Pientä elämää

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän näköjään haluaa ympärilleen erilaisia perinteitä. Selkeästi tuttua ja turvallista aivoille. Tärkeäksi olen kokenut myös pitää kiinni nimenomaan sellaisista perinteistä, jotka tuovat itselleni hyvää oloa (ja mielellään toki muillekin). Olen jo vuosia sitten päätynyt siihen, etten tee asioita vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Jos jonkun asian tekemiseen ei ole muuta hyvää syytä, niin se on parempi jättää tekemättä. Mutta siis asiaan. Viime viikonloppuna meillä oli perinteinen glögi-ilta ystäville. Tämä oli jo viides perättäinen vuosi, kun glögikattilat olivat kuumana, pöydässä oli erilaisia syötäviä ja kasa ystäviä vietti iltaa yhdessä. Tänä vuonna saimme vieraaksi myös muutaman ihanan ystävän, jotka eivät aiempina vuosina olleet paikalle päässeet. Olipa ihanaa nähdä jälleen. Tänä vuonna glögeilemässä (tosin ilman glögiä) oli myös Papu Papunen, joka toki muutti illan luonnetta hieman. Illan emäntä esimerkiksi suhautti muutaman kerran illan ai...

Joululoma ja joulupuuro. Sopiva kaksikko tähän hetkeen. Viimeiset paketoinnit on tehty. Vielä edessä yksi kauppareissu maailman ruuhkaisimpaan aikaan (otettiin jo se asenne, että nyt mennään tutustumaan ruuhkaan, muuten siitä ei selviä järjissään). Tällä viikolla on ollut paljon perinteisiä jouluasioita. Perinteinen jouluteehetki Kumpupilven kanssa. Perinteinen glögi-ilta osa II on myös pidetty. On nähty ystäviä. On juhlittu koulussa kuusijuhla. On korjattu kokeita hiki hatussa ja toivoteltu hyviä lomia. Joululoman kirjapino on myös huomaamatta kasvanut ja kasvanut. Ei liene vaikeaa arvata, mitkä asiat kuuluvat tähän joululomaan (jos oli, niin tee ja kirjat). Pian talvinen maisema vaihtuu toivottavasti vielä talvisempaan. Joulu on täällä. Ihanaa, rentouttavaa joulua kaikille

Jossakin vaiheessa joulukuuta se tapahtuu. Nousen ylös ennen muita. Hiivin alakertaan (etteivät muut heräisi, koska a) muut tarvitsevat unta b) itse tarvitsen omaa aikaa), keitän teetä. Teekupin kanssa istun sohvalla ja katselen ulos hämärään. Taivas vaalenee pikku hiljaa. On joulufiilis. Jouluvalot ovat ainoa valonlähde sisällä. Hyvinä vuosina ulkona on lunta, useimmiten ei. Tässä vaiheessa joulu yleensä hiipii sisälle. Ja tätä se joulu parhaimmillaan itselleni onkin. Ei kiirettä, ei stressiä. Joululaulut luovat omaa tunnelmaansa, mutta tällaisena aamuna en kaipaa edes niitä. Kaikki kuvat ovat hieman tärähtäneitä. Minkäs teet, sitä aamun hämärä ja silmien siristely tekee. Keittiössä on vielä pienimuotoinen kaaos edellisen illan jäljiltä. Ruokapöydällä tuoksuu hyasintti. Se jouluperinne, joka on ollut mukanani lapsesta asti. Hyasintin tuoksu on se the joulutuoksu. Sukulaisglögeillä saimme tuliaisiksi myös jouluruusun, joka istuu kuin nenä päähän sohvapöydällemme. Tänään teekup...

Tämän joulun alla on löytynyt useampia uusia leivonnaisreseptejä. Yksi näistä on suolaiset joulutortut, joiden ohje mukailee Valion reseptiä. Näitä on näppärä tehdä vieraille, eivät vaadi nimittäin mitään suurta valmistelua. Tämän vuoden sukulaisglögeillä (nimi voisi olla myös vanhusglögit, jokainen vieras on nimittäin näillä vuosittaisilla kekkereillä yli 70-vuotias) nämä pääsivät pöytään. Suolaiset  joulutortut 500g voitaikinalevyjä 1 kananmuna hieman seesaminsiemeniä 1 pkt ilmakuivattua kinkkua 1 pieni persimon n. 100g aurajuustoa Ota voitaikinalevyt sulamaan pakkauksen ohjeen mukaan. Puolita levyt ja tee neliöiden kulmiin pienet viillot. Taittele levyt tähtitorttumaisesti (nostele joka toinen kulma keskelle) ja nipistä keskellä tiukasti yhteen, jotta torttumainen muoto säilyy uunissakin. Voitele tortut kananmunalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä.  Revi ilmakuivatusta kinkusta paloja torttujen keskiosan päälle, lisää muutama nokare aurajuusto...

Tänä vuona vietimme glögijuhlia jo neljättä kertaa, tällä kertaa tosin uudessa osoitteessa. Vieraslista on vuosien mittaan vaihdellut suuresti ja ajankohtakin on hyppinyt ympäri joulukuuta. Tänä vuonna glögiä keiteltiin jo joulukuun alussa. Joinakin vuosina on glögi-iltoihin kuulunut jotain ohjelmaakin (mm. pakohuonepeli: Pako lastenhuoneesta), mutta tänä vuonna pääpaino oli ihan vain glögissä ja seurustelussa. Ja lisäksi oli ihan pienen pieni musavisa (joukkueittain vieraiden tehtävä oli arvata, mikä kappale on kyseessä pelkän alkusoiton perusteella). Glögikattilat höyrysivät hellalla ja vieraat tulivat ja menivät. Glögeinä tarjoiltiin sekä tummaa että vaaleaa. Tumma oli ihan kaupan purkista, mutta vaalean keittelimme itse. Vaalea glögi Glögipohja: tilkka vettä 2 dl sokeria 1l omenamehua 2-3 kanelitankoa maun mukaan neilikkaa(kuivattuna) maun mukaan tähtianista(kuivattuna) Laita kattilaan pieni tilkka vettä ja  sokeri. Kiehautetaan nin, että sokeri liukene...

Ensimmäinen päivä joulukuuta heräsin perheen voimistelijan kanssa aikaisin. Pakkasaamussa saatoin voimistelijan esiintymispaikalle ja hipsin takaisin kotiin. Makkarin nojatuolissa teetä nauttiessa oli jälleen kerran ihana nauttia talon hiljaisuudesta. H:n kanssa avattiin joulukalenteri vielä muiden nukkuessa. Oli kiva fiilistellä aamua ja joulukuuta. Ja siitä se normikiire sitten lähtikin. Mutta onneksi aina välillä ehtii pysähtyäkin. Jälleen kerran joulukuu pääsi yllättämään. Ihan vasta oli elokuu ja syyskuu ja syyloma ja ja ja... Ja nyt kohta ollaa jo joululomalla. Ja sitä ennen ehtii tapahtua vielä paljon. Hyvässä. Tänä viikonloppuna on otettu joulua vastaan urakalla. Lasten kanssa leivottiin (ja koristeltiin; yhdessä todettiin, että itse tehty pikeeri toimii hirveän paljon paremmin kuin kaupan) pipareita. Joulukalentereita on avattu ja syöty paljastuvia yllätyksiä ilolla + kauhulla... Lasten kalenterista tulee kasa jelly beanseja. Osa niistä on hyviä ja osa aika paljon pahem...

Tänä vuonna mentiin tosiaan hieman erilaisella systeemillä kuin koskaan aiemmin. Tosin meidän sekapoppoolle ei toistaiseksi ole syntynyt yhtään jouluperinteitä (joulupäivän pizzat oli jossain välissä vakiona toistuva asia, mutta sitäkään ei tapahtunut tänä vuonna). Olemme viettäneet jouluja lasten kanssa, jouluja H:n sukulaisten kanssa, joulua aikuisten kesken, joulua mun kotikotona jne. Tällä kertaa suuntasimme H:n kanssa jouluksi Tallinnaan (skidit olivat äitinsä kanssa viettämässä perinteisempää joulua).  Söimme hyvin ja teimme yhden uuden ravintolalöydönkin ( Clayhills Gastropub ), josta sai oikein mainiota ruokaa jouluaattonakin. Jouluaattona kävelimme kaupungilla ensin päivällä ja sitten vielä uudemman kerran illan jo pimennyttyä. Jouluvalot valaisivat kaupungin ja meitä oli iltakävelyllä yllättävän monta. Ihmiset hymyilivät toisilleen, glögiä juotiin ja oli sopiva pikkupakkanen. Olimme tällä kertaa panostaneet hotelliin ja olimme Swissôtellissa. Jouluaattoaamuna heräsimme...

Me päätimme tänä vuonna poiketa kaikista aikaisemmista kaavoistamme ja suunnata jouluksi minireissuun. Tänään olemme siis suhauttaneet lahden yli Tallinnaan ja vietämme omaa hemmottelulomaamme ihanassa hotellissa. Tarkoituksena on syödä ja nukkua hyvin. Käydä vähän pyörähtämässä joulutorilla. Lukea paljon, kylpeä hieman ja ihan vain olla. Nauttia siitä, kun on aikaa olla ihan vain kahdestaan. Eilen illalla nautimme ystävien seurasta ja nyt on hyvä hetki nauttia ihan vain meidän kahden omasta seurasta. Parin päivän päästä suuntaamme takaisin kotiin ja vietämme sitten vielä lasten kanssa oman joulun.

Sunnuntai-illalla se iski. Joulutunnelma. Hieman sitä olikin jo odoteltu ja juuri sunnuntaipäivällä sitä kovasti kaipailin. Talouden lasten ukin kanssa nimittäin päiviteltiin sitä, kuinka tänä vuonna joulutunnelma ei ole vain ilmaantunut, vaikka luntakin on. Pääteltiin sitten, että ehkä Suomi100-meiningit vaativat sen verran huomiota (mikä on tietenkin hyvä), että joulu jäi jotenkin paitsioon. Mutta sitten, viisi tuntia myöhemmin se joulutunnelma löytyi. Olimme H:n kanssa taivaltaneet kävellen pikkupakkasessa kauppaan ja takaisin kotona virittelin Spotifysta soimaan joululauluja. Kudoin sukkaa ja mietiskelin glögi-illan tarjottavia. Ja tadaa, sieltä se yhtäkkisesti löytyi. Joulufiilis . Tarvittiin siis hieman jäässä olevat varpaat ja posket, joululauluja sekä sukan kutominen. Ja aikaa istua ja olla. Viime viikon aikana tapahtui myös joulujuttuja jälleen. Hyasintit vaihtuivat jouluasetelemissa uusiin (tiesin, etteivät ne kestä koko joulukuuta...) ja pipareita leivottiin. Tällä kerta...

Tässä vaiheessa vuotta olo on hieman nuutunut. Kuten kuvassa olevien ruusujenkin. Tänäkin vuonna joulu tulee jotenkin yllättäen (oletan, että tämä sama olotila mulla on joka vuosi). Tässä vaiheessa on enää viisi työpäivää jäljellä ja jouluaattoonkin on vain 7 yötä. Tänäkään vuonna jouluvalmistelut eivät aiheuta nuutumista vaan se yleinen kiire töissä. Tällä viikolla oli kahdet kokeet (toiset vielä korjaamatta) ja ensi viikolla vielä kuudet. Tunneilla on siis ollut pientä paniikkia ilmassa, kun asioita on kerrattu ja väännetty. Lisäksi opella on ollut pientä paniikkia ilmassa kokeita korjatessa. Periaatepäätökseni on nimittäin, että joululomalle en kokeita ota. Ensi viikon aikana pitää siis ehtiä ne korjata. Tänä vuonna meillä ei ole koulussa varsinaista joulujuhlaa (itsenäisyyspäivää vietettiin sen verran suureellisesti, että joulujuhla päätettiin skipata), joten se on kyllä vähentänyt stressiä sekä kiireen tuntua huomattavasti. Pitää olla siis kiitollinen siitä. Samoin kuin si...

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Ennen joululomaa olevat työaamut nimittäin. Hyvä niin, koska päällimäisenä ajatuksena viime viikolta on mieletön kiire ja stressi työhön liittyvistä asioista. Mutta kyllähän sitä ehti tapahtua jouluunkin liittyviä asioita. Iso ikkunatähti pääsi vihdoin ja viimein ikkunaan. Itsenäisyyspäivän aattona juhlittiin ensin koululla 100-vuotiasta Suomea ja illalla käytiin vielä juhlistamassa Oopperatalolla. Itsenäisyyspäivänä juhlittiin perinteisesti kummitytön synttäreitä (nämä asiat yhdistän myös joulun valmisteluun, vaikka ovatkin aivan irralliset joulusta). Ja ehdittiinhän me käydä H:n kanssa jouluostoksilla (lista on hyvin suppea ja sisältää aika vähän materiaa), sekä käydä pikkujouluissakin. Joulukortitkin tuli kirjoitettua sunnuntaina (wow, vielä jäi pari vuorokautta aikaakin toimittaa kortit postiin). Ja tiedättekö mitä, meidän huushollin joulu alkaa olla valmis. Ei joulustressiä, ei joulukiirettä. Juuri niinkuin pitääkin. Meidän taloudessa ei ole ...

Viime viikon aikana joulu nytkähti tässä taloudessa merkittävästi eteenpäin. Joulukalentereiden lisäksi lähes kaikki jouluvalot ilmaantuivat paikalleen (yksi isompi tähti pitää vielä viritellä. Viikonloppuna ei riittänyt aika eikä energiaa sen kanssa puuhasteluun). Hyllyn reunalle pääsivät istumaan pari tonttua ja sattumalta löytyneet enkelit löysivät myös paikkansa. Lastenhuoneen yövaloksi päätyi mukanani reissannut vanha konvehtirasia, jonka sisälle virittelin jouluvalot. Konvehtirasian historia on hieman vaipunut unholaan, mutta uskoisin saaneeni kyseisen kuusen (konvehteja täynnä toki) joko vuonna 1997 tai 1999. Veikkaisin ensimmäistä, mutta jälkimmäinenkin on mahdollinen. Pitkään aioin käyttää sen lahjapakettina, mutta sopivaa lahjaa tai lahjansaaja ei ilmaantunut. Tai jos ilmaantui, en muistanut kyseisen kuusen olemassaoloa. Useamman vuoden kuusi majaili kotikotona vaatehuoneeseen unohdettuna, josta se taisi 4 vuotta sitten reissata mukanani pääkaupunkiseudulle. Useamman vuo...

Tämän päivän paras joulukalenteriyllätys oli ihana lumisade. Tai ehkä paremminkin se valoisuus, jonka lumi sai aikaan. Koska parin päivän päähän on luvattu jälleen vesisadetta, pitää nauttia valkoisesta maasta niin kauan kuin voi. Tämän yllätin lisäksi taloutta on ilahduttanut pari muutakin joulukalenteria:aikuisilla lakukalenteri ja lapsilla sukkakalenteri. Sukkakalenteri salaperäisesti täydentyy aina öiden aikaan.

Viime viikon aikana joulua kohti meneminen eteni. Viikon aikana ollaan suunniteltu erilaisia jouluun liittyviä tapahtumia tälle vuodelle. Lisäksi talouden aikuiset ovat käyneet tahoillaan pikkujouluissa. Ja alkuviikosta valmistui myös joulun kukka-asetelma. Saa tosin nähdä, ehtivätkö hyasintit kukkia täysin ennen joulua. Öistä tulikin yllättäen sen verran kylmiä, etten ole uskaltanut säilyttää asetelmaa parvekkeella kukkimisen hidastamiseksi, kuten olin suunnitellut. Ensimmäiset joulutortut tuli myös syötyä sukulaisvierailulla, sekä suunniteltua joululahjoja. Ja aivan kohtahan se on jo joulukuukin.

Viime viikon aikana joulu alkoi rakentumaan meidän huusholliin. Kuin vahingossa ullakolta siirtyi osa jouluvaloista alas. Pienellä pähkäilyllä syntyi uusi asetelma tälle joululle. Ainoana vanhana asiana olivat pallerovalot. Sisäkuusiviherkasvi jäi käteen Plantagen-vierailulla. Valot pääsivät kesällä hankitun juoma-astian sisälle. Ja paikkansa asetelmaan löysi myös Skotlannista hankittu puutähti.  Joulutunnelmaan viritti myös sunnuntaiaamun uuniriisipuuro. Pienissä määrissä herkullista. (Tarkoituksena on raportoida lyhyesti joka viikko, miten joulun odotus on edennyt tässä taloudessa. Pienin askelin kohti joulua siis.)

Sain tänä vuonna tädiltäni joulukirjeen. Käsin kirjoitetun kirjeen. Mielettömän ihanaa. En edes muista, koska olen saanut edellisen käsin kirjoitetun kirjeen, enkä myöskään ollut tajunnut kaivanneeni sellaisia. Mutta olihan se vaan niin ihanaa lukea. Tällä kirjeellä oli teema: meidän suvun tarinoita osa 1. Historian havinaa siis. Tämäkin teki tästä kirjeestä merkityksellisen. Pitänee itsekin kirjoittaa tässä vuoden aikana ainakin yksi kirje. Siinä sopiva tavoite tälle vuodelle. Ja yksi kirje kuulostaa siis itselleni kovin vähäiseltä. Ikävuosina 10 - 19 kirjoitin nimittäin viikottain kirjeitä. Olin vakioasiakas postissa ja valkkaamassa erilaisia postimerkkejä. Tällä hetkellä olen juuri ja juuri selvillä postimerkin hinnasta (koska luin sen viime viikolla Postisesta)... Aika on muuttunut ja hyvä niin. Mutta on silti ikävä käsin kirjoitettuja k i r j e i t ä.

Tänä vuonna vietimme H:n kanssa jouluaaton mun kotikotona lumen keskellä. Oli hieman pakkasta, pimeää ja sitä lunta. Säätila vaikutti kyllä erittäin ratkaisevasti joulutunnelmaan. Joulupöytä notkui herkuista, mutta onnistuin kerrankin pitämään järkevän linjan = överiähky ei vaivannut. Omaan kotiin palatessamme pidimme sitten tapanina toisen joulun. Meidän oman joulun. Silloin syötiin sitä ruokaa, mitä haluttiin (eli ei jouluruokaa niinkään). Istuttiin illallispöydässä pitkän kaavan mukaan ja nautittiin toistemme seurasta. Pöydässä meitä oli tällä kertaa 8 henkeä. Lohipastrami ja waldorfin salaatti upposivat suihin (paitsi nirsoimmalla lapsella) alkupalaksi. Pääruokana pihviä, valkosipuliperunoita sekä salaattia. Ja jälkkäriksi helppoakin helpompi pakastekakku (daim-versio tällä kertaa).  Lahjat jaettiin. Juteltiin. Tunnelmoitiin. Ja oltiin katsomatta ulos. Onneksi oli niin pimeää, ettei masentava sää näkynyt.

Tämän karmaisevan ihastuttavan joulukoristeen myötä toivotan kaikille ihanaa joulua. Pahoittelut, sille joka rakastaa Vapaudenpatsasta joulukoristeesta... Me emme. NYCissä päädyimme vahingossa joulukauppaan, jossa otimme missioksi löytää övereimmän, mutta hinnaltaan kohtuullisen (alle 15 dollaria) joulukuusenkoristeen. Ja löytyihän se. Tämä söpöäkin söpömpi koriste pääsi todellisuudessakin koristamaan kuustamme ja siinä se saa pysyäkin. Onneksi se suunnilleen maastoutuu  muiden koristeiden taakse...

Hyasintti, se kukka, jonka yhdistän ehdottomasti jouluun. Jopa enemmän kuin joulutähden. Hyasintti on pitänyt lempijoulukukkapaikkaa sydämessäni jo lapsesta saakka. Sikäli erikoista, koska meillä ei ole hyasintteja pahemmin kotikotona ollut sen jälkeen, kun puolella suvusta alkoi olla erilaisia astmadiagnooseja. Lapsuuden jouluun kuului kuitenkin aina joulukukkaostoksilla käynti paikallisessa kukkakaupassa ja hyasintti tuoksui siellä mielestäni niin ihanasti. Alakouluikäisenä sain joku joulu hyasintin omaan huoneeseeni ja se jäikin viimeiseksi kerraksi. Pienessä suljetussa tilassa (huoneeni oli kyllä yksittäiseksi huoneeksi aika iso, muttei tarpeeksi iso hyasintille) hyasintin tuoksu oli ehkä hieman liikaa. Kului vuosia ja aina kaupassa ihastelin nupullaan olevia hyasintteja (en osaa edes sanoa, että mikä niissä niin vetoaa...). Ja vasta tänä vuonna tajusin, että nythän voin ihan vapaasti ostaa hyasintin. Meidän lähipiirissä kukaan ei ole asmaatikko eikä kärsi hajuherkkyydestä. J...

 Ja jostain kumman puskista se viimeinen kouluviikko ilmaantui taas. 4 työpäivää jäljellä ja ihana kauan kaivattu loma alkaa. Nämä viimeiset viikot ennen joulua ovat aina yhtä järkyttäviä. Ne menevät järkyttävän nopeasti ja ovat järkyttävän kiireisiä. Ja mun opetus on järkyttävän huonoa. Aina ennen joulua ilmaantuu se kohta, kun en yksinkertaisesti ehdi/muista suunnitella oppitunteja. Tosin tällä työkokemuksella ne tunnit kyllä menevät aivan omalla painollaan ja on myös ihmisenä helpottavaa huomata, että ne tunnit menevät oikeastaan aika hyvin lähes nollasuunnittelulla. Ei sillä, milloinkaan muulloin en hyväksy itseltäni tällaista, mutta näin lukukauden lopussa kyllä. Ja mikä sitä aivokapasiteettia sitten syö? Se, kun oppilaat alkavat olla helisemässä tässä vaiheessa vuotta. Tapahtuu omituisia asioita, joihin pitää yrittää ehtiä puuttua, juuri silloin, kun ne tapahtuvat. Välitunnit ja osa oppitunneistakin menee siis johonkin aivan muuhun kuin opetustyöhön. Sitten ne kokeet. Ni...