Siirry pääsisältöön

Siisteydestä

En ole luonnostani siisti. En niin millään.
En mitenkään erityisemmin inhoa siivoamista tai siistimistä (no, varsinkaan imurointi ei kyllä kuulu mun top10-tekemisiin. Eikä taida päästä top100-listallekaan), mutta keksin yleensä monta monituista asiaa, jotka teen mieluummin kuin siivoan/siistin paikkoja.

Mutta... Pidän siitä, kun ympärilläni on siistiä. Silmä lepää, eikä tarvitse miettiä sitä, että mihin mikäkin tavara kuuluu. Senpä takia on harmi, että tälläisen epäsiistin ihmisen toiseksi puoliskoksi on valikoitunut ihminen, joka ei myöskään ole luonnostaan siisti. Ja sitten tällä toisella epäsiistillä ihmisellä sattuu olemaan vielä jälkikasvua, jotka yhtä poikkeusta lukuunottamatta eivät myöskään ole kovin järjestyshenkistä. Niinpä meillä on yleensä aina kaaos. Paitsi silloin, kun on siivottu.

Ja aina kun on siivottu, teen hiljaisen päätöksen, että nyt tästä siististä ihanuudesta pidetään kiinni. Ja viimeistään 2 vuorokautta myöhemmin koko siisteys on mennyttä....  Enkä voi edes syyttää yleensä (no ehkä himpan verran) talouden muita epäsiistejä tyyppejä vaan ihan itseäni...  Alla oleva kuva kertoo paljon. Katsoin padilta Netflixistä jotain sarjaa ja kudoin sukkaa. Kalenteria täytin tätä ennen. Viisi tuntia aiemmin luin lehteä, joka jäi kaiken kaaoksen alle. Toinen lehti, jota kukaan ei edes aio lukea, on onnistunut seikkailemaan pöydälle myös. Pöydältä löytyy myös juustoraastin, joka piti pakata viikonlopuksi mukaan. Epämääräinen pahviviritys on Papun lempilelu, joka ei näköjään päätynyt ikinä omalle paikalleen portaiden alle vaan on jäänyt leikityksestä ruokapöydälle (!). Kuvan ulkopuolella ovat padi, kirja, piparipurkki, kaiutin sekä puhelin. Toki tämä koko kaaos siivottiin ennen kuin ruvettiin syömään (käytämme ruokapöytää siihenkin, vaikkei sitä kuvista voikaan ehkä päätellä...), mutta seuraavat tavarat rupesivat valtaamaan ruokapöytää heti pian ruoan jälkeen.

Työpöydästäni en edes uskalla julkaista kuvaa. Se on kaaos. Olen yrittänyt kehitellä erilaisia järjestelmiä, joilla tavaroissa olisi joku logiikka. Itse kyllä löydän kaiken tarvitsemani, mutta säälin sitä, joka sijaisena mahdollisesti joutuisi kaivamaan jotain pöydältäni. Työpöytäasiassa yritän kyllä tosissani tämän lukuvuoden aikana kehittyä.

Mutta ei sillä. Onnellista elämää elän silti huolimatta tästä kaaoksesta. Ja hauskintahan tässä on se, että lähes tulkoon kaikissa muissa asioissa olen superjärjestelmällinen. Yleensä mun aivot luokittelevat kaikki asiat sen verran näppärästi, että muistan (yleensä) sovitut asiat ja pystyn kaivelemaan välillä todella hämmästyttäviä (ainakin omasa mielestäni) tietoja jostain muistin lokeroista. Olen myös hyvä organisoimaan sekä saamaan asiat toimimaan. Uskoisin, että aika moni kutsuisi minua järjestelmälliseksi.

Tosin niistä ihmisistä kovinkaan moni ei ole tainnut nähdä tätä ruokapöytäkaaosta eikä varsinkaan sitä työpöytäkaaosta.... Onneksi työpöytä on nyt jäänyt joululoman ajaksi elämään omaa elämäänsä ja loman jälkeen voi taas yrittää sen uuden vuoden kunniaksi vaikkapa siivota...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Retkeilyä: Iso-Melkutin

Lauantaina hellepäivää uhmaten päätimme lähteä kahden alamittaisen (toinen tosin on jo mua pitempi...Enää yksi alamittaisista on siis todellisuudessa alle 170 cm pitkä...) + Papu Papusen kanssa retkeilemään Lopelle Iso-Melkuttimen kierrokselle.  Tähän väliin todettakoon, että olen tämän kevään aikana selannut usean kunnan nettisivuja ja etsinyt tietoja retkeilymaastoista/kävelyreiteistä.  Iso-Melkuttimesta tiedon saaminen oli hieman kiven alla. Lopulta Lopen kunnan sivulta tietoa löysi, mutta näin ikävästi sanottuna niin tylsässä muodossa, että sen nettisivun (tai no PDF:n) perusteella en olisi kyllä Lopelle retkeilemään lähtenyt.  Onneksi Iso-Melkuttimesta on kuitenkin kirjoitettu erilaisia postauksia aika runsaasti, joten tietoa löytyi muuta kautta. Ja hyvä niin, koska tämä oli todellakin vierailun arvoinen paikka.   Me navigoimme paikan päälle Google Mapsin avulla, jolloin määränpääksi laitoimme Iso-Melkuttimen parkkipaikka. Tarkempi osoite on Tauluntie 146, Räyskälä. Päätimme huris