Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän näköjään haluaa ympärilleen erilaisia perinteitä. Selkeästi tuttua ja turvallista aivoille. Tärkeäksi olen kokenut myös pitää kiinni nimenomaan sellaisista perinteistä, jotka tuovat itselleni hyvää oloa (ja mielellään toki muillekin). Olen jo vuosia sitten päätynyt siihen, etten tee asioita vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Jos jonkun asian tekemiseen ei ole muuta hyvää syytä, niin se on parempi jättää tekemättä.
Mutta siis asiaan. Viime viikonloppuna meillä oli perinteinen glögi-ilta ystäville. Tämä oli jo viides perättäinen vuosi, kun glögikattilat olivat kuumana, pöydässä oli erilaisia syötäviä ja kasa ystäviä vietti iltaa yhdessä. Tänä vuonna saimme vieraaksi myös muutaman ihanan ystävän, jotka eivät aiempina vuosina olleet paikalle päässeet. Olipa ihanaa nähdä jälleen. Tänä vuonna glögeilemässä (tosin ilman glögiä) oli myös Papu Papunen, joka toki muutti illan luonnetta hieman. Illan emäntä esimerkiksi suhautti muutaman kerran illan aikana pihalle pissattamaan koiraa. Papu oli vallan esimerkillinen seurakoira ja ystävällisesti kävi jokaisen vieraan rapsutettavana. Lisäksi hän nukkui suurimman osan ajasta ja sai pienen haukkukohtauksen, kun 10 ihmistä meni ulos ja vain 8 tuli takaisin. Vähemmästäkin sitä hermostuu...
Tänäkin vuonna glögiä keiteltiin tällä ohjeella. Kuten Facebookissa näkyi tarjolla oli maissinäkkäreitä sekä lisäksi erilaisia suolaisia piirakoita. Ja pipareita sekä hieman juustoja. Ja sipsiä. Ja karkkia. Tänä vuonna olimme jo vähällä jättää glögi-illan väliin, koska viikonloput vain täyttyivät ja oli kovin kiire koko ajan. Onneksi pidimme illan kuitenkin, koska jälleen kerran oli mielettömän mukavaa. Kiire näkyi tosin tänä vuonna siinä, ettemme kokeilleet yhtään uutta reseptiä. Kaikki oli tuttua ja takuuvarmaa. Ehkä ensi vuodelle voisi kokeilla taas jotain uutta :)
Kommentit
Lähetä kommentti