Pientä elämää

Olen viime aikoina pyrkinyt useassa asiassa tekemään valintoja, jotka vähintäänkin parantavat elämänlaatua (tai eivät ainakaan sitä vähennä). Yksi tällaisista valinnoista on ollut siivoojan palkkaaminen. Nyt kun neliöt ovat taas huomattavasti pienemmät, on tämä ollut rahallisesti mahdollista. Ja jokaisen sentin väärti. Se tunnelma, kun tulee töistä kotiin siivottuun kotiin. Kotiin, joka tuoksuukin siivotulta. Ei pölyä, ei likaisia pöytiä. Sohvatyynyt ojennuksessa, hanat kiiltävät. Suihkutilojen lasiovet ovat puhtaat. Tavarat nätisti. Kaikki on niin paljon siistimpää kuin meidän oman siivouksen jäljiltä (selkeästi ammattilaiset osaavat hommansa tässäkin asiassa). Meillä siivooja käy kaksi kertaa kuussa. Siivoukseen kuuluu imurointi ja lattioiden pyyhkiminen, pöytäpintojen pyyhkiminen, suihkutilojen ja vessojen siivoaminen, mikron peseminen ja varmasti kaikkea muutakin, jota en huomaa listata (kuten listojen pyyhkiminen). Joka kerta, kun mietinkin siisteyden astetta siivouksen ...

Tänä syksynä on tähän mennessä ollut kevyin työsyksy koko 11 vuoden työurallani (koputus puuhun). Ei omaa luokanvalvojaluokkaa = vähemmän stressiä, ei hirveästi ylitunteja = vähemmän stressiä, ei ylimääräisiä erityistehtäviä = vähemmän stressiä. Kerrassaan ihanaa. Tosin ensimmäisen ja viimeisen puuttuessa huomaa myös olevansa enemmän pihalla koulun arjesta. Se on kuitenkin pieni paha siitä, että tuntuu olevan aikaa a) suunnitella tunteja b) jutella ihmisten (niin oppilaiden kuin opettajien) kanssa töissä c) on enemmän vapaa-aikaa. Vähentyneen stressin ja lisääntyneen vapaa-ajan myötä on ollut myös aikaa kokeilla uusia reseptejä. Tässä yksi, joka osui ja upposi talouden aikuisiin (alamittaisiin ei olla vielä testattu). Resepti on lähes  Saara Atulan ja Jenni Häyrisen Brunssikirjasta (on muuten mainio kirja, niin mainio, että hankimme sen omaksikin) kuitenkin muutamalla omalla muunnoksella. Aasialainen nuudelisalaatti kera halloumin n. 100g vermiselliriisinuudeleita 2 porkkana...

Tämän kesän (vai pitäisikö sanoa jo alkusyksyn?) ravintolalöytö on Iso Roobertinkadulla sijaitseva kasvisravintola Yesyesyes . Rento, hyväntuulinen ravintola oli juuri se, mitä kaipasimme näin töiden alettua. Palvelu toimi ja ruoka oli hyvää sekä monipuolista. Alkudrinkit jo lupailivat hyvää ja kaikki ruoat todellakin lunastivat odotukset. Yesyesyesissä ideana on ruokien jakaminen ja se todellakin oli näppärin tapa syödä. Sai maistella vähän kaikenlaista. Me tilasimme viisi ruokalajia (meitä oli kaksi), joka oli hyvä määrä. Hieman enemmänkin olisi voinut syödä, mutta näin vältyttiin ähkyltä. Meidän lemppariksi nousi tandoorileipä tomaattidipillä. Lautasen olisi voinut nuolla... Toinen lemppari oli uudet perunat, jossa oli jotain järkyttävän hyvää pinnalla.  Uskoisin, että menu on kausittain vaihtuva, joten näitä samoja ruokia ei pakosta listalta enää löydy. Mutta kaikki, mitä syötiin oli hyvää. Järisyttävän hyvää. Ja kaikki ruoka on siis kasvisruokaa. Lihaa on turha etsiä...

Ensimmäisen viikon vikana työpäivänä sattui olemaan mahdollisuus lähteä töistä 12.00. Hyppäsimmekin H:n kanssa autoon ja huristelimme Lahteen. H golfaamaan, allekirjoittanut nauttimaan kesän viimeisistä helteistä.  Ilahdutin itseäni Vesijärven satamassa kahvila Karirannassa hervottomalla korvapuustilla, mutta pääasiallisesti nautiskelin lämmöstä Alasenjärven rannalla lueskellen. Tuuli oli sen verran kova, ettei tällä kertaa lämpö tuntunut ollenkaan tukalalta. Aurinkoa vielä kuitenkin riitti ja tarkenin uimaankin. Tosin illan myötä ukkospilvet vyöryivät kohti Lahteakin ja lämpö hävisi.  Tuli hieman sellainen olo kuin lapsena. 7.luokan ensimmäisinä koulupäivinä oli lämmin. Koulubussissa oli tukalan kuuma (ja tukaluutta lisäsi se, että piti etsiä itselle paikka pelottavien lukiolaisten vierestä). Syksy oli jo koulun alkamisen myötä jo saapunut, mutta toisaalta oli kesä. Ja kovin monta päivää ei mennytkään, kun aamut alkoivat jo olla viileitä. Voi kesä ja ...

Klo 12.30 viinilasillinen terassilla (jonne vihdoin mahtuu jo istumaan) kera hyvän kirjan. Miksipä ei? Kaksi lähti frisbeegolfaamaan, yksi shoppailemaan ja yksi kavereille. Hämmentävä hiljainen hetki kotona. Jääkaapissa tyhjiöpumpattu viinipullon loppu. Ulkona lämmin. Aivan täydellinen lomahetki jälleen. Loma vetelee viimeisiään, mutta on kyllä ollut ikimuistoinen. Harvoin olen saanut nauttia lämmöstä näin paljon (Oikeasti tykkään kyllä lähes säästä kuin säästä, mutta onhan tämä ihanaa, että aamulla voi laittaa shortsit jalkaan sen kummempia miettimättä. Lisäksi keho on alkanut selkeästi sopeutua tähän lämpöön, enää ei ole ollenkaan tukala olo) ja viettää aikaa ulkona. Ainoastaan yksi retkikohde siirtyi vesisateen vuoksi, mikä on kyllä poikkeus muihin kesiin. Totta kai on huolestuttavaa, että Suomessa on näin lämmin. On huolestuttavaa, että ilmasto lämpenee, sadot kärsivät kuivuudesta jne. Kuitenkin näin henkilökohtaisesti ajateltuna tämä lämpö on ollut ihanaa....

Mökkeilyn jälkeen oli hyvä palata tuttuun ja turvalliseen päiväretkeilyyn. Yksi tämän kesän tutustumiskohdelistalla olleista paikoista oli Lammassaari. Kyseiseen saareen yritimme ystäväni kanssa löytää muutama vuosi sitten siinä onnistumatta (takana olleella pitkällä kävelyllä, väsymyksellä  + kuumuudella saattoi olla asian kanssa tekemistä), tällä kertaa kuitenkin saareen löydettiin. Lammassaareen pääsee pitkospuita pitkin, jotka lähtevät Pornaistenniemeltä (Google mapsista löytyy Lammassaaren pitkospuut). Pornaistenniemi on Vanhankaupunginkosken vieressä, joten sinne pääsee kätevästi myös bussilla keskustasta. Me olimme tällä kertaa laiskoja ja suhautimme Arabianrantaan autolla, jotta saimme käytyä samalla Iittalan tehtaanmyymälässä sekä haettua Tori.fi:n kautta hankitun peilin. Lammassaareen on pitkospuita pitkin matkaa ilmeisesti noin 700m. Matkalla voi pysähtyä parille levähdyspisteelle sekä bongailla lintuja. Nämä pitkospuut ovat leveät ja hyväkuntoiset ja niitä pää...