Pientä elämää

En harrasta, enkä ole koskaan harrastanut, uudenvuodenlupauksia. Joulomalla tuli kuitenkin tällä kertaa sellainen ähky ja ylisyönyt olo, että jo ennen vuoden vaihtumista päätin suunnata kohti hieman terveellisempää elämää. Siispä 2.1. terveellisempi elämä alkoi. Aloitimme H:n kanssa herkuttoman kuukauden. Ei limuja (paitsi zeroa), ei pullaa, ei kakkua, ei karkkia, ei sipsejä, ei poppareita, ei jäätelöä. No, loppujen lopuksi herkuton ei aivan täysin toteutunut. Ensin päädyttiin raflaan, jossa menuun kuului jälkkäri. Tässä vaiheessa päädyttiin myös siihen, että herkkulakko ei ole ehdoton. Kodin ulkopuolella voi tietyissä tilanteissa syödä jotain herkkua, mutta se ei saa lähteä käsistä. Tärkeimpänä todettiin, ettei kotona napostella herkkuja eikä leffaa tms. katsoessa vedetä karkkiövereitä. Ja yllättävän hyvin tässä pysyttiin. Lisäksi pyrittiin pienentämään annoskokoja ja ylipäätänsä syömään hieman vähemmän... Joululomalla ei pahemmin tullut nälän tunnetta, nyt tammikuussa on ollut suor...

Tässä on kahvila, jonka olen jotenkin onnistunut ohittamaan täysin. Mikä on aivan hassua, koska Cafe Roasberg on kuitenkin ohikulkumatkalla tosi usein. Mikonkatu 13:ssa sijaitseva kahvila on pieneltä näyttävä, mutta iso kahvila. Tavallisia pöytiä ja tuoleja, kuluneita sohvia. Teetä lasista. Herkullisen näköisiä leipomuksia ja hyviä täytettyjä leipiä. Tässä oli kahvila, josta todellakin pidin. Sopivan leppoisa tunnelma, eikä ollenkaan pönöttämistä. Teevalikoima ei ollut mitenkään laaja, mutta haudutettua teetä kuitenkin. Seinällä olevan mainokset perusteella Cafe Roasbergissä on myös After Work. Pitänee kokeilla sekin joskus. Tätä kahvilaa ei pidä unohtaa.

Jos lauantaihin kuului kulttuuria, niin sunnuntai kului ulkoillessa. Olimme ystäväni S:n kanssa sopineet aiemmin menevämme sunnuntaina valokuvaamaan Suomenlinnaan. Talvinen Suomenlinna auringon paistaessa houkutteli. No, sää ei nyt sitten ihan ollut sellainen, kuin meidän haavekuvissa. Lunta nimittäin tuli vaikka muille jakaa. Mutta ei se mitään, lumisateessakin oli hauska etsiä sopivia kuvakulmia ja yrittää saada lumihiutaleita tallentumaan muistikortille. Oli muuten aika vaikeaa. Talvinen Suomenlinna oli kiva paikka. Lumessa tarpoessa eteneminen oli tosin aika hidasta, mutta oli käymisen arvoinen reissu. Reissun lopuksi piipahdimme vielä pikkuruiseen Cafe Vanilleen , jossa lusikoimme lounaaksi kasvisborssikeitot, nam. Reissun aluksi muuten nautimme todella  herkulliset kaakaot Kappelissa. Odottelimme nimittäin lauttaa Suomenlinnaan n.40 minuuttia, kaakao oli siis lähes välttämätön... Takaisin tullessa olimme hieman tarkempia aikatauluja katsellessa.

Tai erityisesti toiseen Lauantaina suuntasin kulttuuriystäväni kanssa museoimaan. Aloitimme museoinnin Ateneumista, jonne olikin yllättävän pitkä jono. Jono eteni kuitenkin onneksi nopeasti ja pääsimme kiertämään Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttelyn (kurkkaa lisätietoja täältä ). Kuvat olivat hienoja ja  niitä katsellessa kuluikin tovi. Väkeä oli kuitenkin todella paljon, joten se hieman vähensi kuvien tunnelmaa. Väen lisäksi myös kuvia oli paljon. Niin paljon, että tuli jopa hieman kuvaähky. Tuntui, ettei jaksanut millään perehtyä jokaiseen kovin tarkasti. Jäin myös hieman kaipaamaan tarinoita kuvien takana. Mitä kuvassa tapahtuu? Miksi on haluttu ottaa juuri se kuva? Tämä on kuitenkin tutustumisen arvoinen näyttely, jonka voit käydä katsomassa 31.1.saakka. Pienen teepiristäytymisen jälkeen siirryimme seuraavaan museoon. Menimme katsomaan HAMin Ai Weiwein näyttelyn (lisätietoja täältä ).  Ateneumissa olimme hieman kulttuuriähkyssä, mutta se ähky hävisi HAMissa täys...

Tammikuun brunssiryhmäpaikaksi valikoitui La Torrefazionen brunssi. La Torrefazionessa brunssi hoidetaan aamiaislautasin (mikään muu ei kyllä olisikaan tässä tilassa mahdollista). Paikan päälle saapuessa valitset kolmesta aamiaisesta itseäsi eniten miellyttävän sekä sopivan teen tai kahvin. Meidän seuruumme tilasi loppujen lopuksi kaikkea kolmea: Amerikkaa, Eurooppaa ja Suomea. Yksi annos saatiin gluteenittomanakin (tosin tämä oli pyydetty etukäteen ja näin kannattaakin toimia, jos haluaa erikoisruokavaliot huomioitavan). Tilauksen (ja maksun) jälkeen suuntasimme pöytään ja siemailimme teetä ja kahveja. Paikka oli aivan täynnä, joten aamiaislautasten tulossa kesti jonkin aikaa. Mutta sehän ei hyvässä seurassa haittaa ollenkaan. Kaiken lisäksi La Torrefazione on sen verran ihastuttava paikka, että mukavassa tunnelmassa on kiva odotellakin. Oikeasti odottaminen ei siis haitannut. Ja ne aamiaislautaset olivat todella kattavat. Oma Amerikkani oli todella herkullinen. Itse asiassa k...

Mekin kävimme joulukuussa ravintolasta, mistä on puhuttu lähes joka paikassa ja facebookkikin sitä tuntuu mainostavan todella usein. Treffi sijaitsee Herttoniemen metroaseman vieressä ja julkisilla sinne pääsy onkin helppoakin helpompaa. Sijainti tosin tekee katualueesta hieman rauhattoman, mutta eipä se kyllä sisällä ravintolassa haitannut. Treffi on sopiva sekoitus ravintolaa ja pubia. Toisella puolella oli hämyisässä tilassa pöytiä ja toisella puolella oli se pubi. Meidän käyntikerralla toisella puolella taidettiin muuten pelata bingoa, ihan hauskaa. Eniten kiitosta tässä ravintolassa ovat saaneet burgerit. Ja en kyllä ihmettele. Burgeri oli tosissaan hyvä, samoin lisukkeet. Me söimme alkupalat alle ja burgerin koosta johtuen ei olisi kyllä ehkä kannattanut... Mutta olipa ainakin vatsat pullollaan. Palvelu oli sopivan rentoa ja toimi hyvin. Ravintola oli todella täynnä ja pöytävaraus kannattaakin tehdä. Treffissä tarjotaan myös brunssia, itse en ole sitä vielä testannut, mu...

Tänään se tapahtui. Havaitsin olevani vihdoin ja viimein siinä vaiheessa, että kävelylenkille lähteminen tuntui a) täysin normaalilta b) jopa kivalta Mä olin lähes varma, että näin käy. Ja tadaa, se onnistui. Kolmen viikon itsensä lenkille pakottaminen ainakin 2-3 kertaa viikossa kannatti. Ja kuin tilauksesta tänään iltapäivällä oli mitä mainioin lenkkisää. Aluksi kuulaan kirkasta, sitten sininen hetki ja lopulta laskeutuva hämärä.

Meidän taloutemme oli hieman jälkijunassa nyhtöpossuvillityksessä. Tämä johtunee siitä, että emme oikein saaneet missään hyvää nyhtöpossua. Ei siis tuntunut siltä, että olisi jotain syytä itse yrittää tätä ruokalajia, vaikkakin ihmiset sitä helpoksi kehuivat. Sitten yllättäen, jossain S-ryhmän ravintolassa saimmekin eteemme t o d e l l a hyvät nyhtöpossuburgerit. Tämän jälkeen alkoi hillitön googlaus ja täydellisen reseptin etsiminen. Ja lopulta sitten muokkasimme muutamasta reseptistä oman näköisemme ja tällainen siitä tuli Nyhtöpossu 1,6 kg porsaan kasleria (tai vähän vähemmän tai vähän enemmän) ½ dl riisiviinietikkaa ½ dl soijakastiketta 3 tl jauhettua inkivääriä 1 rkl korianterijauhetta n. 2 tl suolaa 1½ dl fariinisokeria lisäksi reilu desilitra grillauskastiketta Sekoita ainekset possua (ja grillauskastiketta) lukuunottamatta keskenään. Laita possu kannelliseen uunipataan/-vuokaan ja kaada muut aineet päälle. Anna maustua yön yli jääkaapissa (tämän vaiheen voi myös ...

Vuodenvaihteesta se lähti ja näköjään tästä tulee tämän tammikuun juttu. Bataattiranskalaiset ovat nimittäin saaneet ainakin yhden suuren fanin. Ravintoloissa olen tähänkin asti niistä tykännyt, mutta kotosalla ei ollut oikein sopivaa reseptiä löytynyt. Uuudenvuodenaaton syöminkejä varten kuitenkin uhrasin aikaa ja vaivaa ja kävin läpi niin netistä kuin lehtien resepteistä erilaisia bataaattiranskalaisten ohjeita. Rasvassa en niitä halunnut ruveta keittelemään, joten piti löytää uuniin sopiva resepti. Ja löytyihän niitä, kun etsi... Ja avainsanoiksi täydellisten (tai ainakin melkein) bataattiranskalaisten valmistukseen nousivat bataattiviipaleiden huuhtelu korppujauhojen laittaminen mausteiden sekaan kuuma uuni Elikkä: Bataattiranskalaiset 1 bataatti 2 rkl öljyä 1 tl sipulijauhetta 1 tl paprikajauhetta 1 tl sokeria 1 tl suolaa n. 1 tl rouhittua mustapippuria 1 rkl korppujauhoja Kuori bataatti ja pilko se tasakokoisiksi ranskalaisiksi. Huuhdo bataattiranskalaiset ...

  Loppiainen oli sovittu ulkoilupäiväksi, joten huolimatta siitä, että lämpömittari huristeli -20C:n alapuolella, suuntasimme Vanhankaupunginkoskelle. Toppahousut ja untuvatakki olivat paikallaan, ilma oli nimittäin hyytävä. Emme myöskään olleet ainoat ulkoilijat. Suurin osa liikkui myös kameran kanssa samoin kuin me. Ja mikäs oli liikkuessa, virtaava vesi ja kova pakkanen muodostivat nimittäin ihastuttavia maisemia. Ja lisäksi näin fysiikan opettajan näkökulmasta oli kylmästä vedestä muodostuva näkyvä vesihöyry jälleen kerran ihastuttava näky. Otin myös muutaman kuvan oppilaita varten, niiden avulla opetellaan olomuodon muutosten nimiä piakkoin. Kosteus teki pakkasesta kuitenkin vielä hieman hyytävämmän, joten puolta tuntia kauempaa me emme ainakaan tarenneet kosken ympäristössä viettää. Lisäksi satuimme muistamaan pakkassaappaittemme olemassaolon vasta tämän reissun jälkeen. Varpaat olivatkin hieman jäässä. No, loput kaksi kovan pakkasen päivää tallustelinkin tyytyvä...

Olen aina pitänyt pienistä omanlaisistaan ravintoloista. Aikanaan Dortmundissa olin ihastunut siihen, että lähistöltä löytyi monta pientä ravintolaa, useimmiten etnistä. Viimeisen kuukauden aikana olen havahtunut siihen todellisuuteen, että nytkin tästä lähistöltä löytyy kävely- ja pyöräilymatkan päästä useampikin kiva ravintola. Ja jälleen etniset ravintolat nousevat maininnan arvoisiksi. Viimeisin tuttavuus on ThaiThai , joka löytyy aivan Malmin aseman läheltä (tosin tänne ei kyllä vahingossa eksy, sen verran matkaa kuitenkin asemalta on) . Ravintola on pieni ja sympaattinen. Ruokalista on monipuolinen ja palvelu hyvää. Itse söin tofua (+kasviksia) green curry, joka oli todella hyvää ja mausteista. Tässä thaikkupaikassa oli hyvä aloittaa tämä vuosi. Suuntasimme nimittäin tänne syömään (lounaaksi tätä syömistä kutsuimme, vaikka kello olikin jo lähes viisi...) vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi ystäviemme kanssa.

Punaiset posket. Untuvatakin lämmössä tarkeneminen. Lapaset. Pipo. Jää. Luistelu. Ystävät, kävely, jutteleminen. Talvi on täällä. Ja pakkanen. Tänään on luisteltu lasten kanssa. Eilen kävin ystäväni kanssa kävelyllä Uunisaaressa (kuvat sieltä). Ihanaa, kun talvi tuli kuitenkin. Vaikkakin mun lenkkeilykausi uhkaa kaatua tänään, koska en saa itseäni kävelemään pakkaseen. Huomenna teen sen kuitenkin. Tänään ehkä keskityn vielä kirjaan ja teekupposeen.

Jälleen on aika vuosittaisen katsauksen. Mitä tapahtui vuonna 2015? Juhlimme vuoden vaihtumista kavereiden kesken. Ensin meitä piti olla vain kaksi pariskuntaa. Parin päivän varoitusajalla ilmaantui yksi kaveri lisää. Vuorokauden varoitusajalla toinen. Loppujen lopuksi illan mittaan seuraan liittyi lisää väkeä niin, että parhaimmillaan meitä taisi olla 12 henkeä koossa. Mietin montaa eri asiaa, mitä tästä vuodesta voisi kertoa. Tärkeimpänä asiana mieleen nousee kuitenkin se, että tämä vuosi on ollut ystävien/kavereiden (miten kukakin haluaa määritellä) vuosi. Olemme kutsuneet paljon vieraita ja pitäneet illanistujaisia, illallisia, glögi-iltoja jne. Olen käynyt ystävien kera kävelemässä, retkeilemässä, syömässä, teatterissa, museoissa, keikoilla jne. Olen kahvitellut (eli juonut teetä) ja parantanut maailma. Olen käynyt brunsseilla ja kokoontunut lukupiirin kera.  On myös ihana huomata, kuinka tämä kaveripiiri on kasvanut ja laajentunut. Läheisistä ihmisistä (nyt en laske t...