Pientä elämää

Lauantaina oli pitkästä aikaa museointipäivä. Aamupäivällä suuntasin keskustaan ja matkalla ihastelin lapsia, jotka olivat hiihtämässä ja laskemassa mäkeä (ihanaa, että ainakin vielä joillakin on omat sukset). Ensimmäinen museointikohde oli Ateneum , jossa erityisesti kiinnosti veljekset Von Wright -näyttely. Olin hieman skeptinen etukäteen, koska linnut eivät suuremmin itseeni kolahda. Toki käsin piirretyt tai maalatut yksityiskohtaiset kuvat linnuista ovat hienoja, mutta ne eivät aiheuta itsessäni sen suurempia värähdyksiä. Mutta niitä värähdyksiä tulikin aivan muualta. Nimittäin Ferdinand Von Wrightin maisemat olivat hienoja. Erityisesti Savosta maalatut metsäpolut ja maalaistalojen pihat sykähdyttivät. Pitkästä aikaa tuli sellainen olo, että jokin taideteos osui ja upposi. Ateneumissa ihastelin jälleen kerran myös itse rakennusta. Kuinka hieno se onkin. Pylväät, lattiat, ikkunat. Ja kaikki tämä on ollut vuodesta 1887. Mieletöntä. Tällä kertaa olin museointikierroksellani liikent...

Tänäkin vuonna varasimme kalentereihin jo hyvissä ajoin aikaa käydä katsomassa Lux. Sattuipa niin sopivasti, että ystäväpariskuntamme oli myös varannut kalenteriin juuri saman illan samaan tapahtumaan. Ja vielä vahingossa satuimme olemaan yhteyksissä juuri ennen lähtöä. Niinpä sitten treffasimme Mikonkadulla Michel-ravintolassa skumppapullon ääressä ja jatkoimme siitä kiertämään Luxin. Olimme erilaisia nuoria (tai no vähemmän nuoria, ikäkeskiarvoksi tulisi varmasti pitkälti yli 40v) ja päädyimme sitten kiertämään koko hommelin vastavirtaan. Hyvin sujui sekin, ja tulipahan muutama ylimääräinen askel hankittua, kun jouduimme hieman menemään edestakaisin. Me olimme vaikuttuneimpia Topelian sisäpihalla olevasta Flowers of Life -kollektiivista. Hienot värit ja tunnelma oli juuri oikeanlainen. Lisäksi pidimme kovasti Stora Enson pääkonttorin uudesta valaistuksesta (Shader: Cube). Kauempaa katsottuna se varsinkin oli hieno. Muutkin teokset olivat kivoja, mutta eivät aivan valloittaneet...

Jos Pokémon Go:sta ei muuta hyötyä ole, niin se on saanut meidät ulkoilemaan. Jopa niin paljon, että lähdimme liikenteeseen näin syksyn tullen arki-iltana ilman Pokémonin metsästystä (myönnettäköön kuitenkin, että mennessä ihan vähän pyöräyttelimme Pokéstoppeja ja pyydystimme pari Pokémoniakin). Tällä kertaa meidät houkutteli ulos Taiteiden yö. Tallustelimme hämärtyvässä illassa muiden tyyppien seassa. Kohdelistamme ainut varma kohde oli Salainen Puutarha. Sinne siis ensimmäisenä. Salainen Puutarha oli ihan kiva paikka ja tulipahan käytyä sellaisessa paikassa, minkä on onnistunut skippaamaan täysin tähän asti. Kokonaisuutena paikka ei kuitenkaan erityisemmin meitä puhuttanut. Tämä saattoi johtua kyllä väenpaljoudestakin. Veikkaisin myös, että pimeällä paikka olisi ollut vaikuttavampi. Seuraavaksi halusin päästä lepuuttamaan kantapäätäni (nyt se alkaa olla muuten jo aavistuksen parempi), joten suuntasimme A21:een drinkeille. Omassani oli hassusti suussa poistuvia rakeita, jotk...

Yllättäen viime viikolla päädyin talouden alamittaisten kanssa Kiasmaan. Olimme kyllä suuntaamassa etsimään Pokémoneja keskustaan H:ta odotellessa, mutta yllättäen jokaisen alamittaisten puhelin irtisanoutui koko Pokémon-hommasta junamatkan aikana. Piti siis keksiä uusi suunnitelma alle 10 minuutissa. Päätinkin siis yksinvaltiaaksi oikeudella, että suuntaamme museoimaan Kiasmaan. Olin etukäteen ehkä hieman skeptinen reissun onnistumisesta (vaikken sitä kellekään alamittaiselle myöntänytkään) ja niin taisi olla muukin joukko. Kiasma kuitenkin yllätti alamittaiset täysin: "täähän ei ookaan mikään tätimuseo", "mä luulin, että me mennään johonkin tylsään tätipaikkaan" (mikä ihmeen tätijuttu näillä oikein nyt on?) "täällähän ei tarvikaan olla ihan hiljaa". Ja oikeassahan ne olivat. Tosin välillä olisin toivonut ehkä hieman hiljaisempaa otetta taiteen katseluun, mutta hyvin me kuitenkin selvittiin. Choi Jeong Hwan Happy Together ihastutti meistä jokais...

Kulttuuri on ollut viime aikoina lomailemassa, koska töissä ja vapaa-ajalla on ollut vain aivan liian kiirettä. Viime viikolla kuitenkin ehdimme vihdoin ja viimein treffata Kulttuuriystäväni kanssa ja tällä kertaa kohteeksi valikoitui Helsingin kaupunginmuseon näyttely: Museum of Broken Relationships . Olin näyttelyn suhteen etukäteen hieman skeptinen. Mietin, että haluanko tosissaan kurkistella toisten ihmisten eroihin (parisuhteesta tai muista suhteista). Turhaan epäilin. Näyttely oli hyvä. Eroja kuvaavat tavarat olivat keskiössä, mutta itselleni nousi tärkeämmäksi asiaksi tarinat. Tämä olikin näyttely, jossa tarinat oli kerrankin tuotu näkyviin. Opasvihkosesta nimittäin pystyi lukemaan omaan tahtiinsa jokaisen esineen taustalla olevan tarinan. Joissakin tapauksissa tarina oli yhden lauseen mittainen, joissakin taas useamman sivun. Sain tästä paljon. Helsingin kaupunginmuseo vaikutti nyt uudistuneena myös aika mielenkiintoiselta paikalta. Palaankin sinne varmasti. Ja mikä para...

Tai erityisesti toiseen Lauantaina suuntasin kulttuuriystäväni kanssa museoimaan. Aloitimme museoinnin Ateneumista, jonne olikin yllättävän pitkä jono. Jono eteni kuitenkin onneksi nopeasti ja pääsimme kiertämään Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttelyn (kurkkaa lisätietoja täältä ). Kuvat olivat hienoja ja  niitä katsellessa kuluikin tovi. Väkeä oli kuitenkin todella paljon, joten se hieman vähensi kuvien tunnelmaa. Väen lisäksi myös kuvia oli paljon. Niin paljon, että tuli jopa hieman kuvaähky. Tuntui, ettei jaksanut millään perehtyä jokaiseen kovin tarkasti. Jäin myös hieman kaipaamaan tarinoita kuvien takana. Mitä kuvassa tapahtuu? Miksi on haluttu ottaa juuri se kuva? Tämä on kuitenkin tutustumisen arvoinen näyttely, jonka voit käydä katsomassa 31.1.saakka. Pienen teepiristäytymisen jälkeen siirryimme seuraavaan museoon. Menimme katsomaan HAMin Ai Weiwein näyttelyn (lisätietoja täältä ).  Ateneumissa olimme hieman kulttuuriähkyssä, mutta se ähky hävisi HAMissa täys...

Kirkkonummen luontokohteita olen samoillut jo useampaan otteeseen. Samoin uimahalli on tullut testattua. Mutta nyt kävin ensimmäisen kerran Kirkkonummella ravintolassa. Ja käyn kyllä toistekin tässä paikassa. Sen verran loistava ravintolakokemus saatiin. Ja mikä ravintola sitten oli kyseessä? No, monesta suunnasta kehuja saanut Bistro O mat . Ruoka oli herkullista ja palvelu todella hyvää. Arki-iltana ei paikassa myöskään ollut ruuhkaa, joten ruokakin tuli nopeasti. Erityismaininnan ansaitsee leipätarjoilut. Varsinkin saaristolaisleipä voin kanssa oli herkkua. Todella herkkua. Itse söin alkuun lohipastramia ja pääruoaksi maa-artisokkakeittoa (tämän olisi voinut syödä alkuruokanakin). Lohipastrami oli hyvää, mutta maa-artisokkakeitto aivan järkyttävän hyvää. Jälkkäriksi valitsemani jogurttivanukas ei sekään aiheuttanut pettymystä. Ravintolasta suuntasimme seuralaiseni kanssa autolla huristellen Masalan nuorisoteatteriin katsomaan Rakkaus-näytelmää. Olen käynyt aikasemminkin katso...

Tänään oli sellainen päivä, joita toivoisi olevan enemmän. Opetusta mulla oli vain 2h (ei saa käsittää väärin.  Pidän todella paljon tuntien pitämisestä. Mutta välillä vain rennompi päivä töissä on erittäin tervetullut), eikä tälle päivälle ollut yhtään palaveria tai suunniteltavaa. Olin siis työpaikalla yhteensä 2 h 30 min. Puolilta päivin sain töistä autokyydin Tapiolan uimahallille. Kesällä kävin pari kertaa maauimalassa ja lapsilauman kanssa on pari kertaa tullut käytyä uimassa. En edes muista milloin olisin ollut itseäni varten uimahallissa. Tänään sen tein. Tämä oli myös pitkästä aikaa selvästi liikunnaksi laskettava tekeminen. Uin 750m. Aivan tarpeeksi.  Olisi tosin tehnyt mieli saada kilsa täyteen. Osa radoista kuitenkin siirtyi tuossa vaiheessa koululaisille ja mun kanssa samalla radalla oli jo turhan monta mummoa ja pappaa (jälleen ei saa käsittää väärin. Musta on hienoa, että mummot ja papat käyvät uimahallissa. Nuoremmatkin ihmiset saisivat käydä enemmän....

Eräs arki-ilta nenä laitettiin osoittamaan kohti Helsingin keskustaa ja hankittiin piristystä arki-iltoihin (sekä samalla reissulla täydennystä teevarastoihin, jotka olivat hälyttävästi huvenneet). Päämääräksi valikoitui Taidehall i sekä Taidehallin yhteydessä sijaitseva ravintola Farang . Taidehallissa minua ja seuralaistani kiinnosti erityisesti Lauri Astalan Transit-videoteos . Videoteoksessa yhdistyi ainakin minun päässäni kaksi itselleni tärkeää asiaa: New York (jonne edelleenkin haluaisin kuumeisesti) sekä scifi. Videoteos on kuvattu öisessä New Yorkissa käyttäen erilaisia kuvakulmia. Itselleni tästä tulee todella avaruusalusmainen olo. Kaupunki näyttää varsinkin ylösalaisin kuvattuna moniulotteiselta avaruusalukselta. Pimeys, jossa näkyy huoneistojen valot, vahvistavat tätä mielikuvaa. Pidimme seuralaiseni kanssa tästä Studiossa esitetystä videoteoksesta todella paljon. Sen sijaan Taidehallin päänäyttely: Nathalie Djurberg & Hans Berg ei oikein vakuuttanut. Farangiss...

Sunnuntaina oli jälleen retkipäivä. Tällä kertaa retkeilin ystäväni J:n kanssa Tarvaspäähän. Ystäväni J:n kanssa olemme usein vallan kultturelleja (no ei oikeesti, mutta me tykätään kyllä käydä paljon taidenäyttelyissä) tai sitten vallan sporttisia (no, tämäkään ei kyllä sovi muhun... mutta mä tykkään käydä J:n kanssa lenkillä). Sunnuntaina yhdistimme nämä molemmat ja reippailimme höpötellen Leppävaarasta Tarvaspäähän, jossa sijaitsee siis Gallen-Kallelan museo . Gallen-Kallelan museo on ollut vierailukohdelistallani n. 10 vuotta ja nyt vihdoin ja viimein sinne tosiaan pääsin... Tällä hetkellä museossa on  Värivalokuvia enne värifilmiä - näyttely, jossa on venäläisen Sergei Produkin-Gorskin ottamia kuvia. Kuvat on otettu 1900-luvun alussa, jolloin värifilmiä ei tosiaan vielä ollut. Produkin-Gorski ottikin eriväristen (Red, Green, Blue = RGB) suodattimien läpi aina  kolme kuvaa samasta kohteesta. Kuvat olivat silti mustavalkoisia, mutta harmaan sävyt olivat erilaisia. T...

Kesän toisen Helsinki-päivän vietin ystäväni J:n kanssa. Puksuttelimme junalla keskustaan ja siitä lähdimme kiertämään Töölönlahtea. Tosin aikalailla alkumatkasta pysähdyimme Sinisen huvilan kahvilaan . Söin muuten siellä mielettömän hyvää punajuuri-vuohenjuustopiirakkaa. Nam. Kierroksen loppuvaiheessa poikkesimme pois rannasta ja suuntasimme Taidehalliin . Taidehalliin meidät houkutteli Steve McCurryn valokuvanäyttely. Ja jos et ole tätä vielä nähnyt, niin mene ihmeessä. Oli todella hienoja ja vaikuttavia kuvia.  Erittäin vaikuttava oli myös dokumenttifilmi, jossa etsitään Agfaanitytön muotokuvassa (vuodelta 1984) olevaa tyttöä 20 vuotta kuvan ottamisen jälkeen. Me vielä onnistuimme osumaan filmiä katsomaan sen ollessa aivan alussa. Lopussa tulleilta jäi kyllä kokematta paljon.  Lopuksi piipahdimme vielä kahville Fannyyn ja siitä istuskelemaan vieressä olevaan Koffin puistoon (Sinebrychoffin puisto). Loistava päivä ja jälleen sää suosi :)

Olen ystäväni J:n kanssa ottanut tämän kevään projektiksi museoinnin. Museointi = erinäisiin museoihin + taidenäyttelyihin tutustuminen. Alkukeväästä kävimme EMMAssa ja reilu kuukausi sitten Ateneumissa. Nyt vuorossa oli Sinebrychoffin taidemuseo . Alakerran vessa oli aika hauska Kumpikaan meistä ei ollut koskaan aiemmin käynyt kyseisessä museossa, joten itse rakennus oli jo vaikuttava. Ihastuttavia vanhoja esineitä, korkeita huoneita, kivoja talosta ulkonevia pieniä soppia. Kuin tehtyjä teen juonnille. Varsinaisesti menimme kuitenkin tutustumaan Michelangelo ja Sikstuksen kappeli -näyttelyyn. Mielettömintä oli ehkä ajatella, kuinka vanhoja itse teosta varten tehdyt luonnokset olivat. Ja kuinka muutamalla vedolla saa käsivarren näyttämään niin oikealta. ...ihastelin ehkä hieman erinäisten lihasten kuvia. Suurta ihastusta aiheuttivat myös ikkunoista avautuvat Koffin puiston näkymät. ...Jälleen paikka, johon en ole vain reilun 10 vuoden aikana oikein ehtinyt tutustua. Puiston reu...

Reilu viikko sitten suuntasin ystäväni J:n kanssa EMMAan . Aloitimme retkemme brunssilla SIS. Deli + Caféessa, jonka jälkeen jaksoimme hyvin imeä itseemme kulttuuria. Tällä kertaa suuntasimme katsomaan Jaume Plensan: In the midst of dreams (Unelmien ympäröimänä) - näyttelyn. Pidin suurista patsaista ja valosta. Teoksissa oli paljon kirjaimia ja sanoja. Sanomaltaan ehkä eniten osui tämä: The day you decide to do it is your lucky day Kauan aikaa käytimme myös ihastelemalla värien vaihtumista tässä alla olevassa patsaassa. Muutenkin näyttelyssä pääsi omaan tunnelmaansa. Hämärä valaistus, vaihtuvat värit, rauhallinen musiikki. 

Jos et jo eilen piipahtanut Helsingin keskustassa illalla, tee se tänään (tai 8.1. mennessä), jos vain mahdollista. Keskustassa on nimittäin esillä valotaidetta enemmänkin. Käy katsomassa täältä lisätiedot. Itse tutustuin aikapulan vuoksi vain Kiasman lähistöllä oleviin teoksiin (mutta muuallakin niitä on). Eniten aikaa käytin katsomalla Tuliryhmä Etnan esityksen (esitykset päivittäin klo 18.30 ja 19.30). Samalla tuli hieman kokeiltua järkkärillä tulen kuvaamista. Sehän oli aika kivaa :). Saatte siis kunnon kuvapläjäyksen...

Kävin muutaman ystävän kanssa katsomassa Kansallisteatterin Homo!-näytelmän . Tai musikaalin. Tai musiikkifarssin. Tai jotain. Homo! oli ihastuttava, mukaansa vievä, ajattelemaan laittava ja hyvä musikaali. Paikoin hieman kliseinen. Paikoin hieman hidas. Sisälsi hauskoja kohtia, ronskeja vitsejä (mutta ei ollenkaan niin ronskeja kuin oletin....), hulvattomia tanssikohtauksia, hienoja duettoja ja todella hyvää musiikkia. Alkuun Johannes Holopaisen laulutaito hieman epäilytti. Kovaa ja korkealta -kohdat eivät ihan vakuuttaneet. Mutta muuten se oli kyllä aika ihku... Myös Olavi Uusivirta yllätti positiivisesti näyttämön puolella. Ja laulaahan se poika osaa.  Pidin näytelmästä kovasti, mutta olin odottanut vielä vähän enemmän. Ensimmäinen näytös vei todella hyvin mukanaan (tai no ihan alku oli hidas ja kliseinen, mutta kun siitä yli päästiin), toinen näytös ei ihan yltänyt samaan. Jotenkin tarina lähti rönsyilemään hieman liikaa. Hyviä kohtia edelleen löytyi, mutta hieman liian lev...

Musiikkiteatteri Koittoon tutustuin hieman jo syksyllä avajaisbileissä. Silloin jäi muhimaan ajatus mennä Show & Dinneriin. Ilmeisesti paikka on aika suosittu, koska keväälle oli erittäin vaikeaa saada lippuja, joihin olisi sisältynyt myös ruokailu. Joulun välipäivät eivät selkeästi kuitenkaan ole niin suosittu ajankohta, joten sinne lippujen saaminen onnistui. Ruokailu alkoi 1½ tuntia ennen showta. Tilana Koiton talo on sopivan juhlallinen ja illallisen aikana tuli sopivan special-olo. Ruoka itsessään ei ollut mitenkään kovin erikoista. Alkuruokana ollut Maa-artisokkakeitto oli herkullista, mutta pääruoan pihvi oli kovin keskinkertaista ja jälkiruokakaan ei mitenkään suuremmin sykähdyttänyt. Ruoka oli kuitenkin perushyvää. Itse Show sen sijaan oli kerrassaan viihdyttävä. Beatlesien tarina tuli hyvin esille, mutta pääpaino oli musiikkikappaleissa. Kappaleet oli hyvin esitettyjä ja niitä oli paljon. ...nolostuttavaa, mutta illan aikana ilmeni monta kappaletta, joiden alkuperäise...

Eilinen päivä oli kovin liikunnallinen (tai no ainakin aika) ja myös kulttuurillinen. Päivän saimme varsinaisesti P:n kanssa käyntiin vasta puolen päivän aikaan ja silloin menimekin saman tien Uimastadikalle. Uimme alkuun 1 kilometrin ja pitkän uimatauon jälkeen tuo meinasi kyllä välillä tehdä tiukkaa... Mutta olipas kyllä pitkästä aikaa ihanaa taas uida ulkoaltaassa. Ja radalla ei onneksi ollut mieletöntä tungostakaan. Uinnin jälkeen olikin sitten hyvä rentoutua pari tuntia lehtien ja kirjojen parissa altaan reunalla. Joku kerta pitää mennä myös pelaamaan pingistä Stadikalle. Sekin näytti olevan mahdollista. Kuinkahan olen sen aiemmin missannut. Illalla sitten suuntasimme Suomenlinnan kesäteatteriin katsomaan Ronja Ryövärintyttären. Matkalla ilmeni, ettei P ole koskaan lukenut Ronja Ryövärintytärtä (eikä edes katsonut elokuvaa). Ihmeellinen on elämä. Teatteriesityksenä Ronja ei mielestäni ollut aivan parasta antia, mutta kesäteatteri tuo siihen oman nautittavuutensa. Ilmeisesti pää...