Yötä Bengstkärissä

Loppukesästä olen ollut suorastaan luvattoman hiljaa. Papu-koiran kanssa puuhailu on vienyt yllättävän paljon aikaa (ainoastaan positiivisessa mielessä), mutta siitä myöhemmin. Nyt voi kuitenkin palata vielä hieman kesän tunnelmiin.

Kesäkuussa nimittäin vietimme iki-ihanalla porukalla reilun vuorokauden Bengstkärin majakalla. Reilu vuorokausi luodolla, jossa oli hiljaista ja rauhallista. R e n t o u t t a v a a.

Kirjan lueskelua kallion kolossa (silloin kun aurinko vielä paistoi), kävelyä luodolla, merilintujen bongailua. Kuntoiluosuus majakan torniin kiipeämisen yhteydessä. Saunomista. Nukkumista. Jutustelua. Ja syömistä.

Bengstkärin majakalla voi käydä päiväreissulla (esim. Kasnäsistä) tai sitten yöpyä (kuten me teimme) täysihoidossa. Ruoat (ja erityisesti pullat) olivat hyviä ja ruokailussakin oli oma tunnelmansa. Toki Bengstkär on reilun sadan vuoden aikana ottanut osumaa. Jatkosodan aikana osumaa tuli vähän enemmänkin, mutta siitä majakka on sitten kunnostettu. Kuitenkin kastumisesta johtuen majakalla on pienoinen ”mummolahaju”. Lienee siis hieman hometta. Reilun vuorokauden aikana se ei kuitenkaan paljon tahtia haitannut.

Saunasta olisi voinut kipaista mereen uimaan, mutta tämä vilukissa ei varpaita enempää itsestään veteen saanut. Sauna oli kuitenkin ihana ja siitä (kuten käytännössä kaikkialta muualtakin) oli merinäköala.

Bengstkär-yöpyminen on suhteellisen arvokasta lystiä (reilut 200e/pää). Toisaalta hintaan kuuluu venekyyditykset Kasnäsistä ja takaisin, vierailu Rosalan viikinkikeskuksessa, lounas, päiväkahvi, illallinen, aamupala, lounas ja päiväkahvi. Sekä tietenkin sänky, jossa nukkua ja saunominen ja koko ihana tunnelma. Majakan alakerrassa on myös pieni museo, jossa voi tutustua jatkosodan aikaiseen historiaan majakan osalta.

Tämä oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen kokemus. Kuunnellessani juuri viereisen rakennustyömaan meteliä, tulee hieman ikävä luodolla vallinnutta hiljaisuutta. Ja rauhaa. Ja toki historian havina toi myös oman tunnelmansa.