joissa lapset eivät tiedä etukäteen, mihin ollaan menossa. Tämän kertainen retki oli juurikin sellainen. Jo useamman päivän ajan oli ahkerasti arvuuteltu, mihin olemme menossa (eläintarha, elokuvateatteri, pakohuone, teatteri, Ruotsi (???), sirkus, tivoli, ruokakauppa, ravintola jne.).  Lopulta retkipäivä koitti ja hyppäsimme bussiin, jolla köröttelimme Otaniemeen.  Ensimmäisenä rastina oli Trap Factory . Trap Factoryssa on yhdeksän erilaista pakohuonetta, josta me suuntasimme helpoimmasta päästä olevaan Aarrejahtiin (lapsien kanssa pakeneville sopiva olisi henkilökunnan mielestä myös Idän pikajuna. Alamittaisia kiinnosti kovasti Vankilapako, ja sekin kuulemma onnistuisi lasten kanssa (tosin on jo haastavampi)). Huoneesta (tai no useammasta, paljastettakoon sen verran...

Mökkeilyn jälkeen oli hyvä palata tuttuun ja turvalliseen päiväretkeilyyn. Yksi tämän kesän tutustumiskohdelistalla olleista paikoista oli Lammassaari. Kyseiseen saareen yritimme ystäväni kanssa löytää muutama vuosi sitten siinä onnistumatta (takana olleella pitkällä kävelyllä, väsymyksellä  + kuumuudella saattoi olla asian kanssa tekemistä), tällä kertaa kuitenkin saareen löydettiin. Lammassaareen pääsee pitkospuita pitkin, jotka lähtevät Pornaistenniemeltä (Google mapsista löytyy Lammassaaren pitkospuut). Pornaistenniemi on Vanhankaupunginkosken vieressä, joten sinne pääsee kätevästi myös bussilla keskustasta. Me olimme tällä kertaa laiskoja ja suhautimme Arabianrantaan autolla, jotta saimme käytyä samalla Iittalan tehtaanmyymälässä sekä haettua Tori.fi:n kautta hankitun peilin. Lammassaareen on pitkospuita pitkin matkaa ilmeisesti noin 700m. Matkalla voi pysähtyä parille levähdyspisteelle sekä bongailla lintuja. Nämä pitkospuut ovat leveät ja hyväkuntoiset ja niitä pää...

Tänään on kotiuduttu jälleen reissusta. Tällä kertaa vain viikonlopun mittaisesta. Viikonloppu oli ihana, ehdittiin nähdä monia ystäviä ja juhlia yhden 50-vuotissyntymäpäivää (edelleen on niin suuri rikkaus, että meidän ystäväpiiristä löytyy kaiken ikäisiä ihmisiä). Mutta tänään kyllä on ollut myös ihana palata kotiin. Loikoilla sängyllä, hoitaa raha-asioita + kirjastoasiota + suunnitteluja. Vaikka tekemistä on ollut paljon, niin on voinut silti hoitaa ne omasta sängystä käsin. Olla rauhassa ja olla kotona. Selkeästi oma pää jo kaipasikin kotoilua. Singaporesta palaamisen jälkeen kävimme kokeilemassa lentokoneyön jälkeen meille vielä testaamattoman sushipaikan Mashiron . Jalat ja pää olivat jäätyneet aamulla kotiin kävellessä, mutta tämä sushipaikka kyllä pelasti kylmän ja väsyneen päivän. Mashiro on suhteellisen uusi tulokas Postitalossa (toinen heidän ravintolansa on ollut Vallilassa jo jonkin aikaa). Hauskan tästä sushipaikasta tekee se, että (ainakin) lounasaikaan käytössä o...

Tänään istuessa metrossa tuli hieman absurdi olo. Päällä toppatakki, toppahousut (töissä ulkovälituntivalvonta), kaulahuivi, pipo ja kintaat. Vielä alle 5 vuorokautta sitten matkasin Singaporen metrossa päällä lyhyet shortsit ja t-paita. Kello ei ollut vielä yhdeksääkään ja ulkona oli +27 (kylmin päivä muuten 9 päivän reissun aikana). Muiden aikuisten pelatessa beachia kävin ostamassa 8-vuotiaan uuden ystävän kanssa pirtelöt. Vettä hieman ripsi, mutta sekään ei saanut palelemaan. Iltapäivällä vesisade oli jo täysin mennyttä, kun käväisin H:n kanssa meressä uimassa. Aurinko paistoi niin kuumasti, ettei hiekkarannalla voinut kuvitellakaan hengaavansa. Merivesi oli ihanan lämmintä, sinne olisi voinut jäädä. Singapore - niin paljon enemmän kuin ikinä odotin. Tämä oli yksi parhaista (ja rentouttavimmista) reissuista ikinä.  Palaan reissun nähtävyyksiin lisää, kunhan olen saanut aikaerosta (ja kylmyydestä) toipuvat aivot jälleen kunnolla käyntiin. 

Tämän vuoden yksi parhaista joululahjoista (vaikka H:n kanssa ihan itse sen keksimmekin) lapsille oli Pakohuonepeli. Alamittaiset (9v, 11v ja 13v) eivät olleet aiemmin pakohuonepelissä olleet, joten tähän kyseiseen joululahjaan virittäydyttiin niin tunnelmallisesti kuin harjoittelemallakin ennen varsinaista peliä. Marraskuussa katsoimme yhdessä Pirates of the Caribbean -leffoista ensimmäisen (nuorimmainen ei sitä ollut vielä nähnyt, ja hänen silmänsä peitettiinkin aina välillä, jottei aiheutettu painajaisia) ja jutusteltiin yleisesti leffojen henkilöhahmoista (ai miksi? Valitsemamme pakohuonepeli oli nimittäin Labyrinth Gamesin Dead man´s chest, jossa yritetään paeta Davy Jonesin tyrmästä.) Lapset tulivat meille tänä jouluna Tapaninpäivänä ja päivä aloitettiinkin omalla pakohuonepelillä. Lukittauduimme lasten kanssa lastenhuoneeseen, joka oli hieman muuttanut ilmettään parin päivän aikana. Pelin rakensimme varsinaisesti aikuisia ystäviämme varten, mutta hyvin se toimi skideilläkin...

Levain on ravintola, johon olen halunnut jo kauemman aikaa mennä. Jostain syystä aikataulut olivat aina haasteellisia ja ravintolan testaaminen venyi ja venyi. Vihdoin kuitenkin ehdimme H:n kanssa viettämään hieman extempore treffi-iltaa Levainiin. Levain on pieni ravintola, joka on tunnettu leivistään. Itse yritän nykyään vältellä liiallista leivän syömistä, mutta tässä ravintolassa se ei ollut mahdollista. Leivät olivat nimittäin todella hyviä. Leipien lisäksi itse ruoat aiheuttivat ihastuneita huokauksia. Oma alkupalatartar oli lähes täydellinen eikä pääruokana syöty lohipastramikaan jäänyt kauaksi jälkeen. Levain on ns. helppo paikka piipahtaa. Ei turhaa pönötystä eikä hienostelua. Itse koin ravintolan olohuoneen jatkeeksi, jonne voi yhtä hyvin piipahtaa lasilliselle kuin syömäänkin. Palvelu oli lämmintä ja ystävällistä ja kaikki sujui jotenkin tosi mukavasti. Meidän treffi-iltana vettä tuli saavista kaatamalla, joten ravintola oli sellainen lämmin keidas, jossa viettää il...

Kaiholla muistelen edelleen syyslomaa (joka siis loppui huikeat 3 viikkoa sitten... aika tuntuu huomattavasti pidemmältä). Sitä kun oli aikaa olla ja katsella. Nukkua ja syödä hyvin. Kävellä päämäärättömästi ja istahtaa sopivan näköisen kahvilan/baarin/ravintolan terassille. Tuntuu, että loman jälkeen on palattu täsmälleen samaan oravanpyörään kuin ennen lomaakin. Eli kiire, kiire ja kiire. Näin kolmen viikon huimalla kokemuksella voi kuitenkin todeta, että jotain on muuttunutkin. Tässä meidän sekalaisessa kokoonpanossa on nimittäin nyt selkeästi yritetty hidastaa ja varastaa pieniä rentouttavia hetkiä. Eräs viikonloppuaamu katettiin neljälle aamupala. Pataleipä valmistui uunista ja kynttilätkin ehdittiin laittaa pöytäään. Istuttiin ja syötiin (ja hoputettiin vain yhtä alamittaisista). Ja välittömästi pöydästä nousemiseen jälkeen jatkuikin hektinen arki (johon liittyi kolmet erit kisat, kolmella eri paikkakunnalla). Yksi arki-ilta siivosimme H:n kanssa hikihatussa, vedimme muov...

Niin se vain vilahti ohi, ihana (ja harvinainen) viikon syysloma. Syyslomalla vietimme lähes 6 vuorokautta Barcelonassa ja olihan ne mielettömät ja rentouttavat vuorokaudet. Meillä ei etukäteen ollut mitään suurta turistiagendaa. Olimme päättäneet vähän haahuilla sen mukaan, miltä tuntuu. Loppujen lopuksi kuitenkin kävimme niin Park Güellin kuin Sagrada familian. Ja kyllähän se Gaudi oli sekä nero, että sopivasti hullukin. Ihanin asia koko lomassa oli lämpö (ja rentous). Kolmena päivänä oli suorastaan helle, yhtenä lähes helle ja kahtena vettä tulikin runsaasti. Hellepäivinä turisteilimme ja vedimme vähissä vaatteissa ympäriinsä. Paikallisten mielestä helle oli selkeästi jo ohi mennyttä kautta ja aika paljon tuli vastaan ihmisiä kevyttoppatakeissa. Mutta siis kyllä nyt +25 on helle (ainakin näin suomalaisille). Barcelona miellytti kaupunkina. Sopiva sekoitus kaikkea. Barri Gòtic kapeine katuineen ja tälle vastakohtana leveät bulevardit, sekä näille kummallekin vastakohtana hi...

Kumpupilven kanssa tehdyn kahvilakierroksen aikana löysimme myös uuden (tai ainakin tämä oli itselleni uusi tuttavuus) karkkikaupan: Uudenmaankadulla sijaitsevan Sweetheartin .  Kahvilakierroksen aikana tyydyin vain ihailemaan ihanasti pakattuja karkkeja. En vain silloin keksinyt sopivaa tilannetta, johon tuotteita tarvitsisin  (paitsi itselle herkutteluun,  mutta sitä nyt on syytä välttää aina). Kotona asia hieman muhi päässä ja loppujen lopuksi olikin olemassa kolme paikkaa, johon oli tuliaistarve. Toivottavasti maistuivat yhtä herkullisilta kuin näyttivätkin. Ja voi, kuinka söpöjä ne ovatkaan.