Mitä vanhemmaksi tulen sitä helpompi on katsella itseään ikään kuin ulkopuolelta. Tai ainakin sitä entistä minää. Sitä minää, mikä oli vuosi tai pari tai vuosikymmen sitten. On tarpeeksi kaukana siitä ajasta, että voi nauraa itselleen ja nähdä, kuinka hölmöjä asioita sitä tekikin ja tekee edelleen...
Epävarmuuden sietokyky on se asia, minkä tiedostan itsessäni. Itselläni tämä sietokyky on siis huono. Mua ei stressaa yleensä tekemättömät työt (koska ne voin päättää tehdä ja hoitaa sitten pois alta) tai siivoamaton koti (voi voi, jos se haittaa jotakin. Ja tällekin voi tehdä jotain, jos haluaa) tai ajan puute (tekemisiä voi priorisoida. Hyvällä muistilistalla pääsee pitkälle). Mutta se, että jokin asia on kovin epävarma, se stressaa. Se, että on epäselvää miten jokin asia menee. Se, ettei tiedä, kuinka jokin asia pitäisi hoitaa. Se, ettei tiedä, mitä on tapahtumassa lähitulevaisuudessa. Se, että jokin asia saattaa muuttua radikaalisti, mutta siitä ei voi olla vielä varma. Olen selvästikin tekijä-ihminen. Teen mielelläni jotain ongelmille. En pidä niissä märehtimisestä. Pidän kuitenkin asioiden pohtimisesta ja pyörittämisestä. Erilaisten vaihtoehtojen miettimisestä. Mutta en pidä siitä, että joistakin itsestäni johtumattomista syistä jotkin asiat ovat epävarmoja. Tykkään suunnitella asioita. Hyväksyn suhteellisen helposti sen, että suunnitelmat kuitenkin muuttuvat. Parhaiten hyväksyn sen kuitenkin silloin, kun se muutos tapahtuu tässä ja nyt. Eniten mua ärsyttää se, että ilmassa on mahdollisuus muutoksista. Mutta se muutos tapahtuu vasta viikon päästä, jos tapahtuu. Tai kuukauden. Tai vuoden.
En ole oikeasti ollenkaan "katellaan" -ihminen. Yritän opetella olemaan sitä kuitenkin edes vähän. Aina kun kaikkeen ei vaan voi vaikuttaa. Ja jotkut asiat vain tapahtuvat niin kuin on tarkoitus ja silloin on parempi vain "katella" kuin käy.
Epävarmuuden sietokyky on se asia, minkä tiedostan itsessäni. Itselläni tämä sietokyky on siis huono. Mua ei stressaa yleensä tekemättömät työt (koska ne voin päättää tehdä ja hoitaa sitten pois alta) tai siivoamaton koti (voi voi, jos se haittaa jotakin. Ja tällekin voi tehdä jotain, jos haluaa) tai ajan puute (tekemisiä voi priorisoida. Hyvällä muistilistalla pääsee pitkälle). Mutta se, että jokin asia on kovin epävarma, se stressaa. Se, että on epäselvää miten jokin asia menee. Se, ettei tiedä, kuinka jokin asia pitäisi hoitaa. Se, ettei tiedä, mitä on tapahtumassa lähitulevaisuudessa. Se, että jokin asia saattaa muuttua radikaalisti, mutta siitä ei voi olla vielä varma. Olen selvästikin tekijä-ihminen. Teen mielelläni jotain ongelmille. En pidä niissä märehtimisestä. Pidän kuitenkin asioiden pohtimisesta ja pyörittämisestä. Erilaisten vaihtoehtojen miettimisestä. Mutta en pidä siitä, että joistakin itsestäni johtumattomista syistä jotkin asiat ovat epävarmoja. Tykkään suunnitella asioita. Hyväksyn suhteellisen helposti sen, että suunnitelmat kuitenkin muuttuvat. Parhaiten hyväksyn sen kuitenkin silloin, kun se muutos tapahtuu tässä ja nyt. Eniten mua ärsyttää se, että ilmassa on mahdollisuus muutoksista. Mutta se muutos tapahtuu vasta viikon päästä, jos tapahtuu. Tai kuukauden. Tai vuoden.
En ole oikeasti ollenkaan "katellaan" -ihminen. Yritän opetella olemaan sitä kuitenkin edes vähän. Aina kun kaikkeen ei vaan voi vaikuttaa. Ja jotkut asiat vain tapahtuvat niin kuin on tarkoitus ja silloin on parempi vain "katella" kuin käy.
Kommentit
Lähetä kommentti